perjantai 17. elokuuta 2012

Vielä Jussi Utriaisen maratonista Lontoossa

Eräs Tuomas lähetti minulle sähköpostia, jota en kuitenkaan julkaise ilman hänen lupaansa. Hänen viestissään oli kaksi asiaa. Ensiksi hän painotti, että Jussi Utriaisen aika ei ole mitään hölkkäämistä, vaan sillä ajalla olisi Vantaan maraton voitettu reilusti. Vantaallakin parhaimmat ovat huippujuoksijoita. Hän kehottaa kokeilemaan, miten kauan pysyisin perässä kovakuntoisten 3 tunnin maratoonareitten mukana.

Vastaan tuon väitteen ensimmäiseen osaan, että Vantaan maraton ei ole kansainvälinen edustustehtävä. Suomi tekee selvän virheen, kun lähettää B-tulosrajan urheilijoita kisoihin paitsi jos näillä urheilijoilla on huippunäytöt aiemmista arvokilpailuista. Suomen edustuspaidan, jossa on komea Suomen lippu ja Suomen värit, laittaminen ylle velvoittaa edustavaan urheiluun. Harjoittelu ja opettelu tapahtuu muualla kuin arvokilpailuissa. Harjoittelun aika oli aiemmin.

Kuka tahansa aikuinen mies, joka ei ole kovasti ylipainoinen eikä yli 60 vuotias, voi tuntea, että noin kolmen minuutin kolmenkymmenen sekunnin kilometrivauhti ei ole mitään juoksemista, vaan se on vasta hölkkää. Vasta tästä vauhdista nopeampi suoritus muuttuu juoksemiseksi. Nyt on kyse erityisesti kansainvälisestä huippu-urheilutapahtumasta, jossa pitäisi edellyttää sen mukaista suorituskykyä. Vantaan maratonin kolmen tunnin kuntoilijat eivät ole mikään mittari sille, millaista suorituskykyä pitäisi edellyttää Suomen edustusurheilijalta olympiakisoissa.

Myönnän aivan reilusti, että en itse jaksa edes hölkätä maratonia 3,30 min/km vauhtia, vaan juoksu muuttuisi väistämättä hölkäksi ja vieläkin hitaammaksi hölkäksi riittämättömän peruskunnon tähden. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kutsuisin tuollaista loppuvauhtia juoksuksi! Se on hölkkäävän ihmisen taistelua matkan rasituksia vastaan. Huippu-urheilijan juoksemisesta siinä ei ole mitenkään kyse. Huippu-urheilija voi harjoituslenkillä käyttää tuollaista vauhtia paremman puutteessa, mutta se ei ole kilpailua.

Tuomas arvioi lenkkivauhdikseni jotain 5.30 min- 6.00 min/km, koska en kauheasti taida juoksua harrastaan kuitenkaan loppujen lopuksi. Onhan se totta, etä en harrasta kauheasti juoksua. Olen noin 13 vuoden iästä alkaen jo 35 vuoden ajan aina lenkkeillyt kuitenkin nopeammalla vauhdilla kuin 5.30 min/km, joka tuntuisi sietämättömältä hölkän ja kävelyn välimuodolta. Lenkkeilin kevään ja kesän 2012 aikana noin kaksi kertaa kuukaudessa. Päivittäin potkin jalkapalloa poikani kanssa urheilukentällä tunnin tai pari sekä muutaman kerran viikossa pyöräilin poikani kanssa reilut 20 km. Siis oikeasti ottaen en tehnyt mitään urheilua. Kaikesta huolimatta tunnen 10 sekunnin tarkuudella myös mittaamatta lenkkireittiä juoksuvauhtini: se on tavallisesti noin 3.10-3.30 min/km maastossa ja kuntopoluilla, paikoitellen vauhti voi olla noin 2.40-2.50 min/km. Tietysti yleiskuntoni on niin heikko, että en voi juosta pitkiä lenkkiä ja joudun niistää nenää aika usein hengityksen tasaamiseksi huonokuntoisuuteni johdosta: en kuitenkaan näe mitään järkeä hölkätä jarrutellen jotain liki 4 minuutin kilometrivauhtia tahi hiljempää, vaikka olen lähes 50 vuotta vanha ukkoparka. Eihän tässä iässä enää tarvitse opetella kävelemään, vaan pitäisi säilyttää reilut avarat raajojen liikkeet ja juoksuryhti. Olen minä kokeillut sen verran, että 400 metriä menee vielä radalla lenkkitossuissa alle minuutin, jos lihakset eivät ole jumissa eikä ole paha tuuli.

En suostu Tuomaksen kanssa ihastelemaan jotain kolmen tunnin maratonaria kovakuntoiseksi urheilijaksi. Kyse ei ole vielä urheilijasta, vaan aktiivikuntoilijasta, jonka yleiskunto oli riittävä tuollaisen hölkkävauhdin pitämiseksi reilut 42 kilometriä. "Kovakuntoiselle urheilijalle" kolmen tunnin maraton on piknik. Itse asiassa on teknisesti hyvin häiritsevää yrittää pitemmän päälle hissutella jopa maratonin tuolla kolmen tunnin vauhdilla, johon aikaan uskoisin pystyvän noin kahden viikon säännöllisellä kuntoilulla, jos vain reidet ja jalkapohja pysyvät terveenä. Se ei ole vielä normaalia juoksua, vaan jarruttelua ja hidastelua sen varalle, että energiavarastot loppuvat ajan kuluessa.

Joskus joitakin vuosia sitten hölkkäsin maratonin 3.05 ja vuosi myöhemmin muiden seurassa jotain 3.24, eivätkä kumpikaan olleet mitään juoksua, vaan ihan vain hapen haistelua iloisessa seurassa ilman mitään harjoittelua ja ilman mitään hölkän jälkeistä väsymystä. En ollut kovakuntoinen urheilija, vaan niin kuin nyt satunnainen kuntoilija. Olin ehkä käynyt lenkillä vuoden aikana noin tusinan verran, muutama pitkähkö lenkki. Otin sydänpotilaana varovaisesti, sillä mitraaliläpässäni oli neljännen asteen sivuääni ja -vuoto sekä osaproteesi. Siksi olin huonokuntoisena hölkkääjänä matkalla periaatteella, että tämä on minun piknik, ilman yhtään väsymystä, ylikuormitusta ja hengästymistä. Niin lääkäri oli myös neuvonut - ihan helppoa ulkoilua muutaman tunnin ajan. Tiesin silloin ja tunnen edelleen, että tuo vauhti ei tunnu juoksulta, vaan joltakin juoksun ja kävelyn välimuodolta, pitää sanoa hölkältä. Mielestäni nykyään pystyisin jopa parempaan suorituskykyyn kuin tuolloin, vaikka nyt on kieltämättä ongelmana lisäkilot vyötäröllä. Silloin 177 cm lyhyt suomalaismies painoi 66 kg, mutta nyt 76 kg. Kovakuntoiselle urheilijalle Vantaan maratonin kolmen tunnin ajat eivät ole edes piknik, mutta ehkä veteraaniurheilijalle sopinee käyttää sanaa piknik. Kansainvälisen edustusurheilijan pitääkin kuntoilumielessä voittaa reilusti nuo piknik-matkaajat.

En haluaisi ottaa itseäni miksikään vertailukohdaksi, koska olen jo vanha mies ilman aktiivista omakohtaista kuntoilua. Jussi Utriaiseen ja suomalaiseen kestävyysjuoksuun kohdistamani kritiikki lähtee siitä, että näiden urheilijoiden pitäisi olla parhaassa iässä olevia huippu-urheilijoita Suomen edustustehtäviä varten. Tiedän täysin varmasti omista vanhan miehen askelista - ja kuinka paljon paremmin tietäisin sanoa, jos olisi kokemus oikeasta huippujuoksemista - että 3.30 min/km vauhti ei ole juoksua, vaan huippu-urheilijalle hölkkää. Ja se hävettää Suomen kunnian ja suomalaisen sisun tähden!


. . . . . . . .





_ _ _ _

Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html