torstai 1. maaliskuuta 2012

Mihin Suomi varautuu 70 Jassm-ohjuksella?


Kuva: Jassm AGM-158 kantama, 3 metrin tarkkuus

Jos asiaa arvioi vakavasti, on vaikeaa perustella, mihin Suomi kuvittelee 70 Jassm-ohjuksen riittävän itsenäisen suomalaisen puolustuksen tai hyökkäyksen osana, kun kuitenkin päätetään sijoittaa huomattavasti varoja tällaiseen varustukseen. Ilmeisempää on, että jos Suomi laskee tarvitsevansa ohjukset, silloin Suomessa ainakin muutamat harkitsevat päättäjät ovat pohtineet ohjusten toimivan jonkun yhteisen rintaman osana, jolloin 70 ohjusta ovat tuki muiden rinnalla. Venäjän asevoimia vastaan ei pelkällä 70 ohjuksella - edes moderneilla Jassm AGM-158-ohjuksella - ole mitään sotilaallista arvoa, sillä vastaus olisi huomattavasti rajumpi.

Ohjus 3 metrin tarkkuudella Pietariin ja Moskovaan

Suomen hallituksen raha-asiainvaliokunta päätti keskiviikkona 29.2.2012, että Suomi ostaa 180 miljoonalla eurolla seitsemänkymmentä amerikkalaista Jassm-ohjusta Horneteihin (Joint Air-to-Surface Standoff Missile, AGM-158). Lisäksi Suomi saa kaksi testiajoneuvoa sekä tuki- ja testauslaitteet, käyttöohjeet ja tekniset asiakirjat, sekä henkilön koulutuksen ja laitteet ja Yhdysvaltain hallituksen ja urakoitsijan tuen.

Ohjuksella on useiden satojen kilometrien kantomatka maassa sijaitsevia kohteita vastaan. Jassm gm-158 on suunniteltu tuhoamaan arvokkaita, hyvin puolustautuvia ja jopa uudelleen sijoittuvia kohteita. Ohjus on tehokas suurehkoja rakennuksia, vähäisesti panssaroituja kohteita vastaan. AGM-158 ohjuksen on kehittänyt Lockheed Martin, joka on ollut aktiivinen Pohjois-Afrikan värivallankumousten rahoittajana ja Human Rights First –organisaation sponsorina, äskettäin Lockheed Martin piti menestyksellisen myynninedistämistapahtuman Egyptissä Iranin ja Syyrian uhkaa vastaan.


Jassm-ohjus voi tunkeutua maaperään noin 6,1-24,4 metrin syvyyteen. Ohjus säilyy 20 vuotta. Ohjuksen maksimisuoritusarvo on 500 kilometriä tarkkuudella 3 metriä, mutta joissakin mainoksissa on puhuttu jopa 1000 km:n etäisyydestä. Suomen alueen tuntumasta laukaistuna Jassm-ohjus tavoittaa erinomaisen tarkasti vihollisen kohteen, joka sijaitsee Valko-Venäjä, Moskova, Leningrad, Murmansk alueen ja Pohjoismaiden tuntumassa.

Suomi halusi jo vuonna 2007 ostaa salaa AGM-158 JASSM risteilyohjuksia Hornetteihin. Hyvistä valtiollisista suhteista huolimatta Yhdysvaltain ulkoministeriö kieltäytyi vuonna 2007. Georgian konfliktin jälkeen Suomi toisti pyyntönsä risteilyohjuksiin. 31. lokakuuta 2011 Yhdysvaltain puolustusministeriö hyväksyi Suomen virallisen pyynnön risteilyohjuksiin. Yhdysvaltain ulkoministeriö ylisti päätöksessään Suomen voimaa luoda vakautta Eurooppaan: ”Ehdotettu myynti ei muuta sotilaallista perustasapainoa alueella”.

JASSM AGM-158 ohjus tarjoaa mahdollisuuden Venäjää vastaan hyökkäykseen Suomen maaperältä huomattavasti paremmalla tarkkuudella ja tutkan vain heikosti tavoitettavissa kuin mitä olisi epätarkat F/A-18C –pommit. AGM-158 ohjuksen tarkkuus on huomattava erityisesti etäisyydellä 22-130 kilometriä. Ohjuksissa on lyhyemmän kantaman tarkasti ohjattu malli ja pitkän matkan ohjus malli.

70 ohjusta palveluineen on kallis sijoitus, jonka Suomen valtioneuvosto näkee ensisijaiseksi valtiolliselle vakaudelle, turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Esimerkiksi Espoon kaupungin tulos 45 miljoonaa euroa oli vuonna 2011 vain kolmannes Jassm-ohjusten arvosta ja Espoon vuosikatekin jäi 140 miljoonaan euroon, mutta vuosikatteen tavoitteeksi on asetettu 180 miljoonaa euroa. Jassm-ohjusten arvo on liki sama kuin Espoon kokoisen kaupungin kaikki investoinnit yhteensä vuoden aikana. Kuntien hautajaisten aikana on valtioneuvosto nähnyt oikeasti, että Jassm-ohjukset ovat kansallisesti merkittävämpi sijoituskohde.

70 ohjuksen kustannukset Suomen valtiolle ja veronmaksajille on noin 60 % siitä, mitä suurella kohulla puhuttu perusturvan korotus maksoi. Perusturvan varassa olevien aseman kohentamiseksi työttömän peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettiin 1.1.2012 lukien 120 eurolla kuukaudessa sisältäen indeksikorotuksen. Peruspäivärahan ja työmarkkinatuen täysimääräisenä maksettava etuus nousi 674 euroon kuukaudessa. Perusturvan korotuksista koitui valtiolle lisäkustannuksia noin 310 milj. euroa vuonna 2012. Valtioneuvoston arvon päättäjät tietävät, mikä on tärkeää itsenäisen Suomen hyvälle tulevaisuudelle: perusturva ei nouse 800 euroon kuukaudessa, vaan hankitaan 70 ohjusta.

Mutta miksi 70 ohjusta? Muistaako hallitus ja puolustusvoimat sitä, mitä tapahtui 70 vuotta sitten?


Muurmannin radan katkaisu 70 vuotta sitten

Täsmälleen 70 vuotta sitten suomalaiset ja saksalaiset laativat Muurmannin radan Syväri-Karhumäki alueen valtauksen jälkeen Sorokka-suunnitelman kenraali Airon johdolla Sorokan rautatieliittymän valtausta varten. Luutnantti Tuomas Mustonen on maanpuolustuskorkeakoulun pro gradu –tutkielmassa esitellyt toukokuussa 2011 Sorokka-suunnitelmassa tiedustelutietojen merkitystä operaation valmistelussa tammi- maaliskuussa 1942.

Mustonen kuvailee, miten yhdysrautatien strategista merkitystä pidettiin ilmeisenä. Suunnitelma tehtiin tiedustelutietojen perusteella, joissa arvioitiin Neuvostoliiton joukkojen sotilaallista suorituskykyä operaatioon suunnitelluilla hyökkäysalueilla. Suomi arvioi Neuvostoliiton sotilaallisen suorituskyvyn heikoksi alkuvuodesta 1942. Mannerheim kannatti 20.3.1941 omissa arvioissaan operaation sotilaallista toteutusta: Mannerheimin mukaan Muurmannin radan katkaisemiseen johtava hyökkäys olisi pitänyt toteuttaa valtaamalla Muurmansk, Kantalahti ja Sorokka mahdollisimman samanaikaisella hyökkäyksellä suomalais-saksalaisin voimin. Kuitenkin kohta kävi ilmi, että suurimmaksi esteeksi operaation toteuttamiselle muodostui mahdollisuus Yhdysvaltojen ulkopoliittisten suhteiden menettämiseen. Ja Mannerheim epäili tällöin, ettei Suomella ollut enää mahdollisuuksia joukkoja irrottaa tehtävään. Kenraali Airo sai kuitenkin tehtäväkseen laatia hyökkäyssuunnitelman. Valmisteluissa oli tärkeää saksalaisten ilmavoimien Luftlotte 5 liittäminen maajoukkojen hyökkäystä tukevaksi yksiköksi.

Neuvostoliittolaisen vihollisen huoltoreittinä käyttämä Muurmannin rata kiinnosti Suomen sodanjohtoa. Päämajan käskemänä 14. Divisioonasta muodostettiin tammikuun alussa 1942 kahden pataljoonan vahvuinen Osasto Majewski, jonka johtajana toimi puolalaissyntyinen majuri Arnold Majewski. Luutnantti Mustonen esittelee maanpuolustuskorkeakoulun opinnäytetyössään, että mainitun ssaston tarkoituksena oli Muurmannin radan katkaisu Sekehen ja Vojatsun aseman välillä kolmen vuorokauden ajaksi. Lisäksi tehtävässä mainittiin myös tuhoamistehtäviä alueella. Myös tiedustelu Sekehen-joen alueella liittyi tehtäviin. Majewskin osaston tarkoituksena oli aiheuttaa tuhoa ja vaikeuttaa vihollisen toimintaa, mutta alueen maaston- ja vihollistiedustelun merkitys huomioitiin.

Neuvostoliittolainen vihollinen oli kuitenkin aktiivinen ja Muumannin radan suojaksi asettui Neuvostoliiton sisäasiain komissariaatin (NKVD) rykmentti. Tammikuun 21. päivään 1942 mennessä Osasto Majewski teki onnistuneen tiedustelu- ja tuhoamisretken Maj guban aseman alueelle. Operaation tarkoituksena oli sen tuhovaikutuksen lisäksi siirtää vihollisen huomio pois myöhemmin tapahtuvasta toiminasta Sorokan suunnalla. Onnistunut Osasto Majewskin isku tammikuussa vaikutti myös siihen, että Neuvostoliiton joukot lisäsivät partiotoimintaansa Seesjärven suunnalla.

Osasto Majewskin tekemä isku Muurmannin radalle osoitti sen haavoittuvuuden. Neuvostoliiton suojausjoukot eivät kyenneet riittävästi suojaamaan Mai Guban aseman seutua ja rataa. Salassa aloitetun operaation lopputuloksena päästiin tuhovaikutukseen ja väliaikaiseen radan hallintaan kahden pataljoonan suuruisella taisteluosastolla. Operaatio osoitti Suomen sodanjohdolle 14. Divisioonan joukkojen suorituskyvyn Muurmannin radalle suunnatussa operaatiossa. Operaatio osoitti myös tuhon, jonka jo väliaikainen Muurmannin radan valtaaminen tuotti Neuvostoliiton joukkojen toiminnalle. Operaatio suoritettiin suhteellisen pienin tappion; kolme kaatunutta ja kymmenen haavoittunutta, joiden lisäksi paleltuneita, sairaita ja kaasusairaita oli yhteensä 110. Kaasusairailla tarkoitettiin ilmeisesti taistelukaasuista sairastuneita suomalaissotilaita.

Luutnantti Mustonen esittelee myös, että maaliskuun 10. päivänä 1942 laaditussa vihollisen voimien kartoituksessa on arvioitu vihollisen Tunkuan ja Kotskoman suunnan vihollisen puolustusasemien taistelijoiden vahvuudeksi noin 8300 miestä. Yhteensä on arvioitu, että 14. Divisioonan joukkoja vastassa voisi olla noin 12 000 Neuvostoliiton sotilasta. Suomalaisten iskevien joukkojen vahvuus oli suunnitelman mukaan noin 27 300 miestä, jolloin laskennallinen voimasuhde olisi ollut noin 2,3:1 suomalaisten hyväksi. Suomalaisten kokonaisvahvuudeksi olisi saatu ehkä 44 821 sotilasta, jos edellä mainittuihin suomalaisjoukkoihin olisi lisätty onnistuneesti reservistä vielä suunnittelematta olevat 8. ja tuntematon – ilmeisesti 4. - divisioona. Tällöin voimasuhde olisi ollut noin 3,7:1 suomalaisten hyväksi. Mustonen arvioi, että yllätyksen turvin 3:1 ylivoima suomalaisten hyväksi oli ollut välttämätön, jotta hyökkäys olisi voitu toteuttaa onnistuneesti.

Viljanen sai 23.3.1942 käskyn lähteä esittelemään muistionsa näistä edellä mainituista tiedoista, kokemuksista ja suunnitelmista tasavallan presidentti Risto Rytille yhdessä Mannerheimin kanssa. Seuraavana iltana Mannerheim ja Viljanen esittelivät suunnitelman, jota Airo oli täydentänyt omilla esityksillään. Poliittinen johto oli kiinnostunut hyökkäyksen toteuttamisesta operatiivisessa mielessä. Luutnantti Mustonen on opinnäytetyössään esittänyt hyvin selkeästi, miten Ryti vastasi hyökkäyksen toteuttamisesta kirjeellä 25.3.1942. Ryti perusteli kielteistä kantaansa seuraavilla asioilla: hän epäili, että hyökkäys Paranovankin suuntaan aiheuttaisi suuret vihollisen vastatoimet. Vastatoimet puolestaan aiheuttaisivat omia mies- ja materiaalitappioita. Sorokan tai Suman valtaaminenkaan ei olisi saavuttanut suurinta hyötyään ennen seuraavaa talvea. Mahdollisen sotatilan takia tällöin tarvittaisiin voimia ja kalustoa. Myös pieni mahdollisuus Saksan vetäytymisestä Pietarin rintamalla ja siitä koituva vaara oli huomioitava. Yhdysvaltojen sotatoimet Neuvostoliiton vaatimuksesta huolettivat Rytiä. Viimeisimpänä Ryti mainitsi joukkojemme järjestelyjen keskeneräisyyden ja kuljetusvälineiden huonon kunnon voivan aiheuttaa ongelmia mahdollisen kelirikon alkaessa. Presidentti jätti lpäätöksen Mannerheimille, mutta ilmoitti tukevansa myös päätöstä operaation toteuttamisesta. Mannerheimin linja oli tässä yhteydessä poliittisen linjan mukainen ja hyökkäys peruutettiin. Airon tulkinnan mukaan Ryti ei ollut operaation ehdoton vastustaja. Mannerheimin mukaan presidentin kirjeen sävy oli kielteinen. Kuosan mukaan Ryti oli valmis hyväksymään operaation, mikäli se olisi sotilaallisesti tarkoituksenmukainen. Tämän tulkinnan perusteella Mannerheim oli henkilö, joka ei hyväksynyt operaation toteuttamista.
Maanpuolustuskorkeakoulun opinnäytetyön mukaan lopullinen este löytyykin vähemmän innosta kuin poliittisesta arkaluontoisuudesta: ”Poliittinen ristiriita Yhdysvaltojen suhteiden säilyttämiseksi näyttää olleen suurin este operaation toteuttamiselle. Millään muulla syyllä operaation peruuttamista ei voida riittävästi perustella”.

Operaatio Barbarossa ja Leningrad


70 vuotta sitten elettiin käännekohtia Euroopan ja maailman historiassa. Adolf Hitlerin Operaatio Barbarossaa koskevat suunnitelmat oli esitelty Führerin käskyssä numero 21., joka annettiin 18. joulukuuta 1940. Siinä Leningrad, Moskova ja Kiova määriteltiin Wehrmachtin kolmeksi ensisijaiseksi kohteeksi. Presidentti Risto Ryti oli aloittanut jo aiemmin keväällä 1940 hankkeen, jonka tarkoituksena oli tieteellisin argumentein selvittää saksalaisille Itä-Karjalan ja Kuolan alueen kuuluminen Suomeen. Saksassa ja Suomessa oli ollut tällöin voimantunne.

Keväällä 1941 oli tartuttu erilaisten rajavaihtoehtojen kimppuun etnografisin perustein. Rajoja piirreltiin moniin sopiviin ja haaveiltaviin paikkoihin. Natsi-Saksan SS-Divisioona Nord aloitti 7. kesäkuuta marssin Norjasta Vuotson ja Sodankylän kautta Rovaniemelle. 18. kesäkuuta 1941 Suomen ilmavoimien lentokoneisiin maalattiin Saksan itärintaman tunnukset. 22. kesäkuuta 1941 Saksa aloitti hyökkäyksen. Natsi-Saksa käytti aiemmin sovitun mukaisesti aseveljensä ja liittolaisensa Suomen ilmatilaa ja lentokenttiä Neuvostoliiton pommittamiseen. 22.6.1941 Adolf Hitler julisti klo 6.00 radiossa Suomen taistelevan liitossa – im Bunde – Saksan kanssa, mikä kertoi jo alusta alkaen kansainvälisesti ilmeisen tosiasiallisen tilan Suomen syyllisyydestä operaatio Barbarossaan ja sen myötä jatkosotaan ja Leningradin kokemiin hirvittävyyksiin. Saksan käskyssä todettiin: ”Führer on päättänyt hävittää Pietarin kaupungin maan päältä. Minulla ei ole mitään kiinnostusta säilyttää tätä suurta kaupunkia Neuvosto-Venäjän kukistumisen jälkeen. [- - ] Ehdotamme kaupungin tiukkaa saartamista ja sen hävittämistä maan päältä tykistön ja jatkuvien ilmapommitusten avulla”.

Ryti piti kesällä 1941 tunnetun radiopuheensa, jossa hän ylisti karaistuneita puolustusvoimia, jotka ovat nyt paremmin aseistetut ja varustetut kuin viime sodassa. Ryti painotti idän painetta, ”ikuista uhkaa”, joka olisi ”hävitettävä”, jotta ”tulevat sukupolvet olisivat onnellisia” ja saisivat elää rauhassa. Puhe päättyi ”kohtalon Herraan, jonka käsissä kansamme elämä on: johdattakoon meitä ja vieköön taistelumme lopulliseen voittoon”. Vielä tuossa vaiheessa Ryti ajoi idänpoliittista kokonaisratkaisua, Neuvostoliiton perusteellista tuhoamista. Sitä varten hän kertoi avoimesti, että ”Saksa on ainoa valtio, joka tätä nykyä pystyy lyömään Venäjän”. Valtioarkiston Risto Ryti –muistiinpanoissa vuodelta 1942 (10) on Suomen tasavallan presidentin – hyvästä syystä sotasyyllisyyteen sittemmin tuomitun Risto Rytin - rasistinen kuvaus Neuvostoliitosta: hänen mukaansa Neuvostoliiton kansa elää ”köyhyydessä ja kurjuudessa, petoksen ja valheen ilmapiirissä, määrättömän terrorin ja mielivallan alaisena. - - - Siviiliväestökin Pietarissa saakoon kuolla, sillä venäläiset ovat niin kovin epäluotettavia ja kavalia, ettei heitä ole syytä säästää.”

Muurmannin radan suunnassa Suomi koki lopulta oman rajallisuutensa. Myös itse pääsuunta jätti julman jäljen historiaan: saksalaisten ja suomalaisten toimittama Leningradin piiritys oli maailman historian julmin sotatoimi. Leningradin taistelujen aikaiset sotilaiden ja siviilien kuolemat nousevat kauhistuttavaan kahteen miljoonaan henkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden kaupungin puolustaminen maksoi kuusi kertaa enemmän ihmishenkiä kuin Yhdysvallat menetti koko toisen maailmansodan aikana.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)