perjantai 24. helmikuuta 2012

Viron poliittinen eliitti löysi taas James Bondin: Aleksei Dressen pidätettiin


Virossa vastavakoilua ja ”ääriliikkeitä” tutkinut Kapon virkailija Aleksei Dressen pidätettiin epäiltynä luottamuksellisen aineiston välittämisestä ja tutkimusmenetelmien paljastamisesta Venäjän tiedustelupalvelulle. Pidätys tapahtui Tallinnassa lentokentällä keskiviikkona illalla 22. helmikuuta, kun Aleksei oli vaimonsa Victorian kanssa lähdössä Moskovaan.

Lue lisää: http://rt.com/news/blogs/juha-molari-blog-finland/estonia-fails-find-bond/

Viron vallanpitäjät loivat tapauksen avulla julkisuuteen huolestuttavan maailman, joka on täysin erilainen kuin samana päivänä koin Tallinnassa tavallisen kansan parissa. Tallinnassa vietetyn kolmen ihastuttavan päivän aikana sain pietarilaisten ystävieni kanssa venäjänkielistä palvelua ongelmattomasti. Virolaiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia meitä venäjää puhuvia turisteja kohtaan. Venäläisiä ei koettu uhkaksi, vaan ystäviksi. Tämä näkyi museoiden oppaista, kaupoista, ravintoloissa ja kaduilla. Poliittinen eliitti pelaa kuitenkin erilaisilla pelimerkeillä.

Toisin kuin arkitasolla, jossa on kansalaisyhteiskunnan ja demokratian syventymisen vankka mahdollisuus Virossa, Viron valtaeliitti näkee uhkia – ja käyttää näitä ”paljastuksia” sen mukaisen uhkista kertovan identiteetin vahvistamiseksi. Valtaeliitti pelkää erityisesti oman valtansa tähden. Valtaeliitti tarvitsee Naton huomiota organisaatioittensa rahoitusta ja jatkuvuutta varten. Sehän on jo sinänsä uhka, jos Viro ei enää kiinnosta! Kapo käytti jo pari vuotta sitten Hermann Simmin tapausta Viron identiteetin rakennusaineena. Kapon luottotoimittaja Mihkel Kärmäs teki dokumentin, jossa esiintyivät Kapon agentit ja äänitorvet Edward Lucasista alkaen. Kapon virka on puhua ja esittää uhkakuvia.

Nyt helmikuussa 2012 Viron sisäministeri Ken-Marti Vaher tiedotti, että ”tämä maailma, jossa me elämme tänään, ja Viron geopoliittinen asema pakottavat [ Kapoa] entistä määrätietoisemmin tällaisten tapausten estämiseen. Tämä tapaus on jälleen yksi esimerkki Venäjän kumouksellisesta toiminnasta, josta emme ole valitettavasti suojattu”. Aleksein ja Victorian kiinnijääminen voidaan tulkita myös vähemmän uhkakuvan näkökulmasta, mikäli he ovat todella luovuttaneet joitakin tietoja Kapon urkintamenetelmistä. Kapon oma tutkija on tällöin itsekin turhautunut järjestelmälliseen vainoharhaisuuteen, jota Kapo harjoittaa venäläisiin ystävällisesti suhtautuvia kansalaisaktivisteja vastaan: hän on kokenut myötätuntoa ja alkanut suojella lähimmäisiään pahimmalta vainolta.

Virossa vakoilijat näyttävät jäävän kiinni juuri valtiollisten merkkipäivien yhteydessä tai aattona. Aleksei ja Victoria jäivät kiinni 22. helmikuuta 2012, kun Venäjän isänmaanpuolustajien päivää juhlittiin seuraavana päivänä 23. helmikuuta ja Viron Tasavallan 94. vuosipäivää 24. helmikuuta 2012. Ministeri Ken-Marti Vaher muisti juhlapäivää ja myös aiempaa vakoilutapausta: Hermann Simmin tapaus julkaistiin 22. syyskuuta 2008 Tallinnan fasismista vapauttamisen päivänä. Viron sisäministeri Vaheri lausui – psykologisen paljastuksen Aleksein ja Victorian kiinnijäämisestä: ”Vaheri arvates ei olnud kellegi tahe, et see juhtum just enne vabariigi aastapäeva avalikuks tuleks”.

Yhtäläisyydet hämmästyttävät. Psyykkisesti romahtaneena miehenä Herman Simm hyväksyi maksimirangaistuksen 15. vuotta vankeutta. Hän oli työskennellyt Viron salaisuuksien parissa vuoteen 2004 saakka, mutta sitten Viron Nato-jäsenyyden myötä jäänyt ilman suuria salaisuuksia. Hän oli enemmän elänyt vakoiluhuumassa kuin todellisuus oli kohdannut häntä enää näinä viimeisinä vuosina. Muistoja oli sitäkin enemmän: Virossa on valtaeliitissä edelleenkin sellaisia, joilla Viron sosialistisen neuvostotasavallan aikana oli yhteyksiä KGB:n kanssa. Mutta sen jälkeen jää jäljelle enää muistot ja puheet. Jotkut ovat arvelleet, että Simmin vaarallisin tieto koski nykyisten valtaapitävien poliittista historiaa Neuvostoliiton aikana ja Viron uuden itsenäisyyden alussa. Oikeus tuomitsi hänen aiheuttamaksi vahingon määräksi vain vähän yli miljoonan euron summan. Hänen yhteyshenkilönään oli mahdollisesti ollut muuan Sergei Jakovlevin, joka oli liikkunut ympäri Eurooppaa Portugalin passilla. Venäjä ei ole missään vaiheessa tunnustanut Herman Simmiä omaksi miehekseen, hänestä ei ollut 90-60-90 –agentiksi. En tiedä, tiesikö Herman itsekään oikein, kenen hyväksi hän todellisuudessa antoi paperinsa.

Aleksei Dressen tarkkaili ns. ääriliikkeitä. Tuollaisiksi liikkeiksi on määritelty Kapon vuosikirjassa Virossa toimivat antifasistit, ns. Yövartio-liike. Dressen oli työskennellyt jo aiemmin mielenkiintoisessa tehtävässä Herman Simmin kanssa: vuonna 1999 he työskentelivät strategisten tuotteitten vienti- ja tuontikomissiossa, jota johti silloinen ulkoministeri Toomas Henrik Ilves. Olisiko komission vuosilta sellaista kerrottavaa, mitä Toomas Hendrik Ilves ei tahtoisi julkisuuteen? Vai oliko syynä todella se, että Dressen päätti paljastaa Kapon urkintamenetelmiä venäläisten lähimmäistensä suojelemiseksi Virossa harjoitetulta järjestelmällisestä vainolta?

Kesäkuussa 2009 Viron presidentti, Radio Free Europen entinen työntekijä Toomas Hendrik Ilves tapasi Valkoisessa talossa Amerikan turvallisuusneuvoston neuvonantajan James Jonesin, NATO-joukkojen entisen komentajan. Nämä keskustelivat ”kyberturvallisuudesta” (cyber security), mutta Suomen silloinen puolustusministeri määritteli keskustelun luonteen rehellisemmin ”kyber sodankäynniksi” (cyber warfare). Ilves kiitti Yhdysvaltoja avusta perustaa NATO Cooperative Cyber Defence Center Tallinnaan. Mainitun keskuksen perustamismyytti toistaa tarinaa venäläisten kyberhyökkäyksestä. Viron poliittisen eliitin identiteetti rakentuu uhkasta, jonka torjuntaa varten tarvitaan Naton rahoitusta ja yhteistyötä.

10. – 12. helmikuuta 2011 satakunta tutkijaa, virkamiestä ja toimittajaa kokoontui Narva-Jõesuun pikkukaupunkiin Viron hallituksen kutsusta. Paikalle oli saapunut Viron presidentti Ilves, puolustusministeri Jaak Aaviksoo ja puolustusvoimain komentajakin. Heidän huolena oli psykologinen sodankäynti, media ja informaatiouhkat. Kokouksessa ennakoitiin sataprosenttisen varmasti kyberkonfliktia Naton ja Naton ulkopuolisen maan välillä vuoteen 2016 mennessä. Kokouksen keskustelujen aiheena olivat myös suomalaiset antifasistit ja heidän suhteensa Viroon. Tämän suuntainen aihepiiri kuului myös Aleksei Dressenin osaamisen piiriin. Edward Lucas, Jukka Rislakki, Imbi Paju ja muut aateveljet viihtyivät kokouksen maailmassa, jonka mukaisesti nämä sittemmin levittävät maailmalle viestiä pienen Viron uhkaavasta maantieteellisestä sijainnista.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

torstai 23. helmikuuta 2012

Террористов предпочитают не замечать? (Федеральный еженедельник Российские Вести)

Федеральный еженедельник Российские Вести

”- - - Финляндия приемлет не только сомнительные дела Стурше, но и открытую поддержку, которую оказывает вышеупомянутому «Центру» и терроризму, направленному главным образом против России, госпожа Хейди Хаутала, являющаяся министром по международному развитию. Достаточно сомнительно выглядит и то, что российский бой-френд Хейди Хауталы (1955 г. рожд.) Андрей Некрасов (1958 г. рожд.) работает на Бориса Березовского. Хейди Хаутала была несколько раз была замечена на демонстрациях в компании с Борисом Немцовым. - - -”

Lue lisää: Rossiiskie Vesti. Kansainvälisesti katsottuna syntyy huolestuttava Suomi-kuva Mikael Storsjön, Heidi Hautalan ja Tarja Kantolan sekä muiden ”Finrosforum” –puuhailujen sekä Kavkaz Centerin tähden: ”Террористов предпочитают не замечать?” (Федеральный еженедельник Российские Вести; 16 - 22 февраля № (5) 2079)











- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

I love Estonia


Kuva: Tallinna on kaunis kaupunki

Maantaina 20.2.2012 lähdin kello 11:30 Helsingistä Viking-yhtiön laivalla Tallinnaan. Menin Viroon kahden venäläisen pietarilaisen perheen kanssa. Sain matkan ilmaiseksi. Ostin kuitenkin ruokani itse Tallinnassa. Meillä on sellainen Viron ja Tallinnan ystävien porukka. Maanantaina aamulla ennätin jopa kello 7 käydä kuntosalissa ennen Tallinnan matkalle lähtöä.

Tallinnassa meitä odotti edullinen Park Inn –hotelli aivan ydinkeskustassa. Hotellihuone oli vaatimaton. Aamupala kuului hintaan, joten pääsin vähillä menoilla. Hotellissa oli aluksi pieni murhe: RT (Russia Today) –sivusto ei auennut hotellin tietokoneelta, mutta terroristisivusto Kavkaz Center avautui. Ongelma korjautui, kun kyselin asiaa avoimesti.

Kuva: RT ei aluksi auennut hotellissa, mutta nämäkin ongelmat poistuivat

Huomasimme, että Virossa tavallisen kansan ilmapiiri on muodostunut huomattavasti tasapainoisemmaksi ja ystävällisemmäksi Viron synnytystuskien vuosista 1980-luvun lopulta ja 1990-luvun alusta. Pienehkön poliittisen eliitin ja heitä tukevien tarinankertojien toimet eivät ole voittaneet Tallinnassa väestön sydämiä. Löysimme venäläisiin ystävällisesti suhtautuvia virolaisia, ja oikeastaan vain ja ainoastaan ystävällisiä ihmisiä, jotka tahtoivat rakentaa entistä parempia suhteita venäläisten kanssa. Tallinnan venäläiset myös hymyilivät ja olivat erittäin avuliaita. Ihmiset olivat hyvin avuliaita ja vieraanvaraisia, kun kuulivat meidän puhuvan venäjää. Tämä myönteinen ilmapiiri uudistaa väistämättä myös omalla luonnollisella painollaan Viroa, kehittää kansalaisyhteiskuntaa ja syventää demokratiaa sekä parantaa naapurisuhteita. Uudistuminen tulee ystävällisten ihmisten halusta toimia ilman vihaa ja ennakkoluuloja.

Viru-hotellin edustalla puistossa oli jääveistoksia: ilmeisemmin Viron hyvä ystävä oli tehnyt jäästä kotkan Viru-hotellin suuntaan – hyvän mielialan voimassa oletimme, että veistäjä on ajatellut Venäjän symbolia kotkaa virolaisten parhaana ystävänä ja suojelijana.

Kuva: Kotka suojelee Viru-hotellia

Maanantaina lähdimme kävelyretkelle Vanhaan kaupunkiin. Minun piti valitettavasti etsiä toki ensin apteekki, sillä kantapääni oli liian kipeä kävelyä varten. Ensimmäisessä apteekissa henkilökunta osasi suomea, englantia ja eestiä, mutta eivät venäjää. Palvelu oli kuitenkin ystävällinen ja syrjimätön. Toisessa apteekissa henkilökunta osasi englantia ja eestiä, mutta ei taaskaan venäjää. Sain kuitenkin ystävällisen palvelun ja löysin Ibumax 400 mg –kipulääkettä. Tämä vähän lievensi kävelykipua.

Melkein heti Tallinnan keskustassa Viron televisio pysäytti meidät – esitti ensin asian viroksi mutta jo pian kysyivät venäjäksi, kun emme osanneet eestiä. He pyysivät minua ja pietarilaisia ystäviäni Viron television mainospätkään: I love Estonia. Televisioryhmäkin ymmärsi ammattilaisen silmillä, että tämä ryhmä rakastaa Viroa. Koimme mitä suurinta iloa kertoa, että rakastamme Viroa.

Vanhan kaupungin ravintoloissa saimme kaikkialla ystävällisiä kutsuja syömään – kutsut esitettiin venäjäksi, joskus murtaen ja joskus virheettömästi. Tallinnan Vanha kaupunki toi vahvana esille Tallinnan vahvuuden kasvaa Helsinkiä merkittävämmäksi matkailukaupungiksi: Tallinnassa on historiaa, kaikki ovat sopivasti tuntumassa, kulttuurien rikkaus antaa sellaisen lisän, jota Helsingissä ei enää riittävästi voi kokea.

Kuva: Tallinnassa kulttuurilla on arvoa

Tiistain runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme lasten kanssa Tallinnan Vanhan kaupungin linnamuseoon Kik in de Kök. Vähän kävelimme venäjänkielisen opaskierrosta odottaessa Vanhassa kaupungissa ja otimme valokuvia.


Kuva: Juha Molari Tallinnassa Vanhassa kaupungissa

Linnamuseossa kuulimme, miten hirvittävällä tavalla natsi-Saksa oli alistanut Viron kansaa. Luoliin oli koottu paljon historiaa. Saimme kertoa lapsille, että Viro oli joutunut ikävästi maailman sotapolitiikan uhriksi, Hitlerin Saksa uhkasi Neuvostoliittoa ja Leningradia Viron kautta, minkä tähden Neuvostoliiton piti tulla sotilaallisesti Viroon ja voittaa lopulta natsi-Saksa.

Kuva: Vangittu munkki

Linnamuseon käytäville oli koottu moninaista historiaa: kirkollista historiaa, ydinsotasuojasta muistoja ja merkkejä Neuvostoliitossa kielletyn rock-musiikin maanalaisesta kuuntelupaikasta. Sinänsä en itsekään pidä tuosta musiikista, mutta onhan se kauheaa, että heidän piti kuunnella luolissa sellaista musiikkia, joka on jo muutoin niin sietämätöntä kuunneltavaksi.

Kuva: ROCK Neuvostoliitossa ja Virossa

Linnamuseon torneissa oli vaikuttava hirttopuu, jonka virolaiset ovat pistäneet museoon muistoksi, etteivät pahat teot enää toistuisi.

Kuva: Hirsipuu Ain-Ervin Merelle ja Risto Rytille?


Kuva: Kokeilin parinkymmenen kilon sotilaspakkausta

Illalla kävimme vielä Kalev Spa –vesipuistossa. Ensimmäinen järkytykseni oli vaaka, joka näytti 79,9 kilogrammaa. Lokakuussa 2011 olin painanut hoikimmillani enää 72 kiloa, mutta sen jälkeen en ole voinut enää juosta pitkiä juoksulenkkejä ja en tietenkään kahta kertaa päivässä. Olen käynyt kuntosalissa päivittäin, vyöhön olen saanut tehdä uuden reiänkin ja kiristää, mutta nyt kilot ovat kasvaneet huolestuttavasti aerobisen liikunnan puuttumisen tähden. Toinen järkytys oli venäläisille ystävilleni Kalev Spa –vesipuiston pesutilojen likaisuus: ikään kuin kahteen vuosikymmeneen lattioita ei olisi pesty. Muuten vesipuisto palveli meitä hyvin lasten tarpeisiin sopivalla tavalla.


Kuva: Juha Molari Tallinnan Vapaudenaukiolla iloitsee tallinnalaisten ystävällisyydestä venäläisiä kohtaan.


Keskiviikkona 21.2.2012 menimme Ahhaa –tiedekeskukseen Tallinnan Vapaudenaukiolle. Tiedekeskus on pienehkö ja suunniteltu erityisesti lasten mieltymyksiin. Keskus palveli erinomaisesti toiveitamme. Kassassa oli toinen mies, joka ei osannut palvella meitä venäjäksi, mutta hän pyysi avukseen työtoveriaan, joka osasi venäjää. Niin selvisimme ongelmitta venäjäksi lasten tiedekeskuksessa. Tämä kokemus oli kaikkialla Tallinnassa: venäjäksi selvisi varsin hyvin – varmasti helpommin kuin Helsingissä. Ahhaa-tiedekeskuksessa oli upeasti esille Pietari Suuri, jonka vaikutus koko Tallinnan olemassaololle on ollut keskeinen.

Kuva: Pietari Tallinnassa

Ahhaa –tiedekeskuksen jälkeen kävelimme Lido-ravintolaan, sillä pietarilaisten ystävien kokemuksen mukaan täällä oli upea ruokavalikoima. Palvelua saimme myös venäjän kiellellä, kun pieni venäläispoika pyysi Ivan-kokilta saslikia syötäväksi. Halusimme syödä Tallinnassa hyvässä virolaisessa ravintolassa pikemmin kuin laivalla olisimme juosseet heti ravintolaan ja syöneet lihapyöryköitä perunamuusilla. Havaitsimme ihmeissämme, että laivan useat matkustajat eivät ilmeisemmin olleet uskaltaneet syödä epäluulonsa tähden virolaista erinomaista ruokaa Tallinnassa.

Tallinnassa Viro-rakkaus syventyi yhä edelleen ja totesimme yksituumaisesti, että tahdomme jo kohta uudestaan Tallinnaan.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

perjantai 17. helmikuuta 2012

Amerikkalaisten häijyä strategiaa Aasiassa. Haastattelussa Iranin suurlähettiläs

Iranin suurlähettilään kohtaaminen luo tervehdyttävästi erilaisen - paremman - käsityksen Iranista ja iranilaisten ymmärryksestä mitä tulee Aasian strategiseen tilanteeseen kuin länsimaisen median yksipuolisen mustat kertomukset tahtovat antaa ymmärtää.

Valitettavasti yksikään suomalainen media ei ole tehnyt Iranin Suomen
suurlähettiläälle haastatteluja, vaikka Iranista puhutaan uutisissa liki päivittäin.

Iranin suurlähettiläs, tohtori Seyed Rasoul Mousavi analysoi tilannetta pe 17.2.2012 tehdyssä haastattelussa.



RT-kanavalle (Russia Today) valmistuu myöhemmin englanninkielinen kirjoitus tehdyn haastattelun perusteella.

Verkkomedia ainoana tiedotusvälineenä Suomessa: Iranin Suomen suurlähettilään tärkeä selvitys siitä, miksi Venäjälle Iranin ja Syyrian tukeminen on naapurimaallemme ehdottoman tärkeää. Valtamedia siis syyttää kysymättä, mutta ei todistetusti pysähdy kysymään ymmärtääkseen... Lukekaa ja jakakaa tietoa, joka kuuluisi kaikkien tietää!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Finland flaunts UN in support for Al Qaeda-linked terror (RT13.2.2012)






The 65th anniversary of the Paris Peace Treaty on February 10 shed light on a disturbing fact. Although the treaty allowed Finland to join the UN, the country is now flaunting a Security Council ban on supporting terror organizations like Al Qaeda.

The Security Council’s Al Qaeda and Taliban Sanctions Committee requires countries to block all resources going to Al Qaeda-linked terrorist Doku Umarov and Emarat Kavkaz (Caucasus Emirate), a terrorist organization.

At the anniversary round table meeting, experts discussed this curious situation. A range of international instruments – such as UN counterterrorism sanctions – are applicable to terrorist offences. And yet unfortunately, Finland has not complied with the sanctions against Al-Qaeda.

Finland accepts not only Storsjö’s questionable affairs but also the open support of Ms. Heidi Hautala, the Minister for International Development, for the above-mentioned web center and its anti-Russian activities.




[ - - -]

--> Read more: RT (Russia Today) 13 February, 2012


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Vakava poliittinen este Suomen pyrkimyksille YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi

Suomessa kaikki presidentinvaalien ehdokkaat puhuivat unelmasta, että Suomi pääsisi hetkeksi YK: n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Suomen hallitus ja eduskunta ovat puhuneet romanttisesti ja innostuneesti tästä unelmasta.

Mutta Suomessa on vakava ongelma. Mikael Storsjön toimien suvaitseminen sekä kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautalan ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan erityisavustaja Tarja Kantolan poliittinen tuki noille toimille asettaa merkittävän poliittisen esteen Suomen pääsylle YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Kaukasian emiirikunta-Suomi –valtioliitto ei pääse YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.





Lähiaikoina asiaa koskevia kansainvälisiä arvioita ilmestyy myös englanniksi ja venäjäksi.



- - -

Suomi ei ole noudattanut YK: n turvallisuusneuvoston terrorismin vastaisia pakotteita. Al Qaidaa ja Talebania koskeva pakotekomitea on määrännyt estettäväksi kaiken tuen Al-Qaidaan liittyvälle terroristille Doku Umaroville ja terroristijärjestölle Kaukasian emiirikunta. Vasta äskettäin Suomessa uutisoitiin Doku Umarovin ilmoitus Venäjän vaalien osalta ikään kuin Umarov olisi Venäjän ”islamistijohtaja”. Tämä suomalainen poliittinen linja suhtautuu hyväksyvästi YK:n turvallisuusneuvoston pakotekomitean kieltämään nettisivustoon, jonka kautta terroristijärjestö ilmoittaa viestejään ja joka osallistuu terrorismin rahoitukseen. Storsjö, Hautala ja Kantola ovat kaikki olleet kiinteässä kanssakäymisessä tämän sivuston hyväksi.

Nyt on muodostunut erittäin vakava hetki kysyä, voiko Suomi olla tietoisesti välinpitämätön YK: n turvallisuusneuvoston terrorismin vastaisia pakotteita vastaan ilman seuraamuksia?

Kun lisäksi on jo vihdoin saatu sovittua useita kansainvälisiä välineitä, kuten YK: n neuvoston terrorismin vastaiset pakotteet, joita olisi määrä soveltaa terrorismin torjuntaan, niin tarvitaan hyvin paljon suomalaista teeskentelevää tietämättömyyttä, jotta Suomi voisi puolustella uskottavuuttaan jäsenenä turvallisuusneuvostossa.

Todellisuudessa Suomi ei ole valitettavasti noudattanut Al-Qaidaa vastaan määrättyjä pakotteita.

YK:n pakotekomitea ei jätä epäselvyyttä selkeissä sanoissaan "QE.E.131.11. EMARAT Kavkaz ":

"Doku Umarov on julistanut, että [Kavkaz sivusto] on Doku Umarovin Emarat Kavkazin virallinen tiedotusväline. Sivustolla julkaisut ovat venäjäksi, englanniksi, arabiaksi, turkiksi ja ukrainaksi. Pääasiallinen osoite on xxx.com. Lisää verkkoportaalit ovat xxx.info, xxx.net, xxx.net, xxx.uk ja xxx.tv. Sivuston pääasiallinen Internet-palvelun tarjoaja on Tukholmassa, Ruotsissa. Maaliskuussa 2008 sivusto julkaisi artikkelin "islamilaisen valtion käsite".Vuodesta 2007 sivusto on säännöllisesti julkaissut videoita, joissa Doku Umarov ja Emarat Kavkazin johtajat ovat ottaneet henkilökohtaisen vastuun suoritetuista terroriteoista Venäjän alueella, myös Domodedovon lentokentällä (Moskova) 24. tammikuuta 2011".

Mainittu [Kavkaz sivusto] on terroristijärjestön työkalu. Se on rekisteröity Ruotsiin, mutta sivuston riskit on hajautettu ja palvelimet sijaitsevat Ruotsissa, Suomessa ja Liettuassa. Sivuston toimittajat ovat omistautuneet terrorismin edistämiseen. He työskentelevät sivuston hyväksi useissa maissa: Venäjällä, Turkissa, Skandinaviassa, Itävallassa, Baltian alueella ym. Heidän tietämyksensä Islamista on lähes olematon, mutta sivusto levittää vaarallista viestiä, koska Ruotsin, Suomen ja Liettuan uskonnolliset opettajat, media ja poliitikot hyväksyvät hiljaa mainitun [Kavkaz sivuston] pahan sanoman. Tämä [Kavkaz sivusto] on työkalu Doku Umarovin rahoitusta varten, terroristien rekrytointia varten ja väkivaltaisen jihad-tulkinnan edistämiseksi. Sivuston "toimittajia" on jäänyt myös kiinni rahalähetysten välittämisessä terroristijärjestölle ja nämä ovat saaneet terrorismin rahoittamisen tukemisesta vankeusrangaistuksia.

Mikael Storsjö, suomalainen mies Helsingistä, ja mainitun web keskuksen muut administraation henkilöt tarjoavat Internet-palveluja ensisijaisesti Ruotsissa sijaitsevan palvelimen ja internet-palveluntarjoajan välityksellä – toissijaisesti muihin valtioihin sijoitettujen peilien kautta. Storsjön ensisijainen pyrkimys on tarjota terroristien käyttöön Internet-resurssit.

On tunnettua, että Internetistä on tullut taktinen väline terroristeille ja heidän aggressiivisille fanaatikkoklikeille. Internet mahdollistaa suoran ja lähes suojatun viestinnän terrorisolujen välillä, myös moninaiset hyökkäysten valmistelut.

Suomi hyväksyy sekä Mikael Storsjön kyseenalaiset bisnekset että kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautalan tuen edellä mainitulle web keskukselle ja sen Venäjä-vastaiselle terrorismille.

Kuva: Heidi Hautala ja Mikael Storsjö

Tarja Kantola, Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojan erityisavustaja, liittyy läheisesti tietysti myös Heidi Hautalaan, mutta myös Mikael Storsjöhön ja Islam Matsieviin (mainitun Kavkaz sivuston webmaster). Matsiev on myös Finrosforumin aktivisti. Tuossa järjestössä Tarja Kantola oli puheenjohtaja aivan viime aikoihin saakka. Hänen edeltäjä puheenjohtajana oli Heidi Hautala. Sihteerinä on toiminut koko ajan Mikael Storsjö. Siitä ei ole kovin kauan, kun Kantola ja Matsiev esittelivät yhdessä näkemyksiään Tšetšeniasta Suomen eduskunnan tiloissa.

Kuva: Islam Matsiev (salanimi: Tumsoev) ja Tarja Kantola

Kuva: Heidi Hautala ja eräät muut antoivat avoimesti tuen terroristisivustolle

Kyseisen [Kavkaz sivuston] omistaa tällä hetkellä Ruotsissa virallisesti rekisteröity "Pro Caucasus” –yhdistys, jonka puheenjohtajana toimii suomalaismies Mikael Storsjö, jonka läheinen kumppani on ministeri Heidi Hautala. Keväällä 2011 Storsjö kutsui Hautalaa myös todistajakseen oikeudenkäyntiin, jossa käsiteltiin Storsjön syyllisyyttä laittomien maahantulojen järjestämiseen. Storsjön toimisto sijaitsee osoitteessa Bulevardi 2, joka on aivan Helsingin ydinkeskustassa. Storsjö on esittänyt televisiokameroille Helsingissä sijaitsevia mainitun sivuston servereitä. Storsjö on verkottunut Suomen poliittisen eliitin kanssa hyvin. Viime aikoina hän viettänyt illallista kotonaan mm. Pekka Haaviston kanssa.

Islam Matsiev toimii webmasterina tässä toimistossa. Hän saapui Turkista Suomeen samaan aikaan Beslanin koulua vastaan tehdystä terrori-iskusta tunnetun terroristin, Shamil Basajevin, siskon ja serkun kanssa. Matsiev työskenteli tämän Kavkaz-sivuston hyväksi jo Turkissa. Tuona aikana Basaevin rahasto IHH maksoi tukea Matsieville Turkissa. Mainitun Beslanin terrori-iskun jälkeen tämä Kavkaz-sivusto siirrettiin Suomeen.

Ruotsissa www keskuksen yhteyshenkilönä on ollut "Isa Dzhabrailov", joka 5 kesäkuuta 2007 osallistui kokoukseen Suomen ex-presidentti Martti Ahtisaaren toimistossa "Crisis Management Initiative" Helsingissä. Dzhabrailov esitettiin Doku Umarovin "varatiedotusministeriksi”. Myös Mikael Storsjö (mainitun terroristisivuston suomalainen ylläpitäjä) ja Heidi Hautala (tunnettu suomalainen poliitikko - nyt ministeri) olivat paikalla. Hautala oli paikalla toki myös "Suomalaisvenäläisen kansalaisfoorumin" puheenjohtajana. Siihen aikaan Storsjö oli sihteerinä foorumissa. Hautala oli paikalla "Venäjä-Tshetshenia ystävyysseuran" jäsenenä, vaikka seura oli kielletty äärijärjestö Venäjällä. Tuo seura oli harjoittanut mm. laajamittaista veronkiertoa.

Storsjö kertoi poliisin kuulusteluissa, että hän siirsi edellä mainittujen klubin – ”ystävyysseuran” Venäjältä Suomen ”rahoitusjärjestelyjä” varten. Amerikkalainen rahasto "NED" on siirtänyt Amerikan valtion budjettirahaa tälle organisaatiolle useiden vuosien aikana.

Mikael Storsjö lähetti tekstiviestin heti 17. huhtikuuta 2009 klo 03:19:56 Isa Dzhabrailoville - Doku Umarovin varatiedotusministerille -, kun islamin Matsiev, aiemmin mainitun pakotekomitean kieltämän terroristisivuston webmaster tai Doku Umarovin "puolustusministerin" Rustam Mahaurin veli Islam Mahauri (ks. jäljempänä hänestä), saapui Suomeen menestyksekkäästi Storsjön avustuksella. Ilmoitus meni ensin Doku Umarov edustajalle Pohjoismaissa!

Kuva: Mikael Storsjön tekstiviesti Isa Dzhabrailoville

Tuolloin Kavkaz-sivuston rekisteröinti oli Ruotissa Isa Dzhabrailovin nimissä, ja administraatio ilmoitettiin Mikael Storsjön toimistoon Bulevardille Helsingissä (ks. kuva). Vuoden 2010 aikana Kavkaz-sivusto alkoi siivota piiloon tätä julkista tietoa ja kätkeä nimiä. Mikael Storsjö ja islam Matsiev kertoivat maahantulon järjestämiseen liittyvissä kuulusteluissa yksimielisesti, että Matsiev toimii mainitun sivuston webmasterina Helsingissä. Viranomaisille työlupaa varten Storsjö ilmoitti, että Matsiev on projektitehtävissä Storjön IT-yrityksessä.

Kuva: Kavkaz-sivuston rekisteröinti Suomessa

Islam Mahauri asuu nykyisin Suomessa, mutta hänen veljensä oli Doku Umarovin ja terroristijärjestö Kaukasian emiirikunnan "puolustusministeri" Rustam Ruslanovich Mahauri (lempinimeltään "Karhu"), CRI:n asevoimien kenttäkomentaja, tunnetun terroristi ”Magas” (Ali Taziev) edustaja ja Doku Umarovin henkilökohtainen turvamies. Rustam vangittiin muutama vuosi sitten Venäjällä.

Islam Mahaurin läheinen kontakti oli Turkissa Musa Itajev, jota luonnehditaan Umarovin ”viralliseksi” edustajaksi Turkissa ja Doku Umarovin serkuksi. IHH-rahaston kautta Islam Mahauri keräsi Musa Itajevin ohjauksessa rahoitusta Umarovin joukoille. Mahaurin omien sanojen mukaan kymmenet tuhannet dollarit olivat vain pieniä rahoja, kun jotkut henkilöt lähettivät tukensa Umaroville Englannista, Ranskasta, Dubaista, Turkista ja Yhdysvalloista. Myös Mahauri kuuluu Storsjön keskeiseen piiriin Suomessa.

Kuva: Islam Mahauri välitti suuria summia rahaa

Aslanbeg Hanchukaev on Storsjön ja Kavkaz-sivuston yksi suojateista. Hän antaa oheisessa kuvassa tv-haastattelu Georgian televisiolle Suomessa asuvien tšetšeenien ”edustajana”. Haastattelu on Storsjön edellä mainitun toimiston yhteydestä kattoterassilta Helsingissä. Aslanbeg Hanchukaev on Interpolin kansainvälisesti etsitty henkilö, epäiltynä kymmenistä rikoksista, kuten murhista, terrorismista, petoksia, ihmissalakuljetuksesta ja järjestyneestä rikollisuudesta.

Kuva: Aslanberg Hanchukaev PIK-TV:n haastattelussa Bulevardi 2:n kattoterassilla

Kuva: Interpolin etsintäkuulutus

Johtopäätös

Kun Suomen poliittiset johtajat antavat joskus taktisesti hiljaista tai ajoittain jopa avoimen tukensa terrorismin viestinnälle ja rahoitukselle, syntyy vakava poliittinen dilemna, miten Suomi voisi saada jäsenyyttä turvallisuusneuvostoon, joka on esittänyt vakavan vaatimuksen lopettaa kaikki tuki Doku Umaroville ja tämän verkostoille.

Niin kauan kuin Kantola ja Hautala voivat nauttia nykyisen asemansa mukaisia etuisuuksia ja Storsjön järjestelyt edellä mainitun Kavkaz-sivuston hyväksi eivät ole johtaneet merkittäviin vastatoimiin Suomen poliittisen johdon ja viranomaisten yhteisellä päättäväisyydellä, Suomen paikka ei ole YK:n turvallisuusneuvostossa.

Suomen antifasistinen komitea (Safka) vaatii YK:n pakotevaatimusten perusteella Suomen valtiolta seuraavia toimia YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyysehtoina:

(1) Ministeri Heidi Hautalan on erottava/erotettava hallituksesta
(2) Ulkoministeri Erkki Tuomiojan erityisavustajan Tarja Kantolan on erottava/erotettava tehtävästään
(3) YK:n turvallisuusneuvoston pakotevaatimusten nojalla on Suomen estettävä kyseisen Kavkaz-sivuston administraation toiminta Suomesta käsin, takavarikoitava rikostutkimuksia varten sivuston Suomessa sijaitsevat serverit ja sivuston omistajaa ProCaucasus -yhdistyksen puheenjohtajaa Mikael Storsjötä vastaan on aloitettava riittävät tutkimus- ja oikeustoimet asian johdosta.

Mikäli Suomen valtio ei toimi edellä mainittujen kolmen vaatimuskohdan mukaisesti, Suomen antifasistinen komitea (Safka) vahvistaa kansainvälistä painostusta Suomen hallitusta ja eduskuntaa vastaan YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden ehtojen määrittämiseksi.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

lauantai 11. helmikuuta 2012

Venäjän kulttuuriväki antaa tukensa Vladimir Putinille

Venäjän intellektuellit, kirjailijat, kulttuuriväki ja urheilijat ovat asettuneet innokkaasti Vladimir Putinin valinnan puolelle. Vladimir Putin on rakentanut vuosikymmenen aikana kunnioittavan suhteen intellektuelleihin, kirjailijoihin, kulttuuriväkeen ja urheilijoihin. Tämän vuoksi kulttuuriväen asettuminen Putinin vaalikampanjan tueksi ei ole mitenkään yllättävää tai äkillinen ”kääntymys”. Suomen kulttuuriväki vaikuttaa kovin erilaiselta kuin Venäjän kulttuuriväki.

_ _ _ _ _


Kansainvälinen oopperatähti, sobraano Anna Netrebko – Vladimir Putinin puolesta

Anna Netrebko on menestyvä oopperalaulaja (s. 1971 Neuvostoliitossa Krasnodarissa), hänellä on myös Itävallan kansalaisuus. Hän on asunut Wienissä vuodesta 2006.



Vladimir Putin vieraili muutama vuosi sitten Mariinskin teatterissa onnittelemassa teatteria pitkästä historiasta. Putin onnitteli myös Anna Netrebkoa syntymäpäivän johdosta, kun Anna esiintyi täällä. Putinin hyvät yhteydet kulttuuripiireihin ovat ärsyttäneet kaikenlaisia tyyppejä - lähinnä ulkomaisia "kulttuuri-ihmisiä", jotka tahtoisivat hajottaa Venäjän ulkoisesti, taloudellisesti, sotilaallisesti ja myös henkisesti.

Putinin vierailu Mariinskin teatterin juhlissa ja erityisesti itse juhlat olivat hyvin huomattava tapahtuma. Tämä vierailu ei ollut siis vaalikampanjaa, sellaista intoilua ja nostetta Suomessa etsittiin eräälle presidenttiehdokkaalle "kulttuurin" avulla, vaan Putinin vierailu ja teatterin juhla tapahtuivat jo maaliskuussa 2008.



Anna Netrebko, Pie Jesu


Anna Netrebko, Puccini "Quando Me'n Vo"


Mariinskyn teatterin taisteellinen johtaja Valery Gergiev – Vladimir Putinin puolesta

Anna Netrebkon tavoin on myös mm. Mariinskyn teatterin taiteellinen johtaja Valery Abisalovich Gergiev ilmoittanut tukensa Putinin valinnalle presidentiksi.

Gergiev on ollut jo pitkän aikaan tunnettu omaatuntoa kuunteleva ihmisenä, vastuullisena rauhanihmisenä ja kulttuuri-ihmisenä. Hän on tullut tunnetuksi Pohjois-Kaukasian rauhanaktivistina.

Beslanin kouluun tehdyn terroristien surmatyön jälkeen vuonna 2004 hän vetosi televisiossa rauhan puolesta ja kaikenlaista kostoa vastaan. Hän järjesti Lontooseen Mariinskin teatterin konsertin Beslanin murhan uhreille. Gergievin tunteet olivat hyvin henkilökohtaiset, koska hän tunsi Beslanin alueen hyvin. Russian Economic Forum maksoi tämän konsertin Lontoossa 7.11.2004 "Beslan - A Concert for the Future".

Tässä lapsen kertomana kokemuksia Beslanin terroristeista:







Suomen kulttuuriväki ei tuntenut myötätuntoa Beslanin lapsille

Gergiev on toiminut kulttuuri-ihmisenä ja –vaikuttajana vastuullisesti.

Samanaikaisesti Suomessa kulttuuriväki toimi juuri päinvastoin: Beslanin koulusurmaan syyllistyneiden terroristien "ulkomainen edustusto", osarahoittaja ja äänenkannattaja Kavkaz-Center siirrettiin Suomeen. Kun tapauksesta syntyi kohu, niin suomalaisen ihmisoikeusaktivismin ikirouva Heidi Hautala ja suomalaisen kulttuurin eturivin vaikuttaja Jukka Mallinen vetosivat Beslanin terroristien äänenkannattajan toiminnan puolesta sananvapauden ja ihmisoikeuksien nimissä.

Mallisen runous ylittänee - suomalaisen tyylitajun mukaan - Gergievin ja Mariinskin teatterin taiteelliset saavutukset. Mallinen osallistui myös Gergievin tavoin presidenttikampanjaan: Mallinen puhuu aktiivisesti myös Venäjän vaaleista (Gergiev ei tiettävästi puhunut Suomen vaaleista) – ja Mallinen järjesti noin yhden hengen värivallankumouksellisen mielenosoituksen Helsingissä 4.2.2012, johon saattoi osallistua myös yksi tai kaksi muuta aikuista. Jukka Mallinen on tunnettu kikkeli-runostaan; tuon runon ihmisluonnon läheisyys ja kiistämätön kulttuurihistoriallinen paino ovat nostattaneet hänet Suomen kulttuurihistoriaan lähtemättömäksi suurmieheksi.

KIKKELI (Jukka Mallisen runokokoelmasta)
Riemusta kiljaisten se tempaa itsensä tyvestä irti, kaappaa kurpitsavaunut ja lähtee kiertämään niillä kultaisia valtaistuinsaleja. Marionettiteatterissa pormestari kompastelee nilkkanuoraansa, mutta se hulmuaa julkkareiden kohokkaana, johdattaa kuin pillipiipari lasten kaltaiset pauhaavaan suuruuteen. Muumimamma ja saapasjalkakissa tapittavat ihastuksissaan:
"Kikkeli kävelee paikalleen suosionosoitusten kantamana kuin sulka tuulessa. Se huomaa minut - nahistuneen terskan valaisee miellyttävä hymy, ei silti erityisen tuttavallinen, kaikesta näkyy, että kikkeli on pantu paljon haltijaksi".
*

Valeri Gergiev piti konsertin Etelä-Ossetian uhreille Georgian hyökkäyssodan jälkeen

Georgian hyökättyä Etelä-Ossetiaan, Valeri Gergiev puhui voimakkaasti rauhan puolesta. Tässä Gergiev johdattaa konsertin Etelä-Ossetian kuolleiden siviilien muistolle Tshinvalissa. Georgia (Gruusia) oli syyllistynyt vähän aiemmin kansanmurhaan Etelä-Ossetiassa.


Tshinvalissa pidetty konsertti Etelä-Ossetian uhrien muistolle Georgian hyökkäyssodan jälkeen elokuussa 2008, konsertti kahdessa osassa. Videon toisen osan alussa on Dmitri Šostakovitšin Seitsemännestä sinfoniasta, joka sävellettiin ja esitettin ensimmäistä kertaa hirvittävässä tilanteessa, jossa Hitlerin Saksa, Rytin Suomi ja Mussolinin Italia piirittivät Leningradia.




Missä määrin Suomen kulttuuriväki tuntee kulttuurista kanssakäymistä ja yhteyttä Venäjän kulttuuriväkeen?



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

perjantai 10. helmikuuta 2012

Pariisin rauhansopimusta on kunnioitettava

Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) piti Pariisin rauhansopimuksen 65. vuosipäivänä teemaseminaarin. Tilaisuudessa puhuneiden asiantuntijoiden mukaan Suomi järjestelmällisesti rikkoo Pariisin rauhansopimuksen henkeä ja kirjainta osallistumalla Afganistanin sotaan, antamalla kenraaliensa liittyä ulkomaisiin sotaa käyviin armeijoihin (Markku Kolin tapaus), kieltäytymällä noudattamasta YK:n turvallisuusneuvoston Al-Qaida-pakotekomitean määräyksiä hyväksymällä kehitysministeri Heidi Hautalan avoimen tuen Venäjä-vastaiseselle terrorismille, sallimalla aluevaatimuksia esittämien fasististen järjestöjen olemassaolon (ProKarelia, Aluepalautus, Suursuomi, Tarton Rauha, Karjalan Liitto) yms. Erityisen vakavana ongelmana pidettiin yhteiskunnan fasistisointiin tähtäävän Perussuomalaiset-puolueen olemassaoloa. Katso esitelmävideoita ja lue asiaa koskeva selvitys. 










Pariisin rauhansopimus on edelleen Suomen ajantasaista lainsäädäntöä (valtiosopimus 20/1947), ja siihen viitataan myös monissa kohtaa muuta voimassaolevaa lainsäädäntöä: laissa Suomen aluevesien rajoista 18.8.1956/463, laissa Suomen aluevesien rajoista annetun lain muuttamisesta 5. maaliskuuta 1965 (144/1965) jne.

Suomella on voimassa oleva Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947, joka on lailla vahvistettu Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 1947 ja asetuksella 16 päivänä syyskuuta 1947. Pariisin rauhansopimuksella on vahvistettu voimassa olevaksi myös Talvisodan rauhansopimus 12 päivältä maaliskuuta 1940.

Pariisin rauhansopimus on voimassaolevaa Suomen lainsäädäntöä. Siinä Suomen eduskunta on kansan nimissä hyväksynyt myös tosiasian Suomen aseveljeydestä Hitlerin Saksan kanssa; rauhansopimuksen tunnustamisen avulla Suomi on tullut hyväksytyksi takaisin kansainväliseen yhteisöön. Suomi on saanut sotaan ja fasistiseen henkeen liittyvien syntiensä sovituksen rauhansopimuksen puitteissa.

Suomen vastapuolia Pariisin rauhansopimuksessa ovat olleet "Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat" ja nykyisin siis niiden seuraajavaltiot:

1. Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto,
2. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta,
3. Australia,
4. Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta,
5. Kanada,
6. Tsekkoslovakia,
7. Intia,
8. Uusi-Seelanti,
9. Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja
10. Etelä-Afrikan Unioni

Sopimuksen 13 artikla rajaa Suomen puolustusvoimien toiminnan vain maamme rajojen sisällä toimimiseen eikä sotilaalliseen kriisinhallintaan eli sotimiseen Kongossa tai Afganistanissa tai muualla.

13 artikla.
Maa-, meri- ja ilma-aseistus ja linnoitukset on tarkoin rajoitettava sisäistä luonnetta olevien tehtävien suorittamiseen ja rajojen paikalliseen puolustamiseen.

8 artikla ei kiellä vain tunnetusti fascisminluontoiset järjestöt, vaan myös ”muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa”.

8. artikla.
Suomi, joka välirauhansopimuksen mukaisesti on ryhtynyt toimenpiteisiin hajoittaakseen kaikki Suomen alueella toimivat fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa, sitoutuu olemaan vastaisuudessa sallimatta senluontoisten järjestöjen olemassaoloa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on kieltää kansalta sen demokraattiset oikeudet.

Pariisin rauhansopimuksen kansainvälisoikeudellisista velvoitteista Suomi ei pääse irti noin vain “antaen vanhojen asioiden olla” (UM:n Anne Sipiläinen suosittelee unohtamista; Anne on nykyään läheinen työtoveri nimenomaisesti ministeri Heidi Hautalalle - pahamaineiselle Kreml-fobille).

Neuvostoliiton ja Venäjän historia on suurta ihmeellistä johdatusta: 10. helmikuuta muistetaan arvokkaasti, sillä tänä päivänä yhdistyvät monet suuret juhlat: Pariisin rauhansopimus vuonna 1947, Aleksander Sergejevitš Puškinin kuolinpäivä 10. helmikuuta 1837 Pietarissa ja Venäjän diplomatian päivä («День дипломатического работника»”), jota Venäjän presidentti Vladimir Putin 31.10.2002 määräsi vietettäväksi 10. helmikuuta. Diplomatian päivä ei ole sattuma, sillä päivämäärällä muistetaan diplomatiaa aina vuodesta 1549 alkaen. Tuolloin V. Viskovatov määrättiin suurlähettilääksi ja vuonna 1802 Aleksander I muodosti modernin Venäjän ulkoministeriön edelläkävijän.

10. helmikuuta on myös runoilijan Puškinin kuoleman vuotispäivä, vuonna 2012 oli 175-vuotispäivä. Diplomatian juhlapäivänä 2012 Venäjä ja Amerikan Yhdysvallat sopivat keskenään yhteisistä toimista, joilla suojellaan lapsia internet-rikollisuudelta, lapsipornografialta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Pavel Astahov kävi diplomatin päivänä virallisella vierailulla Yhdysvalloissa. Sitä vastoin Yhdysvalloilla menee hiukan huonosti Pariisin rauhansopimuksen hengen noudattamisessa: juuri tuli julki Afganistanissa otettu valokuva viime syyskuulta 2011, jossa Yhdysvaltain merijalkaväki kuvatti itseään taustalla fasistinen symboli.

Neuvostoliiton rauhanvaltuuskunnan puheenjohtajana Pariisissa 1947 toimi varapääministeri, ulkoministeri Vjatseslav Molotov. Neuvostoliiton valtuuskunnan muut jäsenet olivat:
A.Y. Vyshinsky, ulkoasiainministeriöstä varaministeri,
FT Gusev, Neuvostoliiton suurlähettiläs Britanniassa,
AE Bogomolov, Neuvostoliiton suurlähettiläs Ranskassa,
NV Novikov, Neuvostoliiton suurlähettiläs Yhdysvaltojen
PI Rotomskis, Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan ulkoministeri
PI Valeskaln, Latvian sosialistisen neuvostotasavallan ulkoministeri
G. Cruz, Viron sosialistisen neuvostotasavallan ulkoministeri,
KV Novikov, Neuvostoliiton ulkoministeriön jäsen


Mauno Koiviston pöytäkirjamerkintä 21.9.1990

21.9.1990 Mauno Koivisto ollessaan presidentti ja vastuussa ulkopolitiikasta saneli asekauppapykälää koskevan mielipiteensä valtioneuvoston pöytäkirjaan. Tuo liittyi Suomen aseostoihin DDR:stä, vaikka tuollaisen ostamisen Pariisin rauhansopimus kielsi. Koiviston mielipiteellä oli merkitystä vain niin kauan kuin hän oli presidenttinä vastuussa ulkopolitiikasta. Itse Pariisin rauhansopimus ei ole muuttunut mitenkään, joka on aikoinaan eduskunnan säätämällä lailla vahvistettu voimassa olevaksi. Koiviston mielipide tai soveltamisohje ei ole eduskunnan lainsäädäntövaltaan verrattava arvovallaltaan.

Voidaan ehkä väittää joidenkin sopimuksen kohtien tulleen vanhentuneiksi, ja niiden soveltaminen ei voisi enää tulla kysymykseen. Tuokin asia tulisi hyväksyttää kaikilla sopimuksen allekirjoittajamailla, jotka ovat nyt silloisen Neuvostoliiton seuraajavaltiot kuin myös Ison Britannian seuraajavaltiot.

Irtisanoutuminen ei ole sinänsä ennenkuulumatonta, sillä Italia menetteli Neuvostoliittoa tyrmäävällä tavalla, kun ei luovuttanut natsirikollisia ja liittyi Natoon Pariisin rauhansopimuksen vastaisesti, kuten pian sopimuksen solmimisen jälkeen käytiin julkista polemiikkia vuosien ajan.

Pariisin rauhansopimus on kansainvälisesti toimivaa oikeutta

Suomen Venäjä-konsuli Matti Anttonen kertoi 2009 lehtihaastattelussa, että Suomi on sitoutunut Pariisin rauhansopimukseen. Anttonen on lukenut Suomen valtiosopimukset ja Suomen lain. Anttonen ei sitonut itsevaltaisesti ja omalakisesti Suomea "vanhaan" sopimukseen, jota ei enää olisi siis olemassa, vaan Anttonen tunnusti Suomen kansainvälisen aseman sopimusten puitteissa.

Pariisin rauhansopimuksen voimassaoleva kansainvälinen merkittävyys tuli ilmi äskettäin vuonna 2011, kun Romania ja Moldova selvittelivät välejä, ja Romanian presidentti ja pääministeri rauhoittelivat tilanteen Schengen –alueelle liittymistä varten ilmoituksellaan, että Romania sitoutuu Pariisin rauhansopimukseen vuodelta 1947.

Viime vuonna 2011 Petroskoissa tuomittiin 100 000 ruplan (n. 2500 euron) sakkoihin 47 vuotias Vjatšeslav Drezner (Вячеслав Дрезнер), koska tuo keski-ikäinen huligaani oli tammikuussa 2010 julkaissut tietokoneellaan Pariisin rauhansopimuksen vastaisen aluevaatimuksen.

Vuonna 1947 Suomi ja Neuvostoliitto sekä lukuisat muut valtiot allekirjoittivat Pariisin rauhansopimuksen, joka vahvisti myös Moskovan rauhansopimuksen 1940. Venäjän valtakunnansyyttäjäviraston raportin mukaan Dreznerin vaatimukset alueista ovat perusteettomia vuoden 1947 kansainvälisen sopimuksen valossa, joka on voimassaolevaa kansainvälistä lakia. Huhtikuussa 2011 uutisissa kerrottiin, että mainittu Drezner olisi tullut Suomeen ja etsinyt poliittista turvapaikkaa Suomesta. Myös Suomen oikeusministeriön velvollisuutena olisi kieltää mm. ProKarelian, Aluepalautus ry:n ja Karjalan Liiton toiminta, koska nämä avoimesti ilmoittavat tavoitteekseen Pariisin rauhansopimuksen kumoamisen.

Kuvassa: kuin kaksi aateveljeä: Dreznerin aidon Helsinki-kuvan viereen liitetty Veikko Saksi, ProKarelian aktivisti.

Dreznerin Suomen pakomatkasta uutisoi Maxim Efimovin ns. ihmisoikeusliike Petroskoissa. Mainittu Efimov on herättänyt epäilystä jo eräistä aiemmista tempauksistaan. Esimerkiksi vuonna 2009 hän osallistui vetoomukseen, jossa vedottiin Aleksandr Podrabinekin hyväksi, sekä moitittiin Anna Politkovskajan ja Natalia Estemirovan tapausten avulla Venäjän "sananvapausongelmaa". Kyseessä oli tällöin ns. Uzbekistanilainen "ihmisoikeusyhteisö". Kyseisessä vetoomuksessa nro. 2. oli allekirjoittajana Virossa asuva miehitysmuseon johtaja Heiki Ahonen, Viron miehityksestä virolaisen miehitysmyytin tarpeiden mukaisesti kirjoittanut mies. Ensimmäinen allekirjoittaja oli ranskalainen radiotoimittaja (Radio France Internationale, RFI) ja kääntäjä Galina Ackerman. Hän on tullut tunnetuksi myös venäläisvihamielisistä Georgia-uutisoinnistaan. Ackerman toimii Ranskan venäläisten toimittajaliiton sihteerinä. Ennen häntä johtajana oli hieno Kladin Canetti, mutta Galinan myötä yhdistykseen kutsutaan johdonmukaisesti Venäjä-vihamielisiä puhujia. Ackerman on ensimmäinen allekirjoittaja tällaisissa protestikirjoituksissa toistamiseen. Vetoomuksen 38. allekirjoittaja on suuri virolainen Mart Laar. Numero 145 on Jevgeni Krištafovitš, listan numero 179. on Maxim Efimov.

Venäjän ilmavoimien komentaja: Sopimuksia kunnioitettava

12. helmikuuta 2002 Pariisin rauhansopimuksen 55. vuosipäivänä Armeijan Punatähti-lehdessä Venäjän ilmavoimien komentaja, nuorehko kenraalimajuri – 13.10.1955 syntynyt - Vladimir Georgevits Sviridov (Владимир Георгиевич Свиридов) kirjoitti artikkelin otsikolla: "Sopimuksia on kunnioitettava" (Договоры должны соблюдаться). Hän myöntää, että sotilaalliset lausekkeet ovat pitkälle kuollutta historiaa, kuten Suomi menetteli vuonna 1990 (huom. itse asiassa Mauno Koivisto ilman lainmukaista menettelyä asian johdosta). Sviridov korostaa Pariisin asiakirjan poliittisten päätösten pysyvyyttä: tähän kuuluu myös kiellot fasistisille järjestöille. Vaikka jotkut sanovat, että sodanjälkeiset sopimukset ovat vanhentuneet, Sviridov muistuttaa vanhaa perustetta: sopimuksia on noudatettava.

Nezavisimaja-lehdessä 19.2.2007 Venäjän diplomaattiakatemian professori, suurlähettiläs Oleg Khlestov ja tutkimusjohtaja Vladimir Zhukov arvioi Pariisin rauhansopimuksen painoarvoa 60 vuoden juhlan kunniaksi: Попытки пересматривать послевоенное урегулирование недопустимы (yrityksiä tarkistaa sodan jälkeisiä järjestelyjä ei voi hyväksyä). - - За 60 лет, прошедших после подписания мирных договоров 1947 года, многое изменилось. Но эти договоры действуют и учат нынешнее поколение: попытки пересматривать послевоенное урегулирование, особенно по территориальным вопросам, чреваты губительными последствиями. (60 vuoden aikana - rauhansopimuksen allekirjoittamisesta vuonna 1947 - on paljon muuttuneet asiat. Mutta nämä sopimukset ovat, ja ne opettavat nykyistä sukupolvea: yritykset tarkistaa sodanjälkeisiä ratkaisuja, erityisesti alueellisia kysymyksiä ovat täynnä tuhoisia seurauksia).


HANASAAREN kulttuurikeskuksen “Suomen ja Ruotsin uhka-kuvat ja turvallisuuspolitiikka tänään”- seminaarissa 16.2.2006 Jali Raita teki kysymyksen UM:n poliittisen osaston apulaisosastopäällikkö Anne Sipiläiselle liittyen Pariisin rauhansopimuksen rajoituksiin Suomen puolustusvoimille toimia ulkomailla maamme rajojen ulkopuolella kriisinhallintaoperaatioissa. Jali Raita on kysyjänä kertonut, että Sipiläinen ei vastauksessaan pitänyt tilannetta hallituksessamme ongelmana ja Sipiläinen oli jatkanut: “joskus on viisautta, että antaa vanhojen asioitten olla eikä alkaa niitä penkoa”.

Anne Sipiläinen aloitti 1.9.2011 yhtenä ulkoasiainministeriön neljästä alivaltiosihteeristä. Hän tuli vuonna 1987 UM:n palvelukseen kehitysmaakaupan toimistoon, ja 1989-1992 työskenteli suurlähetystössä Wienissä seuraten YK.n teollistamisjärjestö UNIDO:a. Vuosina 1992-1994 Sipiläinen oli valmistelemassa Kairossa järjestettävää YK:n veästö- ja kehityskonferenssia. Suomen EU-puheenjohtajakaudella 2006 Sipiläinen toimi puheenjohtajana EU:n korkean tason maahanmuutto- ja turvapaikkaryhmässä. Neljä vuotta Sipiläinen työskenteli Suomen EU-eudstossa Brysselissä EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa (CQPS). Anne Sipiläinen on ilmeisesti tärkein virkamies kehitysministeri Heidi Hautalan rinnalla. Äskettäin nämä yhdessä olivat linjaamassa kehitysavun sitomista demokratisoimisprosessiin. Nimenomaisesti Sipiläinen nimesi alivaltiosihteerin virkansa ensimmäisenä päivänä 1.9.2011 kolmeksi kehityspoliittiseksi painopisteeksi “oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeudet”.

Kuvassa Alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen, yksikönpäällikkö Pirkko-Liisa Kyöstilä ja ministeri Heidi Hautala Kansalaisjärjestöseminaarissa 10.11.2011


Ulkoasiainministeriön Nato-selvitys pvm 21.12.2007 SUOMEN MAHDOLLISEN NATO-JÄSENYYDEN VAIKUTUKSET kohdassa 8 on arvioitu valitettavasti vain kahden Suomen ja Venäjän välisen sopimuksen merkitystä seuraavasti:

Liittoutumisratkaisuissa olisi otettava huomioon myös Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta tehty sopimus (SopS 1/1922) ja Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus Ahvenanmaan saarista (SopS 24/1940)”.

UM ei arvioinut Pariisin rauhansopimuksen merkitystä vuodelta 1947, joka on allekirjoitettu ei vain silloisen Neuvostoliiton kanssa vaan kymmenen muun valtion kanssa. Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus Ahvenanmaan saarista (SopS 24/1940) on vahvistettu voimassa olevana sopimuksena vuonna 1948 ja tällöin on myös viitattu Pariisin rauhansopimuksen artikloihin eli SopS 24/1940:n kautta Pariisin rauhansopimus liittyy epäsuorasti UM:n raporttiin. UM on suullisesti selittänyt sittemmin, että Pariisin rauhansopimuksen arviointi nostettaisiin tarkasteluun vasta siinä tilanteessa, jos on konkreettisesti esillä kysymys Suomen liittymisestä Natoon.

Toistaiseksi Suomi vaikenee velvoituksistaan. Valtioneuvosto, tasavallan presidentti tai eduskunta eivät ole mitenkään muistaneet Pariisin rauhansopimusta tänään merkkipäivänä.

Tänään ei ole muistettu myöskään lännessä rauhansopimusta, vaan esillä on ollut Elisabethin koruihin liittyvä joku 60 vuotispäivä ja Voice of American propagandalähetysten alkamisen Itäblogin alueelle helmikuussa 1947.

Suomi-Euraasialiitto-Seuran (SES) perustamiskokous Pariisin rauhan muistopäivänä 10.2.2012 Helsingissä

Pariisin rauhansopimuksen vuosipäivän asiantuntijaseminaarin yhteydessä tänään Helsingin keskustassa pidettiin Suomi-Euraasialiitto-Seuran (SES) perustamiskokous. Asiasta on kertonut 10.2.2012 Suomen antifasistinen komitea (Safka).

Kokouksessa päätettiin, että SES:n tavoitteena on hyvien ja ystävällismielisten suhteiden ylläpitäminen Suomen ja Euraasialiiton välillä sekä Euraasialiittoa koskevan tietämyksen edistäminen Suomessa.

SES kehittää Suomen ja Euraasialiiton yhteistyötä demokratian, ihmisoikeuksien, monikulttuurisuuden, monitunnustuksellisuuden, talouden, kaupan, kulttuurin ja turvallisuuden alueilla. Yhdistys ottaa järjestö- ja henkilöjäseniä.

Venäjä on muiden maiden kanssa allekirjoittanut Euraasialiiton ja Euraasialiiton komission perustamisen tiekartan viime syksynä. Vladimir Putinin mukaan Euraasialiiton perustaminen viedään läpi vuoden 2012 aikana ja Euraasialiitto aloittaa toimintansa vuonna 2013.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Rosenholz-aineistoa kohtaan esitetyt vaatimukset ovat ”suomettuneisuuden” syyttelyä varten

Aineistoa kohtaan esitettyjen vaatimusten poliittinen hämärä tausta

Venäjän kalvamisesta on tullut Suomessa median ja poliitikkojen mielihuvia. Tuohon tarkoitukseen sopii myös mielikuviin luodut epäluulot Neuvostoliittoa ja aatteensa jo menettäneen työväenliikkeen kultavuosia vastaan. Naapurin nilkkaan käydään kuin rakkikuoro, kun vähänkin aiheenjuurta voi keksiä. Ajankohtainen mielihuvi on suursuomalaista uhoilua, naiivia houkkamaista luottamusta ”lännen” apuun.

”Suomettuneisuudeksi” kutsuttu Paasikiven-Kekkosen linja lähti ymmärrettävästä lähtökohdasta, että tärkein naapurimme on Venäjä, jonka kanssa hoidamme suhteet kahdenvälisesti. Hyödymme kaupankäynnistä ja yhteistyöstä suuren naapurikansamme kanssa. Suomi ei sekaantunut Suomelle kuulumattomiin suurvaltaristiriitoihin ja pitäytyi Pariisin rauhansopimuksen velvoituksen mukaisesti oman maansa puolustamiseen. Suomi koki kunniakseen pitää Venäjä vakuuttuneena, että Suomi ei missään olosuhteissa antaudu Venäjän vastaiseen politiikan välikappaleeksi tai Venäjään kohdistuvan hyökkäyksen astinlaudaksi.

Nykyään mainittua ajattelua leimataan ”suomettuneeksi”, vaikka se on Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukainen asema Suomella: Suomi ei tee puolustus- ja turvallisuuspoliittisia ratkaisua itsenäisesti, vaan osana kansainvälistä yhteisöä ja sopimuksia.

”Suomettuneisuuden” mädäntyneisyyden intomielisiksi paljastajiksi ovat nouseet juuri Rosenholz-aineistoa vaativat toimittajat: Espoosta eläkkeelle jääneen Mikko-piispan poika Taneli Heikka ja Katja Boxberg – Lumedemokratiasta kirjoittaneet toimittajat. Heille "keskusteleva demokratia" tarkoittaa Suomen ja Neuvostoliiton välisten hyvien suhteiden häpäisemistä uudella ”keskustelulla”, ikään kuin menneisyys olisi tosi hämärää ja nykyinen amerikkalaistuminen katoaisi pois tarkkailun alta.

SUPO:n ja CIA:n tiedusteluyhteistyö

”Suomettuneisuuden” myrkyllisyyttä julistaneet toimittajat Heikka ja Boxberg eivät osanneet aavistaa, että he itse asiassa paljastavat vahingossa vielä suuremman tabun: Suomen ja Amerikan tiedustelupalvelun edelleen jatkuvan tiedusteluyhteistyön. Tätä puolta ei ole Rosenholz-kiistassa vielä arvioitu julkisesti.

Rosenholz-aineisto on 280 000 tiedoston kokoelma, joka sisältää tietoa erään Itä-Saksan tiedustelupalvelun työntekijöistä. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA sai kokoelman haltuunsa epäselvissä olosuhteissa Itä-Saksan hajoamisen ja Rosewood-operaation yhteydessä. Jo tämän epäselvän olon selvittäminen olisi aiheellista vallan ja historian puhdistamiseksi, mutta asiaa ei ole haluttu penkoa arkaluonteisuuden tähden.

Suomessa Korkein hallinto-oikeus (KHO) päätti 8.2.2012 ettei Suojelupoliisin tarvitse luovuttaa aiemmin mainituille kahdelle toimittajalle ja ylipäätänsä medialle aineistoa. Oikeuden mukaan aineisto on saatu osana tiedustelupalvelujen ”luottamuksellista tietojenvaihtoa”.

Tällä ilmauksellaan "luottamuksellinen tietojenvaihto" KHO itse asiassa paljasti huolimattomasti sen faktan, että SUPO ja CIA ovat tiedusteluyhteistyössä keskenään.

Miten pitkäaikaista, miten syvää ja miten merkityksellista on SUPO:n ja CIA:n tiedusteluyhteistyö sekä missä määrin KAPO:lla on välittävä tehtävä tässä tiedusteluyhteistyössä ei ole vielä riittävästi ollut mediassa esillä asian huomattavasta painoarvosta huolimatta.

KHO arvioi, että Supon tietojen saanti voisi vaarantua, jos Yhdysvalloista Saksan kautta Suomeen saatu Rosenholz-aineisto julkistettaisiin. Itse asiassa Saksalla ei ole kuitenkaan aineiston saamisessa hallitsevaa roolia, vaan kyse on CIA:n kanssa harjoitetusta yhteistoiminnasta.

"Korkein hallinto-oikeus lausui myös, että asiakirjojen tietosisällön ohella oli kiinnitettävä huomiota asiakirjojen saantitapaan. Tietoaineisto oli saatu osana tiedustelupalvelujen välillä tapahtuvaa, kansainvälisesti vakiintuneen tavan mukaisesti luottamukselliseksi tarkoitettua tietojenvaihtoa ja se sisälsi aineiston käyttöön liittyviä rajoittavia lausekkeita".

"Korkein hallinto-oikeus arvioi, että suojelupoliisin hallussa olevan tietoaineiston julkiseksi tuleminen haittaisi suojelupoliisin edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä ja vaikuttaisi kielteisesti muiden turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen halukkuuteen luovuttaa suojelupoliisille jatkossa tiedustelutietoja”.

Korkeimman hallinto-oikeuden perusteluista ilmenee välillisesti, että asiakirjojen salaamisella halutaan suojella Suomen Suojelupoliisin tiedusteluyhteistyötä Amerikan Yhdysvaltojen CIA:n kanssa. Itse asiassa Alma Media onkin ennättänyt jo pyytää aineisto CIA:sta, vaikka ei saanut mainittua aineistoa käsiinsä.

Saksa neuvotteli vuosituhannen vaihteessa Yhdysvaltojen Rosenholz-aineiston palauttamisesta. Tuolloin Saksa tiedusteli Suomelta, onko sillä oikeus vastaanottaa myös suomalaisia koskevaa tietoa. Suomen ulkoasiainministeriö antoi Saksalle ehdollisen myönteisen vastauksen. Ehdolla varmistettiin, että Saksasta saatavia tietoja voitaisiin käyttää tutkinnallisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin ja että Suomen kansalaisilla olisi oikeus saada itseään koskevia tietoja arkistosta. Neuvotteluista huolimatta Saksa ei saanut haltuunsa Suomea koskevaa Rosenholz-aineistoa.

Yksityisyyden suoja

Rosenholz-aineiston sisällään pitämä tietomäärä on valtava ja vajanainen. Se jättää tilaa epäilyille, ja jokainen tapaus johtaa arkistokorttien ja datatiedostojen labyrinttiin”, Suomen ulkoministeriö on arvioinut aineiston vaikeuksia.

Suomen ulkoministeriö käyttää aineiston yhteydessä sekavaa, määrittelemätöntä käsitettä ”epävirallinen työntekijä”. Tuollaisen leimaavan käsitteen rakentaminen on omiaan luomaa uhkaa viattomienkin ihmisten nimien paljastuessa. Olisi oikein puhua työntekijästä, jos on työntekijä. Jos joku henkilö ei ole työntekijä, häntä ei kutsuta työntekijäksi, vaan tapauksen mukaan henkilön asema ja suhde on määriteltävä paremmin.

Suomessa Rosenholz-aineisto nousi esiin, kun kansanedustaja Heidi Hautala (vihr) jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän vaati riippumattoman asiantuntijaryhmänasettamista aineistoa selvittämään. Heidi Hautalan mahdollinen intressi aineiston suhteen herättää jo sinänsä epäluuloa koko kohun propagandistisesta juonesta. Taneli Heikka ja Katja Boxberg – ”suomettumista” vastaan intomielisesti kirjoittavat toimittajat – olivat vaatineet aineiston saamista 28.8.2007 Suojelupoliisille lähettämässään kirjelmässä.

Tulkinnoissa leimaavinta voisi olla julkiset noitavainot F-16-korttien avulla: nämä kortit ovat HVA:n henkilötietokortteja, joihin on tallennettu varsinaisten ei-työsuhteessa olevien läheisten henkilöiden nimien lisäksi myös eri syistä mielenkiintoisten ihmisten tietoja. Kaikki eivät ole kuitenkaan työskennelleet yhteistyössä Stasin kanssa, vaan osa henkilöistä on vain yhteistyössä olleiden ei-työntekijöiden sukulaisia tai tuttavia tai muuten vain kiinnostavia ihmisiä. F-16-kortisto pitää sisällään yhteensä noin 290 000 nimeä. Tiedustelupalvelu kirjaa ihmisiin liittyviä spekulaatioita, mutta tuon spekulaation levittäminen mediaan antaisi spekulaatiolle väärän kontekstin. F-22-kortit ovat tapahtumakortteja, jotka sisältävät tietoja epävirallisten työntekijöiden toimista. Merkintöjä on niissä yhteensä noin 58 000.

Edellä mainituissa korteissa on myös arveluttavia vihjauksia tiettyjen tunnettuun asemaan kohonneiden suomalaispoliitikkojen ja vaikuttajien henkilökohtaisista luonteenpiirteistä ja taipumuksista, myös seksuaalisista poikkeavuuksista. Vihjetiedon tunnistaminen pelkäksi vihjeeksi olisi vastuullisen toimituksellisen ja tutkimuksellisen työskentelyn avulla hyvin mahdollista, mutta tietyissä tapauksissa Suojelupoliisi ja Korkein hallinto-oikeus on halunnut suojella eräiden merkittävien henkilöiden elämään liittyviä kortistomerkintöjä.

Korkein hallinto-oikeus perustelee henkilön yksityiselämän suojaa:

"Valtion intressi on myös suojata henkilön yksityiselämää. Pyydetty aineisto sisältää vihjetyyppistä tietoa, jonka perusteella kansalaisia saatetaan epäilyksenalaiseksi ilman kattavia perusteita".

"Perustuslakivaliokunta on julkisuuslakia koskevassa kannanotossaan todennut, että hallitusmuodon 8 §:n 1 momentissa turvatun henkilön kunnian johdosta on julkisuuslailla tähdätty siihen, ettei julkinen valta saata yleisesti saataville sellaisia asiakirjoja ja tietoja, joissa esitetään täysin perättömiä syytöksiä yksilöä kohtaan tai joiden avulla voidaan esittää hänestä vihjauksia.

Aineiston julkisuus merkitsisi oikeudetonta puuttumista aineistossa mainittujen henkilöiden yksityiselämän piiriin. Aineiston sisältämä vihjetieto on – kuten muukin suojelupoliisin eri lähteistä saama vihjetieto – salassa pidettävää. Valtion velvoite suojella henkilön yksityisyyttä ja tutkintaan liittyvien henkilötietojen julkisuus sekä siitä aiheutuneet kärsimykset ja vahingot ovat keskeisesti esillä myös oikeudenkäynnissä, jossa Helsingin käräjäoikeus on antanut ratkaisun 8.11.2007 (Alpo Rusin vahingonkorvausoikeudenkäynti Suomen valtiota vastaan)"
.


Odotan mielenkiinnolla CIA-korttien vuotoa

Odotan mielenkiinnolla wikileaksin kautta myöhemmin vuodettavia tietoja CIA:n, Suomen ”establishmentin” ja SUPO:n välisestä kanssakäymisestä, joka uhkaa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa ja poliittista itsemääräämisoikeutta huomattavasti pahemmin kuin DDR:n kauden F-16 tai F-22 –kortit.

Tuskin kuitenkaan saan toivoa, että Heikka ja Boxberg innostuisivat näihin paljastuksiin missään vaiheessa. Ehkä joku tuttu toimittaja tai yliopistotutkija saattaisi paljastua CIA-korteista.

Itse olen huoleton virkaheitto mies – myös ikääntymisestäni huolimatta niin nuori poika, että nimeäni ei ole kirjoitettu noihin eikä muihinkaan kortteihin ”epävirallisena työntekijänä” tai ”virallisena työntekijänä” eikä missään muussakaan roolissa. Itsekkäästi ajatellen olisi hyvin kiinnostavaa täydellinen läpinäkyvyys, jossa kaikkien kortit avattaisiin julkiseksi. Ymmärrän kuitenkin lähimmäisiäni myös vastapuolella poliittisia näkemyksiä, ettei kaikenlaisten vihjausten paljastaminen ole ilman riittävää perustetta oikeudenmukaista. Ei pidä olla intomielisen naivi ja vaatia kaikenlaista paperia julkiseksi!

Jälkikirjoitus

Kaksi kuvaa Viron suurlähetystön edustalta 23.6.2010 ja Suomen paremman ulkopolitiikan etujoukosta. Nämä henkilöt eivät liity väistämättä CIA:n ja Suomen ”establishmentin” yhteistyöhön "virallisina" yhteyshenkilöinä, vaan he vain tulivat Amerikan suurlähetystöstä juhlapäivänä. Kuva kertoo kuitenkin myös siitä liikehdinnästä Amerikan suurlähetystössä ylipäätänsä, että CIA:n kortit olisi aiheellista paljastaa suunniteltua nopeammin suomalaisten henkilöiden nimien osalta.

Melkein viimeisenä Yhdysvaltain lähetystön kekkereiltä poistui Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila, joka otti mielenosoittajista valokuvan, ilmeisesti virkakäyttöön. Torstila on merkittävällä tavalla ollut muotoilemassa Suomen Venäjä-vastaista ulkopolitiikkaa. Jenkkilähetystön kutsuillakin hän viihtyi epäilyttävän pitkään. Syy lienee Nato-kiimassa.


Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön päällikkö Pasi Tuominen (oik.) nappasi valokuvan mielenosoittajista ja yritti harppoa heti pakoon. Tuominen oli piiloutunut mustien silmälasien taakse. Tuominen muistetaan venäläisen Anton-pojan sieppaustapauksesta, kun ulkoministeriö piti äidiltään laittomasti siepatun venäläispojan salakuljettamista suomalaisen diplomaattiauton takakontissa vain hyvänä asiana.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Corruption investigations a front for color revolution push (RT 07 February, 2012)


Dollar-funded corruption probes by international organizations, foreign election observer missions may sound worthy, but in reality are often “color revolution” tools for creating political unrest. Now they are fostering anti-Russian sentiment.

The politicization of organizations such as Freedom House (FH), the Open Society Institute, the Economist Intelligence Unit and Transparency International, which churn out corruption investigations, impedes the resolution of corruption issues. “Corruption investigations” have in fact become instruments of political propaganda.

- - - >

Read more: Russia Today 7.2.2012


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Muistavatko Sauli Niinistö ja valtioneuvosto Pariisin rauhansopimuksen?

Pariisin rauhansopimus 65 vuotta” - Perjantaina 10. helmikuuta 2012 kello 12–14 Helsingin kaupungin Kirjasto 10:ssa, ryhmätyöhuoneessa. Vapaa pääsy. Tilaisuuden järjestää Suomen antifasistinen komitea Safka.



Mitä Pariisin rauhansopimus merkitsee tänään? Sopimuksen solmimisesta tulee kuluneeksi 65 vuotta. Useat asiantuntijat keskustelevat. Suomen valtiosopimus Finlex-tietokannassa: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020

Dosentti Johan Bäckman kertoo Suomen äärioikeistolaisista ja fasistisista liikkeistä tänään. Pitäisikö Perussuomalaiset lakkauttaa?

TT Juha Molari kysyy, miten Pariisin rauhansopimuksen rajoitukset Suomen puolustusvoimille toimia ulkomailla maamme rajojen ulkopuolella koskevat kriisinhallintaoperaatioita ja Nato-optiota. Onko Suomi sopimuksen rikkoja, muuttaako sopimuksen rikkominen Euroopan ja Itämeren vakautta? Onko Nato-optio Suomen yksityisasia?

Olen kysynyt Pariisin rauhansopimuksen muistamista valtioneuvostosta, ulkoministeriöstä ja presidentin kansliasta. Ehkä Sauli Niinistö, Tarja Halonen, Erkki Tuomioja tai Jyrki Katainen muistavat Suomen valtiota velvoittavan Pariisin rauhansopimuksen ja mahdollisesti saan tietää muistamiseen liittyvistä muodollisuuksista Suomessa. Miten YLE muistaa Pariisin rauhansopimuksen juhlapäivää?

Olen lähettänyt seuraavan kysymyksen presidentin kansliaan ja valtioneuvostoon:





- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)