keskiviikko 22. helmikuuta 2012

I love Estonia


Kuva: Tallinna on kaunis kaupunki

Maantaina 20.2.2012 lähdin kello 11:30 Helsingistä Viking-yhtiön laivalla Tallinnaan. Menin Viroon kahden venäläisen pietarilaisen perheen kanssa. Sain matkan ilmaiseksi. Ostin kuitenkin ruokani itse Tallinnassa. Meillä on sellainen Viron ja Tallinnan ystävien porukka. Maanantaina aamulla ennätin jopa kello 7 käydä kuntosalissa ennen Tallinnan matkalle lähtöä.

Tallinnassa meitä odotti edullinen Park Inn –hotelli aivan ydinkeskustassa. Hotellihuone oli vaatimaton. Aamupala kuului hintaan, joten pääsin vähillä menoilla. Hotellissa oli aluksi pieni murhe: RT (Russia Today) –sivusto ei auennut hotellin tietokoneelta, mutta terroristisivusto Kavkaz Center avautui. Ongelma korjautui, kun kyselin asiaa avoimesti.

Kuva: RT ei aluksi auennut hotellissa, mutta nämäkin ongelmat poistuivat

Huomasimme, että Virossa tavallisen kansan ilmapiiri on muodostunut huomattavasti tasapainoisemmaksi ja ystävällisemmäksi Viron synnytystuskien vuosista 1980-luvun lopulta ja 1990-luvun alusta. Pienehkön poliittisen eliitin ja heitä tukevien tarinankertojien toimet eivät ole voittaneet Tallinnassa väestön sydämiä. Löysimme venäläisiin ystävällisesti suhtautuvia virolaisia, ja oikeastaan vain ja ainoastaan ystävällisiä ihmisiä, jotka tahtoivat rakentaa entistä parempia suhteita venäläisten kanssa. Tallinnan venäläiset myös hymyilivät ja olivat erittäin avuliaita. Ihmiset olivat hyvin avuliaita ja vieraanvaraisia, kun kuulivat meidän puhuvan venäjää. Tämä myönteinen ilmapiiri uudistaa väistämättä myös omalla luonnollisella painollaan Viroa, kehittää kansalaisyhteiskuntaa ja syventää demokratiaa sekä parantaa naapurisuhteita. Uudistuminen tulee ystävällisten ihmisten halusta toimia ilman vihaa ja ennakkoluuloja.

Viru-hotellin edustalla puistossa oli jääveistoksia: ilmeisemmin Viron hyvä ystävä oli tehnyt jäästä kotkan Viru-hotellin suuntaan – hyvän mielialan voimassa oletimme, että veistäjä on ajatellut Venäjän symbolia kotkaa virolaisten parhaana ystävänä ja suojelijana.

Kuva: Kotka suojelee Viru-hotellia

Maanantaina lähdimme kävelyretkelle Vanhaan kaupunkiin. Minun piti valitettavasti etsiä toki ensin apteekki, sillä kantapääni oli liian kipeä kävelyä varten. Ensimmäisessä apteekissa henkilökunta osasi suomea, englantia ja eestiä, mutta eivät venäjää. Palvelu oli kuitenkin ystävällinen ja syrjimätön. Toisessa apteekissa henkilökunta osasi englantia ja eestiä, mutta ei taaskaan venäjää. Sain kuitenkin ystävällisen palvelun ja löysin Ibumax 400 mg –kipulääkettä. Tämä vähän lievensi kävelykipua.

Melkein heti Tallinnan keskustassa Viron televisio pysäytti meidät – esitti ensin asian viroksi mutta jo pian kysyivät venäjäksi, kun emme osanneet eestiä. He pyysivät minua ja pietarilaisia ystäviäni Viron television mainospätkään: I love Estonia. Televisioryhmäkin ymmärsi ammattilaisen silmillä, että tämä ryhmä rakastaa Viroa. Koimme mitä suurinta iloa kertoa, että rakastamme Viroa.

Vanhan kaupungin ravintoloissa saimme kaikkialla ystävällisiä kutsuja syömään – kutsut esitettiin venäjäksi, joskus murtaen ja joskus virheettömästi. Tallinnan Vanha kaupunki toi vahvana esille Tallinnan vahvuuden kasvaa Helsinkiä merkittävämmäksi matkailukaupungiksi: Tallinnassa on historiaa, kaikki ovat sopivasti tuntumassa, kulttuurien rikkaus antaa sellaisen lisän, jota Helsingissä ei enää riittävästi voi kokea.

Kuva: Tallinnassa kulttuurilla on arvoa

Tiistain runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme lasten kanssa Tallinnan Vanhan kaupungin linnamuseoon Kik in de Kök. Vähän kävelimme venäjänkielisen opaskierrosta odottaessa Vanhassa kaupungissa ja otimme valokuvia.


Kuva: Juha Molari Tallinnassa Vanhassa kaupungissa

Linnamuseossa kuulimme, miten hirvittävällä tavalla natsi-Saksa oli alistanut Viron kansaa. Luoliin oli koottu paljon historiaa. Saimme kertoa lapsille, että Viro oli joutunut ikävästi maailman sotapolitiikan uhriksi, Hitlerin Saksa uhkasi Neuvostoliittoa ja Leningradia Viron kautta, minkä tähden Neuvostoliiton piti tulla sotilaallisesti Viroon ja voittaa lopulta natsi-Saksa.

Kuva: Vangittu munkki

Linnamuseon käytäville oli koottu moninaista historiaa: kirkollista historiaa, ydinsotasuojasta muistoja ja merkkejä Neuvostoliitossa kielletyn rock-musiikin maanalaisesta kuuntelupaikasta. Sinänsä en itsekään pidä tuosta musiikista, mutta onhan se kauheaa, että heidän piti kuunnella luolissa sellaista musiikkia, joka on jo muutoin niin sietämätöntä kuunneltavaksi.

Kuva: ROCK Neuvostoliitossa ja Virossa

Linnamuseon torneissa oli vaikuttava hirttopuu, jonka virolaiset ovat pistäneet museoon muistoksi, etteivät pahat teot enää toistuisi.

Kuva: Hirsipuu Ain-Ervin Merelle ja Risto Rytille?


Kuva: Kokeilin parinkymmenen kilon sotilaspakkausta

Illalla kävimme vielä Kalev Spa –vesipuistossa. Ensimmäinen järkytykseni oli vaaka, joka näytti 79,9 kilogrammaa. Lokakuussa 2011 olin painanut hoikimmillani enää 72 kiloa, mutta sen jälkeen en ole voinut enää juosta pitkiä juoksulenkkejä ja en tietenkään kahta kertaa päivässä. Olen käynyt kuntosalissa päivittäin, vyöhön olen saanut tehdä uuden reiänkin ja kiristää, mutta nyt kilot ovat kasvaneet huolestuttavasti aerobisen liikunnan puuttumisen tähden. Toinen järkytys oli venäläisille ystävilleni Kalev Spa –vesipuiston pesutilojen likaisuus: ikään kuin kahteen vuosikymmeneen lattioita ei olisi pesty. Muuten vesipuisto palveli meitä hyvin lasten tarpeisiin sopivalla tavalla.


Kuva: Juha Molari Tallinnan Vapaudenaukiolla iloitsee tallinnalaisten ystävällisyydestä venäläisiä kohtaan.


Keskiviikkona 21.2.2012 menimme Ahhaa –tiedekeskukseen Tallinnan Vapaudenaukiolle. Tiedekeskus on pienehkö ja suunniteltu erityisesti lasten mieltymyksiin. Keskus palveli erinomaisesti toiveitamme. Kassassa oli toinen mies, joka ei osannut palvella meitä venäjäksi, mutta hän pyysi avukseen työtoveriaan, joka osasi venäjää. Niin selvisimme ongelmitta venäjäksi lasten tiedekeskuksessa. Tämä kokemus oli kaikkialla Tallinnassa: venäjäksi selvisi varsin hyvin – varmasti helpommin kuin Helsingissä. Ahhaa-tiedekeskuksessa oli upeasti esille Pietari Suuri, jonka vaikutus koko Tallinnan olemassaololle on ollut keskeinen.

Kuva: Pietari Tallinnassa

Ahhaa –tiedekeskuksen jälkeen kävelimme Lido-ravintolaan, sillä pietarilaisten ystävien kokemuksen mukaan täällä oli upea ruokavalikoima. Palvelua saimme myös venäjän kiellellä, kun pieni venäläispoika pyysi Ivan-kokilta saslikia syötäväksi. Halusimme syödä Tallinnassa hyvässä virolaisessa ravintolassa pikemmin kuin laivalla olisimme juosseet heti ravintolaan ja syöneet lihapyöryköitä perunamuusilla. Havaitsimme ihmeissämme, että laivan useat matkustajat eivät ilmeisemmin olleet uskaltaneet syödä epäluulonsa tähden virolaista erinomaista ruokaa Tallinnassa.

Tallinnassa Viro-rakkaus syventyi yhä edelleen ja totesimme yksituumaisesti, että tahdomme jo kohta uudestaan Tallinnaan.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)