maanantai 6. elokuuta 2012

Professori Teivo Teivaisen harkintakyky petti: halusi haistattaa ”paskat” Uspenskin kirkon alttarilla.


Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen yritti toistaa Pussy Riotin kiroiluhetken ja paskanhuutamiset myös Helsingissä Uspenskin ortodoksisessa katedraalissa.


Venäläinen media on saanut jälleen kerran paljon ihmeteltävää suomalaisen professorin ”sivistyneisyydestä”. Julkisuudessa on käyty keskustelua myös siitä, missä määrin Teivainen halusi mennä katedraalin alttarille ja missä määrin "osoittaa solidaarisuutta" katedraalin ulkopuolella sen ulkopuolella kirkon ollessa jo kiinni. Solidaarisuudessaan Teivainen veti itsensä ja seuraajansa samojen paskanmanaajien joukkoon, mistä anarkistiryhmä Pussy Riot on tunnettu moninaisista tempauksistaan. Anarkistiryhmän rikollisuutta oikeuslaitos arvioi parhaillaan Moskovassa. Tuota ryhmää on satunnaisesti erheellisesti kutsuttu "feministiyhtyeeksi" ja käytetty muita musiikkiin viittaavia määreitä, vaikka tiettävästi he ovat tulleet tätä aiemmin tunnetuiksi ensisijaisesti virtsankaatamisista virkavallan päälle ja museossa harjoitetusta ryhmäseksistä , mutteivat mistään levytyssopimuksesta tai musiikkialan julkaisusta.

Tämä hyökkäys kohdistui suomalaisia ortodokseja vastaan, koska Uspenskin katedraali on Suomen ortodoksisen kirkon rakennus. Teivainen ei näyttänyt tietävän edes tätä seikkaa, kenelle katedraali kuuluu. Niin vähäisen tietämyksen varassa hän ryhtyi hyökkäykseen. Loukkaavuus ei pienene tai suurene siitä, onko Teivaisen aktio kohdistettu Suomen ortodokseja tai Venäjän ortodokseja vastaan, mutta osoittaa Teivaisen tietämättömyyttä ja osaamattomuutta kirkollisten asioiden käsittelyssä.

Kuva
Kuva ei ole kopio, vaan siinä näkyy Uusi Suomi -juttu aihepiiristä ja Florencia Quesadan valokuva tapahtuneesta

Outo tempaus osoittaa, että professori Teivaisen harkintakyky petti jostakin tuntemattomasta syystä. Kun ottaa huomioon hänen jo aiemmat tempaukset, voidaan harkintakyvyn pettäminen pistää professorin persoonallisuuden syyksi: hän tahtoo tehdä irtiottoja tavalla tai toisella, jotta voisi nousta esille yhä uudestaan. Mikään ei riitä hänelle. Professori Teivainen on jo vanha mies, keski-ikäinen (s. 1965), joten nuoruuden tempausten ja ajattelemattomuuden tiliin paskan huutamisen tarvetta ei voi pistää. Pikemmin kyse on vanhenevan, jo kovasti tanakoituneen pitkälle keski-ikäisen miehen turhautuneisuudesta. Hänelle on syntynyt pakottava tarve osoittautua ”aktiiviseksi keskustelijaksi” ja ”yhteiskunnallisesti vaikuttavaksi” jopa siinä määrin, että ”korkeatasoinen tuottaminen” unohtuu.

Professorin harkintakyvyn pettäminen osoittaa ilmeisemmin myös länsimaisen median propagandistista voimaa. Siinä propagandistisessa paineessa jopa vanhat miehet etsivät irtiottoja ajattelemattomin, mauttomin toimin. Jo jonkin aikaa on länsimaisessa mediassa välitetty outoa sympatiaa Pussy Riot –anarkistiryhmän paskaahuutavaa kiroilutempausta kohtaan. Median luo mielikuvan vapaamielisyydestä ja moderniudesta, jonka mukaista olisi tukea tätä anarkistiryhmää, joka tunnetaan siis myös virtsan heittämisistä ja ryhmäseksiaktioista sekä muusta ”sateenkaariseksistä”.

Anarkistijengin vastustaminen olisi tukahduttamista, vastustaminen olisi sensuuria ja diktatuuria, jonka voima olisi koventunut Vladimir Putinin uuden valtakauden aikana. Pussy Riot aloitti ja toteutti kuitenkin mainitut virtsan heittäiset, paskan huutamiset ja ryhmäseksitoimet jo Dmitri Medvedevin aikana, - eikä Moskovassa kirkossa toimitetussa paskan huutamisessa edes tiettävästi lausuttu Vladimir Putinin nimeä, vaan se toimi oli puhtaasti ortodoksista uskoa vastaan rienaava manaus.

Jopa suomalainen palkittu maailmanpolitiikan professori menettää harkintakykynsä tämän median paineen alla, etenkin kun tuntemus ortodoksisesta kirkosta ja sen uskosta on vain minimaalinen. Teivainen ei ole myöskään mitenkään osoittanut tietämystä siitä, mitä Moskovassa anarkistiryhmän kiroilutempauksessa tapahtui: häntä näyttäisi kiinnostuvan lähinnä ne vallan ja julkisuuden ulottuvuudet, joita tuon kiroilutempauksen avulla voidaan toistaa uusissa testipaikoissa. Keski-ikäinen professori kamppailee harmaantumistaan vastaan heittäytymällä nuoren anarkistiryhmän paskanhuutajien ja virtsanheittäjien tukijaksi.

Professorin menettely on poikkeuksellinen etenkin, jos hän yritti yhdessä joidenkin opiskelijoidensa kanssa toistaa luvattomaksi, sopimattomaksi ja lainvastaiseksi tiedettyä kiroilumanausta ja paskanhuutamista kirkossa - tai "osoitti solidaarisuutta" sellaista laitonta tekoa kohtaan. Mukana oli noin 100 ihmistä. Kohteeksi oli valittu Suomen ortodoksisen kirkon keskuspaikka Uspenskin katedraali, jolle alttarialue ja kirkko toimituspaikkana on yhtä lailla pyhä kuin myös Venäjän ortodoksiselle kirkolle, vaikka Suomen ortodoksinen kirkko onkin monissa toimissaan ja tavoissaan huomattavan ”vapaamielinen”, etääntynyt ortodoksisesta traditiosta. Myös katedraalin koko alue pihoineen on pyhä paikka, rahoitettu jumalanpalvelusväen hartauteen ja rukoukseen.

Anarkistiryhmän Pussy Riotin kiroilu- ja paskanhuutotempaus on suomalaisen oikeuskäytännön ja lainsäädännön mukaan hyvin ymmärrettävissä laittomaksi ja sopimattomaksi toimeksi. Professori Teivaisen olisi pitänyt ja varmasti hän on myös tietänyt laittomuuden. Lähin oikeudellinen vastine on Suomessa Seppo Lehto, joka sai 2 vuotta 5 kuukautta vankeusrangaistuksen useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhanrikkomisesta. Nämä ovat vakavia rikoksia eikä niiden rikosten luvaton toteuttaminen ortodoksisen kirkon alttarialueella tai ikonostaasin edessä tee rikoksista vähempiä, vaan pikemmin entistä vakavampia.

Professorin harkintakyvyn pettämistä ei voi pitää yksityishenkilön satunnaisena intoiluna, vaan hän on valtiollisen yliopiston professorin roolissa järjestänyt opintomatkan anarkistisen teon hyväksi, käyttänyt oppilaitaan vähintään kyseenalaisen menettelyn toteutukseen.

Suomen valtiollisen yliopiston professorin sekaantumista vakavampi ylilyönti on tietysti Suomen hallituksen paheksuttava menettely: nyt myös kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on kehitysministeri Heidi Hautalan jälkeen voimakkaasti päättänyt sekaantua Venäjän ortodoksisen kirkon oikeuksiin Venäjällä säilyttää kirkkotila häiriöttömänä jumalanpalveluspaikkana. Molemmat ovat ankarasti vedonneet anarkistiryhmän hyväksi ja kutsuneet kansainväliseen painostukseen Venäjää vastaan. Kyse on myös Suomen hallituksen kahden ministerin painostustoimista Venäjän riippumatonta oikeuslaitosta vastaan. Arhinmäki ei kuulu luterilaiseen kirkkoon eikä muuhunkaan uskonnolliseen yhteisöön.

Jussi Parviaisen kohtalo tulee myös läheisesti mieleen. Vuonna 1985 arkkipiispa Mikko Juva kävi katsomassa Intiimiteatterissa Jussi Parviaisen Valtakunta-näytelmän. Näytelmän jälkeen hän nousi seisomaan ja huusi: ”Perkeleen töille en taputa”. Seuraavan Suomen Kuvalehden kannessa oli Jussi Parviaisen kuva ja Juvan kommentti: ”Parviaiselta kristinuskon irvikuva”. Valtakunta oli puhtaasti teologinen näytelmä, jota ei esitetty luvattomasti kirkon alttareilla, vaan menestyksellisesti teatterissa. Näyttämöllä se esitettiin kokonaiset 104 kertaa ensimmäisen talven aikana. Suomen eduskunnassa Kristillisen liiton Esko Almgren teki 5. helmikuuta 1986 kirjallisen kysymyksen Parviaisen näytelmästä Valtakunta, sillä hänen mukaansa näytelmää ei olisi voinut pitää voimassa olevien lakien perustella laillisena ja sopivuuden rajojen sisällä pysyvänä. Almgrenin mukaan Suomen hallituksen olisi pitänyt toimia päättäväisesti ko. näytelmän kaltaisten tapoja ja siveellisyyttä loukkaavien esitysten estämiseksi. Oikeusministeri Christoffer Taxell ilmoitti, että kyseisestä näytelmästä oli toimitettu esitutkinta ja asia oli virallisen syyttäjän käsiteltävänä. Parviaisen Valtakunta-näytelmä oli teologinen näytelmä, liki tutkielma, jonka toteutus oli luvallisesti teatterissa. Siitä huolimatta siitä syntyi tuollainen kohu. Sitä vastoin anarkistiryhmän esitys oli sekavaa paskanhuutamista luvattomasti kirkon alttarilla. On yllättävää, että paskanhuutajien-virtsankaatajien-ryhmäseksi –jengi saa suosionosoituksia sekä Helsingin yliopiston professorin että Suomen ulkoministeriön (kehitysministeri Heidi Hautala) keskuudessa. Vajaassa 30 vuodessa on Suomi muuttunut todella rajusti – eikä hyvään suuntaan.

Oulun raastuvanoikeus 30.11.1098 katsoi, että Jari Hietanen, Esa Kirkkopelto, Jari Halonen ja Jorma Tommila olivat 17.1.1987 Oulussa syyllistyneet Pohjoisen Teatteripäivillä demonstraatiossa mm. yleisöön kohdistuvaan häpäisevään esitykseen. Tunnettua oli, että Kirkkopelto oli siveltänyt kehoonsa "paskaa" (ulostetta) ja heittänyt sitä ulostepussista myös yleisön päälle ja käynyt ulosteisena käsiksi katsomassa istuneisiin henkilöihin. Performanssin suorittajista Kirkkopelto kuului Jussi Parviaisen opintoryhmään. Oulun paskanheiton jälkeen teatterikorkeakoulun hallinto vaati oppilaita erotettaviksi määräaikaisesti. Jussi Parviainen joutui sittemmin kärsimään siitä, että hän koulun johtajana perui nuo erottamiset. Poliisilla oli intressi osoittaa, että Parviainen ja Turkka olisivat olleet paskanheittäjien ohjaajia, mutta Parviainen ja Turkka olivat syyttömiä tapahtuneeseen. Jussi Parviainen - Suomen suosituin kansalainen ei päässyt kuitenkaan enää teatterikorkeakoulun oppilaskunnan kannatuksesta huolimatta uudeksi rehtoriksi, koska eduskunta, hallitus ja opetusministeri olivat ankarasti sitä vastaan.

Kun mietitään Jussi Parviaisen suhdetta Oulun paskanheittäjiin, jotka toimittivat performanssin pyynnöstä teatteripäivillä, ja Jussin aiheetonta kärsimystä tapahtuneiden jälkeen 1980-luvulta alkaen omaan aikaamme saakka, niin voidaan odottaa kiinnostuksella, millaiset seuraamukset professori Teivainen saa siitä, että hän antaa tukensa jopa paskanhuutajille-virtsanheittäjille-ryhmäseksi –anarkisteille, jotka toimittavat "tarpeensa" luvattomasti kirkon alttarilla.

Professorin olisi pitänyt tietää ja ottaa selvää, että anarkistiryhmän Pussy Riotin kiroilu-paskanhuuto -manaus olisi Suomessa rikos: siinä syyllistytään uskonrauhanrikkomiseen, mahdollisesti törkeään kunnianloukkaukseen sekä myös järjestystä ylläpitävien henkilöiden vastustamiseen (jos eivät olisi totelleet poistumiskäskyä) ja julkisrauhan rikkomiseen. Lisäksi Helsingin yliopiston ja lainvalvontaviranomaisten sekä mahdollisesti oikeuslaitoksen arvioitavaksi tulevat, missä määrin perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattua sananvapautta kiistämättä professori Teivaisen käytöstä olisi pitänyt rajoittaa muut virkaa määrittävät käyttäytymisvelvollisuudet. Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Professori Teivaisen tempausta ei voida pitää asemansa mukaisena käytöksenä.

Pussy Riot -anarkistiryhmän Yekaterina Samutsevich on jo 29 vuotta vanha muija eikä mikään nuori tyttö, ei mikään puberteettityttö. Hän kätkee pyöristyvää vartaloaan käsivarsillaan, jotka pistää eteensä ristiin. Hän tietää hyvinkin jo ikänsä ja sen seuraukset. Sinänsä en tue ikäsyrjintää, mutta muistutan, että kyse ei ole lapsista eikä neitseellisistä teineistä. Myös kaksi muuta syytettyä ovat jo reilusti täysi-ikäisiä – käyvät jo reilusti kolmattavuosikymmentä, täysi-ikäisiä ihmisiä. Anarkistiryhmän tempaus ei ole edes lajissaan ensimmäinen. Täten heillä pitäisi olla tarpeeksi älyä ja ymmärrystä arvioida tekojen sopivuutta, - paitsi jos he ovat psyykkisiltä kyvyiltään riittämättömiä hoitamaan omia asioitaan. Kun katselee Yekaterinaa, hän on jo vanha muija, joka tietää hyvinkin myös ulkoisen rapistumisensa kehittyvän kiihtyvällä vauhdilla. Hänessä ei ole mitään nuoruuteen viittaavaa enää tuossa iässä ja kunnossa. Täten on tuskin rehtiä arvioida anarkistiryhmää ikään kuin neitseellisinä puberteettityttöinä: kyse on jo hyvin aikuisista ihmisistä, jopa vanhenevasta muijasta.

Kuvassa kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen suosimaa "kulttuuritoimintaa" museossa, jossa Pussy Riotin Nadezhda Tolokonnikova antoi itsensä ja kehonsa (sekä välillisesti kohdussaan olevan vauvansa) raskaana ollessaan jopa alastoman ryhmäseksiprovokaation kohteeksi. Heiltä pitäisi edellyttää aikuisen ihmisen käytöstä ortodoksikirkossa. Tämä oli luvaton "attentaatti" museoon samaan aikaan, kun koululaiset tekivät vierailua museoon. Tuo esitys ei ole taiteellinen millään mittarilla mitattuna: museo ei ole maksanut eikä ostanut sitä taideteoksena.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on ajamassa itseään umpikujaan, jos hän lähtee valitsemalleen villille taide- ja kulttuurikäsityksen linjalle. Mielestäni taide sisältää aina kollektiivisen "sopimuksen", taidekentällä tapahtuvan noteerauksen tai tunnustuksen siitä että jokin asia on nyt taidetta. Eli taiteeksi luokitellaan se mitä yhdessä, taiteen asiantuntijoiden kesken, halutaan taiteena pitää. Määrittelijöinä toimivat nyt kriitikot, museoväki, galleristit, taidehallinto, kuraattorit jne, jotka kinastelevat keskenään siitä onko jokin taidetta vai ei. Jos sopimusta ei ole, niin jokainen viikonloppu-vodkan jälkeen kadulle kuseskeleva ja paskantava juoppo on taitelija, joka suorittaa modernia taidetta eikä häntä tule rangaista taideteoksen suorittamisesta, kun muuten kyse olisi vähintään järjestyssäännön rikkomisesta. Ja vieläpä Paavo Arhinmäki voisi kustantaan mainittujen viikonloppu-vodkien maksut kulttuuriministerinä, jotta modernia taidetta syntyisi metroasemille, kadunkulmiin ja muihin haiseviin paikkoihin. Helsingin kadut, museot ja julkiset tilat voisivat myös täyttyä ryhmäseksiä harjoittavista "taiteilijoista", jotka eivät kysy lupaa esittävälle taiteelleen, vaan pikemmin edellyttävät, että kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kustantaa mahdollisten kondomien lisäksi apurahat toiminnan jatkamiseksi vastaisuudessa.


. . . . . . . .





_ _ _ _

Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html