maanantai 9. heinäkuuta 2012

Valheiden, juorujen, panettelun ja kunnianloukkausten psykologia (Kaukasian emiirikunnan työvälineistä)


Kuva: Kuvassa petollisesti minun nimellä esiintyvän henkilön eräs sähköpostiviesti. Tuo petollinen henkilö tukee innokkaasti terroristisivustoa Kavkaz-Center. Hän myös herjaa rikollisella tavalla Jeesusta ja kristinuskoa niin kuin myös islamia, profeetta Muhammedia ja Allahia. Hänen viestinsä ovat eräs psykologisen sodan keino, jota terroristit käyttävät.

Valheiden, juorujen, panettelun ja kunnianloukkausten aiheuttamat vahingot voivat olla vakavia. Suomessa on tuskin lainkaan käyty julkista keskustelua juoruamisesta, jota pidetään ilmeisen kansallisena tapana, tuskin lainkaan rikkomuksena ihmisten silmissä, - kunnes henkilöt itse joutuvat sen uhriksi. Juorujen, panettelujen ja valheiden sisältönä voivat olla syytökset varkaudesta, seksuaalirikkomuksista, huijaamisesta, huumeiden käytöstä tai muusta rikollisesta toiminnasta.

Valheellisen juorun levittäminen voi perustua kostoon tai poliittisiin motiiveihin. Kostoa ajattelevat ihmiset yrittävät usein tuhota toisen ihmisen luonteen epäsuorasti panettelun ja kunnianloukkausten avulla. Kertaan tässä nyt psykologian ja viestinnän oppikirjoja uhrin kokemuksesta käsin luettuna: en tee tätä arviota vain kirjojen perusteella, vaan myös kärsijän osassa. Muistettakoon, että äskettäin petollinen henkilö esiintyi minun nimellä ja minun kuvalla sekä lupasi perhesurmaa lapsiani vastaan. Lisäksi tuosta teemasta alkaen hän on päivittäin monella tavalla sähköpostissa, viranomaisyhteyksissä ja internetissä harjoittanut valheita, juoruja, panettelua ja kunnianloukkauksia minua vastaan (käyttäen minun nimeäni ja kuvaani).

IKÄVÄT SEURAUKSET

Juorujen kautta tehdyt herjaukset ja kunnianloukkaukset ovat hyvin kivuliaita. Panettelu tapahtuu, kun ihmiset esittävät toisen ihmisen huonossa valossa valheiden avulla. Panettelun avulla luodaan henkilön moraalista huono ja pilkallinen mielikuva, halveksunta tosiasioiden virheellisen esityksen avulla.

Suomen pienehkössä populaatiossa ja varsin suljetussa demokratiassa, jossa on parin vuosikymmenen ajan opeteltu lähinnä yhteen ääneen vaikenemista ja teeskentelyä, on vaikeaa torjua panettelun uhriksi joutumiselta. Lähinnä ainoa mahdollisuus on vaieta julkisesti, elää ikään kuin näkymättömänä, jolla ei ole mistään mitään mielipidettä ja joka ei herätä mitään tuntemuksia.

Minua vastaan panetteleva ja valehteleva jengi on häijyydessään poikkeuksellinen, sillä tämä jengi ei jätä edes lapsiani rauhaan. Cyber-panettelulla voi olla myös kauaskantoisia ikäviä seurauksia. Yrityksille ja yksityisille ihmisille markkinointiviestinnän ammattilaiset opettavat, että itse kunkin pitäisi valvoa myös online-mainetta niin kuin seuraisit omaa pankki- ja luottotietojasi, jotta voisit välttää uhriksi joutumisen. Käytännössä menettely ei ole helppo: minun nimeäni ja kuvaani käyttävät panettelijat ovat lähettäneet sähköposteja ympäriinsä jopa hyvin vakaviin yhteisöihin, ilmeisemmin jopa Viron turvallisuuspalvelulle Kapo jne. Panettelijat ovat perustaneet nimeäni mukailevia sähköpostiosoitteita ja blogeja, jotta mahdollisesti joku henkilö voisi harhautua käsityksissään.

Suomen tyyppisessä suljetussa teeskentelevässä demokratiassa on ongelmana, että poliittisen erimielisyyden ilmaiseminen ja teeskentelyn kritiikki voidaan tulkita tarkoitushakuisesti tai ymmärtämättömästi ”yhdenvertaisuuden nimissä” luvaksi myös vastaiskuun valheellisten juorujen tai suoranaisen petoksen avulla, joka ei ole kuitenkaan enää demokratiaa vaan rikollisuutta.

INFORMAATIOSODAN MENETELMÄ

Pyhä Bernard lausui oikein, että ”panettelu on myrkky, joka tappaa rakkauden, niin panettelijassa kuin hänessä, joka kuuntelee”. Panettelu ja valehtelu voi olla myös häijy poliittisen informaatiosodan menetelmä. Tuo menetelmä on tullut tunnetuksi Venäjällä, kun järjestelmää tuhoava – Lännessä oppositioksi kutsuttu – sekalainen porukka tuottaa kuin tehtaassa kaikenlaisia pilkkalauseita demokraattisesti valittua poliittista johtoa vastaan Venäjällä.

Psykologisen sodan tarkoitusperänä on tietysti tuhota maine, levittää epäluuloa vähintään ihmisten alitajuntaan ikään kuin savua ei olisi ilman mitään tulta. Niin panettelijat valtaavat ajatuksia ja tunteita: he ovat valloittajia. Tietysti panettelijat järjestävät samalla myös stressiä ja huolta itse vihollisilleen, joita he panettelevat: myös uhri ei mahdollisesti kykene säilyttämään iloista luovuuttansa enää samalla tavalla kuin aiemmin. Hänen suhdeverkostojaan voidaan turmella panettelun avulla.

Minä olen itse joutunut tuon panettelun uhriksi. Panettelijoiden tarkoitusperänä on häiritä minun ulkoista mainettani, sijoittumista Suomessa ja muualla maailmassa yhteiskunnallisesti. Lisäksi panettelijat lähettävät tällä hetkellä päivittäin sähköpostia minulle. He käyttävät minun nimeäni mitä ihmeellisimmissä sähköpostiosoitteissa. Postituksen tarkoituksena on toissijaisesti valloittaa minun aikaani, jotta en voisi käyttää sitä parempaan – heidän kannalta tuhoisampaan tehtävään. Eräässä viestissä panettelija antoikin ymmärtää, että nyt hän valloittaa minun aikaani. Toinen keskeisempi tarkoitusperä on odottaa minulta sellaista feedbackiä, turhautuneisuutta ja suuttumusta ilmaisevaa palautetta, jota sopivasti manipuloiden (leikaten ja liimaten, katkaisten ja yhdistäen) panettelija voisi tuottaa julkisuuteen ”uusia näyttöjä” Juha Molarin kauheasta persoonasta ja vakaumuksesta. Tietysti en voi kiistää mielipahaa ja harmia loukkausten tähden, olivatpa ne tehty minua vastaan tavalla tai toisella. Luultavasti jollekin toiselle voisi olla ulkoisesti annettu "maine" merkittävempi kuin mitä se on minulle.

Erikoisinta on nykyisessä valitsevassa suomalaisessa kansalaisyhteiskuntaa leikkivässä nukkekodissa, että panettelijoiden menettely näyttää saavan hiljaisen hyväksynnän ja suoranaisia suosionosoituksia ikään kuin nämä tekisivät aivan oikein. Panettelijat käyttävät luvattomasti ja petollisesti minun nimeäni sähköposteissa turvallisuuspalveluille ja yksityisille ihmisille sekä yrityksille, he käyttävät luvattomasti ja petollisesti minun kuvaani, he sanalla sanoen esiintyvät petollisesti ja luvattomasti minun nimissäni jopa loukatessaan kaikkia muslimeja kollektiivisesti (ikään kuin kaikki muslimit olisivat terroristeja). Nuo panettelijat käyttävät minun nimeäni, kun kutsuvat Jeesus Kristusta, profeetta Muhammedia ja Allahia homoiksi, väittävät minua ja ystäviäni homoiksi, väittävät minua perhemurhaa suunnittelevaksi pederastiseksi lasten hakkaajaksi, rikolliseksi, narkomaaniksi, juopoksi, aivovammaiseksi, jne. jne. Sain äskettäin sähköpostin tuollaiselta ihmiseltä ja hän vakuutti tekevänsä vain aivan oikein, koska hän ”on minun omatuntoni”. Solvauksilta eivät välty ystäväni eivätkä perheeni jäsenet. Minua panetteleva ihminen kirjoittaa yksityisesti ja julkisesti uhkauksia jopa lapsiani vastaan. Minä ajattelen tuosta kaikesta, minkä olen tuonut ja tuon julkisuuteen, että vihamiehet paljastavat oman perkelemäisyytensä, pahuuteen sidonnaisuutensa. Tavallinen suomalainen saattaa olla hiljaa eikä tahdo julkisesti paheksua, mutta hän kyllä ymmärtää hyvin nuo menettelyt sopimattomiksi. Samalla paljastuu vihamiesteni valheellisuus kokonaisuudessaan.

Suomalainen kansalaisyhteiskunta ja demokratia ovat suhteellisen halvaantuneet, kyvyttömät lausumaan tuomiota tuollaisesta epäasiallisesta panettelusta. Sitä vastoin poliittisen kritiikin lausumisessa ei uskalleta edes astua eurooppalaisen oikeuden ensimmäisiä askelia. Demokraattinen poliittinen kritiikki ja petollinen panettelu sekoitetaan tarkoitushakuisesti toisiinsa; demokratia ja informaatio sota pidetään erheellisesti synonyymeinä toisilleen.

PANETTELIJA JOHTAA HARHAAN

Narsisti saattaa harjoittaa parjausta saadakseen huomiota. Hän tahtoo edistää omaa kuvaansa tekemällä muut huonoiksi. Narsistit ovat tekopyhiä, heillä ei ole omaatuntoa, vain tiedostamaton. He tukahduttavat omantuntonsa myös silloin, kun väittävät televisiokameroiden tai viranomaisten edessä selviävänsä täysin parin tuhannen euron vuosiansioilla (vaikka todellisuudessa pimittävät ilmeisiä tuloja epärehellisen informaatiosotansa ja muiden hämärä hommiensa saatuina palkkioina). En tippaankaan usko kehenkään Suomessa elävään suomalaiseen mieheen tai naiseen, joka on väittänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana tai väittää edelleen tulevansa toimeen alle 3000 euron verotettavalla ansiolla vuodessa. Sellaisia henkilöitä on myös panettelijoiden joukossa, joiden tähden kärsin.

Omantunnon tukahduttaminen on narsistin perusoire. Hän sekoittaa esiintymisensä todellisuuden kanssa: hän peilaa toisiin projektiivisesti uhkansa ja pelkonsa sen sijaan että katuisi ja tekisi parannuksen. Kaikki on heillä pelkkää imagoa – syntikin on jonkinlainen lika, joka voidaan pestä pois, eikä syntiä tajuta moraaliseksi tai hengelliseksi sairaudeksi, jonka tähden pitää katua ja tehdä parannus.

Parjaaja on taitava harhaanjohtamisessa (misdirection): niin kuin käärme sanoi Eevalle syyttäen Jumalaa valehtelijaksi. Tavallisen ihmisen ja narsistin ero on siinä, että narsisti odottaa sinun jakavan harhansa: narsistit yrittävät saada sinut olemaan mitä he sanovat sinun olevan. Psykologit kutsuvat tuota omituista käytöstä projektiiviseksi identifikaatioksi, puolustusmekanismiksi, jossa narsistinen parjaaja haluaa uhrinsa samaistuvan siihen kuvaan, jonka hän projisoi uhriin. Uhri on tällöin peili hänen mielikuvitustensa heijastumasta: narsisisti parjaaja painostaa uhria käyttäytymään kuin tuo kuva olisi todellinen.

Narsisti voi mennä outoihin äärimmäisyyksiin saakka, jolloin hän saattaa loukata väkivaltaisesti myös uhrinsa läheisiä ihmisiä. Narsistisella parjaajalla ei ole yhteyttä todellisuuteen: hänen esiintymisensä ovat kaikki tämän ihmisen maailmassa – kyseessä on sanan varsinaisessa mielessä virtuaalinen maailma ja sota, vaikka henkilö itse voi kuvitella jotain muuta.

Joissakin tapauksissa on vaikea määritellä, missä määrin panettelija on psyykkisesti sairas narsisti ja missä määrin hänen toimintansa on laskelmoitua psykologista sotaa. Ilmeisemmin psyykkisesti sairaat narsistit turvautuvat moraalisesti kyseenalaisiin psykologisiin menetelmiin hyvin laskelmoidusti tässä tapauksessa, kun itse olen joutunut uhriksi.

"MIELEN RAISKAUS"

Psykiatrian tohtori, psykoanalyytikko Joost A. M. Meerloo kirjoitti vuonna 1956 tutkielman Mielen raiskaus (The Rape of the Mind), joka on klassikkoteos ns. aivopesusta (brainwashing). Hän kirjoittaa erilaisista tekniikoista, joiden avulla tehdään ihmisestä konformisti. Ensimmäisessä kappaleessa Meerloo käsittelee tekniikkaa, jota hän kutsuu ”pakotetuksi tunnustukseksi” (the enforced confession). Sanottakoon, että minua panetteleva narsisti ilmoittaa itsensä omaksitunnoksi, joka tahtoisi pakottaa minut tietynlaiseen tunnustukseen. Hämmästyttävä samankaltaisuus aviopesun tekniikkaan.

Meerloo kertoo Korean sodan tapahtumista, kun USA:n merivoimien Frank H. Schwable joutui kiinalaisten kommunistien vangiksi. Kuukausien intensiivisen psykologisen painostuksen jälkeen Frank kirjoitti ”tunnustuksen”, jonka mukaan USA olisi harjoittanut biologista sodankäyntiä vihollista vastaan. Sittemmin Frank lausui, että ”sanan ovat minun, mutta ajatukset ovat heidän. Tämä on vaikea asia selittää, miten mies istu alas ja kirjoittaa jotakin, minkä tietää vääräksi ja kuitenkin tuntee todeksi”. Meerloon kertomukset ovat suljetuista yhteisöistä eikä siten pakotettu tunnustaminen toteudu samalla menestyksellä yhteisössä, jossa ihmisillä on suhteellinen vapaus kuunnella tai olla kuuntelematta.

Meerloo kertoo myös natsimiehitetyistä valtioista, joissa ihmisiä voitiin pakottaa tunnustuksiin ja myös niiden ihmisten pettäjiksi, joista nämä välittivät. Hän kertoo Alankomaista, joissa hän eli natsien miehityksen sakka. Gestapon ensimmäinen päämäärä oli pakottaa vangit kidutuksen uhalla ilmiantamaan ystäviään. Meerloon viesti on, että kautta aikojen ihmiset ovat tajunneet intuitiivisesti mielen olevan manipuloitavissa. Aivopesuksi (brainwashing; kiinaksi Hsi Nao) kutsuttu systemaattisen indoktrinaation ja muuttamisen rituaali on sanalla sanoen myös ”miesten tappamista” (menticide): rikos ihmisen mieltä ja henkeä vastaan organisoidun psykologisen intervention ja perversion avulla.

Psykologisen hyökkäyksen tuloksena voi olla suuri hämmennys, joka on syntynyt tarkkailijoiden, ystävien tai vihollisten mielissä. Lopulta kukaan ei tiedä, miten erottaisi totuuden valheesta. Totalitaarinen mahtimies murtaa ihmisten mielen, rakentaa henkisen kaaoksen ja sanallisen sekaannuksen, jotta voisi lamauttaa vastustajansa ja aiheuttaa vihollistensa moraalin heikkenemisen. Meerloo kertoo Mindszentyn ja Schwablen tapauksista, joissa käytettiin mielen murtamisen tekniikoita rohkeita miehiä vastaan. Jatkuva hyökkäys ihmisen omaatuntoa ja tiedostamatonta vastaan on kuvattu Franz Kafkan teoksessa Oikeudenkäynti. Siinä uhri ei koskaan tiedä, mistä häntä syytetään, mutta tilanne pakotta häntä sisäiseen syyllisyyteen ja tiettyyn vakaumukseen.

KIELI ON PSYKOLOGISEN SODAN VÄLINE

Aivopesun tekniikassa on tärkeää Pavlovin koirakokeista saatu oivallus: prosesseja voidaan automatisoida, suunnata määrätietoisesti tyydyttävää tulokseen, jolloin toimit ikään kuin ajattelematta. Palkitseminen, rankaiseminen, eristäminen ja toistot luovat tehoa. Petollinen identiteettivaras lähettää myös minulle tuollaisia kommentteja, joissa hän kiittää mahdollisesta ”tunnustuksen alusta” tai vastaavasta, kun samanaikaisesti parjaa kaikesta muusta. Hän yrittää palkinnon ja rangaistuksen avulla antaa psykoloisen ohjeen.

Ihmisen puhe ja sanat luovat myös ärsykkeitä, verrattavissa Pavlovin psykologian ehdollistettuun reflektiiviseen toimintaan. Meerloo kysyykin, miten voidaan hallitusta kritisoivan yksilön henkistä koskemattomuutta suojella, kun vastassa on voimakas yhteisöllisyys. Jo Pavlov oli selittänyt, ett ihmisen suhdetta ulkoiseen maailmaan ja lähimmäisiin hallitsee puheen symbolit. Ihminen oppii ajattelemaan sanoin ja hänelle esitetyn puheen avulla: nämä luovat hänen käsityksensä elämästä ja maailmasta. Dobrogaev sanoo, että ”kieli on ihmisen keino ympäristöön sopeutumiseksi”.

Ihmisen tarvetta kommunikaatioon lähimmäistensä kanssa häiritsee hänen suhteensa ulkopuoliseen maailmaan, koska kieli ja puhe itsessään verbaalisina välineinä ovat vaihtelevia eivätkä objektiivisia. Meerloo vetää johtopäätöksen: Pavlovin laitteen idea on toistaa mekaanisesti oletuksia ja ehdotuksia vähentäen opposition kommunikaatiota; Pavlovin strategia on saada ihmiset kysymään itseltään, mitä muut ajattelevat. Tämän seurauksena rakentuu yleinen harhaluulo: ihmisiä houkutellaan ajattelemaan mitä muut ihmiset ajattelevat. Ison veljen ääni kaikuu kaikissa pikkuveljissä.

Meerloo kertoo esimerkkiä Toisen maailman sodan Hollannista, kun Hitlerin natsiradiossa rakennettiin jatkuvasti stereotypioita. Meerloo kertoo myös poliittisesta manipuloinnista, jossa käydään taistelua lopulta hermosoluista: luodaan ärsykkeitä, moraalista ja fyysistä painetta, väsymystä, nälkää, tylsää toistoa, sekavia tilanteita, koska tarkoituksena on henkinen hajoaminen tai depersonalisaatio. Mainittakoon jälleen kerran, että vihamieheni käytti petollisesti ja loukkaavasti nimeäni ja kuvaani sekä lupasi minun alkavaa ”henkistä hajoamista”, käytti samaa käsitettä ikään kuin olisi lukenut saman kirjan ja löytänyt tehtävänsä.

Petollinen vihamieheni ovat ottaneet käyttöönsä inhimillisesti katsottuna kaikki kovimmat emotionaaliset työvälineet perhemurhasta ja seksuaalisuudesta alkaen. Heillä on kuitenkin eräs vakava epäonnistuminen menetelmässään: suljetussa ryhmässä kuvattu painostus voisi onnistua paremmin ja jos uhrina olisi vähemmän elämässä kokenut epätietoinen ihminen, mutta nyt he ovat itse vaikutukseni alaisia antautuessaan vuorovaikutukseen kanssani. Jopa Pavlovin koirakokeissa havaittiin epäonnistumisia: rakkaus ja nauru rikkoivat jäykän manipuloinnin tekniikan ja laskelmat.

KENESTÄ TULEE UHRI? ONKO UHRILLA TOIVOA?

En koe joutumista uhriksi, mikä on tietenkin vihamiehilleni vastenmielinen tappio. Kokemukseni monissa vastoinkäymisissä ja ennen kaikkea iloisissa asioissa vuosikymmenien aikana sekä yhä edelleen tekee mahdottomaksi tuottaa lamaannuttaa iskua mieltäni vastaan. Lisäksi suhteellisen laaja psykologian ja viestinnän koulutus ja tuntemus auttaa analysoimaan erilaisia keinoja, niiden vaikutuksia ja tuloksia. Siitä huolimatta ja sen tähden Meerloon kirjoitus on kiinnostavaa luettavaa.

Meerloo kertoo jo ammoisista ajoista tunnetuista keinotekoisista painostuskeinoista, joita on käytetty ihmismielen piilotettujen polkujen löytämiseksi. Alkukantainen poppamies käytti moninaisia aineita uhriaan vastaan. Myös hypnoosia on käytetty saattaakseen uhri rikollisiin pyrkimyksiin. Hypnoosi ei voi kuitenkaan tuhota ihmisten omaatuntoa ja sisäistä vastustusta, vaan ehkä voi herättää mielen piilevät murhaavat toiveet ja syvästi repressoidut halut. Tuollainen hypnoottinen rikokseen yllyttäminen edellyttää kuitenkin erityisen suotuisat olot. Meerloo kertoo, että suggesio ja hypnoosi voivat olla siunaus ja terrorin alku. On kuitenkin avoimesti kriittisiä ihmisiä, jotka ovat vähemmän herkkiä suggestiolle, joka tulee ulkopuolelta.

On sanottava, että pelko psyykkisestä tunkeutumisesta voi olla vakavan psykoosin alkuvaiheen tuntomerkki, jossa uhri on jo taantunut primitiivisyyteen. Onkin havaittavissa, että Mikael Storsjön jengissä on toistuvasti ja käsittämättömin muunnelmin ”selitetty” Helsingin tuomiokirkon edustalla toimittamaani eksorsismia, pahojen henkien karkottamista Kavkaz-Centerin toiminnasta ja viestinnästä. Vaikuttasi seurausten perusteella siltä, että ainakin jotkut henkilöt tuossa jengissä kokevat primitiivisiä psykoottisia huolia. Hysteerinen vihamiesten selittely jälkikäteen ja yhä edelleen osoittaa tietysti myös sen faktan, että tietenkään eksorsismi tuomiokirkon portailla ei ollut mikään teatteri, vaan kesken rukouksen kävi oikeasti kova tuuli paikan yli: kyllä Henki saapui puhdistamaan, koskettamaan ja muokkaamaan myös niitä pahan palvelijoita, jotka ovat antaneet sielunsa terroristisivustolle.

Meerloo muistuttaa, että ihmiset kohtaavat myös oikeita ulkoisia henkisiä paineita, joilla häiritään täysin normaaleja ihmisiä. Jos ihmisen stressipisteet ovat poikkeuksellisen korkeat – kuten joku voisi laskea oman mielikuvansa perusteella köyhyyden, julkisen pilkan, työttömyyden ym. johdosta – tällöin on mahdollista kuvitella, että monipuolisen parjauksen avulla myös psyykkinen kestävyys voisi joutua ahtaalle – henkilö alkaisi ikään kuin pelätä psyykkistä tunkeutumista mieleen. Tietysti mainitut asiat, kuten köyhyys, työttömyys ja julkinen pilkka, ovat myös arvoihin ja uskomuksiin liittyviä seikkoja – tällöin toiset ihmiset kestävät paremmin kuin toiset.

DEPERSONALISAATIO

Filosofi Spinoza yritti väkisin kiirehtiä kadulle ja huutaa suuttumuksensa väkijoukolle, joka oli murhannut hänen ystävänsä Jan De Wittin. Spinoza piti rahoittaa väkisin, jotta hän pysyisi huoneessaan. Sittemmin Spinoza tajusi, että ihmismielen alla on pedon tunteet, suuri varasto syvälle haudattuja muistoja, tunteita ja pyrkimyksiä, irrationaalisia toiveita, jotka jatkuvasti vaikuttavat tajunnassa. Niissä on myös piilotettu tyranni. Sikäli kuin olemme uhri tiedostamattomille pyrkimyksille, olemme alttiit henkiselle manipuloinnille.

Meerloo kertoo natsien älykkäästä häikäilemättömyydestä tuottaa ihmisille henkinen romahdus tai depersonalisaatio: yleinen halua menettää itsensä hallinta, rakentaa halu romahtaa ja ”antaa mennä”, jolloin ihmisestä tulee lähes vastustamaton. Nöyryytys on keskeinen työväline: mies tuntee, että tämä kauhea marginaalinen olemassaolo on jotain pysyvää, eikä hän voi katsoa kohti entisiin henkilökohtaisiin tavoitteisiin, hänen täyty sopeutua halveksittuun elämään ikuisesti. Silloin usko ja toivo katoaa, ihminen hajoaa. Meerloo kirjoittaa traagisista tarinoista keskitysleirin uhreista, kun vapautuminen tuli jouluna 1944.

Meerloo huomauttaa, että mielen tuhoamisessa on tärkeässä asemassa yksinäisyyden psykologia: kun arjen ärsykkeet poistetaan, ihmisen koko persoonallisuus saattaa muuttua. Sosiaalinen kanssakäyminen, meidän jatkuva yhteytemme kollegoihin, työhön, sanomalehtiin ja rakkaisiin ovat päivittäistä aistiemme ja mielemme ravintoa. Kun nämä otetaan pois ihmiseltä, hänen henkistä toimintaa korvataan aivan eri prosesseilla.

Psykologiseen sodankäyntiin liittyy pyrkimys rakentaa halveksittu tunne niitä ystäviä ja läheisiä kohtaan, jotka ovat olleet aiemmin tärkeitä koko persoonallisuudelle. Meerloo kertoo, että uusi isäntä – inkivisiittori – tietää, että uhri ei luovuta mieltänsä nopeasti pakon ja uupumuksen avulla, vaan uhri tarvitsee tilapäistä rentoutumista, kunnes paineen toistamalla lopullinen antautuminen on valmis.

Meerloo esittää aivopesun ja mielenmurtamisen neljä vaihetta: (1) inkivisiittori yrittää heikentää uhrinsa egoa. Tässä tarkoituksessa käytetään uhkaavia ehdotuksia, dramaattista suostuttelua, nöyryyttämistä, itsesäälin herättämistä. Aivan kuten monissa uskonnoissa uhri tehdään nöyräksi ja nöyryytetään, jotta hän olisi valmis uuteen uskontoon. (2) Positiivinen identifikaatio vihollisen kanssa tapahtuu luovuttamisen jälkeen joskus yllättäen. Inkvisiittori kutsuu äkilliseksi sisäiseksi valaistukseksi. Tuossa tarkoituksessa inkvisiittori kosiskelee isällisin ystävällisin lahjoin ja lupauksin tulevista ajoista. Tätä vaihetta voidaan kutsua myös autohypnoosiksi. (3) Uuden järjestyksen kunnostus toteutuu siirtymäkoulutuksen aikana, intensiivisessä indoktinaatiossa. (4) Niin pian kuin aivopesty palaa vapaaseen ilmapiiriin, hänen hypnoottiset ohjauksensa rikkoutuvat, aivopesusta tulee painajainen.

Meerloo kertoo Hitlerin psykologisesta tykistöstä, jonka tehtävä oli pelon ase: nämä kolumnistit kylvivät huhuja ja epäilyjä ihmisten keskuuteen. Hitler yritti lamauttaa Eurooppa terrorin uhalla, eikä vain pommitusten uhalla ja tuholla, vaan myös psykologisella uhalla. Kun uhri etsi kohtuullista vastaväitettä ensimmäiseen valheeseen, totalitaristinen terrori hyökkäsi häntä vastaan jo toisella valheella. Strategiset mentaaliset shokit olivat natsien käyttämiä välineitä, kun he tulivat Reiniin vuonna 1936 ja rakensivat hyökkäämättömyyssopimuksen Venäjän kanssa vuonna 1939. Vihollinen tunsi olevansa pakotettu. Psykologisen iskun toinen vaikutus on sekoittaa yksittäisten kansalaisten mielet, jotta nämä eivät tee enää omia arvioita.

Paholaisen keinot ovat monet. Kristitty tietää, että Kristus voittaa ja on jo sitonut paholaisen. Pahan valtakunta on kukistunut ja kukistumaisillaan meidänkin keskuudessa, vaikka tahtoisimme joskus tehdä vastakkaisia johtopäätöksiä ikävän arkikokemuksen perusteella. Olemme kuitenkin silloin katsoneet liian ahtaasti.



. . . . . . . .





_ _ _ _

Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön,

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html