perjantai 17. elokuuta 2012

Venäjän asiat eivät ole minun asioitani


Kahden tai kolmen viimeisimmän viikon aikana on ollut poikkeuksellisen paljon yhdensuuntaisia suomalaisia yhteydenottoja minuun. Parissa tutun ja kolmessa tuntemattomassa puhelinsoitossa on pyydetty erilaisten viestien ja ajatusten välittämistä Venäjän politiikoille, viranomaisille tai medialle. Olen vastannut jossain määrin tylysti näille ystävällisille suomalaisille lähimmäisilleni, että Venäjän asiat eivät ole minun asioitani. En ole Venäjän asioiden kuriiri. Selitän nyt vähän avoimemmin väärinymmärrysten välttämiseksi.

Venäjän asiat eivät ole todellakaan minun asioitani. Toiset suomalaiset innostuvat hevosurheilusta ja raviveikkauksesta, toiset ottavat harrastuksekseen grillauksen ja ruoanlaiton, minä olen seurannut keskimääräistä enemmän Venäjään liittyviä asioita, mutta tämä seuraaminen ei kuitenkaan tee Venäjän asioita minun omiksi asioiksi. Minulle on käytännössä yhdentekevää, mikä puolue tai poliitikko nauttii Venäjällä kulloisellakin hetkellä suosiota. Ne eivät ole minun asioita. Ne ovat Venäjän sisäisiä asioita.

On tietysti totta, että toistaiseksi Vladimir V. Putinin politiikka on ollut asiallisesti menestyksekkäin ja oikeamielisin, kun olen arvioinut näitä erilaisia politiikkoja Venäjällä ja rajojen ulkopuolella. Tämä mieltymykseni ei tee kuitenkaan mitään erityislaatuista suhdetta vallitsevaan valtapuolueeseen ja federaation presidenttiin. Heidän asiansa eivät ole minun asioitani. Olen pitkäaikaistyötön, joka päivänsä täytteeksi vain seuraa kaikenlaisia päivittäisiä keskustelujenaiheita ilman että näihin asioihin muodostuisi suhdetta tai vuorovaikutusta.

Näin ollen minä en voi toimia enkä halua toimia myöskään minään kuriirina suomalaisten toiveiden välittämiseksi Venäjälle. Minulla ei ole suhdetta kehenkään Venäjän poliitikkoon, Venäjän puolueeseen, Venäjän instituutioon tai järjestöön, Venäjän mediaan tai Venäjän edustajaan. Minulla ei ole edes kenenkään sellaisen puhelinnumeroa tai muita yhteystietoja. Siksi en voi enkä ole edes kiinnostunut toimimaan minään kuriirina.

Tietyt ystäväni ja erityisesti tuntemattomat ihmiset ovat erheellisesti tulkinneet pitkäaikaistyöttömän päivittäisen viihteen. Pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa sekin rajoittavasti Venäjä-suhteiden rakentamisen edellytyksiin: minulla ei ole suinkaan edes varaa yrittää soitella puhelimella ulkomaille, minulla ei ole varaa ostella viisumeita ja vielä vähemmän varaa matkustaa Venäjällä. Hetkellisesti nuo kulut ylittäisivät hyvinkin kuukaudessa saamani kaikki peruspäivärahat, laskipa rahat netto- tai bruttomääräisenä. Loppujen lopuksi myös työttömän matkustusoikeutta on merkittävästi rajoitettu, jotta olisin työmarkkinoiden käytettävissä mahdollisen äkillisen työtarjouksen ilmaantuessa.

Kiinnostukseni Venäjää kohtaan on ollut enemmän kohtalonomaista perhehistorian innoitusta: olen hoitanut tavanomaisia perheasioitani, joita hoitaessa en ole voinut välttää kohtaamisia venäläisten kanssa ja lopulta alkeellista venäjän oppimista. Näitä tavanomaisia perheasioita hoitaessa olen kohdannut ihmisille kuuluvia sekä iloja ja suruja että pelkoja ja mahdollisuuksia. Niistä olen joskus lausunut muutaman rivin vilpittömän avoimesti. Tavanomaisten elämäntilanteiden lausuminen ei tee minusta Venäjän asioiden kuriiria. Olen pelkästään Suomen kansalainen, Suomessa syntynyt suomalainen mies, joka ei elä suljetussa Suomessa, vaan vuorovaikutustilanteissa elävässä maailmassa. Ensisijainen kiinnostukseni on selvitä perheeni ja itseni kanssa: isojen poikien ja ladyjen suuret suhteet eivät ole pienen ihmisen asioita muuta kuin päivittäisenä uutishupina.

Venäjän ortodoksiseen kirkkoon minulla suhde on enemmän sydämen suhde kuin politiikkaan liittyvä päivittäisen uutishuvin suhde. Venäjän ortodoksinen kirkko on teologialtaan, eettisiltä linjauksiltaan ja liturgiselta käytännöltään – joita ei sovi erottaa toinen toisistaan – huomattava suunnannäyttäjä ja voimavara sekä täydellisesti sopia vakaumukseeni, kun sitä vastoin Suomen evankelisluterilainen kirkko tai Suomen ortodoksinen kirkko ovat jossain määrin etääntyneet siitä Hengestä, johon koen henkeni liittyvän. Venäjän ortodoksisen kirkon suhteen olen myös maallikko – tavanomainen riviseurakuntalainen – jolla ei ole mitään luottamus- tai virkasuhdetta. Käyn vain satunnaisesti jumalanpalveluksissa. Tahtoisin käydä useammin liturgiassa, mutta olen pääsääntöisesti viikonloppuina vastuussa pienten lasteni hoitamisesta, minkä johdosta on vaikea lähteä liturgiaan. Vaikeutta lisää myös huomattava matka kirkkoon: tämä matka maksaisi pitkäaikaistyöttömälle usein mahdottomat viisi euroa, joita ei ole kukkarossa, jos en tee uutta velkaa. Ensi sunnuntaina voisin vapautua liturgiaan lastenhoidosta, mutta olen sitoutunut auttaa pientä poikaani jalkapalloturnaukseen, joka alkaa jo varhain aamulla ennen liturgian alkua.

Terrorismiin liittyvissä asioissa äänekkäät ilmaukseni herättivät ärtymystä joissakin rappeutuneissa suomalaistahoissa ja korruptoituneessa suomalaismediassa. Tarkoitushakuisesti herätin myös huomiota, sillä omatuntoni ohjasi pyrkimyksiini, jotta suomalainen vaikeneva teeskentely ei jäisi ainoaksi suomalaiskohtaloksi asiassa. Niin tavanomaisille suomalaisille saattoi muodostua erheellinen mielikuva ikään kuin olisin ollut ajamassa Venäjän asiaa, kun vastustan terroristijärjestöihin Kaukasian emiirikunta ja Al-Qaida liittyviä ilmiöitä, joita oli tuettu Suomessa. Suhteeni noihin tapahtumiin ei syntynyt kenenkään ohjauksessa tai kenenkään hyväksi, vaan ainoastaan Jumalan johdatuksessa omantunnon innoittamana: on vaikea tai suorastaan mahdotonta olla hiljaa, kun näkee vääryyden tapahtuvan oman silloisen seurakuntani Fiskarsista lähtöisin olevan suomenruotsalaisen miehen tukemana, suomalaisten eturivin poliitikkojen ja mielipidevaikuttajien suojelemana. Kun kaiken tuon jälkeen itse kukin bandiitteihin linkittyvä tyyppi – jotkut jopa lainvalvontaviranomaisten etsimiä henkilöitä – hyppivät suoraan silmien eteen, niin silmien ummistamisen sijasta päätin pitää silmät auki. Tämäkään aktiivisuuteni ei ollut mitään muuta kuin tavanomaisen yksityishenkilön moraalista vastuullisuutta näkemästään.

Jos Teillä on jotakin kerrottavaa Venäjälle, ottakaa yhteyttä Venäjän valtion virallisiin edustajiin suurlähetystöjen kautta.


. . . . . . . .





_ _ _ _

Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html