tiistai 31. heinäkuuta 2012

Oikea jihad, takfiriläisyys ja ”anti-Jihad”

”Kristillinen jihad”

Olen kristitty, ortodoksikristitty. Tunnistan kristittynä yhdenkaltaisuuden raamatullisen kristillisen kilvoittelun ja islamilaisen jihadin välillä.

Kuva: teologian tohtori Juha Molari on pro-jihad.

Apostoli Paavali kirjoitti kirjeessä roomalaisille, että jokaisen on oltava kuuliainen esivaltaa kohtaan (Room. 13), heikkoja veljiä on tuettava (Room. 14:13-23), puutteessa olevia on autettava (Room. 12:13), Hengessä olisi oltava innokkaita, ei velttoja (Room. 12:11) ja itse kukin pyrkiköön elämään rauhassa kaikkien kanssa (Room. 12:18). Sittemmin apostoli Paavalin nimissä muistetaan Efesolaiskirjeessä, että Jumalan taisteluvarustus on totuus, vanhurskaus ja rauhan evankeliumi (Ef. 6:10-20).

Teologisten syiden tähden olen pahoillani, että anti-jihad –liikkeet ovat leimanneet ja liittäneet ajoittain sekavasti islamilaisen teologien kunnioitetun jihadin pahaan yhteyteen: tuo leimaaminen on johtanut mielleyhtymiin jihadin ja "islamisti" terroristien toimien välille, sillä terroristit ovat värjäävät jihadin viattomien ihmisten verellä ja omilla itsemurhaiskuillaan. Miksi anti-jihad –liikkeet ja islamisti terroristit molemmat pilaavat jihadin nimen ja merkityksen? Eikö voisi löytää tarkempia ilmauksia?

”Islamilainen jihad”

Valtaosa maailman muslimeista tietää, että jihadin varsinainen merkitys on kilvoittelu itsensä kanssa, edistää vanhurskautta ihmisten elämässä ja pyrkiä miellyttämään näillä ponnistuksilla Jumalaa, koska ihminen on itsessään halpamainen, ahne ja itsekäs.

Muslimin ase on rukous ja sana, omaa lihaa vastaan tehty jihad, Profeetta Muhammed antoi esimerkin oikeasta jihadista, kun häneltä jäi ase puun oksalle, vaikka piti lähteä taisteluun. Ase ei ole jihadia, vaan rukous ja sana.

Luonnolliselle ihmiselle on vastenmielistä tehdä laupeuden töitä muiden ihmisten hyväksi. Jihad on kilvoittelua vanhurskaiden tekojen hyväksi, vaikka luonnollinen ihminen kokee laupeuden työt vastenmielisiksi.

Moninaiset ryhmäkunnat ovat syntyneet viime vuosien aikana "jihadia" vastaan. Nämä ovat ilmoittaneet tavoitteekseen anti-jihadin ja vastustaa Suomen, Euroopan, Amerikan ja monien kansojen islamilaistumista. Sinänsä pidän sallittuna ja ymmärrettävänä aatteiden välistä kilpailua: ei ole mikään velvoitus, että toisia aatteita pitäisi toivottaa tervetulleiksi, vaan kilpailutilanne ja vastustus ovat normaalia kansalaisvapauksien mukaista toimintaa.

Valitettavasti on kuitenkin nähtävissä liian usein, että mainitut anti-jihad –ryhmittymät eivät osoita tyydyttävällä tavalla kristinuskon dogmihistorian ja etiikan tuntemusta kuin myöskään islamilaisen teologian ja Koraanin tuntemusta – puhumattakaan ymmärryksestä.

”Takfiriläinen jihad”

Finnish Defence League (FDL) ja järjestön partnerit ovat kovin pitkälle mahdollisia ryhmän jäsenten ja kansakunnan yleisesti heikon kristinuskon tuntemuksen johdosta: hiukan kärjistäen voidaan päätellä, että teologisen tietämyksen ja ymmärryksen rappio on tehnyt FDL:n mahdolliseksi. FDL ilmoittautuu anti-jihad –liikkeeksi. Sinänsä on tarpeellista, että jihadin väkivaltaisista väärinkäyttäjistä ja provokaattoreista jo vihdoin puhuttaisiin läpinäkyvästi. Kriittisen puheen ei sopisi kuitenkaan sekoittua yleiseen islamfobiaan eikä tulisi provosoida sellaista fobiaa.

Yhä edelleen on havaittavissa sotivaan "jihadiin" sitoutuvien takfiriläisten keskuudessa, että rauhanomaiseen islamiin sitoutuneita ihmisiä julistetaan jopa Suomessa luopioiksi ja epäuskoisiksi. Esimerkiksi islamilaisen puolueen johtotehtävissä oleva henkilö julisti äskettäin omavaltaisesti, ilman parempaa teologista koulutusta tai asemaa, että ystäväni Abdullah Tammi olisi luopio. Tammi ei hyväksy väkivaltaista vääristymää jihadista. Sellaisen asenteen tähden Tammi on saanut islamilaisen teologian uhkaavat tuomiolauselmat niskaansa. Lausujat ovat suomalaisia kiihkoilevia muslimeita, joilla on oman psyykkeen hoitaminen ja islamilaisen teologian harjoittaminen ala-arvoista. Islamia ei pitäisi siis samaistaa muutamiin kiihkoilijoihin.

Kiihkoilevien "jihadistien" kielenkäyttö ja käytäntö ovat liki tuntemattomia suuremmalle länsimaiselle yleisölle, vaikka sitä harjoitetaan aivan kotikylillä. Tuollaisen käytännön vakavaa merkitystä ei myöskään ymmärretä eikä osata arvioida, koska edes ääriryhmien ”islamistisen teologian” sisältöä ja rakennetta ei tunneta rittävästi suuremman yleisön ja viranomaisten keskuudessa.

Kun Ajatollah Khomeini julisti Salman Rusdien kafiiriksi, epäuskoiseksi, Salman Rusdie joutui piileskelemään käytännöllisesti katsottuna tappotuomiota. Kavkaz Center on yltynyt villiin omavaltaiseen jumalallisen oikeuden käyttöön ja lausunut jopa minut – silloin vielä pienen, hiljaisen ja tietämättömän kyläpapin – Salman Rusdietakin pahemmaksi, koska olin arvostellut Kavkaz Centerin paholaisen vallassa kumpuavaa toimintaa.

Takfiriläisten käsitteiden tuntemuksessa FDL:n ja sen partnerien julkinen sivistystehtävä on tervetullut, jotta asiasta heräisi yleisempi keskustelu. Samanaikaisesti olisi oltava entistä tarkkaavaisempi, jotta muslimien rauhanomaisia peruskäsitteitä ei leimata osaamattomasti pahasisältöisiksi. Islamfobian vahvistaminen ei ole tarpeellinen lopputulos tai osatulos siitä, että moitimme takfiriläistä Al-Qaida-uskontoa.

Samaa on sanottava jihadin vääristelijöistä ns. islamistiterroristien keskuudessa. Pohjois-Kaukasian terrorismissa on tullut selväksi, että terrorismia eivät harjoita islamilaiseen rukoukseen ja jihadiin hengellisesti sitoutuneet henkilöt, vaan sosiopaatit, joista useat ovat olleet nuorisorikollisia, huumekauppiaita, asekauppiaita, ihmiskauppiaita, maantieroistoja jne.

Esimerkiksi terroristien tukemiseen omistautuneen suomalaisruotsalaisen webkeskuksen Kavkaz-Centerin Koraani-opetus (mm. Ayman al-Zawahiri; Abdul-Rahman al-Barak) ei ole islamilaista jihadia, vaan maantieroistojen ja huumekauppiaiden harhaista puhetta, joka voi saada hyväksyntää vain siellä, missä islamilaisen teologian tuntemus on syystä tai toisesta poikkeuksellisen heikko. Tämä seikka pitäisi lausua avoimemmin julkisuuteen tiettäväksi, mutta sen sijaan pitäisi varoa samaistamasta maantieroistojen "teologiaa" islamilaisen uskon peruskäsitteisiin.

Yllättävintä lienee, että jihadismin veriset vääristelijät (terrorismin mainosmiehet) ovat yhteistyösuhteissa terrorismia harjoittavien äärinatsien kanssa, kuten NS WP Nevagradin kanssa, joille ultranationalistinen arjalainen ideologia on johtoajatus. Huomautettakoon, että FDL ei ole ilmoittanut liittymistä tai hyväksyntää arjalaiseen ideologiaan ja toimiin.

Suomalaisruotsalaisen Kavkaz Centerin hengenheimolaisten sivustolla, Hunafa-sivustolla, Zelimhan Merdžo (Зелимхан М ерджо) on selittänyt sivuston artikkelissa 20. joulukuuta 2010 ”jihadismin” (sen väärennetyn) syntyä ja liittymistä Pohjois-Kaukasian levottomuuksiin. Zelimhan selvittää Hunafa-sivustolla omaa näkemystään modernin jihadin historiasta (Zelimhan ihailee taistelevaa jihadismia). Hän pitää tärkeimpänä lähtökohtana Afganistanin sotaa 1979–1992. Siihen saakka jihadistinen liike oli ollut paikallinen. Syyrian tiedustelupalvelu seurasi Irakin alueen taistelijoita, Jordanian tiedustelupalvelus palestiinalaisten taistelua Israelia vastaan, mutta Afganistanissa monien eri maiden taistelijat muodostivat yhteisen ideologian ja jihad-strategian. Tässä tärkeä rooli oli Saudi-Arabian kuningaskunnalla, joka rahoitti toimintaa, kuten Zelimha väittää.

Yksi tärkeimmistä persoonista oli Afganistanin jihadissa sheikki Abdullah Azzam Shaheed (Абдулла Аззам), sunniislamistinen jihad-opettaja. Hän oli myös Osama bin Ladenin opettaja ja mentori. Hän opasti bin Ladenin Afganistaniin ja jihad-taisteluun. Hunafa-sivuston kirjoittaja korostaa miehen merkittävyyttä visiossa, joka keskittyi neljään sanaan: Hijra (uudelleen sijoittuminen), sotilaskoulutus, varuillaan olo ja jihad. Tätä noudatettiin menestyksellisesti Afganistanissa ja sitten Bosniassa. Sodassa Neuvostoliittoa vastaan muslimit saivat tukea Yhdysvalloista sekä Saudi-Arabiasta ja Jordaniasta.

Zelimhan kertoo Hunafa-sivustolla Pohjois-Kaukasian maantieroistojen ja arabiterroristien yhteistoiminnasta: ”me tapasimme ja tulimme osa ’Afganistanin arabeja’, jotka toivat jihadin Tšetšeniaan 2000-luvun alussa. Itse asiassa enemmän tai vähemmän virallisista Saudi varoista luovutettiin runsaasti rahaa jihadin hyväksi, minkä vuoksi tuntuu harkitsemattomalta syyttää Saudien kuningasta epäuskoiseksi” (Hunafa 20.12.2010).

Zelimhan Merdžon mukaan maailman vallanjako muuttui dramaattisesti, kun Jihad saapui Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta 2001. Siihen saakka monet maat olivat katsoneet läpi sormien jihadiin liittyvä toimintaa, nyt George W. Bush kutsui heidät kansainvälisen terrorismin torjuntaan. Tämän jälkeen hyväntekeväisyysjärjestöjen miljardit varat ovat jäädytettyinä. Myös Saudi-Arabiassa suhde muuttui ja Ramzan Kadyrov pääsi yhdeksi kunniavieraaksi. Zelimhan Merdžo viittaa muuttuneeseen geopoliittiseen tilanteeseen ja ”erinomaiseen” sotilaskomentajaan sheikki Abu Musab al-Suriin (Абу Мус'аб Ас-Сури; Mustafa bin Abd al-Qadir Sitt Maryam Nasar), joka loi muuttunutta maailmaa varten jihadistien taktiikan.

Lisähuomautuksena kyseiseen artikkeliin sanottakoon, että norjalainen tohtori, kansainvälisen terrorismin tutkija, norjalaisen puolustustutkimusinstituution tutkimusprofessori Brynjar Lia on selvittänyt tämän al-Qaida strategin profiilia mainiosti vuonna 2006 Oslossa julkaistussa esityksessään ”The al-Qaida Strategist Abu Mus‘ab al-Suri: A Profile”. Nasar oli Syyriassa syntynyt mies, joka toimi Syyrian Muslimiveljeskunnan eturintamassa aseellisessa kapinassa. Hän osallistui 1982 Hamasin kansannousuun, muutti sitten Ranskaan ja Espanjaan. Hän taisteli eturintamassa Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Nasar tapasi Osama bin Laadenin Peshawarissa, jossa Nasar tuli tunnetuksi tällä nimellään Umar Abd al-Hakim. Miehellä on Espanjan kansalaisuus. Vuonna 1997 Nasar perusti islamilaisen mediayhtiön Lontoossa, josta hän lähti Aftanistaniin arafi-afgaanijoukojen valmentajana. Nasarin leiri oli osa Talibaneiden puolustusministeriötä. Nasar kehitti guerilla taisteluoppia (terroristien sissisotaa).

Zelimhan Merdžo kutsuu Nasarin oppia ”kutsuksi maailmanlaajuiseen islamilaiseen vastarintaan”: ”Jihad on aloitettava heti sitouttamalla ja alkukoulutuksena ’kotona’, yksin tai hyvin pienissä ryhmissä luotettavien henkilöiden kanssa tavoitetta varten” (Hunafa-sivusto). Zelimhan Merdžo kirjoittaa Hunafa-sivustolla 20. joulukuuta 2010 Nasarin vaatimuksen, jonka mukaan ”muslimeilla ei ole mitään oikeutta tuntea itsensä minkään yksittäisen maan kansalaiseksi, vaan hänen täytyy liittyä taisteluun Jumalan vihollisia vastaan missä ja milloin hän löytää ne!

Lopulta kirjoittaja Merdžo päätyy "sheikki" ("arvonimi" on Hunafa-kirjoittajan kunnianosoitus!) Anwar al-Awlakiin (Анвар Аль-Авляки), USA:n etsimään Jeminissä pakoilevaan Al-Qaida –opettajaan, jonka opetuspuheita Kavkaz Center julkaisee lukuisia!

Anti-jihad Tukholmassa

Finnish Defence League mainostaa sivuillaan Tukholmassa 4. elokuuta 2012
järjestettävää anti-jihad kokousta, joka ei ole siis mikään oikeassa merkityksessä anti-jihad –kokous, vaan ehkä valitettavasti enemmän anti-Islam –kokous, joka provosoi aiheettomasti islamfobiaa. Kokousta voisi profiloida myös menestyksellisemmin takfiriläisten islamistien paljastamisen suuntaan, mutta silloin tarvittaisiin käsitteissä huolellisuutta.

Paikalle on saapumassa Stop Islamization of Nations (SION), Stop Islamization of America (SIOA), Stop Islamisation of Europe (SIOE), the English Defence League (EDL), The Q Society (Australia). Puhujina ovat Pamela Geller, Robert Spencer, Anders Gravers, Steven Lennon (British Freedom Party), Kev Carroll (British Freedom Party), Pavel Chernev, Michael Stürzenberger ja Mimosa Koiranen (Finnish Defence League, FDL). Puhujista kukaan ei ole teologisesti erityisemmin ansioitunut määrittelemään jihadia sen enempää kristinuskon kuin islamin näkökulmista. Spencer on maisterin opintojen verran opiskellut uskontotiedettä.

FDL ei ole ideologiansa, toimintatapojensa ja pyrkimystensä valossa hengenheimolainen tai partneri minulle itselleni, vaikka tietysti tiettyjä yhtymäkohtia on mahdollista löytää ja vuoropuhelua voisi kehittää: minä arvostelen kriittisesti tietynlaista "vihreyden" nimissä ratsastavaa korruptoitunutta ”ihmisoikeusaktivismia”, jossa IHH:n ja Imkanderin kautta liikkuvat isot rahat ja ihmiset (laittomat maahantulot ym.) aiemmin Shamil Basajevin ja nykyään Doku Umarovin tarkoitusperiä varten. Niissä piireissä julistetaan - pettäen ja väärentäen - jihadia takfiriläisessä kaksinaismerkityksessä. Saarnaajien parta kasvaa jihadin tarpeisiin sen mukaan keiden edessä hänen pitää milloinkin esiintyä: parta on poissa, kun esiinnytään pohjoismaisissa demokratioissa ihmisoikeusaktivisteina, parta kasvaa islamistikiihkoilijoiden omia tapaamisia varten.

Itse tahtoisin kuitenkin varoa e yleistysten tekemistä ikään, en halua luoda yleistä islamfobiaa heikosti tunnettujen käsitteiden ja niiden väärinkäytön varaan. FDL on uutisoinut ”äärimuslimien” ilmiöitä ja puolustelee 9. toukokuuta 2012, että FDL ei erottele muslimeja osoittelemalla sormella että kuka on maltillinen ja kuka ääri muslimi. Tällä menetelmällään FDL sallii itselleen oikeuden leimata valtaosaa muslimeita lieveilmiöillä, joita se poimii joistakin "ääri"muslimien piireistä. Mielestäni menettely ei ole reilu. Juuri kuvatulla menetelmällä FDL astuu harmaan ja rikollisen vihapuheen raja-alueelle, kun määritellään kiihottamista kansanryhmää vastaan ja rikosta uskonrauhaa vastaan. Yleistävä leimaava kielenkäyttö muslimeita vastaan ei ole mitenkään sopivaa, mahdollisesti aina se ei ole edes rikoslain mukaan sallittavaa. FDL saisi äänensä uskottavemmin kuuluviin, jos islamilaisissa käsitteissä se ei menettelisi huolimattomasti.

Jihad Watch

Tukholman kokouksen pääpuhuja on Robert Spencer Jihad Watchista, joka on amerikanjuutalaisen David Horowitzin Freedom Centerin osa. Spencer kirjoittaa viikoittain kolumninsa FrontPage Magazineen. Spencer on suorittanut humanistisen tutkinnon uskontotieteissä vuonna 1986 Pohjois-Carolinan yliopistolla.

Spencer ei väitä, että kaikki muslimit olisivat väkivaltaisia ihmisiä. Tämä on tärkeä havaita. Löydän paljon yhtymäkohtia hänen paljastaviin kirjoituksiin, mutta koen vastenmielisyyttä hänen kehotustaan kohtaan, jossa hän varsin erikoisella loukkaavalla tavalla kehottaa muslimeita luopumaan jihadista. Tuollainen kehotus pilaa islamilaisen teologian arvokkaan käsitteen vain samaistamalla se takfiriläisten likaisiin tekoihin ja tulkintoihin. Olisi pikemmin sopivaa, että hän kehottaa muslimeita äänekkäämmin irtisanoutumaan väkivaltaisista lieveilmiöistä, joita tietyt tyypit harjoittavat jihadin nimissä. Sellaista avointa julkisuutta voisi toivoa imaameilta ja muslimiteologeilta.

Muslimit pitäisi saada pikemmin liittolaisiksi terroristeja ja takfiriläisiä vastaan; muslimeita ei pidä sinänsä loukata, sillä loukattu ihminen toimii vihaisen emootion varassa eikä kykene asialliseen dialogiin edes silloin, kun voisimme löytää rakentavia yhtymäkohtia toistemme välille. Kaikkien välille ei voi löytyä partnerisuhdetta, ja silloin on reilua kertoa avoimesti vastapuolen perustava erilaisuus. Valtaosaa muslimeita voi pitää pikemmin ystävinä kuin vihollisina.

Sinänsä on oikein ja hyvin tarpeellista Spencerin tiukka arvostelu muslimiveljeskuntaa vastaan. Tämä asiahan on jäänyt pimentoon viime aikoina mm. Syyria-propagandan johdosta. Se, että Jihad Watch on arvostavasti viitannut muiden lähteiden perusteella myös minuun - Juha Molari – ei kuitenkaan velvoita minua vaikenemaan rakentavasta kritiikistäni anti-jihad –ilmiötä vastaan. Liikkeen ei pitäisi olla anti-jihad, vaan anti-takfiriläisyys, anti-terrorismi ja anti-sorto.

Nykyään anti-jihad samaistuu liikaa anti-islam –viestiin, ja sellaisen viestin vihertävä korruptoitunut sananvapauspropaganda torjuu tehokkaasti kaikenlaisten toimittajien avustuksella, vaikka itse olisivat sotkeneet sormensa jopa pahimman sortin takfiriläisten kanssa syyttömästi surmattujen verenvuodatukseen. Korruptoituneet teeskentelijät pääsevät liian helposti vapaaksi vastuusta, jos anti-jihad määrittelee käsitteet epäonnistuneesti.




. . . . . . . .





_ _ _ _

Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön,

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html