lauantai 9. kesäkuuta 2012

"Amerikan Molari"


Kahden viikon hiljaisuuden jälkeen YK:n turvallisuusneuvoston pakotekomitean kieltämä terroristiverkosto, suomalaisruotsalaisten web-resurssien avulla Bulevardilla Helsingissä ylläpidetty tukijärjestelmä Doku Umaroviin ja häneen liittyvien terroristien hyväksi, on muistanut minua, suomalaista köyhää pitkäaikaistyötöntä.

Muistaminen tapahtuu erikoisella tavalla, mikä herättää psykohistoriasta väitöskirjansa tehneenä lukuisia kysymyksiä kirjoittajan mielen rakenteesta. Sallittanee tässä psykohistoriallinen ihmettely terrostisivuston kirjoittajan mielen rakentumisesta?

Filosofian tohtori Ariel Cohen, Venäjän ja Euraasian tutkimusten ja kansainvälisen energiapolitiikan alan vanhempi tutkija, kiinnitti eräässä luennossaan kriittisesti huomiota Pohjois-Kaukasian terrorismin globaaliin haasteeseen. Cohen on ollut vuosikymmeniä jo keskeisellä paikalla, kun Yhdysvalloissa on keskusteltu ja tehty päätöksiä terrorismista. Kesäkuussa 2001 Cohen puhui jopa Yhdysvaltain Kongressille Osama bin Ladenin organisaation uhkasta Yhdysvaltoja vastaan. Hän julkaisi myös teoksensa Ideoitten sota (”War of Ideas”) globaalin terrorismin vastaisen sodan ohjeeksi. Hän on erityisesti huolestunut radikaalista Islamista. Cohen liittyi jo vuonna 1992 The Heritage Foundation –järjestöön, jossa hän on nyt vanhempi tutkija.

Kaiken kaikkiaan Ariel Cohen on hyvin korkean profiilin arvovaltainen asiantuntija. En ole koskaan keskustellut henkilön kanssa eikä minulla ole mitään muutakaan yhteyttä kyseiseen arvostettuun tutkimusjohtajaan. Cohen ei ilmeisemmin edes tiedä jonkun "Molarin" koskaan lausuneen mitään mainitusta terroristisivustosta tms. Hän ei myöskään esitelmässään maininnut nimeäni.

Sitäkin enemmän ja pätevämmin Cohen oli äskettäin lausunut, että Pohjois-Kaukasia on maailmanlaajuinen potentiaalinen uhka myös Yhdysvaltain eurooppalaisille liittolaisille. Cohen kutsuu Amerikkaa taistelemaan Kaukasian emiirikuntaa vastaan. Tuollainen väite antaa luonnollisesti lähtökohdan terrorismia tukevalle web-sivustolle puolustaa Doku Umarovin valaa väkivaltaisen jihadin puolesta. Terroristia tukeva sivusto ei tyydy esittämään uutistoimiston tavoin, mitä Cohen lausui, vaan Cohen leimataan terroristisivustolla agentiksi ja Cohenin näkemyksiä vastaan toistetaan valat väkivaltaisen jihadin puolesta. Niin siis menettelee web-sivusto, jonka resurssit tarjotaan Bulevardilla Helsingissä.

Tämä Cohen on huomattavan tunnettu henkilö alan tutkijoiden ja päättäjien keskuudessa. Erikoiseksi edellä mainitun terroristien web-tukisivuston toiminta menee erityisesti siinä hetkessä, kun mainittu kielletty websivusto esittelee tunnetun terroristitutkijan – joka USA:n kongressissa esiintyneen – ”Moskovan agentin” avulla ”amerikkalaisten Molariksi” («Американский Молари»). ”Moskovan agentti” viittaa myös tuossa kohtaa minuun, helsinkiläiseen köyhään pitkäaikaistyöttömään suomalaismieheen.

Määrittely ”Amerikan Molari” on erikoinen, sillä Cohen on huomattavasti tunnetumpi ja vaikutusvaltaisempi henkilö kuin tämän blogin allekirjoittanut köyhä pitkäaikaistyötön laitakaupungin mies. Määritelmä ei siis nouse realiteettien mukaisesta asetelmasta, vaan toimituskunnan kömmähdyksestä: kirjoittajan ja ”toimituskunnan” psyykeen poikkeavasta horisontista. Kirjoittajaa täytyy siis Molari-nimi edelleen häiritä sielullisesti erityislaatuisesti siten, että nimeni nostetaan jopa tunnetumman ihmisen määreeksi, jopa itse käsitteeksi. Kirjoittajan intressi ja horisontti paljastuu poikkeuksellisen suomalaiseksi, hän kirjoittaa suomalaisesta lintukotoperspektiivistä katsoen globaaleista keskusteluista.

Sigmund Freudin Arkielämän psykopatologia (1901) lähti olettamuksesta, että tekstin eheyden ja kielellisten virheiden perusteella voidaan arvioida kirjoittajan tai puhujan tasapainoa oman itsensä kanssa. Soveltavin osin voidaan tällä kertaa lausua, että terroristisivuston kirjoittajan henkilökohtainen psyykkinen tarve määritellä kansainvälisesti tunnettu tutkija ”Amerikan Molariksi” osoittaa siis kyseisen kirjoittajan voimakasta tarvetta löytää ”objekti” tai ”symboli” häntä itseään häiritseville uhkakuville, sanoittaa sisäinen uhka "tunnistettavaksi" ja siten jotenkin "hallittavaksi".

Psykohistoriassa korostetaan mielen rakentumista aina lapsen syntymästä alkaen aikuisen ihmisen subjektiivisiin tulkintoihin asti. Tietenkään nyt esiintyvän psykologisen täydennyksen (lipsahduksen) avulla terroristisivuston kirjoittaja ei paljasta lapsuudessaan kokemaa uhantunnetta yksityiskohtaisesti, kun hänen oli pelättävä isän kuria. Menettely tulee välillisesti esille erityislaatuisena horisonttina ja tarpeena sanottaa uhkia.

Usein psykohistoriallisissa tutkimuksissa on lähtökohtana ajatus, että pienenä lapsena koettu avuttomuuden tunne eletään aikuisiän kriiseissä uudestaan läpi. Tietenkään terroristisivuston kirjoittajan teksti ei paljasta avoimesti kirjoittajan lapsuutta, ei niitä huutoja joita isä karjui pojan saattamiseksi nöyräksi eikä niitä iskujen määrää jota poika sai, vaikka lapsuudessa kehkeytynyt psykodynamiikka ja kokemukset näkyvät aikuisen ihmisen kirjallisesta tuotoksesta. Olen saanut ”etuoikeuden” haastatella jopa kirjoittajan tai jutun näkökulmien sanoittajan naapureita (!), joten lapsuudessa koetun väkivaltaisen kurin tausta on hyvin tiedossani.

Liki kaikki merkittävät psykologian ja sosiologian teoriat korostavat, että aikuiselle on olennaista, kuinka hänen psyykeensä on rakentunut varhaislapsuudesta nuoruuteen. Ihmismieleen luodut syvät muistot eivät ole enää helposti avattavissa lapsuudessa syntyneiden projektiivisten identifikaatioiden primitiivisten voimien tähden. Rohkenen väittää, että terroristisivuston kirjoittaja on syvästi tiedostamattomassa elävien voimiensa uhri. Trauman jo synnyttyä hän toistaa uhkakokemustaan voidakseen valmistautua mahdolliseen uuteen onnettomuuteen.

Aikuisen persoonallisuuden ymmärtäminen edellyttäisi menneisyyden, lapsuuden ja alitajunnan tutkimista. Psykoottinen ihminen taistelee jatkuvasti tiedostamattomastaan tulevia uhkia vastaan: juuri tuollainen ihminen ei luota ulkoiseen eikä sisäiseen objektiin, ei usko itseensäkään. Terroristisivun artikkelikirjoittaja on kehittänyt syvän splitin keksimäänsä äärimmäisen pahaa objektia vastaan, hänen on itse asiassa ”täytynyt” keksiä objekti epämääräiselle pahalle ololleen, koska kirjoittajan kokemukset tuhoavasta impulssista, kateudesta ja vainoavasta ahdistuksesta ovat erityisen voimakkaita. Skitsoidisten ja paranoidisten piirteiden vallitessa tavanomaiset defenssit eivät enää auta kirjoittajan psyykettä, vaan hän kokee vain lisääntyvää vainontunnetta. Silloin mieli kehittää mystisen ”Amerikan Molarin”, jossa ”Molari” keksitään pahan nimeksi kaikenlaisiin tilanteisiin.

Loppujen lopuksi on sanottava, että isän olisi pitänyt jättää muutama isku ja huuto vähemmälle tuon pikkupojan alistamisessa sekä äidin olisi pitänyt tukea omaa pientä poikaansa eikä kaikkia muita ensisijaisesti, sillä nyt poika oirehtii yhä edelleen isona miehenä, kuten näkyy hänen aktiviteetistaan terroristien hyväksi ja tarpeestaan nimetä sisäinen paha olo "Molari"-nimen avulla.




_ _ _ _

Juha Molari
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html