sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Onko Suomen ulkoministeriön viha perhekomissiota vastaan aivopesua suomalaisten harhauttamiseksi?

Suomen ulkoministeriön ilmapiiri näyttäytyy toistaiseksi julkisuudessa yhteistyökyvyttömyytenä, vaikka kulissien takaista neuvonpitoa ilmeisemmin esiintyy jossakin määrin.

Kuvassa: Pasi Tuominen saapuu Yhdysvaltain suurlähetystöstä Helsingissä

Vanhat virkamiehet jatkavat kuitenkin torjuvaa suhtautumista Venäjää vastaan ulkoministeriön poliittisen johdon ohjauksessa. Torjuntaan on henkilöhistorialliset syynsä ja perinteensä, mutta mahdollisesti myös psykologiset juonikkaat tarkoitusperät. Torjuntaa on vaikea selittää muista lähtökohdista.

Sauli Niinistö arvioi Suomen ulkoministeriön torjuvan toimintakulttuurin jatkuvuuden

Ulkoministeriön konsuliosaston päällikkö Pasi Tuominen oli ensimmäinen, joka ennätti torjumaan Venäjän ehdotuksen. Hän on ollut virkamiehenä osallinen Anton Salosen sieppauksen ja salakuljetuksen käsittelyyn konfliktin alusta alkaen, tukien Simo Pietiläisen ja Alexander Stubbin silloisia linjauksia. UM:n poliittinen johto ulkoministeri Erkki Tuomioja (erityisavustaja Tarja Kantola) ja kehitysministeri Heidi Hautala eivät luo myöskään erityisiä rakentavia kehitysmahdollisuuksia tai -näkymiä. Myös ulkoministeri Tuomioja on panostanut viime vuosina enemmän transatlantisen hyväksynnän löytämiseen itselleen kuin naapurisuhteiden hoitamiseen.

Ulkopolitiikan ja Venäjä-suhteiden ylin johto on siirtynyt Sauli Niinistölle, joka tunnetaan keskustelukyvystään venäläisen osapuolen kanssa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tekee työvierailun Venäjälle 21.-22. kesäkuuta 2012, jolloin hän tapaa presidentti Vladimir Putinin.

Niinistö ei ole voinut lyhyellä ajalla tuoda ulkoministeriöön uudenlaista kulttuuria, mutta torjuvasta kulttuurista tuskin voi syyttää myöskään Tarja Halosta. Ministeriöiden virkamieskunta luo myös ilmapiirinsä ja henkensä presidentistä riippumatta, jos presidentti ei aktiivisesti osallistu tilanteen tervehdyttämiseen.

Venäjän Federaation presidentti Vladimir V. Putin allekirjoitti ukaasin Venäjän kansallisesta lapsen edun toimintastrategiasta vuosille 2012–2017. Venäjän presidentinhallintoon perustetaan erityinen koordinaationeuvosto, jolle suunnataan sen mukaisesti myös resursseja.

Presidentit priorisoivat tapaamiseen oman agendansa ja tavoitteensa. Tuskin Suomen tasavallan presidentti voi olla tulevan tapaamisen aikana tietämätön, että Venäjä on juuri kehottanut yhteistyöelimen – yhteisen perhekomission – perustamista. Tämä tarve tulee yksinkertaisesti naapuruuden realiteetista ja maailman uudistumisesta: Suomessa asuu huomattava määrä Venäjän kansalaisia, joiden ihmisarvoinen kohtelu ja venäläisen osapuolen näkökohtien kuuleminen tulevat luonnollisesti asianmukaiseksi kehitystarpeeksi. Minkään valtion etuna ei voi olla, että kansalaisuuteen liittyvät naapurisuhteet tulevat päivittäiseksi murheeksi, joka alkaa leimata myös muuta kanssakäymistä.

Venäjä puhuu vakavasti

Venäjän ulkoasiainministeriö on kehottanut eräiden seikkojen määrittämistä, tulkintaa ja ymmärtämistä varten yhteistä Suomen ja Venäjän perhekomissiota. Vastaava työväline on monien oikeusvaltioiden välillä. Niissä valtioissa on tahdottu hoitaa vuoropuhelua sivistyneen oikeusvaltion keinoin ja kehittää työvälineitä muuttuvan maailman tarpeisiin.

Venäjän ulkoasiainministeriön kehotus liittyy myös Rimma Salosen kohtaamaan ongelmaan Suomessa, mutta Rimma ja Anton Salosen tilanne ei ole läheskään ainoa ongelma tapaus Suomessa. Luultavasti Venäjän valtiolliset viranomaiset eivät itsekään tiedä edes valtaosaa ongelmista, jotka jäävät perhepiirin, päiväkohdin, koulun ja lähisukulaisten sekä työtoverien "salaisuuksiksi".

Venäjä muistutti viime viikolla YK:n ihmisoikeuskomitean neuvoston keskusteluissa Suomen rikkomuksiin. Lasten huostaanotot heidän perheistään ja lastenkotiin sijoittamiset sekä lasten oikeudet perhekonflikteissa vaatisivat järjestelmän kehittämistä. Näissä tapauksissa on myös rikottu Suomessa asuvien venäläisten oikeuksia.

Äskettäin Venäjällä kerrottiin mittavasti elokuvaohjaaja Jussi Parviaisen elokuvahankkeesta ”Takakontti”, jonka hankkeen esittelemiseksi tein tämän epävirallisen mainosvideon. Parviainen pitäisi saada parin viikon kuluttua Pietariin, kun samanaikaisesti Putin ja Niinistö tapaavat tuolla!


Venäjän entinen Suomen suurlähettiläs Alexander Rumyantsev on myös kommentoinut tämän hetkistä tarjousta vuoropuhelun kehittämiseksi, että Suomi ei aio hyväksyä sopimusta Venäjän kanssa. Vallitsevassa tilanteessa on suuria vaikeuksia venäläisten lasten ja perheiden suojaamisen täytäntöönpanossa.

Huhtikuussa 2012 Venäjän presidentin lastenoikeuksien komissaari Pavel Astahov (Павел Астахов) muistutti lukuisista ongelmista Venäjän ja Suomen perhekonflikteissa. Tuolloin tuli esille myös Inga Rantalan perheeseen kohdistuneet suomalaiset paineet.

Venäjän toimintastrategia muuttuvassa maailmassa

Näissä tilanteissa on havaittavissa hyvin erilainen toimintastrategia muuttuvaa maailmaa varten. Venäjällä ilmeisemmin ajatellaan, että muuttuvassa maailmassa voi ilmaantua ongelmia ja haasteita, mutta noihin tilanteisiin voi ainakin jossakin määrin valmistautua rakentavista keskustelun ja sopimisen avulla.

Ongelmien sattuessa on jo syntynyt keskustelutraditio, jonka suojissa ei tarvitse yhteyksien synnyttämiseen aivan tyhjästä. Valtiollinen keskustelu ei olisi myöskään ensisijaisesti median paljastavien sensaatioiden reaktiivista toimintaa ja sellaisiakin hetkiä varten olisi foorumi, vaan Venäjällä on ilmeisemmin luottamus myös proaktiivisen ennakoivan vuoropuhelun menestyksellisyyteen.

Onko perhekomission torjunta poliittista mielipidemuokkausta suomalaisia vastaan?

Suomessa ajatusmaailmaa hallitsee vähemmän toimintatekniikat muuttuvan maailman kohtaamisessa, vaan tunnelmat ovat ylikorostuneesti omaa identiteettiä määrittävät: mikä on Suomen kohtalo, jos Suomen täytyy keskustella Venäjän kanssa lapsista. Kyse on ollut lausunnoissa tuskin lainkaan lapsen ja perheen sekä muuttuvan maailman tarpeissa, vaan enemmän turvallisuuteen liittyvissä peloissa, pienen kansan identiteettiin kohdistuvissa uhkan tunteissa, jos ja mikäli Suomen täytyy käydä kahdenvälistä vuoropuhelua Venäjän kanssa. Todellisuudessa nyt ei kuitenkaan eletä syksyä 1939, jolloin Suomi ja Neuvostoliitto kävivät neuvotteluja. Kun aseiden kalistelua ei ole näköpiirissä valtioiden rajalla eikä Josef Stalin elä, niin Suomi näyttäisi virittävän uhkan tunnelmat alitajuisuuteen pikkulasten avulla – suurempaakaan konfliktia ei ole tarjolla. Piiloviesti torjunnassa on siinä, että Suomen identiteetti ja itsenäisyys tulisivat jotenkin uhatuiksi, jos Suomi myöntyy perhekomissioon ja sellaiseen vuoropuheluun Venäjän kanssa.

Suomessa on havaittavissa ilmeisesti aivan vilpittömiä pelkotunteita, joissa perheasioiden keskustelu samaistuu tunteiden tasolla Suomen ja Neuvostoliiton neuvotteluihin ennen talvisotaa. Sellaisia pelkotunteita on luettavissa suhteellisen vaikutusvaltaisten henkilöiden kirjoituksia kommentoivien kansalaisten lausahduksista Facebookissa ja erilaisilla keskustelufoorumeilla. Tietysti suomalaisissa vaikutusvaltaisissa politiikoissa ja virkamiehissä on myös puhdasta aitoa ylimielisyyttä, joka ei synny niin paljon omasta sivistyneisyydestä ja naapurin sivistymättömyydestä, vaan enemmän omasta moraalisesti sekavasta elämäntavasta ja näiden häiriöiden valitettavista kielteisistä arvostukseen liittyvistä seurannaisista työtehtävien vastuullisuutta edellyttävässä harkinnassa.

Vakavampi kysymys on, mikä on Suomen ulkoministeriön politiikkojen ja johtavien virkamiesten pyrkimys kieltäytyä neuvotteluista. Tuskin on otaksuttavissa, että nämä samaistaisivat aidosti perheasioissa käytävät yhteistyökomission talvisodan uhkaan.

Tietynlainen arvovaltakysymys saattaa ilmetä joidenkin päättävien suomalaistahojen vaikuttumina, mutta silloin jää hämäräksi, mikä on se ”arvovalta”. Eikö komissio ole molempien osapuolten puhetta varten? Onko ihmisoikeuksien malli, tietoyhteiskunta Suomi edelleen epävarma omasta hyväksyttävyydestään jotenkin kollektiivisena tuntemuksena, arkkityyppinä?

Näiden identiteettiin ja arvovaltaan liittyvien jatkopohdintojen jälkeen on vaikea uskoa, että niillä olisi reaalista vaikutusta Suomen menettelyssä. Luonnollisesti Pasi Tuomisesta alkaen johtavien virkamiesten henkilöhistoria aiheuttavat torjuntaa, josta kärsii koko valtio. Kyse on pikemmin joidenkin virkamiesten ja politiikkojen henkilökohtaisesta agendasta, josta tulee näiden korkean aseman vuoksi valtiollinen mielipide, mikäli presidentti Sauli Niinistö ei kykene asioita katsomaan henkilöön liittyviä ongelmia korkeammalta.

Pasi Tuominen ei näyttänyt mitenkään kärsineeltä, kun saapui Yhdysvaltain suurlähetystöstä Helsingissä Amerikan itsenäisyyspäivänä. Torjunnan välttämättömyyden ja vakavuuden virittäminen Venäjän komissiotarjouksia vastaan vaikuttaa suomalaisiin alitajunnan kautta. Noilla ylikorostuneen kansallistuntoisilla torjunnan ilmauksilla saadaan itse asiassa aikaan erityinen ”myynninedistäminen”, joka ”työntää Suomea Yhdysvaltojen politiikan suuntaan, vaikka itsenäisen valtion tulisi itsenäisesti valita oma polku!”. Myynninedistämiseen sopii hyvin suomalaisten pelot, joiden mukana Venäjä olisi uusi aggressiivinen uhka. Pelokkaat ihmiset voivat mennä jopa paniikkiin. Tuolloin he etsivät mitä tahansa turvakseen uhkaa vastaan. ”Ja silloin Yhdysvallat ojentaa auttavan kätensä, tietenkin, sen omilla ehdoillaan eikä ilmaiseksi: USA tarvitsee poliittisia liittolaisia ja tykinruokaa”.

Eräs venäläisasiantuntija arvioi ennakoivasti jo muutama vuosi sitten, että tavallisiin suomalaisiin sovelletaan ”poliittisen polarisaation” –mustavalkoisen vastakkainasettelun – tekniikkaa. Soveltaen professorin psykologista analyysia, voidaan arvioida, että perhekomissiota vastaan ilmaistun korostuneen suomalaistorjunnan avulla tehdään vaikutus alitajuntaan: ”Vaikutusta tehostetaan olemassa olevilla arkkityypeillä – esimerkiksi talvisodan kauhuilla”.

Suomen ja Venäjän välinen perhekomissio ei ole mikään muistuma talvisodan kauhuista, vaan oman aikamme muuttuvan maailman tarpeiden hallittua kohtaamista keskenään ystävällisten naapureiden kesken.


_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html