keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Valheblogin loukkauksiin pitää reagoida. Surua ei pidä hävetä


Eräs suomalainen toveri ystävällisesti opasti, ettei valheblogista pitäisi välittää, ei ainakaan kommentoida omassa blogissa. Jos kommentoin valheblogia, silloin valheblogin kirjoittaja saisi ikään kuin voiton, hän "on vain tyytyväinen huomatessaan, että olet lukenut hänen loukkauksensa".

Oman surun tunnustaminen ei ole häpeällistä

Minun käsitykseni on erilainen. En koe siinä mitään ongelmaa, jos vastapuoli näkee minun loukkaantuneen. Siinä ei ole mitään häpeää, jos toinen näkee, että tunnen mielipahaa. Oman surun tunnustaminen ei ole häpeällistä. Minusta ei tule heikompi, jos tunnustan loukkaantumiseni ja suruni.

Itse asiassa kristillinen ihmiskäsitys rakentuu pitkälle ripin ja synnintunnustamisen ympärille: ihminen polvistuu ja kumartuu kaikessa siinä kivussa, joka on kohdannut elämässä. Se polvistuminen ja kumartuminen on myös häpeän tunnustamista, mutta kipua ja surua ei pidä paeta kätkien. Tässä valheblogin tuottamassa surussa ei ole kyse minun synneistäni, vaan tuon henkilön tekemistä julkisista loukkauksista, jotka todellisuudessa loukkaavat minua. Sen surun tunnustaminen ei ole häpeällistä. Ihanteelliseen ihmisyyteeni ei kuulu kivun ja surun kätkeminen.

Sitä vastoin koen välttämättömäksi reagoida julkisesti valheblogiin, sillä siinä pilkataan profeetta Muhammedia ja Allahia homoiksi ja terroristeiksi. En voi hyävksyä yleisesti sellaista väitettä enkä minun nimissäni tapahtuvaksi rikokseksi uskonrauhaa vastaan.

Tietysti tämä kommentointi vie energiaani ja aikaani. Jos tietäisin suuren ihmiskohtaloiden matematiikan, voisin ehkä sen jälkeen arvioida, menikö aika nyt hyödyllisesti vai hyödyttömästi. Sitä vastoin en tiedä ajankäytön oikeaa perustetta. Minulla ei ole työtä eikä työaikaa. Nyt kuljen oman moraalisen harkinnan ja inspiraation varassa. Rukoilen, että Jumala käyttäisi tätä vajavaista ihmistä oikealla tavalla.

Äskettäin valheblogi väitti minun päätyvän perhesurmaan omaa perhettäni vastaan, tänään väitti minun kuvaavan lapsipornosivuja lapsistani ja muista lapsista, sekä väitti että vaimoni olisi narkomaani. Nämä kaikki ovat törkeästi loukkaavia väitteitä. Niihin on aivan oikein myös loukkaantua, eikä ole häpeä, jos minun vihastuminen ja pahastuminen tulee ilmi asian johdosta. Kyse ei ole vähäpätöisestä asiasta.

Lopuksi arvioin, että julkinen esilletulo tämän loukkaavan valheblogin johdosta oli tarpeellinen myös kansalaisyhteiskunnan tuomiota varten. Vaikka monilla ihmisillä olisi erilaiset näkemykset poliittisesti kuin minulla, niin valtaosa terveistä suomalaisista ei voi hyväksyä vastapuolen petollista menettelyä. Riippumatta uskonnollisesta ja poliittisesta vakaumuksesta, petollinen esiintyminen toisen nimellä ei saa hyväksyntää suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa.

Valheblogin arviointi on myös osa laajempaa ilmiötä, nettihäirintää, josta puhutaan paljon. Jos en huomauta valheblogin loukkauksista julkisesti ja ankarasti, niin kannan myös julkisesti vastuun hiljaisella hyväksynnällä.

Jumalan sallii ja rankaisee

Ymmärrän tietysti, ettei kaikkia asioita voi selvittää loppuun saakka. Viranomaiset ovat mahdottoman työllistettyjä eivätkä tutkintapyynnöt johtaisi ilmeisemmin tuloksiin tällaisissa asioissa. Nyt on myös kesälomat.

Luotan kuitenkin edelleen Jumalan johdatukseen historiassa ja kansalaisyhteiskunnan moraaliseen tuomioon.

Kristillinen traditio kertoo yksimielisesti, että Jumala sallii pahan menestyä toistaiseksi, kasvaa pahuudessaan, kunnes Jumala antaa tämän ihmisen pahuuden koitua tälle itselleen tuomioksi. Siksi odotan ja seuraan, mitä Jumala tekee. On myös mahdollista, että Jumala koskettaa tuota valheblogin kirjoittajaa elämässä Jumalan lain, omantunnon ja elämän kohtaloiden avulla. Silloin häntä kutsutaan katumukseen ja parannukseen. En pidä salassa sitä, että valheblogin kirjoittaja tekee syntiä ja vetää Jumalan rangaistusta päällensä. Miten ja missä Jumala koskettaa tuota ihmistä muutosta varten, ei ole minun tiedossani.

Kuka tahansa, joka asettuu samalle paikalle uhriksi, ymmärtää, että hän ei voi hyväksyä lähimmäiselle tehtävän tällä tavalla, olipa lähimmäisen uskonnollinen tai poliittinen käsitys mikä tahansa todellinen tai oletettu.

Vakaumukseni

Minun poliittisia käsityksiä on toistaiseksi referoitu julkisuuteen hyvin vääristäen, enkä tunnista itseäni netissä kiertävistä väitteistä sen suhteen, mikä olen vakaumukseltani. Tässä muutama kertaus asioista, joita ei ole toistaiseksi kyllin otettu huomioon arvioissa minun osalta.

1. En ole ollut koskaan kommunisti tai kommunistisen Neuvostoliiton ihailija, vaikka minulla on kunnon kommunisteja toveripiirissäni. Olen puhunut julkisesti ja yksityisesti Neuvostoliiton ja NKP:n korruptiosta ja aiheuttamasta pelosta ihmisiä vastaan. Tuon olen puhunut silminnäkijätodistusten perusteella. Ne ihmiset ovat itse kertoneet, jotka ovat itse eläneet NL:ssa. En kaipaa Neuvostoliittoa poliittisena valtio- ja talousjärjestelmänä takaisin, vaan nykyinen Venäjä ja erityisesti 2000-luvulla on parasta.

2. En haikaile romanttisesti tai muuten elämää Venäjällä, vaan Suomessa on hyvä elää. Minua häiritsee Suomessa työttömyyteni ja suomalaiset lilliputtimaisen pienet piirit, joka on korruptiota ja hyvä veli -verkostoa mitä pahimmassa määrin. Niin pienten piirien ulottumattomiin on vaikea mennä pienessä Suomessa.

3. En kuvittele, että Venäjä olisi isommilla poliittisilla portailla tai alhaisemmilla vallankäytön asteilla korruptiosta vapaa. Olen nähnyt kieroilua, olen kokenut sellaista. En ole idealisti. Myöskään venäläinen media ei ole epärehellisyydestä vapaa. Olen nähnyt myös siellä epärehellisyyttä. Ylipäätänsä en ole idealisti minkään järjestelmän tai yhteisön suhteen.

4. Venäjällä olen ollut satunnaisesti lyhyitä ja joskus pitkiä aikoja. Vuodet 2003-2004 asuin Venäjällä. Se oli hyvä maa asu, kun olin myös silloin köyhä. En ole koskaan kohdannut erityisiä henkilökohtaisia uhkia Venäjällä. En käytä alkoholia, elän rauhanomaista yksinkertaista elämää. Tämä on tehnyt elämän luonnolliseksi. Mielestäni normaali elämä on normaalia elämää siellä kuin täällä Suomessa, jossa nykyään elän. Minulla ei ole edes viisumia, että voisin matkustaa Venäjälle. Ei ole rahaa viisumiin eikä erityisiä tarpeitakaan matkustella.

5. Olen ollut ankara sanoissani terrorismin suojelemista vastaan, jota Suomen UM:n tietämyksessä tapahtuu Suomessa. Tämä ankaruuteni ei ole poliittisesti ohjelmoitua tai laskelmoitua, ankaruuteni ei tapahdu minkään järjestelmän palkkalistoilla, vaan kyse on moraalisesta tunteesta, "pyhästä tunteesta" lähimmäisteni hyväksi. Muistan hyvin vastaukseni Venäjän hallituksen lehteen Rossiiskaja Gazeta, kun kysyttiin lähtökohtaa toiminnalleni: vastasin, että olen nähnyt terroritekojen jälkeen venäläisten kokeman surun ja järkytyksen. Olen ollut joskus silloin Venäjällä ja voinut tuntea sielussani ihmisten olon. Koen moraalisen tuohtumuksen, kun samanaikaisesti tai pian tämän jälkeen suomalainen media ja UM vähättelee tapahtuneita, kärsineiden ihmisten olo katoaa ymmärryksestä ja terroristien teoista vain tulee jollakin tavalla hyväksyttävää "vapaustaistelua".

6. En ole mikään putinisti, vaan olen kristitty, joka uskoo Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan. Jokainen politiikko on syntinen ihminen. Vladimir Putin on saanut arvostusta enimmissään toimissaan. Minä en ole häntä valitsemassa mihinkään tehtävään, vaan olen suomalainen. Olen suomalaisena sitä mieltä, että suomalaisten on hyvä pitää ymmärtävät ja arvostavat suhteet suuren naapurinsa valtiojohtoon.



. . . . . . . .





_ _ _ _

Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön,

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html