torstai 23. elokuuta 2012

Pjotr Silayev, Espanjassa pidätetty Suomen pakolainen.





Kuva: Pjotr Silayev, Espanjassa pidätetty Suomen pakolainen. Suomen poliittisjohtoinen pakolaiskäytäntö mittaa Suomen oikeusvaltion tilaa ja kykyä vastuullisuuteen kansainvälisesti

Missä tilantessa Pjotr Silayev oikeasti pidätettiin Espanjassa?

Espanjalaiset lainvalvontaviranomaiset saivat äskettäin ihmetellä suomalaisten poliitikkojen interventiota, kun Venäjän kansalainen Pjotr Silayev otettiin kiinni Espanjassa. Suomessa on julkisesti paheksuttu, että Venäjä etsintäkuulutti mainitun kansalaisensa Interpolin avulla. On totta, että Pjotr Silayev on Venäjällä etsitty mies anarkistisista pommi-iskuista valtiollisia rakennuksia vastaan. Usein Suomessa ilmaistaan tiedot puutteellisesti, että hän olisi etsitty ikään kuin puiden halaajana. Ei suinkaan: syynä on polttopulloisku valtiollista rakennusta vastaan. Tuosta iskusta on myös video- ja kuva-aineistoa. Olen kirjoittanut miehen taustoista huhtikuussa 2012 laajemmin (ks. linkki).

Interpolin kansainvälisesti etsittyjen listalla miestä ei ole, toisin kuin suomalainen media on ennättänyt kertoa.

Espanjalaiset ovat pidättäneet miehen muista syistä kuin väitetyistä venäläisperäisistä poliittista lähtökohdista, jotka näkyisivät Interpolin etsintäkuulutuksena. Silayevin yhteydet huumeaineiden käyttöön, aids-sairauteen ja hyvin anarkistiseen punk-riehuntaan tunnetaan hänen omista ja lähipiirin kirjoituksista. Pidätyksen yhteyttä edellä mainittuihin elämäntapaan liittyviin seikkoihin on vähemmän arvioitu suomalaisessa mediassa, jossa on ennätetty julistaa kunnioitusta miehen saamalle poliittiselle turvapaikalle Suomessa ja pelätty hänen luovutusta Espanjasta Venäjälle, jossa todellakin häntä odotetaan vastaamaan rikoksistaan. Tuskin on aiheetonta mainita, että vain vähän aiemmin espanjalaiset poliisit osoittivat tehokkuutensa, kun Al-Qaida –verkoston tshetsheeniterroristit saatiin kiinni Espanjassa. Tällä kertaa miestä ei pidätetty rajanylityksen hetkellä henkilöön liittyvien tunnisteiden yhteydessä, vaan erityistilanteessa Espanjan eteläisessä Granadan kaupungissa. Julkisuudessa ei ole sanaakaan kerrottu pidätykseen johtaneesta tilanteesta ja tarpeesta sekä miehen tunnistamisen toteutumisesta.

Suomessa on Euroopan neuvoston perusarvojen kunnioitus vajavaista

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg luennoi Toimiva oikeusvaltio –seminaarissa 14. marraskuuta 2001 ”Oikeusvaltion periaatteet ja todellisuus”. Hänen mukaansa tuolloin oikeusvaltio oli hyvin ajankohtainen aihe, koska monella oli huoli turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Suomen perustuslaki nostaa oikeusvaltioperiaatteet sekä ihmisarvon loukkaamattomuuden, yksilön vapauden ja oikeudet sekä oikeudenmukaisuuden valtiojärjestyksen perusteiksi. Hallberg viittaa siihen, että Suomen perustuslain mukaan lainalaisuus on tärkein oikeusvaltion tunnus: kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Laki on kuitenkin vain väline ja oikeus päämäärä, muistutti Hallberg. ”Oikeusvaltion toinen nurkka on lainsäädäntö-, toimeenpano ja tuomiovallan jaottelussa”. Hallberg kertoo esitelmässään, että ”oikeudenkäynti ei ole muotojen noudattamista varten vaan oikeuden löytämiseksi”.

Suomen poliittisjohtoisesti omaksuttu pakolaiskäytäntö mittaa Suomen oikeusvaltion tilaa ja Suomen kykyä vastuullisuuteen kansainvälisesti. Suomen omaksuma käytäntö tarjota pakolaisasema kansainvälisesti etsintäkuulutetuille rikollisille, joista osa on jopa terrorismirikoksista etsintäkuulutettuja, näyttää valitettavan epäjohdonmukaiselta oikeusvaltion toimintatavaksi. Suomen poliittisen johdon mielikuvapelistä riippumatta oikeusvaltiossa pitäisi säilyttää kansalaisten oikeus turvallisuuteen siinä, että huligaanit ja rikolliset joutuvat vastuuseen teoistansa.

Suomi on ollut Euroopan neuvoston jäsen 5. toukokuuta 1989 alkaen. Järjestön perusarvojen kunnioitus on Suomessa kuitenkin kovin vajavaista. Euroopan neuvoston määräykset ja suositukset uskonnollisten arvojen kunnioittamisesta ja vihapuheen vastustamisesta ovat täysin sivuutettu unohduksiin, kun hallituksen keskeisistä ministereistä ja median tärkeistä mielipidevaikuttajista alkaen on esitetty myötätuntoa lainvastaiselle anarkistiselle vihatoiminnalle Venäjän ortodoksista kirkkoa vastaan. Suomi ei ole osoittanut myöskään vastuullisuutta kansainvälisesti sovittujen terrorismin vastaisten määräysten ja säädösten noudattamisessa.

Suomen ulkopolitiikan aggressiivinen muutos Venäjää kohtaan

Anton Salosen kidnappausen toteuttaminen Venäjällä omavaltaisesti laillisen järjestelmän ulkopuolisilla menettelyillä osoitti Suomen ulkopolitiikassa valittua omalakista aggressiivista muutosta Venäjää kohtaa. Kavkaz-Centerin saaman suojelun ja terroristijärjestö ”Kaukasian emiiirikunnan” edustajien hyvä verkostoituminen Suomen poliittiseen eliittiin sekä näiden jälkeen korkeantason myötätunnon osoitukset anarkistiselle ”Pussy Riot” (Voina) –ryhmälle ja turvapaikkapäätös anarkistiselle huligaanille Pjotr (Peter, Petr) Silajeville (Silaev; Петр Силаев) nostavat ongelmaksi, millä tavalla Suomi uskoo demokraattisen oikeusvaltion voivan enää puolustaa itseään lainvastaisilta hyökkääjiltä, kun samanaikaisesti Suomi tarjoaa moraalista ja oikeudellista tukea sekä vähintään välillisesti taloudellista tukea lainvastaisiin tekoihin omistautuneille huligaaneille ja bandiiteille. Miten Suomen valtiovallan omaksuma arveluttava kaksinaismoralistinen käytäntö sallii edes Venäjän toteuttavan oikeusvaltion muodollista (oikeat menettelytavat, laillisuus ja positiivinen oikeus) ja materiaalista (oikeusvaltion sisältö, arvot ja periaatteet) oikeutta, kun rikokseen syylliset saavat suojaa ja jopa kannustusta teoilleen Suomessa – Venäjän hyvässä läntisessä naapurissa.

Oikeusvaltion eräs tunnusmerkki liittyy rikoksiin: teko on rikos, jos se täyttää rikoslaissa mainitut rikoksen tunnusmerkit. Tämä tunnusmerkki on kuitenkin toistuvasti joutunut merkillisesti kiistetyksi Suomessa silloin, kun rikos kohdistuu Venäjän valtiota ja sen instituutioita vastaan. Joitakin vuosia sitten itse valtakunnansyyttäjä lopetti rikostutkimuksen salakuljetus- ja veronkiertoasioissa, kun suomalaiset varastivat Venäjän valtiolta. Suomessa toistuu tuo poikkeusperiaate yhä edelleen: rikos ei ole rikos, jos teon tarkoituksena on loukata, halveksia tai vahingoittaa Venäjän valtiollisia instituutioita tai sen tunnetuimpia johtajia. Kun Seppo Lehto herjasi Tarja Halosta ja muslimeita sekä kaikenlaista, hän syyllistyi Suomessa rikokseen ja sai vankeustuomion.

Suomessa on ongelman, että periaatteellisen oikeusvaltion kriteerit eivät toimi ja näy julkisuudessa, kun Suomessa esitetään julkisia arvioita Venäjän toiminnasta ja osoitetaan tukea lainrikkojille. Syynä tähän ovat sekä taloudelliset että ideologiset ongelmat, joista Suomen valtioneuvosto ja keskeiset mielipidevaikuttajat mediassa ovat osallisia. Oikeusvaltion tukeminen ja demokraattisen yhteiskunnan rakentaminen Suomessa kansainvälisten suhteiden näkökulmasta näyttää tässä valossa suorastaan toivottomalta. Suomen poliittisissa linjauksissa määräytyvä käytännön toiminta ilmentää, ettei Suomi tahdo suojata uhreja, jos nämä uhrit ovat tshetsheeneitä perheitä, työläisiä tai lainvalvontaviranomaisia bandiittien iskujen kohteina tai jos nämä uhrit ovat missä tahansa Venäjällä asuvia ja työskenteleviä viranhaltijoita, vaan Suomi pyrkii kaikin tavoin suomaan suojan varsinkin mainittujen tekojen tekijöille.

Suomen kansainvälisen vastuun rappeutuminen

Suomen kansainvälisen vastuun rappeutuminen tähän asti ei olisi voinut tapahtua ilman voimakasta poliittista ohjausta ja suunnanmuutosta, jonka Suomi on tehnyt Venäjä-politiikassa. Suomi on ajautunut kansainvälisesti valtioiden anarkistiseen marginaaliin.

Islam Matzievin (Musa Atayevin ex-työtoverin, Kavkaz-Centerin webmasterin) verkostoituminen Finrosforumissa ja Helsingissä, Interpolin kansainvälisesti etsintäkuuluttaman Aslambek Hanchukaevin (Асланбек Аптиевич Ханчукаев) saama tuki Suomessa Korkeinta Oikeutta myöten, Pjotr Silajev, Pussy Riotin saama poliittinen tuki Suomessa, Eduard Limonovin kansallisbolševikkien puolueen Sergei Porohovoin saama korkea-arvoinen tuki Suomessa sekä muut vastaavat esimerkit eivät osoita Suomen vastuullisuutta oikeusvaltioiden kansainvälisessä perheessä.




. . . . . . . .



_ _ _ _

Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html