torstai 24. toukokuuta 2012

Alistaminen ja omalakisuus. Siinäkö Simo Pietiläisen ihanneyhteiskunta?


Osallistuin Pietarin valtiollisessa finanssi- ja ekonomiyliopistossa 14–15. kesäkuuta 2007 yritysjuridiikan seminaariin ”Loppu venäläiselle ruletille!”. Konsuli Simo Pietiläinen Suomen Pietarin pääkonsulaatista luennoi byrokratian arkipäivästä. Hän kertoi asiakkaidensa ihmettelevän, ettei hän juuri koskaan avaa lakikirjaa. Simo vastaa ihmettelijöille, että hän tuntee mielessään oikean ja väärän. Juttelin Simon kanssa seminaarin jälkeen hissimatkalla erään suomalaisen terminaalikonfliktin tilanteesta ja sain mieheltä tämän käyntikortin.


Keväällä 2009 pieni poika Anton kaapattiin lapsen äidiltä Venäjällä. Simo Pietiläinen kertoi pian valtakuntien rajat yli tapahtuneen salakuljetuksen jälkeen TV2:n haastattelussa, että hän kertoi aikeestaan tuoda lapsi laittomasti esimiehelleen pääkonsuli Olli Perheentuvalle. Äidiltään väkivaltaisesti kaapattua lasta pidettiin yli kolme viikkoa Suomen edustustossa Pietarissa. On tuskin otaksuttavissa, että eduston sisällä eivät ihmiset olisi olleet tietoisia mitään Simon tempauksesta. Kun asiaa koskeva oikeudellinen käsittely oli lähestymässä, Simo Pietiläinen kiirehti laittoman maasta poistumisen estääkseen oikeudellisen käsittelyn. Tuosta motiivistaan Simo Pietiläinen kirjoitti äskettäin blogissaan omana voitonpäivän tunnustuksenaan.

Juristi ei avaa lakikirjaa, vaan tuntee itsessään oikean ja väärän, mutta välttää oikeudessa tapahtuvaa asioiden käsittelyä. Hän ei kuitenkaan siedä itseensä kohdistuvaa arvostelua. Simo Pietiläinen teki rikosilmoituksen minua vastaan, mutta tuo rikosilmoitus ei menestynyt: minua ei koskaan kutsuttu kuultavaksi ja syyttäjä ilmoitti, ettei hän aloita esitutkintaa eikä nosta syytettä. Havaitsin jo ennen Simo Pietiläisen rikosilmoitusta, että muuan Kosovossa oleileva tyyppi surffasi Simo Pietiläisen nimeä googlen hakukoneella. Liekö itse Simo surffannut itseään Kosovosta työpaikkansa nettiliittymästä?

Simo Pietiläistä on joskus aiheettomasti nimitetty ”takakontti-Simoksi”. Konsuli itse ohjasi ja istui nautittavan Audin ratissa, kun Venäjän ja Suomen rajat ylitettiin toukokuussa 2009. Takakontissa oli pikku poika, joka venäjänkieltä puhuvana lapsena oli riistetty eroon venäjänkielisestä äidistään ja nyt lapsi yritti hämmennyksessään ymmärtää, mitä suomenkieliset puuhastelevat häntä varten. Poika huusi ja itki eron hetkellä venäjäksi: ”Äiti, auta minua!” Pojan tahtoa ei kysytty, kun hänet erotettiin äidistään. Ja sen jälkeen poika on erotettu kielestään, uskonnostaan ja pääsääntöisesti myös äidistään. Simo Pietiläinen ei ole ”takakontti-Simo”, sillä hän ei ole sulkeutunut takakonttiin, vaan poika on suljettu takakonttiin. Tuo takakontti ei ole vain se ainutkertainen Audin takakontti, vaan UM:n takakontti yhä edelleen.

Simo Pietiläinen osoitti äskettäin - taitaa olla jopa aivan tänään blogikirjoituksessaan - suosionosoituksia Satakunnan Alueviestin jutulle, jota hän arvioi jopa ”erinomaiseksi”. Olen arvioinut mainittua Alueviestin ja Erkki Petmanin kirjoitusta vähän aiemmin tässä blogissani. Simon mukaan ”asia sanotaan niin kuin se on”. Juristi Simo iloitsee yhä edelleen ajatuksesta, että oikeudenkäynnillä ei pitäisi sovitella Anton-pojan tapausta. Simo avusti pojan kaappausta Venäjällä, jotta oikeudenkäynti vältettäisiin Venäjällä. Nyt Simo toistaa yhä Suomessakin, että oikeudenkäynnit pitäisi estää.

Simon mukaan Paavo-isä huokaisi helpotuksesta toukokuussa 2009 liian aikaisin, sillä Paavon piinalle ei näy loppua, koska oikeudenkäynneille ei näy loppua. Simo on koko ajan juossut pakoon oikeudenkäyntiä, mutta pakomatkallaan hän on luonut uusia ja uusia syitä oikeudenkäynneille. Simo vetoaa veronmaksajiin, jotta Rimma Salonen ei sopisi käydä oikeutta. Simon mukaan tilanne menee ”överiksi ja suoranaiseksi kiusanteoksi”. Tilanne on siis ”överiä ja kiusantekoa”, kun Rimma kääntyy oikeuslaitoksen puoleen – niin se oli Venäjällä ja niin se on Suomessa. Simon näkemys on aika erikoinen käsitys oikeusjärjestelmästä ja kansalaisoikeuksista juristin tekstiksi!

Millainen olisi siis Simon ihannemaailma? Nyt olen epäilemättä arvailujen varassa, mutta edellä mainittujen esimerkkien valossa juristi ei näyttäisi piittaavan lain kirjaimista ja oikeuslaitoksesta, vaan enemmän omalakisuudesta. Siinä järjestelmässä ihmisoikeudet eivät perustu oikeuteen, vaan alistumiseen ja alistamiseen, nöyryyttämiseen ja vaientamiseen. Minä en tunnista sellaista järjestelmää länsimaiseksi perustuslailliseksi demokratiaksi ja oikeusvaltioksi. Millaisen nimen Simo itse mahtaa antaa tuolle ”ihanneyhteiskunnalleen”, jossa Rimma Salonen alistettaisiin hiljaisuuteen lapsensa menettäneenä äitinä ja jossa Rimman tukijat vaiennettaisiin keinolla tai toisella? Simo on yrittänyt rakentaa ihanneyhteiskuntaansa, mutta ei ole toistaiseksi onnistunut pyrkimyksessään.

Jussi Parviaisella on itselläänkin kokemusta samasta Simosta erään toisen oikeudenkäynnin epäonnekkaasta selvittämisestä. Jussi on varsin oikea henkilö elokuvaohjaajaksi "Takakontille". Toivoa sopii, että sponsorit ja rahoittajat lähtevät vauhdilla mukaan elokuvahankkeeseen.




Tietysti toivon omasta puolestani sovinnollisia suhteita kaikkien ihmisten välille. Olen hyvin voimakkaasti sitoutunut eurooppalaiseen perustuslailliseen demokratiaan ja oikeusvaltioon. Sen mukaisesti ymmärrän ihmisoikeuksien perustaviksi muodoiksi jopa suurilta ja liioitetuilta kustannuksilta näyttävät oikeusturvaan liittyvät ihmisoikeudet. Paavo voi luonnollisesti esiintyä oikeudenkäynneissä myös ilman asianajajaa. Mikään ei velvoita palkkaamaan juristia, vaan hän voi esittää asiansa asianmukaisesti ja pätevästi itsensä hyväksi. Simon liikekumppani ja elämäntoveri (ainakin ex-sellainen) saa näissä takakontti-jutun jälkiselvittelyissä ansiotuloja Simon kustannuksella, koska alkuaan Venäjällä ei asioita tahdottu hoitaa lainmukaisella tavalla. Riitta Rauhalan ansiotulot oikeudenkäyntien ansiosta eivät voi olla mitenkään Rimma Salosen vika.


_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html