sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Vaarallisia eläimiä ja muuta Tallinnassa Virossa




Vietin muutaman viikonpäivän Virossa Tallinnassa. Tallinna oli tavalliseen tapaansa kaunis ja viehättävä kaupunki. Kaupungissa on sekä historiaa että kulttuuria: matkailija viihtyy kaupungissa. Etukäteen en kertonut kenellekään matkasta, en antifasisteille yksityisesti enkä fasisteille julkisesti enkä muillekaan, koska en halunnut mitään matkaa häiritsevää provokaatiota mistään aatteellisesta suunnasta ja persoonallisesta intressistä käsin. Rauhanomainen matkalainen viihtyy Tallinnassa hyvin.

Perjantaina olin parin ystävän kanssa matkalla linja-auton luo, kun kuuden suomalaismiehen seurue tuli isojen alkoholikassien kanssa vastaan suojatiellä. Nämä lausuivat ylpeän karskilla äänellä, että nyt on sitten hoidettu Tallinnan museokierrokset – ja heiluttivat viinakassejaan. Meillä oli aivan päinvastainen suunta: minä ja pari ystävääni emme käyttäneet lainkaan alkoholia, mutta sitäkin enemmän kiersimme museoissa. Tässä kerron joistakin niistä paikoista, joissa kävin tällä kertaa ja joita voin suositella muillekin. Minulla oli ortodoksisen kristityn tavoin tunnollisesti konfirmaatioristi kaulassa.

Perjantaina menimme Tallinnan eläintarhaan. Tietysti tein tuttavuutta lajiini (taustalla on apinoita, jotka eivät varjon tähden selvästi erotu).

Eläintarhassa en kuullut suomalaista puhetta, jopa virolaisia perheitä oli hämmästyttävän vähän siihen verrattuna, että venäjänkieli kuulosti hallitsevan eläintarhan asiakaskuntaa.

Tallinnan eläintarha oli hyvin miellyttävä paikka. Ilves oli kadonnut johonkin Tallinnasta, mutta Ilveksen häkin vieressä oli Kotkien häkit. Ehkä Ilves oli joutunut suuren Kotkan saaliiksi?

Hyeena herätti minussa tunteita, sillä nuo vahvaleukaiset raadonsyöjät tunnetaan monista tarinoista. Eräässä tarinassa kiusaaja-Hanki kahdehtii muiden eläinten ilonpitoa. Siksi hyeena kehittää ilkeän juonen, jotta ilonpito loppuisi. Leijonakuninkaassa hyeenat Ed, Shenzi ja Banzai hyökkäävät Simban ja Nalan kimpppuun. Otin useita kuvia tästä hyeenasta Tallinnan eläintarhassa. Kerroin seurassa olleelle entiselle neuvostoliittolaisupseerille, miten eräs ”hyeena” oli perustanut minun nimissäni valheblogin, jossa tuo ”hyeena” julkaisee toistuvasti valheita minua loukaten. En ole viitsinyt puuttua siihen blogiin sen enempää, en ole edes aivan varma sen kirjoittajasta, mutta toki se blogi häiritsee ilmeisesti työnsaantiakin. Kuitenkin minulla on vain yksityisluontoisia perhesuhteita, joten kaikki nämä perheen ihmiset tietävät tuon blogin valheelliseksi. Poliittisia suhteita tai pyrkimyksiä minulla ei ole. Vanhempi mies silmitysten kiivastui, kun sai tietää enemmän ”hyeenan” kirjoituksista. Parin päivän kuluttua sunnuntaina ystävämies soitti minulle. hän oli jotenkin kavereidensa avulla onnistunut selvittää blogin kirjoittajan, mutta hän ei suostunut kertomaan kirjoittajaa minulle ”jotta elämäsi ei häiriintyisi tiedosta”. Hän oli jopa pyytänyt kaksi karskia miestä mukaansa ja tuo kolmikko oli jo käynyt sunnuntaina kolkuttamassa blogin kirjoittajan ovelle, sillä he aikoivat katkaista sen hyeenan molemmat peukalot varoitukseksi! Yritin varoitella, että ei kannata turvautua väkivaltaan. En halua ongelmia. Toivottavasti mitään pahaa ei tapahdu, sillä en tahdo kenellekään kuitenkaan fyysistä uhkaa. Jos joltakin lähtee peukalot kädestä, en ota siitä vastuuta enkä hyväksy sellaista menettelyä!

Tallinnan KGB-museo Viru-hotellissa olisi ollut suunnitelmissani paluupäivänä sunnuntaina, mutta valitettavasti tämä vierailu epäonnistui. Viru-hotelli rakennettiin vuonna 1972. Hotellin piti olla sopiva ulkomaisille turisteille, mutta samalla myös Neuvostoliiton turvallisuuspalvelulle KGB:lle. Museo esittää näkemyksen kahdesta eri maailmasta. Toinen oli neuvostopropagandan luoma näennäismaailma, jossa onnelliset neuvostoihmiset elivät isona vauraana ja ystävällisenä perheenä, nerokkaan kommunistipuolueen johdolla. Siinä maailmassa ei ollut onnettomuuksia eikä katastrofeja, edes seksiä ei ollut. Toinen, reaalimaailma, oli luonteeltaan tietenkin paljon monipuolisempi ja monimutkaisempi.

Tallinnan KGB-museoon olisi pitänyt varata opastus jo aiemmin. Nyt olisi ollut tarjolla virolainen opastus, mitä en ymmärtänyt. Englanninkielinen opastus olisi ollut tuntia ennen laivalle lähtöä, mikä oli liian lähellä. Venäjänkielistä opastusta ei ollut tälle päivälle. Suomalaisesta opastuksesta ystäväni eivät olisi ymmärtäneet mitään. Sain tietää ystävältä, joka oli työskennellyt taloushallinnon tehtävissä Astoria-hotellissa Pietarissa Neuvostoliiton loppuvuosina, että KGB harjoitti valvontaa myös Moskovan ja Pietarin kansainvälisissä hotelleissa. Neuvostoliiton loppuvuosina perestroikan aikana kgb:n tehtävä oli kuitenkin suojella ulkomaisia ihmisiä mafialta.

Tallinnassa oli kiehtova käydä myös arkkitehtuurin museossa – varsin lähellä laivaterminaalia. Tuossa museossa erityisen kiinnostavasti tuli ilmi elokuvateattereiden propagandistinen tarkoitusperä Neuvosto-Viron aikana. Viron jouduttua Neuvostoliiton valtapiiriin, elokuvateattereiden lukumäärä nopeasti moninkertaistui. Syynä ei ollut suinkaan suuri vaurastuminen ja kulttuurinen herääminen, vaan Leninin jo antama opetus, että elokuva on eräs parhaista propagandan välineistä.

Koskettavasti tuli ilmi Neuvostoliiton aikaisen Viron kommunistihallinnon korruptio: erästä elokuvateatteria varten toimitettiin tavaraa ja rahaa runsaasti, mutta johtajat varastivat kaikki vauraudet itselleen. Elokuvateatteri valmistettiin lopulta työläisille määrättynä valtavina talkoina. Teatterin ympärille laitettiin julisteita työn ja ahkeruuden suuresta kunniallisuudesta (ja johtajille jäivät ne rikkaudet, mitä he olivat varastaneet rakennusprojektin aikana). Samanlaisia tapauksia kertoivat venäläiset ystäväni neuvostoliittolaisesta kokemusmaailmastaan omasta elämänpiiristään.

Vanhoissa valokuvissa näkyi arkkitehtuurimuseon yläkerrassa esimerkillistä vanhan ajan koululaisen viittaamisen tyyliä. Neuvostoliitossa oli koululaisille ohjeena, miten molemmat kädet pidetään pöydän päällä ja miten käsi nousee suoraan ylös viitatessa. Eturivin poika on esimerkillinen poika. En katsonut, miltä vuodelta tämä valokuva. Tytöillä ei näytä olevan kuitenkaan koulupukua.



Edellisen arkkitehtuurimuseon lähituntumassa on Neuvostoelämän museo, jota venäläismies pitää. Sain jututtaa miestä. Museossa oli paljon tavaroita ja julisteita, joita Neuvostoliitossa näki tavanomaisesti. Tässä juoma-automaatissa on yksi sama juomalasi jokaiselle janoiselle.

Perestroikan kaudella alkoi taistelu alkoholismia vastaan, mutta tuo ei tuottanut kovin suurta menestystä. Itse olen kuitenkin samaa mieltä alkoholin vaarallisuudesta ja sopimattomuudesta. Tosi säälittäviä tyyppejä sai katsella kotimatkalla laivalla, kun suomalaiset olivat tehneet taas kerran elämänsä hakumatkan Tallinnaan.



Tässä julisteessa kommunistijohtajat opastavat eestiläisnuorisoa ahkeraan työntekoon sosialismin hyväksi. Mahdollisesti nämä nuoret eivät enää luottaneet sosialismiin senkään tähden, kun näkivät näiden johtajiensa korruptoituneisuuden: nuoria opastettiin ahkeraan työhön, mutta johtajat varastivat itselleen. On liioittelua ja vääristelyä sanoa, että Viron neuvosto- ja kommunismi- vastaisuus olisi kokonaan amerikkalaista lainatavaraa ja informaatiosotaa venäläisväestöä vastaan. Sitä se ei nimenomaisesti ole kuin ainoastaan poliittisen pelin tietyissä ylilyönneissä. Kyllä vastaisuudelle on perustansa siinä kokemuksessa, jossa upeiden julistekuvien ja todellisuuden välinen ristiriita oli ilmeinen. Uskottavuus katosi. Jälleen kerran havaitsin Tallinnassa, miten mainiosti sain palvelua venäjänkielellä. Näyttäisi siltä, että erityisesti Tallinnassa venäjäkielen asema on parantunut. Viru-keskuksessa mainosten kuulutuksissa puhuttiin selvästi venäjäksi ja houkuteltiin asiakkaita. Usein tuntui siltä, että katukuvassa kuuli enemmän venäjänkieltä kuin viroa. Ihmisten välillä ei näkynyt mitään konfliktia. Se, että poliittinen eliitti pelkää vallitsevaa vahvaa venäläisasemaa, on sääli. Tallinnassa kaupungin johto on tässäkin suhteessa esimerkillisempi kuin valtiollisella tasolla johto.




_ _ _ _

Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön,

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html