perjantai 10. helmikuuta 2012

Pariisin rauhansopimusta on kunnioitettava

Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) piti Pariisin rauhansopimuksen 65. vuosipäivänä teemaseminaarin. Tilaisuudessa puhuneiden asiantuntijoiden mukaan Suomi järjestelmällisesti rikkoo Pariisin rauhansopimuksen henkeä ja kirjainta osallistumalla Afganistanin sotaan, antamalla kenraaliensa liittyä ulkomaisiin sotaa käyviin armeijoihin (Markku Kolin tapaus), kieltäytymällä noudattamasta YK:n turvallisuusneuvoston Al-Qaida-pakotekomitean määräyksiä hyväksymällä kehitysministeri Heidi Hautalan avoimen tuen Venäjä-vastaiseselle terrorismille, sallimalla aluevaatimuksia esittämien fasististen järjestöjen olemassaolon (ProKarelia, Aluepalautus, Suursuomi, Tarton Rauha, Karjalan Liitto) yms. Erityisen vakavana ongelmana pidettiin yhteiskunnan fasistisointiin tähtäävän Perussuomalaiset-puolueen olemassaoloa. Katso esitelmävideoita ja lue asiaa koskeva selvitys. 










Pariisin rauhansopimus on edelleen Suomen ajantasaista lainsäädäntöä (valtiosopimus 20/1947), ja siihen viitataan myös monissa kohtaa muuta voimassaolevaa lainsäädäntöä: laissa Suomen aluevesien rajoista 18.8.1956/463, laissa Suomen aluevesien rajoista annetun lain muuttamisesta 5. maaliskuuta 1965 (144/1965) jne.

Suomella on voimassa oleva Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947, joka on lailla vahvistettu Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 1947 ja asetuksella 16 päivänä syyskuuta 1947. Pariisin rauhansopimuksella on vahvistettu voimassa olevaksi myös Talvisodan rauhansopimus 12 päivältä maaliskuuta 1940.

Pariisin rauhansopimus on voimassaolevaa Suomen lainsäädäntöä. Siinä Suomen eduskunta on kansan nimissä hyväksynyt myös tosiasian Suomen aseveljeydestä Hitlerin Saksan kanssa; rauhansopimuksen tunnustamisen avulla Suomi on tullut hyväksytyksi takaisin kansainväliseen yhteisöön. Suomi on saanut sotaan ja fasistiseen henkeen liittyvien syntiensä sovituksen rauhansopimuksen puitteissa.

Suomen vastapuolia Pariisin rauhansopimuksessa ovat olleet "Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat" ja nykyisin siis niiden seuraajavaltiot:

1. Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto,
2. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta,
3. Australia,
4. Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta,
5. Kanada,
6. Tsekkoslovakia,
7. Intia,
8. Uusi-Seelanti,
9. Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja
10. Etelä-Afrikan Unioni

Sopimuksen 13 artikla rajaa Suomen puolustusvoimien toiminnan vain maamme rajojen sisällä toimimiseen eikä sotilaalliseen kriisinhallintaan eli sotimiseen Kongossa tai Afganistanissa tai muualla.

13 artikla.
Maa-, meri- ja ilma-aseistus ja linnoitukset on tarkoin rajoitettava sisäistä luonnetta olevien tehtävien suorittamiseen ja rajojen paikalliseen puolustamiseen.

8 artikla ei kiellä vain tunnetusti fascisminluontoiset järjestöt, vaan myös ”muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa”.

8. artikla.
Suomi, joka välirauhansopimuksen mukaisesti on ryhtynyt toimenpiteisiin hajoittaakseen kaikki Suomen alueella toimivat fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa, sitoutuu olemaan vastaisuudessa sallimatta senluontoisten järjestöjen olemassaoloa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on kieltää kansalta sen demokraattiset oikeudet.

Pariisin rauhansopimuksen kansainvälisoikeudellisista velvoitteista Suomi ei pääse irti noin vain “antaen vanhojen asioiden olla” (UM:n Anne Sipiläinen suosittelee unohtamista; Anne on nykyään läheinen työtoveri nimenomaisesti ministeri Heidi Hautalalle - pahamaineiselle Kreml-fobille).

Neuvostoliiton ja Venäjän historia on suurta ihmeellistä johdatusta: 10. helmikuuta muistetaan arvokkaasti, sillä tänä päivänä yhdistyvät monet suuret juhlat: Pariisin rauhansopimus vuonna 1947, Aleksander Sergejevitš Puškinin kuolinpäivä 10. helmikuuta 1837 Pietarissa ja Venäjän diplomatian päivä («День дипломатического работника»”), jota Venäjän presidentti Vladimir Putin 31.10.2002 määräsi vietettäväksi 10. helmikuuta. Diplomatian päivä ei ole sattuma, sillä päivämäärällä muistetaan diplomatiaa aina vuodesta 1549 alkaen. Tuolloin V. Viskovatov määrättiin suurlähettilääksi ja vuonna 1802 Aleksander I muodosti modernin Venäjän ulkoministeriön edelläkävijän.

10. helmikuuta on myös runoilijan Puškinin kuoleman vuotispäivä, vuonna 2012 oli 175-vuotispäivä. Diplomatian juhlapäivänä 2012 Venäjä ja Amerikan Yhdysvallat sopivat keskenään yhteisistä toimista, joilla suojellaan lapsia internet-rikollisuudelta, lapsipornografialta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Pavel Astahov kävi diplomatin päivänä virallisella vierailulla Yhdysvalloissa. Sitä vastoin Yhdysvalloilla menee hiukan huonosti Pariisin rauhansopimuksen hengen noudattamisessa: juuri tuli julki Afganistanissa otettu valokuva viime syyskuulta 2011, jossa Yhdysvaltain merijalkaväki kuvatti itseään taustalla fasistinen symboli.

Neuvostoliiton rauhanvaltuuskunnan puheenjohtajana Pariisissa 1947 toimi varapääministeri, ulkoministeri Vjatseslav Molotov. Neuvostoliiton valtuuskunnan muut jäsenet olivat:
A.Y. Vyshinsky, ulkoasiainministeriöstä varaministeri,
FT Gusev, Neuvostoliiton suurlähettiläs Britanniassa,
AE Bogomolov, Neuvostoliiton suurlähettiläs Ranskassa,
NV Novikov, Neuvostoliiton suurlähettiläs Yhdysvaltojen
PI Rotomskis, Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan ulkoministeri
PI Valeskaln, Latvian sosialistisen neuvostotasavallan ulkoministeri
G. Cruz, Viron sosialistisen neuvostotasavallan ulkoministeri,
KV Novikov, Neuvostoliiton ulkoministeriön jäsen


Mauno Koiviston pöytäkirjamerkintä 21.9.1990

21.9.1990 Mauno Koivisto ollessaan presidentti ja vastuussa ulkopolitiikasta saneli asekauppapykälää koskevan mielipiteensä valtioneuvoston pöytäkirjaan. Tuo liittyi Suomen aseostoihin DDR:stä, vaikka tuollaisen ostamisen Pariisin rauhansopimus kielsi. Koiviston mielipiteellä oli merkitystä vain niin kauan kuin hän oli presidenttinä vastuussa ulkopolitiikasta. Itse Pariisin rauhansopimus ei ole muuttunut mitenkään, joka on aikoinaan eduskunnan säätämällä lailla vahvistettu voimassa olevaksi. Koiviston mielipide tai soveltamisohje ei ole eduskunnan lainsäädäntövaltaan verrattava arvovallaltaan.

Voidaan ehkä väittää joidenkin sopimuksen kohtien tulleen vanhentuneiksi, ja niiden soveltaminen ei voisi enää tulla kysymykseen. Tuokin asia tulisi hyväksyttää kaikilla sopimuksen allekirjoittajamailla, jotka ovat nyt silloisen Neuvostoliiton seuraajavaltiot kuin myös Ison Britannian seuraajavaltiot.

Irtisanoutuminen ei ole sinänsä ennenkuulumatonta, sillä Italia menetteli Neuvostoliittoa tyrmäävällä tavalla, kun ei luovuttanut natsirikollisia ja liittyi Natoon Pariisin rauhansopimuksen vastaisesti, kuten pian sopimuksen solmimisen jälkeen käytiin julkista polemiikkia vuosien ajan.

Pariisin rauhansopimus on kansainvälisesti toimivaa oikeutta

Suomen Venäjä-konsuli Matti Anttonen kertoi 2009 lehtihaastattelussa, että Suomi on sitoutunut Pariisin rauhansopimukseen. Anttonen on lukenut Suomen valtiosopimukset ja Suomen lain. Anttonen ei sitonut itsevaltaisesti ja omalakisesti Suomea "vanhaan" sopimukseen, jota ei enää olisi siis olemassa, vaan Anttonen tunnusti Suomen kansainvälisen aseman sopimusten puitteissa.

Pariisin rauhansopimuksen voimassaoleva kansainvälinen merkittävyys tuli ilmi äskettäin vuonna 2011, kun Romania ja Moldova selvittelivät välejä, ja Romanian presidentti ja pääministeri rauhoittelivat tilanteen Schengen –alueelle liittymistä varten ilmoituksellaan, että Romania sitoutuu Pariisin rauhansopimukseen vuodelta 1947.

Viime vuonna 2011 Petroskoissa tuomittiin 100 000 ruplan (n. 2500 euron) sakkoihin 47 vuotias Vjatšeslav Drezner (Вячеслав Дрезнер), koska tuo keski-ikäinen huligaani oli tammikuussa 2010 julkaissut tietokoneellaan Pariisin rauhansopimuksen vastaisen aluevaatimuksen.

Vuonna 1947 Suomi ja Neuvostoliitto sekä lukuisat muut valtiot allekirjoittivat Pariisin rauhansopimuksen, joka vahvisti myös Moskovan rauhansopimuksen 1940. Venäjän valtakunnansyyttäjäviraston raportin mukaan Dreznerin vaatimukset alueista ovat perusteettomia vuoden 1947 kansainvälisen sopimuksen valossa, joka on voimassaolevaa kansainvälistä lakia. Huhtikuussa 2011 uutisissa kerrottiin, että mainittu Drezner olisi tullut Suomeen ja etsinyt poliittista turvapaikkaa Suomesta. Myös Suomen oikeusministeriön velvollisuutena olisi kieltää mm. ProKarelian, Aluepalautus ry:n ja Karjalan Liiton toiminta, koska nämä avoimesti ilmoittavat tavoitteekseen Pariisin rauhansopimuksen kumoamisen.

Kuvassa: kuin kaksi aateveljeä: Dreznerin aidon Helsinki-kuvan viereen liitetty Veikko Saksi, ProKarelian aktivisti.

Dreznerin Suomen pakomatkasta uutisoi Maxim Efimovin ns. ihmisoikeusliike Petroskoissa. Mainittu Efimov on herättänyt epäilystä jo eräistä aiemmista tempauksistaan. Esimerkiksi vuonna 2009 hän osallistui vetoomukseen, jossa vedottiin Aleksandr Podrabinekin hyväksi, sekä moitittiin Anna Politkovskajan ja Natalia Estemirovan tapausten avulla Venäjän "sananvapausongelmaa". Kyseessä oli tällöin ns. Uzbekistanilainen "ihmisoikeusyhteisö". Kyseisessä vetoomuksessa nro. 2. oli allekirjoittajana Virossa asuva miehitysmuseon johtaja Heiki Ahonen, Viron miehityksestä virolaisen miehitysmyytin tarpeiden mukaisesti kirjoittanut mies. Ensimmäinen allekirjoittaja oli ranskalainen radiotoimittaja (Radio France Internationale, RFI) ja kääntäjä Galina Ackerman. Hän on tullut tunnetuksi myös venäläisvihamielisistä Georgia-uutisoinnistaan. Ackerman toimii Ranskan venäläisten toimittajaliiton sihteerinä. Ennen häntä johtajana oli hieno Kladin Canetti, mutta Galinan myötä yhdistykseen kutsutaan johdonmukaisesti Venäjä-vihamielisiä puhujia. Ackerman on ensimmäinen allekirjoittaja tällaisissa protestikirjoituksissa toistamiseen. Vetoomuksen 38. allekirjoittaja on suuri virolainen Mart Laar. Numero 145 on Jevgeni Krištafovitš, listan numero 179. on Maxim Efimov.

Venäjän ilmavoimien komentaja: Sopimuksia kunnioitettava

12. helmikuuta 2002 Pariisin rauhansopimuksen 55. vuosipäivänä Armeijan Punatähti-lehdessä Venäjän ilmavoimien komentaja, nuorehko kenraalimajuri – 13.10.1955 syntynyt - Vladimir Georgevits Sviridov (Владимир Георгиевич Свиридов) kirjoitti artikkelin otsikolla: "Sopimuksia on kunnioitettava" (Договоры должны соблюдаться). Hän myöntää, että sotilaalliset lausekkeet ovat pitkälle kuollutta historiaa, kuten Suomi menetteli vuonna 1990 (huom. itse asiassa Mauno Koivisto ilman lainmukaista menettelyä asian johdosta). Sviridov korostaa Pariisin asiakirjan poliittisten päätösten pysyvyyttä: tähän kuuluu myös kiellot fasistisille järjestöille. Vaikka jotkut sanovat, että sodanjälkeiset sopimukset ovat vanhentuneet, Sviridov muistuttaa vanhaa perustetta: sopimuksia on noudatettava.

Nezavisimaja-lehdessä 19.2.2007 Venäjän diplomaattiakatemian professori, suurlähettiläs Oleg Khlestov ja tutkimusjohtaja Vladimir Zhukov arvioi Pariisin rauhansopimuksen painoarvoa 60 vuoden juhlan kunniaksi: Попытки пересматривать послевоенное урегулирование недопустимы (yrityksiä tarkistaa sodan jälkeisiä järjestelyjä ei voi hyväksyä). - - За 60 лет, прошедших после подписания мирных договоров 1947 года, многое изменилось. Но эти договоры действуют и учат нынешнее поколение: попытки пересматривать послевоенное урегулирование, особенно по территориальным вопросам, чреваты губительными последствиями. (60 vuoden aikana - rauhansopimuksen allekirjoittamisesta vuonna 1947 - on paljon muuttuneet asiat. Mutta nämä sopimukset ovat, ja ne opettavat nykyistä sukupolvea: yritykset tarkistaa sodanjälkeisiä ratkaisuja, erityisesti alueellisia kysymyksiä ovat täynnä tuhoisia seurauksia).


HANASAAREN kulttuurikeskuksen “Suomen ja Ruotsin uhka-kuvat ja turvallisuuspolitiikka tänään”- seminaarissa 16.2.2006 Jali Raita teki kysymyksen UM:n poliittisen osaston apulaisosastopäällikkö Anne Sipiläiselle liittyen Pariisin rauhansopimuksen rajoituksiin Suomen puolustusvoimille toimia ulkomailla maamme rajojen ulkopuolella kriisinhallintaoperaatioissa. Jali Raita on kysyjänä kertonut, että Sipiläinen ei vastauksessaan pitänyt tilannetta hallituksessamme ongelmana ja Sipiläinen oli jatkanut: “joskus on viisautta, että antaa vanhojen asioitten olla eikä alkaa niitä penkoa”.

Anne Sipiläinen aloitti 1.9.2011 yhtenä ulkoasiainministeriön neljästä alivaltiosihteeristä. Hän tuli vuonna 1987 UM:n palvelukseen kehitysmaakaupan toimistoon, ja 1989-1992 työskenteli suurlähetystössä Wienissä seuraten YK.n teollistamisjärjestö UNIDO:a. Vuosina 1992-1994 Sipiläinen oli valmistelemassa Kairossa järjestettävää YK:n veästö- ja kehityskonferenssia. Suomen EU-puheenjohtajakaudella 2006 Sipiläinen toimi puheenjohtajana EU:n korkean tason maahanmuutto- ja turvapaikkaryhmässä. Neljä vuotta Sipiläinen työskenteli Suomen EU-eudstossa Brysselissä EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa (CQPS). Anne Sipiläinen on ilmeisesti tärkein virkamies kehitysministeri Heidi Hautalan rinnalla. Äskettäin nämä yhdessä olivat linjaamassa kehitysavun sitomista demokratisoimisprosessiin. Nimenomaisesti Sipiläinen nimesi alivaltiosihteerin virkansa ensimmäisenä päivänä 1.9.2011 kolmeksi kehityspoliittiseksi painopisteeksi “oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeudet”.

Kuvassa Alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen, yksikönpäällikkö Pirkko-Liisa Kyöstilä ja ministeri Heidi Hautala Kansalaisjärjestöseminaarissa 10.11.2011


Ulkoasiainministeriön Nato-selvitys pvm 21.12.2007 SUOMEN MAHDOLLISEN NATO-JÄSENYYDEN VAIKUTUKSET kohdassa 8 on arvioitu valitettavasti vain kahden Suomen ja Venäjän välisen sopimuksen merkitystä seuraavasti:

Liittoutumisratkaisuissa olisi otettava huomioon myös Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta tehty sopimus (SopS 1/1922) ja Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus Ahvenanmaan saarista (SopS 24/1940)”.

UM ei arvioinut Pariisin rauhansopimuksen merkitystä vuodelta 1947, joka on allekirjoitettu ei vain silloisen Neuvostoliiton kanssa vaan kymmenen muun valtion kanssa. Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus Ahvenanmaan saarista (SopS 24/1940) on vahvistettu voimassa olevana sopimuksena vuonna 1948 ja tällöin on myös viitattu Pariisin rauhansopimuksen artikloihin eli SopS 24/1940:n kautta Pariisin rauhansopimus liittyy epäsuorasti UM:n raporttiin. UM on suullisesti selittänyt sittemmin, että Pariisin rauhansopimuksen arviointi nostettaisiin tarkasteluun vasta siinä tilanteessa, jos on konkreettisesti esillä kysymys Suomen liittymisestä Natoon.

Toistaiseksi Suomi vaikenee velvoituksistaan. Valtioneuvosto, tasavallan presidentti tai eduskunta eivät ole mitenkään muistaneet Pariisin rauhansopimusta tänään merkkipäivänä.

Tänään ei ole muistettu myöskään lännessä rauhansopimusta, vaan esillä on ollut Elisabethin koruihin liittyvä joku 60 vuotispäivä ja Voice of American propagandalähetysten alkamisen Itäblogin alueelle helmikuussa 1947.

Suomi-Euraasialiitto-Seuran (SES) perustamiskokous Pariisin rauhan muistopäivänä 10.2.2012 Helsingissä

Pariisin rauhansopimuksen vuosipäivän asiantuntijaseminaarin yhteydessä tänään Helsingin keskustassa pidettiin Suomi-Euraasialiitto-Seuran (SES) perustamiskokous. Asiasta on kertonut 10.2.2012 Suomen antifasistinen komitea (Safka).

Kokouksessa päätettiin, että SES:n tavoitteena on hyvien ja ystävällismielisten suhteiden ylläpitäminen Suomen ja Euraasialiiton välillä sekä Euraasialiittoa koskevan tietämyksen edistäminen Suomessa.

SES kehittää Suomen ja Euraasialiiton yhteistyötä demokratian, ihmisoikeuksien, monikulttuurisuuden, monitunnustuksellisuuden, talouden, kaupan, kulttuurin ja turvallisuuden alueilla. Yhdistys ottaa järjestö- ja henkilöjäseniä.

Venäjä on muiden maiden kanssa allekirjoittanut Euraasialiiton ja Euraasialiiton komission perustamisen tiekartan viime syksynä. Vladimir Putinin mukaan Euraasialiiton perustaminen viedään läpi vuoden 2012 aikana ja Euraasialiitto aloittaa toimintansa vuonna 2013.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)