perjantai 16. maaliskuuta 2012

Ministeri Heidi Hautala valitsi parhaan Facebook-profiilikuvansa

Suomen kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala (vihr.) on valinnut Facebook-profiilinsa kuvaksi mielenosoituksen Boris Nemtsovin kanssa. Hautalan rinnassa on Strategia 31-liikkeen nappi. Hautalaa on kuvattu satoja ja satoja kertoja, mutta kaikista vaihtoehdoista Suomen ministeri löytää Facebook-profiilinsa kuvaksi Strategia 31-liikkeen mielenosoituskuvan.


Heidi Hautala esiintyi äskettäin myös propagandaelokuvan sivuosassa, kun hän naureskeli Doku Umarovin terroristijärjestön tiedotusta hoitavan, Kavkaz Centerin kustantajan Mikael Storsjön kanssa Bulevardi 2 kattoterassilla. Kuvassa taustalla Hautalan ja Storsjön välissä on Kerkko Paananen, Finrosforumin nykyinen puheenjohtaja, kun Hautala on aiempi pitkäaikainen puheenjohtaja ja Storsjö on yhä edelleen sihteeri kyseisessä vihajärjestössä, joka ei kuitenkaan ole vielä YK:n turvaneuvoston terrorismia torjuvien pakotemääräysten listalla. Kavkaz Center on YK:n turvaneuvoston terrorismia torjuvien pakotemääräysten vastaista toimintaa. Mainitun elokuvan mainoksessa esiintyi terroristi Sayfullahin ikoni, joka lähestyi ideaalista virtuaalista temppeliä. Myös Sayfullah on arvioitu YK:n turvaneuvoston edellä mainitussa pakotemääräyksissä terroristijärjestön ”Kaukasian emiirikunta” yhteydessä.

Bulevardi 2:n parvekekuvat ovat kuvakaappauksia Pekka Niskasen elokuvasta, joka käsittelee Mikael Storsjön aktiviteettaja.


Aiemmin Heidi Hautala on esiintynyt kuvissa myös rinnatusten rintamassa terroristijärjestön viestintäkeskuksen webmasterin Islam Matsievin (Adam Tumsoevin) ja terroristijärjestön viestintäkeskuksen kustantajan Mikael Storsjön rinnalla.


Heidi Hautalan menettely on aiheuttanut syvää paheksuntaa suomalaisissa ja venäläisissä ihmisoikeusaktivisteissa. Mielenosoituskuva on kuvakaappaus Pekka Niskasen dokumenttielokuvasta, joka käsittelee Mikael Storsjön aktiviteetteja.

Valeopposition johdossa on Boris Nemtsovin ohessa myös entinen syrjäytetty pääministeri Kasjanov, Garri Kasparov ja uusnatsi Eduard Limonov, joka on edellä mainitun Strategia 31-liikkeen aatteellinen isä ja perustaja. Strategia 31 –liike saa nimensä Venäjän perustuslain 31. artiklasta, jossa puhutaan kokoontumisvapaudesta. Mielenosoittajat pitivät Moskovassa 31. heinäkuuta 2009 alkaen mielenosoituksia kuukausittain 31. päivä.

Strategia 31-liikkeen synty perustuu Eduard LImonovin ideaan. Limonov on Kansallisbolsevikkisen puolueen (kansallisbolševikkien puolue; НБП; ”Национал-большевистской партии”)) perustaja ja yksi johtohahmoista Toinen Venäjä –koalitiossa. Strategia 31-liikettä tukevat myös eräät Moskovan Helsinki ryhmän ja Memorial-ryhmäkunnan jäsenet.

Strategia 31-liikkeen kotisivujen toistaiseksi uusin päivitys 12. maaliskuuta 2012 kertoo, että Eduard Limonov aikoo järjestää Moskovan kaupungintalolla mielenosoituksen 31. maaliskuuta. Hän kertoo jättäneensä hakemuksen 15 päivään mennessä ennen mielenosoitusta, mutta uskoo, että Moskovan pormestarin toimisto todennäköisesti hylkää hakemuksen.

Eduard LImonovin Kansallisbolševikkien puolueen (НБП; ”Национал-большевистской партии”) tunnettu tervehdys on «Да, Смерть!» (kyllä kuolema!). Limonovin järjestö on osallistunut koulutukseen ja toimintaan värivallankumouksissa Georgiassa, Kirgisiassa ja Ukrainassa. "Toinen Venäjä" -kilven alla nämä radikaalit vanhat ryhmät ja tyypit ovat saaneet uuden tulemisen mahdollisuuden. Kansallisbolševikit ovat tunnustaneet ideologisen ja tyylillisen sukulaisuuden Italian fasismiin. Puolueesa on myös Kolmannen valtakunnan symboliikkaa lipun muodosta alkaen, "tyylitelty hakaristi" sirpin ja vasaran muodossa. Lipun toinen väritys on punainen, valkoinen, musta.

Puolue julisti vuonna 1994 globaalin tavoiteohjelman, jonka ytimessä oli "kansallisbolševikkien musertava viha kolminaisuuden järjestelmää vastaan: liberalismi/demokratia/kapitalismi. Kansallisbolševikit näkevät tehtäväkseen tuhota tuo järjestelmä perustuksineen. Hengellisenä ihanteena on miehuullisuus, kansallinen oikeudenmukaisuus perinteisen hierarkisen yhteiskunnan avulla". Puolueen iskulauseena on ollut "täydellinen uudistuminen nimessä Stalin, Berijan, Gulag" («Завершим реформы так: Сталин!Берия! ГУЛАГ!».). Muita tunnettuja iskulauseita ovat": "Kansalaiset, varastakaa rahat!" "Taistelu!" "Työntekijöille kivääri - Putin köyteen!" "Kivääri tuottaa sähköä!" "Nouse Isänmaan puolesta - Kuolema kutsuu!" "Lenin tulee takaisin". "Kapitalismi - paska". "Putinille peräruiske ja kuolema kapitalismille!" "Vapaus tai kuolema!" "Amerikalle jakkara! Voitto meille!"

Kansallisbolševikkien puolueen johtajana nyttemmin tunnettu Eduard Limonov syntyi 22. helmikuuta 1943 Nizhny Novgorodin alueella (isä oli sisäministeriön joukkojen upseeri). 15-20 -vuoden iässä Eduardin elämä oli hyvin sopeutumatonta: hän murtautui koteihin ja kauppoihin, tammikuussa 1958 hän syyllistyi kaupan ryöstöön. Nuoren Eduardin intohimo oli Elena Shchapovo, jonka kanssa hän avioitui lokakuussa 1973. KGB pidätti Eduardin viikkoa myöhemmin. Omien sanojensa mukaan KGB tarjosi vaihtoehtoa: tule vakoojaksi tai lähde Moskovasta. Keväällä 1974 Edvard ja Elena lähtivät Neuvostoliitosta, lensivät 30. syyskuuta Wienin kautta Italiaan ja Yhdysvaltoihin New Yorkiin, jossa hän toimi sittemmin toimittajana vasemmistolaisessa lehdessä "Новое русское слово" ("НРС"; Uusi venäläinen sana). Neuvostoliitto otti pois Limonovilta Neuvostoliiton kansalaisuuden vuonna 1974. Limonov oli hyvin tiukasti kapitalismia vastaan. Vuonna 1976 Limonov julkaisi ensimmäisen romaaninsa "Minä - Eddie", jonka naturalistinen kuvaus homoseksuaalisista akteista herätti silloisessa Amerikassa kovaa kritiikkiä. Lopulta FBI kutsui hänet jopa kuultavaksi. Nykyään on ilkikurisesti osattu kirjoittaa, että keskustelut olivat aiheellisia senkin tähden, että Limonovilla oli ehkä rakkaussuhde FBI-agentin tyttären (Julie - Gary Carpenter) kanssa. Limonovin yhteydet Venäjän ulkopuolisiin tahoihin ovat myös 1990- ja 2000 -luvuilla olleet usein otsikoissa, vaikka toki hän on kirjoittanut tiukkaa tekstiä FBI:n toimistakin. Jotkut epäilevät Venäjällä, että Limonovin tiukka teksti olisi kuitenkin tarkoitettu kätkemään hänen repivien toimiensa todellinen taustavoima. 1980-luvun alussa Limonov tuli Pariisiin, jossa hänestä tuli tärkeä kommunistien vaikuttaja. 1987 Limonov sai Ranskan kansalaisuuden, vaikka Ranskan turvallisuuspalvelu vastusti kansalaisuutta, sillä tämä epäili Limonovia vakoilijaksi.


1991 kirjailija, toimittaja Eduard Limonov palasi Venäjälle, aluksi pysyvällä oleskeluluvalla ja vuonna 1992 hän sai Venäjän kansalaisuuden. Hänen "yksityiselämänsä" on ollut täynnä merkillisyyksiä myös Venäjällä: hänellä on ollut ainakin neljä tunnustettua vaimoa, mutta lisäksi sielunelämää kuvaavat häneen liittyvät monet homoseksuaalisuus- ja biseksuaalisuustunnustukset. Kolmannen vaimonsa Natalia Medvedevan kanssa Limonov tunnetaan sadomasokistisista harrastuksista ja vaatteista. Vaimonsa kuoleman jälkeen Limonov liittynyt erinäisiin seksiskandaaleihin. Limonovin julkisesti lausuma tunnustus "«Я фашист, и мне несказанно радостно, что я фашист!»" (Minä olen fasisti ja minä iloitsen, että olen fasisti") herätti demokraattisessa antifasistisessa nuorisojärjestössä ("Nashi") melkoisesti protesteja Limonovia vastaan.


Limonov perusti vuonna 1994 kansallisbolševikkien puolueen. Puolueen sisältö on äärimmäisen rasistinen: Limonov ei kaihtanut avoimesti luetella pahoja ihmisrotuja, joita olivat hänen mukaansa tšetšeenit, kroaatit, latvialaiset, tsekit, slovakit ja inguušit. Limonov on ollut myös tuomiolla rasistisen herjauksen johdosta, mitä hän itse ylpeilee omilla kotisivuillaan edelleen. Vuonna 1995 syyttäjän vaatimuksen mukaisesti aiheena oli rangaistusvaatimus Limonovin artikkeleiden "Kansojen musta lista"(Черный список народов) ja "Limonka Kroatiassa" (Лимонка в хорватов) johdosta rikoslain 74 artiklan valossa (yllytys etnisiin selkkauksiin, rodullinen herjaaminen). Limonov herjasi tšetšeeneitä, kroaatteja, latvialaisia, tšekkejä, slovakkeja ja Krimin tataareja sekä vaati sotaa näitä kansoja vastaan. Limonov pahoitteli, että Josef Stalin ei suorittanut loppuun Kaukasian kansojen karkotuksia ja vaati kokonaisuudessaan näiden etnisten tappamista nykytilanteessa. Tammikuussa 1995 Limonov tuki voimakkaasti rajua aseellista hyökkäystä Tšetšeniaan. Moskovalainen journalistiliitto arvioi huhtikuussa 1996, että em. julkaisut loukkasivat tiedotusvälineiden tehtävää yllyttämällä etniseen vihaan ja suvaitsemattomuuteen. Rikosasiassa heinäkuussa 1996 Limonov tuomittiin sakkoihin, joita Limonov ei hyväksynyt. Vuoden 1997 vaaleissa Stavropolin alueella Limonov ei tullut valituksi.


Rasistisuus palvelee Limonovin tarkoitusperiä Venäjällä juuri siinä, että rodulliset ja uskonnolliset riidat rikkovat valtiollista yhtenäisyyttä. Ristiriitojen virittäminen näiden välille hajottaa Venäjän yhtenäisyyttä. Venäjän hajottaminen on Limonovin "nationalismin" päämääränä. Venäläinen anarkistinen äärivasemmisto tukeutuu monessa Limonovin viitoittamaan repivään radikalismiin.


Limonovin johtamissa mielenosoituksissa on turvauduttu "suoraan toimintaan": erilaisia poliittisia henkilöitä on heitelty majoneesilla, tomaateilla, kananmunilla jne. Heinäkuussa 2006 Limonov järjesti konfliktin Big Eight - Kahdeksan teollisuusvaltion huippukokouksessa Pietarissa. Vuonna 1993 Limonov osallistui duuman vaaleihin Tverin alueella, mutta ei tullut valituksi.


Huhtikuussa 2001 FSB löysi Limonovilta laittomia aseita: hän oli perustanut laittoman aseellisen ryhmän. Syytteen mukaan hän syyllistyi aseiden laittomaan hallussapitoon, laittomien aseellisten ryhmien luomiseen, terrorismin suunnitteluun ja perustuslaillisen järjestyksen kaatamisen vaatimiseen. Häneltä takavarikoitiin kaksi Kalashnikov-rynnäkkökivääriä, 70 patruunaa. Limonovin seurueesta todistaja myönsi, että puoluejohtaja olis ostanut aseet "puolustaakseen Venäjää". 15.4.2003 Limonov tuomittiin neljäksi vuodeksi ehdonalaiseen vankeuteen. Tutkintavankeuden ja ehdonalaisen jälkeen Limonov yritti mennä Ukrainaan, mutta Ukrainan viranomaiset eivät päästäneet häntä maahan 25. heinäkuuta 2008. Venäjän suurimmat puolueet antoivat huhtikuussa 2007 Antifasistisen julkilausuman, jossa he tuomitsivat ääriliikkeiden toiminnan, sitä vastoin Limonov antoi raivokkaan lausunnon lehdistölle Venäjän puolueita vastaan. Marraskuussa 2007 moskovalainen käräjäoikeus tuomitsi Limonovin korvaamaan Moskovan pormestarille 500 000 ruplaa henkisistä kärsimyksistä, joita Limonov oli aiheuttanut radiossa puheillaan. Limonov ei maksanut sakkoa. Ulosottomiehet pidättivät hänen omaisuudestaan 14 850 ruplaa. Lisäksi Limonoville määrättiin tilapäinen maasta poistumisrajoite.


Limonov on kirjoittanut myös mm. teoksen Putinia vastaan ("Такой президент нам не нужен: Лимонов против Путина"), jossa hän esitti valheellisen väitteensä, jonka mukaan FSB räjäytti talon Venäjällä syksyllä 1999. Limonovin kansallisbolševikkien "puolueen" jäsenten hallusta on useasti sitemmin takavarikoitu tietokoneita ja CD-levyjä sekä kirjallista aineistoa, joka on ”suunnattu kansallisen ja uskonnollisen vihamielisyyden yllyttämiseen”.Limonov on antanut tukensa Mihail Kasjanovin ja Mihail Hodorkovskin toimille - niin kuin myös suomalainen Finrosforum. 22. toukokuuta 2011 Eduard Limonovin johdolla "Kansallisen pelastuksen komitea" (rekisteröimätön ryhmä), joka kokoaa Limonovin "Toisen Venäjän" ja Sergei Udaltsovin äärivasemmiston, ilmoitti keskeiseksi tavoitteekseen "torjua seuraavien vaalien täytäntöönpanon onnistumisen" ("противодействие реализации очередного выборного спектакля") joulukuussa 2011.


Heidi Hautalan mukaan Limonovin poliittisen ryhmän toiminnan muodot ovat hyväksyttäviä, joten Venäjä loukkaa ihmisoikeuksia. Hautalan ja Finrosforumin eräs tunnettu tukitoimi on ollut mediatempauksen Limonovin ryhmän aktivistin Aleksei Nikiforovin puolesta. Tämä mies oli 22. elokuuta 2007 Venäjän Federaation lipun päivänä sammuttanut juhlavalaistuksen yliopistolta, laskenut Venäjän lipun alas yliopistonsa lippusalosta, rutistanut lipun alushousuihinsa ja nostanut tilalle musta-valko-keltaisen lipun. Sen jälkeen hän vielä järjesti toisen provokaation. Heidi Hautala ennätti Nikiforovin tueksi, koska hänen mukaansa tuo toiminta olisi täysin oikeutettua ilmaisuvapautta.




- - - - - - -



My email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @).



VKontakte


СМИ и Юха Молaри (коллекция)