lauantai 21. huhtikuuta 2012

EU:n iskut Irania vastaan ovat olleet bumerangeja

Kreikan ja useamman muun valtion talouskriisi on horjuttanut koko EU:n epävakauden tilaan, myös taloudellisesti kestävät kansantaloudet Saksa ja Suomi ovat kohdanneet äärimmäiset haasteet, joista selviämiseksi ei ole löytynyt varmaa ulospääsyä. Poliittinen vastarinta on Suomessa kasvanut, poliitikot alkavat uskaltaa sanoa yhä selkeämmin että nyt on rajat tulleet luotolle Kreikan rahoittamiseksi. Suomi ei kykene enempää.

EU tuhoaa oman taloutensa Iran-sanktioilla

Samanaikaisesti hullu tekee kaksinkertaisesti murhetta itselleen. Yhtäällä EU:ssa sitoudutaan solidaarisuuden nimissä maksukyvyttömien maiden velkoihin ja luottoihin tavalla, jota EU:n omat periaatteet maiden omista vastuullisuuksista eivät edes lähtökohtaisesti tue, mutta samanaikaisesti EU järjestää uppoaville kansantalouksille yhä enemmän murheita.

Iranin öljyllä on ollut entistä enemmän myyntiä ja kysyntää maailmalla samanaikaisesti kun EU suunnittelee uusinta iskua Kreikan upottamiseksi – EU:n isku Irania vastaan on bumerangi: Kreikka saa öljynsä Iranista ja nyt EU pohtii epätoivoisesti, mitä seurauksia on lopettaa öljyntuonti Iranista EU:n alueelle ja Kreikkaan! Tammikuun 23 päivä 2012 EU:n ulkoministerit hyväksyivät sanktiot Irania vastaan. Nämä sanktiot koskivat Iranin öljytuotteiden tuontia ja Iranin keskuspankin rahoitusjärjestelmän toimintaa. sekä timanttien, kullan ja muiden arvometallien myyntiä Iraniin. Alkuaan pakotteiden oli määrä tulla täyteen voimaansa 1 toukokuuta, mutta EU havaitsi, että heidän pakotteensa on bumerangi – isku Kreikan upottamiseksi – sillä Kreikka saa öljynsä Iranista. Niin EU siirsi Kreikan upottamista heinäkuun 1 päivään 2012. Espanjan ulkoministeriön tiedottaja ilmoitti 16.4.2012 hädissään, että myös Espanja on joutunut pahaan tilanteeseen, jos ja kun Espanja ei saa Iranista öljyä. Espanjan kansantaloudella on ollut jo pahasti seuraamassa Kreikan skenaariota. EU on luomassa bumerangi-iskuillaan Kreikan kriisin maksimaalisen leviämisen ja leviämisen vauhdittamisen. Myös Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja tunnusti tammikuussa 2012 blogissaan, että IMF:n laskelmien valossa on epävarmaa, että edes Kreikan saneerausohjelman täydellinen toteutuminen nostaisi maan velkakestävyyden riittävälle tasolle. Oikea käsi ei tajua, mitä vasen käsi tekee samanaikaisesti.

Suomen ulkoasiainministeriö julkaisi 19.4.2012 uutisen, jonka Euroopan unionin Iraniin kohdistuvat pakotteet ovat tiukentuneet entisestään. Suomen UM:n mukaan Euroopan unionin Iraniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä eli pakotteita on asteittain kiristetty vuodesta 2007 lähtien. Maaliskuussa 2012 EU:n neuvosto hyväksyi uuden Iranin-pakotteita koskevan asetuksen (EU) N:o 267/2012. Asetus on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta ja velvoittaa sellaisenaan kaikkia suomalaisia yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Todellisuudessahan Suomi ja EU tuskailee, miten estää Kreikan täysi uppoaminen, kun Iran-pakotteiden avulla EU iskee itseänsä vastaan.

Suomen UM:n isojen otsikkojen ja jyrkkien sanojen välissä on kuitenkin pienemmällä kirjoitetut varainsiirtohakemukset, jonka puitteissa varainsiirtoa voi sittenkin tapahtua.

Iranin edustajat ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailman pankin edustajat tapasivat Washingtonissa neuvotteluissa, joissa tuli ilmi, että läntisten valtioiden hyökkäys Iranin keskuspankkia (CBI) vastaan on laittomia, koska Iran on Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman Pankin laillinen jäsen. Menettelyllään Länsi, mukaan lukien Suomi, häiritsee oman maansa yritysten ja yrittäjien liiketoimintaa.

Miten paljon EU voi maksaa USA:n ja Israelin geopoliittisesta seikkailusta?

Kansainvälisessä tiukassa keskustelussa on tarvetta kasvojensa säilyttämiseen, uhitteluun ja uhkauksiin, kun samanaikaisesti myös Lännessä on yhä laajemmin ja arvovaltaisempien neuvottelijoiden keskuudessa havaittu kuuman ilmapiirin lieventymistä.

Lännessä ovat ainakin jotkut päättäjät jo tajunneet, että EU on asettanut itseään vastaan bumerangin. Tiukimmat pro-USA ja anti-Iran –politiikot ja toimittajat eivät luonnollisesti ole tajunneet läntisen toiminnan omaehtoista umpi- ja uhkakuvaa, vaan ovat viime päivinä jopa moittineet EU:n neuvottelijoiden pehmentynyttä asennetta! Sitä vastoin sivistyneen maailman tavoin on aiheellista havaita kiitollisuudella, että lauantaina 14. huhtikuuta EU:n ulkopolitiikan edustajana Catherine Ashton asetteli sanansa jo huomattavan sovittelevasti Teheranissa: – Olemme täällä etsimässä tapoja rakentaa luottamusta osapuolten välille ja keinoja osoittaa, että Iran on luopumassa ydinaseen tavoittelusta. Keskustelut ovat jatkuneet 15 kuukauden tauon jälkeen Iranin, Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän, Ranskan, Iso-Britannian ja Saksan välillä. On oletettavissa että luottamus syntyy ja Iran saa säilyttää oikeutensa rauhanomaiseen ydinenergiaan.

Vaikein ongelma näyttäisi olevan Yhdysvaltain Hillary Clinton, sillä amerikkalainen aseteollisuus on politiikan tärkeä sponsori ja USA:n ulkopolitiikan suunnannäyttäjä. EU kohtaa pahenevan talouskriisin Iran-sanktioiden avulla, mutta EU joutuu laskemaan useampaan kertaa, missä määrin sille on aiheellista maksaa niin kallis hinta pelkästä solidaarisuudesta Amerikan ja Israelin geopoliittisia seikkailuja kohtaan. Hillary Clinton painotti 16.huhtikuuta 2012, että sanktiot täytyy säilyttää, vaikka vähän aiemmin Istanbulissa käyty neuvottelu Iranin kanssa oli ollut menestyksellinen. Ashton lausui sitä vastoin jo maltillisemmin pyrkimyksen ”laaja-alaiseen neuvottelu tulokseen, joka palauttaa kansainvälisen luottamuksen Iranin ydinohjelman rauhanomaiseen luonteeseen” ( "towards a comprehensive negotiated solution which restores international confidence in the exclusively peaceful nature of the Iranian nuclear program.").

EU marginalisoi itseään geopolitiittisesti

EU on epätoivoisesti samanaikaisesti rakentanut ja pelastanut itseään itsetuho-ohjelmaltaan, jossa samanaikaisesti EU-alueen omia kansantalouksia upotetaan tuhoon ja pelastetaan valtavilla luotoilla. Laajemmat globaaliset ja strategiset ulottuvuudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle: EU marginalisoi itsensä, kun Euraasia ja Aasia vahvistavat asemiaan.

Intia siirtyi kultaan Iranin öljykaupassa ja hylkäsi öljysaarron. Intia on avoimesti tukenut Iranin oikeutta rauhanomaiseen ydinteknologiaan. Kiina on moittinut EU:n Iran-pakotteita. Ja kolmas jättiläinen Venäjä on luonut Euraasian talousalueen ja kehitysnäkymät, joita EU:ssa voidaan vain katsella kateellisina. Pravda kertoi 20.4. Venäjän ja Iranin kehittyvästä yhteistyöstä: Venäjä ja Iran jatkavat kahdenvälisten suhteiden vahvistamista. Iranissa on kouluissa otettu venäjä valinnaiseksi oppiaineeksi. Pravda muistaa myös, että Iranin viranomaiset ovat aina osoittaneet kunnioitusta venäläisen yhteisön traditioita kohtaan. Venäläiset maahanmuuttajat, jotka jättivät maansa sisällissodan aikana ja näiden jälkeläiset, ovat eläneet Iranissa yli 70 vuotta. Teheranissa on kaksi ortodoksista kirkkoa näitä ihmisiä ja turisteja varten. Iranin ja Venäjän suhteiden kehitys alkoi 1990 luvulla pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Huhtikuussa 1997 Iran ja Venäjä allekirjoittivat sopimuksen kaupan yhteistyön kehittämiseksi. Lokakuussa 2007 Vladimir Putin teki valtiovierailun Iraniin – ensimmäisenä Venäjän johtajana 50 vuoteen. Venäjän ja Iranin välinen kauppa on 3 miljardia dollaria. Venäjä on osallistunut myös Iranin ensimmäisen ydinvoimalan rakentamiseen Busheriin, mikä projekti on aiheuttanut huolia USA:ssa ja sen Nato-liittolaisissa. Venäjän viranomaiset ovat kuitenkin toistuvasti vakuuttaneet hankkeen rauhanomaisuudesta.



- - - - - - -



- - - - - - -



My email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @).



VKontakte


СМИ и Юха Молaри (коллекция)