sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Työtön Juha Molari: Voin ajatella muuttoa lapsineni Venäjälle

Vantaalaisen perheen tragedian ja oman pitkäaikaistyöttömyyden johdosta voin ajatella muuttoa lapsineni Venäjälle.

Anastasia Zavgorodnyaya, 29 vuotta vanha Venäjän kansalainen Vantaalta ja hänen aviomiehensä, sudanilaissyntyinen Suomen kansalainen Ehab Ahmed Zaki Ahmed, kokivat järkytyksen, kun heidän neljä lastansa 0-6 vuoden iässä vietiin väkivalloin perheeltä. Elokuussa Zavgorodnyayan vanhin tytär Veronika loukkaantui koulussa. Vanhemmat pojat loukkasivat tytön päätä. Opettaja oli itse todistaja onnettomuudelle ja hoiti hänet pesuhuoneeseen ja levolle vuoteeseen. Onnettomuus ei jäänyt kuitenkaan hetkelliseen lepoon, vaan äiti vei tyttärensä aamulla Helsinkiin sairaalaan, koska tyttären puheessa ilmeni ongelmia. Vanhemmat myös kertoivat onnettomuudesta koululle. Sittemmin koulu kuitenkin kiisti kokonaan Veronikan kertomuksen onnettomuudesta. Kun koulu ei ottanut vastuuta tapahtuneesta, äiti kääntyi sosiaaliviraston puoleen. Sosiaalitoimi ei kuitenkaan päättänyt selvittää koulussa tapahtunutta, vaan menivät suoraan sairaalaan, jossa Veronika lepäsi. Sieltä he noutivat pienen tytön. Sosiaaliviranomaiset kutsuivat poliisin, jotta saavat riistettyä itkevän tytön äitinsä käsistä. Äiti oli tällöin 9 kuukaudella raskaana, joten poliisin toimet häntä kohtaan olivat senkin vuoksi voimakkaita. Poliisi painoi väkivalloin aviomiehen lattiaan ja pistivät käsirautoihin. Molemmat vanhemmat vietiin poliisiasemalle, koska olivat vastustaneet poliisia.

Veronikan jälkeen sosiaalitoimi iski perheen kaksosten kaappaamiseksi päiväkodista. Ahmed ja Maryam vietiin päiväkodista eivätkä vanhemmat saaneet tietoa, mihin heidän lapsensa vietiin. Viranomaiset tekivät moninaisia kyselyjä lapsille. Eräästä paperista käy ilmi, että sopivien kysymysten jälkeen Veronika muistaa, että hänen isänsä oli kerran ”läimäyttänyt takapuoleen”. Tämä läimäytys ei ollut päähän tulleen ongelman syy, mutta lääkärit jättivät avoimeksi mahdollisuuden, että onnettomuus voisi olla tapahtunut kotonakin. Mitään rikosjuttua tai -tuomiota ei ole kuitenkaan lasten pahoinpidellystä näillä vanhemmilla: vain väite riitti, että neljältä lapselta riistettiin oikeus omiin vanhempiin. Sosiaalitoimi ei kunnioittanut edes vastasyntyneen, viikon vanhan pojan oikeutta äitiin, äidin läheisyyteen ja äidin maitoon.

Nuorin poika Yasin syntyi, mutta sosiaalitoimi kävi noutamassa tämän viikon vanhan lapsen pois eikä sosiaalitoimi salli äidin ja isän tietää, missä heidän lapset ovat. Myöskään Venäjän diplomaattien kysymyksiin sosiaalitoimi ei vastaa. Anastasia on kuvaillut Suomessa elämää mahdottomaksi. 

Vantaalaisen perheen tragediasta en luonnollisesti voi tietää kaikkia yksityiskohtia. Olen tietoinen, että joissakin tapauksissa sosiaalitoimen interventiot ovat erittäin tarpeellisia, joskus liian hitaita ja joskus perustuvat epäluuloiseen mielikuvitukseen, jota sosiaalitantat ovat kehitelleet hämärissä omissa ajatuksissaan joidenkin perheiden tuhoksi.

Vantaalaisen perheen tapahtumien kulku antaa aihetta kysyä, onko Suomessa mitään turvamekanismia viranomaisten tekemiä mahdollisia ylilyöntejä tai mielivaltaisia interventioita vastaan. Kuka suojelee, jos sosiaaliviranomainen erehtyy? En voi unohtaa lasten huostaanotoista vastaavan naisvirkailijan häiriintyneitä puhelinsoittoja minulle, kun olin 35 vuotta vanha nuori pappi ja minulla oli venäläinen vaimo. Lopulta en vastannut ja hän erehtyi lähettää tekstiviestin "salaisesta numerosta", jolloin puhelinnumero tuli ilmi ja pääsin henkilön jäljille yksinkertaisen puhelinsoiton avulla toisesta numerosta mainittuun numeroon.  Tuo Helsingin kaupungin lastensuojeluviranomainen oli yli 50 vuotta vanha yksinäinen nainen, jota en tiettävästi ollut koskaan tavannut. Hän oli sairaalloisesti rakastunut minuun: hän alkoi soittaa ja kertoi ilmeisen vilpittömästi harhoistaan, miten olisin pettänyt hänet. Hänen mukaansa minun pitäisi olla hänen luonaan eikä jonkun venäläisen naisen luona, jolle annoin puhelimen jo useamman häiriösoiton jälkeen. Lopulta otin yhteyttä lastensuojeluviranomaisen esimieheen ja pyysin, että tämä ohjaisi mainitun naisen hoitoon kyseisten psyykkisten häiriöiden tähden. Mainitulle naiselle sanoin, että minä kyllä olen miehenä aivan aidosti enemmän mieltynyt alle 30 vuotta vanhaan venäläiseen naiseen kuin lähes oman äitini ikäiseen naiseen. En ollut koskaan tavannut tuota vanhaa naista. Tällaisia häiriintyneitä henkilöitä toimii lastensuojeluviranomaisina. Kuka suojelee lasta ja perhettä, jos yltiöpäisen intervention syy onkin lastensuojeluviranomaisen huolestuneisuudessa enemmän kuin perheen faktoissa? Kuka valvoo byrokraattia?

Vantaalainen tragedia on noussut vakavaksi poliittiseksi mustaksi tahraksi Suomelle. Tämän vuoksi olisi aiheellista pohtia, voisiko Suomi vahvistaa luottamusta ja vuorovaikutusta Venäjän kanssa lapsi- ja perheasioiden keskustelun mahdollistamiseksi, jotta Venäjän ja Suomen valtiolliset suhteet eivät ajaudu ongelmiin. Venäjällä ovat valtamedioissa keskeiset vaikuttajat pohtineet Suomen julistamista vaaralliseksi valtioksi ja kauppasaartoa Suomea vastaan.

Sain tietää Vantaan tragediasta perjantaina 28. syyskuuta kello 10 lehdistötiedotteesta ja sen jälkeen venäläisestä mediasta. Pian ilmeni Suomessa kuitenkin outoja tarinoita Anastasiaa vastaan. Eräs hyvin outo tarina oli Polina Kopylovan (Полина Копылова) kirjoitus Jukka Mallisen Facebook-sivulla. Polina Kopylova on työssä media-assistenttina Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitossa, ilmeisesti henkilöllä on suhteita myös Venäjän ja Itä-Euroopan instituuttiin, joka ainakin tunnetaan kyseenlaisista näkemyksistä Venäjän valtiota vastaan. Hän on ammatiltaan toimittaja ja kirjailija. Hänen syntymäpaikkansa on Pietari. Hän kirjoitti siis Jukka Mallisen Facebookissa Anastasia Zavgorodniajan tapauksesta varsin outoja lisäperusteita lasten huostaanotolle.

Kuva: Polina Kopylovan kumma argumentointi Jukka Mallisen Facebookissa

Polinan mukaan erään internet-sivuston Suzanna-nickin, joka olisi Polinan spekulaation mukaan Anastasia, kirjoituksissa on ”tarpeeksi muodollisia perusteita lastensuojeluilmoitukseen”. Eräänä erikoisena perusteena Polina mainitsee lastensuojeluilmoitukselle: ”aikomus viedä lapsi pois maasta (tosin tilapäisesti, mutta….)”.

Olipa Suzanna-nimimerkistä mitä mieltä tahansa, Polinan argumentti on järkyttävä, sillä Rantalan ja Pyykösen tapaukset muistuvat mieliin. Mutta miksi Polina kirjoittaa tuollaista? Miten voi Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liiton media-assistenttina ja sihteerinä toimia ahdasmielinen tyyppi, joka pitää lastensuojeluilmoituksen perusteena ”aikomusta viedä lapsi pois maasta tilapäisesti”. Onko todella sellainen ennakko-olettamus, että jos kerran olet eksynyt venäläisenä muuttaaksesi Suomeen, niin tänne sinä ja sinun lapsesi jäävät vaikka pakolla?

Venäläisten lasten huostaanoton peruste on ollut joskus todellakin "aikomus viedä lapsi Venäjälle". Miten ihmeessä aikomus tai edes päätös viedä lapsi Venäjälle voisi tai saisi olla huostaanoton peruste? Jo itsessään "aikomus" on liian epämääräinen. Kai ”aikomuksia” voi olla hyvin monenlaisia. Ja erityisesti Venäjän kansalaisille "aikomus" voi olla jopa erityisen perusteltu oman kansallisuutensa ja perhesuhteittensa johdostakin.


Kuva: Juha Molari on pienen vauvan kanssa Pietarissa 

Voin itsekin pohtia ratkaisua, että aikoisin viedä lapseni Venäjälle, jotta he kasvaisivat Venäjällä Venäjän kansalaisina: minä pitkäaikaistyötön mies en ole löytänyt työtä Suomesta yli vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen, mutta jos saisin työpaikan Venäjältä, jossa palkka olisi kohtuullinen (esim. 3500-4000 euroa), silloin voisin elättää lapseni paremmin Venäjällä kuin ikinä Suomessa moninaisessa niukkuudessa itse kituuttaen, ja varmasti aikoisin viedä perheeni Venäjälle. Venäjä on luonnollinen ympäristö uskonnon ja kulttuurin johdosta: lapset ja minä olemme Venäjän ortodoksisen kirkon jäseniäkin.


Kuva: Juha Molari muistaa kunnioittaen tätä ortodoksista kirkkoa Pietarissa, missä nuorin lapsi kastettiin  

Tuhannet suomalaiset vievät lapsiaan ulkomaille, koska muuttavat ulkomaille lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi työn tai vuodenaikojen tähden pois Suomesta. Tänään olin babysitter varhaisesta aamusta iltaan. Tietysti tämäkin elämä oli laadukasta aikaa lasten kanssa: pesin nuorimman peppua, laitoin ruokaa, siivosin lattioita, ja lopulta pelasin vanhimman kanssa jalkapalloa liki 2 tuntia. Harjoittelimme kovien potkujen laukomista syötöstä kovaan juoksuvauhtiin noin 20 metrin päästä maalista. Mutta jos saisin sen 4000 euroa kuukaudessa, niin minun ei tarvitsisi olla aina ja joka päivä vain babysitter, vaan minulla olisi miehen palkallinen ansiotyö. Ehkä silloin ostaisin itsellekin jalkapallokengät, joihin nyt ei ole varaa. Ehkä silloin potkisin jalkapalloa poikani kanssa Pietarin ja Moskovan jalkapallokentillä. Minä voisin ajatella. Kaksi nuorinta poikaani eivät tarvitsisi edes viisumia: he ovat Venäjän kansalaisia. Seuraamme tiiviisti myös Venäjän koulujen opetusohjelmaa, joka on melko paljon edellä Suomessa venäjää äidinkielenä opetettavien opetusohjelmia. Koulutuksellisesti voisin myös ajatella, että lapset saisivat hyvän äidinkielensä mukaisen koulutuksen, jos saisin töitä Venäjältä ja muuttaisimme sinne. Voin siis ajatella. Ajattelu ja ajattelun toteuttaminenkaan ei saa olla kuitenkaan mikään lasten huostaanoton peruste, vaikka niin on ollut Rantalan ja Pyykösen tapauksissa, ja vaikka Polina kirjoittaa tuollaista kummallista myös Anastasian lasten johdosta.

Kaiken kaikkiaan Suomi elää kohtalokasta aikaa, jolloin Suomen pitäisi jo oppia monikansalliseen ja monikulttuuriseen globaaliin maailmaan, jossa lapsia ei alisteta valtiolle, vaan lapsia suojellaan, lapsia rakastetaan ja lapsille tarjotaan tulevaisuus. Tällä hetkellä taistelu fasismia vastaan käydään siinä, miten fasistinen mielivalta lapsia ja heidän perheitään vastaan saadaan kukistettua.


Kuva: Juha Molari vieraili lastensa kanssa tässä pietarilaisessa museossa, jossa muistettiin Neuvostoliiton voittoa fasisteista.



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

torstai 27. syyskuuta 2012

Kohupapyros ei todista Jeesuksen olleen naimisissa


Viime aikoina ovat julkisuudessa levinneet toimittajien pahatahtoisuuden ja ammattitaidottomuuden johdosta "uutiset" Jeesuksen vaimosta. Nämä uutiset ilmaantuivat pian sen jälkeen kun profeetta Muhammedia vastaan oli taas kerran tehty muslimien tunteita loukkaavia tarinoita.

Mahdollisesti länsimainen toimittajakunta uskottelee, että "yhdenvertaisuuden" nimissä täytyy keksiä jotain vauhdikasta myös Jeesusta vastaan. Jari Tervo lausui jonkun iltapäivälehden lööpin mukaan joitakin aikoja sitten, että muslimien pitäisi keksiä myös hurjia asioita nyt Jeesusta vastaan. Terve ei tietänyt, että muslimit kunnioittavat Jeesusta niin kuin Koraani sen kertoo selvästi. Muslimit eivät loukkaa Jeesusta eivätkä hyväksy Jeesuksen halventamista.

Tällä kertaa kohu koskee erästä papyrosta, jonka palasia on äskettäin tuotu julkisuuteen. Tällaiset ja vastaavat "löydöt" ovat tavanomaisia mediassa aina joulujen tai pääsiäisten lähestyessä, mutta nyt "löytö" tuli mediaan poikkeuksellisen varhain mitä tulee vuodenaikaan. Itse papyros analysoitiin valmiiksi jo vuosi sitten. Silloin se ei ollut kohu. Tietysti yksinkertaisin ja luonnollisin selitys vallitseville uutisille on bisnes: uskonnolliset aiheet synnyttävät kohua ja kohu on hyödyksi lehtien myynnille. Silloin tosiasioita voi kertoa vähäisin kirjaimin pienessä tekstissä, mutta pääotsikot ovat rajuja.

Pro Gradu -työssäni tutkin mm. erään 200-luvun antiikin pakanallisen kirjoituksen syntyprosessia ja tulin tietoiseksi antiikin 200-400 -luvun kirjallisen ilmapiirin muutoksesta: silloin villiintyivät lennokkaat tarinat sankareista ja yksityiskohtia alkoi syntyä vaikka miten ihmeellisiä. Näitä tarinoita syntyi tuossa ilmapiirissä niin juutalaisten, kristittyjen kuin pakanoiden keskuudessa.

Mainittu uusi papyros kuuluu siihen aikakauteen, eli aivan toiseen paikkaan ja aikaan kuin Jeesuksen elämä. Löydetty papyros on käännetty ja analysoitu jo vuonna 2011, se ajoittuu aikaisintaan neljännelle vuosisadalla jKr, mutta se voi olla kopio jostain varhaisemmasta tekstistä. Papyroksen julkisuuteen tuonut professori Karen King vastaa itsekin hyvin suoraan, että papyros ei todista Jeesuksen olleen naimisissa. Niin myös suomalainen professori Antti Marjanen kommentoi lehtihaastattelussa, ettei papyros todista Jeesuksen olleen naimissa. Antti Marjasen tunnekin, mutta Karen King on itselleni vieras.Kaikesta  huolimatta mediassa ovat otsikot olleet hämmennystä herättäviä.

Lisäksi papyroksesta on vaikea rekonstruoida edes ulkoisesti Jeesuksen suhdetta väitettyyn "vaimoon". Tuo vaimo-sana on hyvin rikkinäisessä lyhyessä papyroksessa mahdollisesti sen tarinan Jeesuksen lausumassa vuorosanassa, mutta koko yhteys Jeesukseen ja lauseen sisältö ovat kadonneet. Tekstin lauseet ovat täysin rikkinäiset papyroksen ongelmien johdosta.

Kolmanneksi on havaittavissa, että löydetty tekstisirpale on todella jo itse lähteenä satoja vuosia nuorempi ja syntynyt toisessa kulttuuriympäristössä kuin esimerkiksi Raamattumme evankeliumit, joissa Jeesuksen kunnioittava suhtautuminen naisiin ja siksi poikkeava suhtautuminen, kun verrataan sen ajan juutalaisten fariseusmiesten ylimielisiin puheisiin naisia vastaan, on pistetty merkille, evankeliumit kertovat johdonmukaisesti Jeesuksen naimattomuuden puolesta. Itse asiassa tuo Jeesuksen naimattomuus sopii kyllä kulttuuriympäristöön, kun asiaa arvioidaan Qumranin ja joidenkin muiden lahkojen valossa, joissa oli voimakas odotus Tulevan aikakauden läheisyydestä.

Evankeliumeja välittömästi seuraava kristillinen traditio - apostolien isien nimissä kulkeva kirjallisuus - viittaa myös Herran elämänmalliin, jolla tarkoitetaan köyhyyttä ja selibaattia. Apostoli Paavalin kirjeissä - jotka ovat syntyneet jo ennen evankeliumeja ja vain kymmenisen vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen - on havaittavissa jännite, joka on syntynyt siitä, että jotkut todella elävät naimattomuudessa ja köyhyydessä uskoen noudattavan Herran Jeesuksen elämäntapaa mutta toiset pitävät oikeutenaan olla naimisissa ja ymmärtävät, että Jeesuksen elämä ei ollut tuossa niukkuudessa mitenkään velvoittava kaikkia kristittyjä kohtaan.

Kohupapyrosta arvioi UT:n professori Hellen Mardaga osuvasti: "Ei pidä laiminlyödä faktaa, että tämä papyros on kirjoitettu 300 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen".

Se on nähty monet kerrat ja nähdään varmasti yhä uudestaan, että media ei ole tarkoituksellisesti ja osaamattomuuttaan kovin uskollinen tosiasioiden analyysissä.


. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tänä aamuna suomalainen työtön mies juhli

Tänä aamuna suomalainen työtön mies juhli. Minä koin, että nyt oli oikeus pieneen juhlaan. Tänään saapui työttömälle maksettava pieni raha, sain vähän yli 500 euroa elämiseen tätä kuukautta varten. Niin minä lähdin ostoksille!
Minä tiedän, että työttömän pitäisi olla säästäväinen. Ylellisyyttä ja nautintoja pitäisi välttää. Minulle on tullut paheeksi, että kerran kuukaudessa juhlin. Minä pidän omat juhlani silloin, kun raha saapuu minulle. Aamulla raha saapui pankkitililleni.

Niin minä menin lähikauppaan ja ostin tuoretta kauraleipää. Suomalainen kauraleipä on erittäin hyvää, kun se on tuoretta. Fazer-yhtiön kauraleipä on erityisen hyvää. Tietysti tämä on ylellisyyttä, sillä köyhät työttömät saavat leipää myös ilmaiseksi. Tämä ilmainen leipä ei ole tuoretta. Siksi tänään halusin juhlia ja syödä tuoretta leipää.

Juhlintaan kuuluvat perinteisesti myös juomat. Olen jo liki kuukauden ajan juonut pelkkää vettä, mikä on tietysti hyvää ja terveellistä. Tänään halusin vähän makua juomiseen, koska olin saanut rahaa. Ostin ruokakaupasta halvimman appelsiinimehun, 1 litra maksoi 1,29 euroa. Tämä oli mielestäni erittäin kallis osto. En osta juomia enää tämän kuukauden aikana. Nyt ajattelin, että yksi päivä kuukaudessa voi olla juhlapäivä.

Lisäksi minä ostin jogurttia! Olin saanut ilmaiseksi EU:n avustusruokaa: myslejä ja muroja, joiden maku ei ole aivan paras, mutta ovat varmasti terveellisiä. Nuo myslit ja murot ovat tavattoman kuivia. Nyt halusin juhlia ja syödä ilmaiset myslit jogurtin kanssa. Tämä jogurtti maksoi 1,49 euroa. Tietenkään en osta näitä ylellisyyksiä joka päivä, vaan tämä jää kuukauden ainoaksi ostoksi. Joskus on juhlapäivä: tänään oli työttömän juhlapäivä.

Tietysti tarpeetonta turhuutta oli muovikassi, sillä käytin siihen rahaa 0,21 senttiä. Tämän rahan olisin voinut säästää, jos olisin löytänyt tai olisin muistanut ottaa mukaani vanhan muovikassin. Ehkä olisin voinut kantaa tavarani käsissäni.

Vehnäjauhot maksoivat 1.39 euroa. En noudata aivan näin tunnollisesti Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön neuvoa, sillä en leivo suomalaista pullaa, vaikka olen työtön. Nämä jauhot ovat ystävälle, joka on tehnyt minulle venäläisiä lettuja (blinit). Se on melkein epäisänmaallista, että suomalainen työtön käyttää rahansa vehnäjauhoihin venäläisten blinien valmistusta varten eikä pullaa, uskontoa ja isänmaata varten. Ehkä kypäräpää-prokarelistit suvaitsisivat minua kuitenkin venäläisten lettujen osalta tai niistä huolimatta, vaikka Venäjän kansalainen jopa valmistaa nämä letut minulle. Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistö tuskin hyväksyy sitä syrjintää ja rasismia venäläisiä vastaan, jota yhteiskunnallista ongelmaa myös suomalaiset antifasistit ovat kauan aikaan arvostelleet ja jonka ongelman johdosta Eurooppa-neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muiznieks on arvostellut ankarasti Suomea tuoreessa ihmisoikeusvaltuutetun raportissa. 

Niin minä käytin 7 euroa jo heti tänä ensimmäisenä päivä, kun sain rahat. Ymmärrän hyvin, että näin paljon en voi käyttää rahaa nautintoaineisiin joka päivä kuukauden ajan, sillä 7 x 31 on 217 euroa. Nuo 217 euroa olisivat liki PUOLET kaikesta rahasta, mitä minulla työttömällä miehellä on käytettävissä koko kuukauden aikana. Kun lisäksi on maksettava laskuja, kuten edelliseltä kuukaudelta tälle kuukaudelle siirtynyt 25 euron puhelinmaksu ja VISA-kortin velkaa, jolla olin maksanut edellisen kuukauden lopussa pari ruokaostosta jne., niin seuraavat viikot elän taas säästäväisesti. Olen minä oppinut niin hyväksi kapitalisti-porvariksi niin kuin eräät marxilaiset määrittävät minua ylellisen elämäntapani ja –asenteeni sekä vakaumukseni johdosta. Minä tunsin vilpitöntä, todella syvästi eksistenssiäni koskettavaa mielihyvää ja tyytyväisyyttä sen jälkeen, kun olin syönyt leivän, juonut mehun sekä syönyt myslit jogurtin kera. Saatan jopa epäillä, että yltäkylläisyydessä päivittäin itseään ravitsevat hyväosaiset ihmiset eivät edes pääse osalliseksi siitä syvästä kokemuksesta, jonka osalliseksi tulin tänä aamuna.

. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Knowledge management ja design management

Suomalaista yhteiskuntaa kehutaan tietoyhteiskunnaksi. Pidän suuressa arvossa suomalaisen yhteiskunnan korkeaa kansainvälistä mainetta. Monta kertaa olen saanut kuulla ulkomaisilta spesialisteilta sellaista ylistystä Suomea kohtaan, että kehut ovat vaikuttaneet jo totuudenvastaisilta. Olen omien kokemusteni ja lähimmäisteni kohtaloita kuuntelemalla oppinut kovan kautta, että tietoyhteiskuntamme on hyvin kaukana optimaalisesta. Me hukkaamme osaamisen pääomaa. En voi mitenkään muuten arvioida myöskään omia kohtaloitani työmarkkinoilla. Suomessa on paljon hyvää, minkä kertoo mikä tahansa kansainvälinen arvio.


Akateemisen tohtoritutkinnon mukaista väitöskirjaani tunnettu suomalainen professori arvioi sanoilla ”tutkimuksessa viitattu sekundaarikirjallisuus on sekin laajuudessaan aivan omaa luokkaansa mihin tahansa normaaliin väitöskirjaan verrattuna: kirjallisuusluettelo kattaa 150 sivua ja ainakin kaksi ja puoli tuhatta teosta ja artikkelia! Kirjallisuutta on myös käytetty tehokkaasti”. Psykohistorian viitekehys olisi sekin avaamassa ymmärrystä yhteisöjen ja yksilöiden luovuutta estäviin tai tukeviin rakenteisiin. Suomalainen yhteiskuntamme on panostanut oppimisen mahdollisuuksiin niin erinomaisesti, että mainitun tohtoritutkinnon lisäksi sain suorittaa liiketaloustieteestä lähes 180 opintoviikkoa (vanha laskutapa) ja vaihto-opinnot Pietarin finanssi- ja ekonomiyliopistossa sekä sain valmiiksi myös toisen loppututkintoni ja sain suorittaa jopa informaatioteknologian ammattikorkeakouluopintoja puolikkaaseen tutkintoon saakka. Yhteiskuntamme on käyttänyt veromarkkoja ja resursseja. Kaiken koulutuksen lisäksi olen kerännyt kokemusta verkostoista ja toiminnasta erilaisissa kansainvälisissä verkostoissa. Olen kuitenkin ollut työmarkkinoille epäkiinnostava työnhakija jo kohtuullisen kauan. Nyt olen saanut suosituksia, että hakisin vahtimestarin koulutukseen kaiken korkeakoulutuksen jälkeen.

Rohkenen mainitun oman ja mainitsemattomien lähimmäisteni kokemusten jälkeen väittää, että suomalaisen tietoyhteiskunnan knowledge management ei ole vielä pareto-optimaalisessa tilassa. En väitä, että pelkäisin hikisiä töitä toimeentuloa varten. Sellaisia tehtäviä olen tehnyt elämäni aikana. Sellaisia tehtäviä olen aina ankarimmista toimista alkaen myös edelleen hakenut kaiken muun ohessa. Työtä ei pidä pelätä omien hienojen sormien tähden. Osansa epäonnistumisessa tiedon ja osaamisen myynnissä on myös aktiivisesti vaurioitettu maineeni. Todenmukaisuudesta on tuskin koskaan välitetty edes viimeisiin päiviin saakka.

Jäämättä enempää oman kohtalon esitelmöintiin, saatan otaksua, että suomalaisessa yhteiskunnassa ja yrityskulttuurissa ei yleisemminkään ole aivan riittävästi onnistuttu asiantuntijaosaamisen muunnossa yrityksen pääomaksi. En puhu vain kirkkojen kokemuksen perusteella. Seurakuntien toimintaa ovat yhteisöpsykologit arvioineet usein regressiiviseksi. Niiden toiminnassa saattaa ilmetä jopa patologisia piirteitä taistelussa tuoreempia, haastavampia uskoon ja toimintaan liittyviä syventäviä näkökohtia vastaan.

Samaa ongelmaa tavataan myös yrityksissä, vaikka yritysten toimita perustuu aidommin ansainnalle. Yksilöt ja tiimit tarvitsevat toisiansa asiantuntijaosaamisen löytämisessä yrityksen pääomaksi. Kuinka yrityksissä ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa säilyisi ja kehittyisi vuoropuhelu? Kuinka erilaisten ihmisten yhteistyö luo upean lopputuloksen?

Knowledge management ja design management eivät saisi elää hyvin erillistä elämäänsä ilman että ne koskaan kohtaavat toisiansa. Jos design management ymmärretään vain ulkoisesti suojelluksi maineeksi, jossa toistetaan liki sisällyksettömiä kauniita lauseita, niin tilanne ei ole vielä edes välttävä. Design management on hiukan paremmin määriteltynä liiketoiminnan muotokulttuuri tai yrityskuvan visualisointi. Näissäkin sanoissa puuttuu vielä itse prosessi: yrityksen maine syntyy käyttäytymisestä, ihmisistä ja lupausten toteuttamisesta. Yrityksen design management voi rakentaa brändiä voimakkaasti ja uskottavasti vain, jos yrityksen henkilöstön osaamista kyetään kunnioittamaan, osaaminen vapautetaan voimavaraksi. Yrityksen tai yhteisön kulttuuri tulee viestiä perusarvoja ja antaa henkilöstölle perusteet toiminnalle. Yrityksen on kyettävä viestimään omia arvojaan myös työntekijöille, jotta työntekijät tietävät, mihin he kuuluvat ja mitä heiltä odotetaan. Yrityksen tai yhteisön sisäinen kulttuuri ei saa olla ristiriidassa niiden mainoslauseiden kanssa, joita mainostetaan asiakkaille. Parhaassa tapauksessa työntekijä kokee, että tämä ei ole enää vain työpaikasta, vaan vastuu. Tuo hyvä tapaus voi toteutua, jos knowledge management on kiinteässä vuoropuhelussa design managementin kanssa.

En ole kovin vakuuttunut, että suomalainen yhteiskunta ja sen yritykset osaavat arvostaa ja etsiä osaamista. Yhä edelleen kaverisuhteet ovat tärkein rekrytointiperuste ja yrityksen resurssipääoma. Suomessa emme kuitenkaan puhu niin paljon korruptiosta, kun kaverisuhteet ratkaisevat kumppanuudet ja rekrytoinnit.

. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

American USAID out from Russia. At last!


Photo: Dirty email communication between USAID and Golos

American USAID could have been thrown out from Russia already earlier, but Russian authorities and political leaders have been very careful.

I have publicly criticized against the American USAID's activities from the summer of 2006. I then wondered many times that the organization may operate still in Russia. Now, seven years later, I am pleased that better in October 2012 than never.

Russia has been unnecessarily cautious and careful and inactive with the problem of USAID. Russia does not want any reputation as an enemy against "democracy" and "freedom". Russia's current decision was an important step to protect democracy against the threats by foreign financiers, who cause unrest. American USAID is one of the most problematic troublemakers, but not the only one.

I have written repeatedly about that organization. For example, in April 2007, I wrote an article in Russian trade way (Venäjän kauppatie) –magazine, "U.S. financing cause worries: Russia requires transparency for the activities of NGOs". I wrote critical assessment about annual report of U.S. Foreign Affairs, published 04.04.2007: Supporting Human Rights and Democracy: The U.S. Record -2006. The report showed strong U.S. economic and political investments in the Russian region to attain US. political aims. According to the public report, the United States spent $ 262 million for "the development of democracy" in Russia and the former Soviet Union during year 2006. In April 2007 I wrote: "The United States organized several exercises for a few political groups and the media in Russia that electoral operations would be more efficient. In these election preparations, Washington does not support only so-called opposition but also they use also non-governmental organizations for this purpose."

In August 2009, I wrote another article in Russian trade way (Venäjän kauppatie) –magazine, "The Russian and American relationship with Iran," as well as I wrote assessments about American financing for color revolutionary aims, which was implemented through USAID ( U.S. Department of State, U.S. Agency for International Development). I told about their attack against Belarus’s independency. In addition, I mentioned the fact that the U.S. allocated more than 110 million dollar for two color revolutions in Ukraine and Kyrgyzstan. In addition, I wrote notes to color revolutionary strategy in Russia.

December 9, 2011, I wrote a blog post in which I referred to the vague purposes of the organization Golos and to their e-mail communications with USAID. Together with USAID, Golos was designed to sabotage the elections in Russia. USAID's analyst sent even advices to the leaders of the Golos that they together would cook up "appropriate" amounts of electoral violations and forms.

7. january 2012 I wrote a blog: Where are the documents of Matti Posio (Aamulehti) and Jarmo Koponen (Uusi Suomi)? (These newspapers are marginal political publications in Finland). In that blog I wrote once again about USAID's evil deeds:
"Shibanova’s computer was seized for the official check at the Moscow airport. Then the mailbox data came public also for the Russian special services and media. The messages indicated that Golos was designed to sabotage the elections in Russia together with the U.S. administration. Life News received over 60 megabytes from Golos organization’s private e-mail communications. Message senders and recipients were the association's director Lilya Shibanova and her deputy Grigory Melkonyants. To Melkonyants, a analyst from U.S. Department of International Development (USAID), sent a list of instructions for the dirty operations of Golos. In addition, they discussed about the continuation of this project, they planned cunningly appropriate number of the Russian election "violations". Andrey Suvorov promised - if it is necessary to come up with appropriate proposals to the number of violations, if he does not get U.S. response the matter. "

7. February 2012 I wrote in RT-blog, "Corruption Investigations front for a color revolution 'push'", and criticized among others these activities of USAID.: “All this could be linked to the fact that recent corruption investigations conducted by certain organizations have shown clear political aims. Freedom House advertises itself as an “independent organization”. It is in fact financed from the same source as “Golos” – an election monitoring organization whose reports on last year’s Russian election contributed to stirring up unrest. FH receives over 80% of its funding from the US budget, mostly via the NED (National Endowment for Democracy) and USAID. Through its New Generation program, FH supported the uprising in Egypt. In Ukraine, FH financed the training of over 1,000 “election observers” to promote the Orange Revolution. George Soros, the chairman of the Open Society Institute, is an influential person within FH”.

12. February 2012 I referred to another American color revolutionary factory. Anders Aslund confessed as early as 12 August 2005, and I referred to his words: "We cannot speak about any kinds of conspiracy theories, if we refer to the report of Carnegie Endowment for International Peace. It shows that American attack 2011-2012 against Russia and Russian elections are well prepared: "The US should insist on effective international monitoring of elections. ... The best monitors have proven to be nongovernmental organizations. ..The US can assist in setting up independent exit polls for elections. The most effective protests in the region have been those led by student activist organizations such as Otpor in Serbia, Kmara in Georgia, Subr in Belarus and Pora in the Ukraine. Their techniques are well-known and can and should be disseminated in Russia" (a report "Putin's Decline and America's Response"; 12 August 2005; soon after the Orange Revolution in Kiev; by Anders Aslund, then director for Russia and Foreign Programmes of the Carnegie Foundation; Carnegie Endowment for International Peace). "

4. March 2012, I wrote in the RT blog that Golos- organization is not any real election observer or monitor, although the Western press has referred to Golos as independent election monitor. This Organization is completely dependent on the U.S. government, it receives funding from USAID, NED and NDI . Non-system opposition produces scandals for local and Western media.

In September 2012 in St. Petersburg I spoke with a Russian academician about American money, which interferes with the Russian democracy. Then I could not know that only two weeks later we have these good news: American USAID expelled from Russia. Russia is in line with every state, who understands that own sovereignty and democracy are worth protecting.



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),
длительно безработный
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Vanhentunut vastakkainasettelu

Pieni Suomi elää globaalissa taloudessa. Suomi on erityisen riippuvainen kansainvälisestä kaupasta. Minulle sopii erittäin hyvin, että suomalaiset eivät asu enää syvissä korpimetsissä kantojen ja kivien alla. Elämme tietoyhteiskunnassa. Olemme avoimet vuorovaikutukseen.

Kuva: Vuonna 2010 "Pyöreän pöydän" konferenssi, joka ilmensi molemminpuolista halua yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen oman aikamme maailmassa.

Vanhentuneita asenteita saa kuulla valitettavasti aina satunnaisesti. Niissä ikävänmielisissä asenteissa näkyy ja kuuluu röyhkeys milloin ketäkin valtiojohtajaa ja valtiota vastaan. Vanhentuneessa asenteessa emme ole vielä saapuneet syvistä korpimetsistä arvostavaan vuorovaikutukseen, joka toteutuu globaalissa maailmassa. Arvostavaan vuorovaikutukseen pitäisi kyetä, vaikka arvoissa ja uskomuksissa olisikin eroa. Suomi ja suomalaiset eivät voi vetäytyä kantojen ja kivien alle.

Hyvissä asenteissa on oppimista. Minä olen eniten kiinnittänyt huomiota huonoon Venäjä-osaamiseen. Virheet ovat kahdenlaiset. Yhtäällä Venäjästä muodostuu uhka, ikään kuin maailmaa valloittava Neuvostoliitto olisi palaamassa takaisin. Siinä maailmassa toiset puolustavat voimakkaasti Neuvostoliittoa ja toiset näkevät punaisen vaaran. Yhtä paljon ”puolustajat” kuin ”vastustajat” tekevät vakavia vaurioita informaatiosodassa: vanhentuneet asenteet palaavat, nykyaikainen vuorovaikutus katoaa.

Lieveilmiöitä esiintyy Suomessakin. Niiden kertomisessa ja uutisoinnissa voi valita vähemmän tai enemmän rakentavan lähestymistavan. Vähemmän rakentava lähestymistapa liioittelee ongelmia värikkäällä otsikoinnilla ja mielikuvilla. Yhtä vähän rakentavaa olisi vaieta ja valehdella. Oikeista asioista voi puhua, jos puhuu oikein ja rehellisesti liioittelematta. Samanaikaisesti on vähintään yhtä tärkeää, että oikeista hyvistä uutisista myös uutisoidaan näkyvästi. Ainoa uutinen ei saisi olla "paha uutinen". Olen jossakin määrin kärsinyt Suomen ja Venäjän suhteissa uutisoinnin negatiivisuudesta, jolloin voittopuolisesti hyvät kokemukset jäävät valtaväestölle kertomatta. Ne eivät kiinnosta. Niin todellisuus vääristyy kielteisten asioiden johdosta, joista toki sopii myös kertoa silloin, kun on aihe sen arvoinen.

Suomalaisetkaan eivät kävele yhdellä lestillä valmistetuilla kengillä niin kuin eivät venäläisetkään. Moninaisuutta ei saisi unohtaa. Venäjältähän on suomalaisessa uutisoinnissa saanut kohtuuttomasti palstamillimetrejä suhteellisen marginaalisiksi ryhmiksi joutuneet "miljoonan marssin" mielenosoittajat ja tuo järjestelyväki, vaikka kommunisteissakin olisi ollut intressejä tuohon marssiin. Valtaväestö ei anna merkittävää tukea Navalnyin, Nemtsovin, Pussy Riotin ja vastaavien touhuille, joista Suomessa saa aivan liioitellut käsityksen ikään kuin venäläisen kansa oli noussut hallitsijoitaan vastaan! Uutisoinnissa mittasuhteet hämärtyvät liian usein: tämä ongelma näkyy niin Suomessa kuin Venäjällä. Tietenkään ei sovi olettaa, että professori Teivaisen touhut edustaisivat edes valtaosaa suomalaisten vakaumuksesta, kun suomalaiset kunnioittavat yleensä asiallista suhtautumista kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan. En tiedä, missä määrin Venäjällä kyetään tai tahdotaan arvioida edes, miten yhden suomalaisprofessorin perfomanssi edustaa marginaalista käsitystä Suomessa.

Liian monet ihmiset tahtovat leimata kunnioittavan vuorovaikutuksen YYA-hengen avulla, joka kärjistetään sanoihin ”suomettuneisuus” ja ”alistuneisuus”. Minä olin täysi-ikäinen suomalainen YYA-Suomessa, mutta en ollut ”alistunut” enkä ”suomettunut”. Tuo pohdiskelu on pääsääntöisesti pahatahtoista : siinä palautetaan jälleen vanhentuneet asenteet Neuvostoliitosta, sen puolustamisesta tai sen vastustamisesta, vaikka pitäisi puhua oman aikamme globaalista maailmasta.

Katson lähtökohtaiseksi faktaksi omille asenteilleni sen, että Suomi ei voi olla yksin. Suomi on pieni maa, jonka on säilytettävä tulokselliset vuorovaikutussuhteet kaikkiin ilmansuuntiin. Moralistisissa seikkailuissa, joihin suomalaiset ovat joskus teeskentelyssään vajonneet, ei rakenneta suomalaisten hyvinvointia ja menestystä. Reilu, rehti oma toimintatapa ei tarkoita, että korpimetsän kantojen ja kivien alta kapuaa esiin suomalainen rakkikoira, joka karvat pystyssä haukkuu kaikkea liikkuvaa poliittisten tuulahdusten ja kulloisenkin hajuaistinsa mukaan. Minä näen suomalaisuuden ystävällisyytenä, jossa suomalaisten menestys tulee idän ja lännen välissä, koska suomalaiset osaavat toimia kaikissa toimintakulttuureissa ja suomalaiset eivät lähde mukaan poliittisten tuulahdusten ehkä virittämiin merkillisiin retkiin milloin ketäkin vastaan ja toisen puolesta.

En pidä suomalaisten parhaana ominaisuutena vilpittömyyttä: usein on ollut kuultavissa, että ilkeämielisyys ja pilkallisuus ovat melkein patologista, vaikka samanaikaisesti suusta päästetään kepeitä rakkauden lauluja. ”Me rakastamme”, mutta aina rakastamme toista erilaisena kuin hän on ja niin me tahdomme muuttaa tuo toinen sellaiseksi kuin itse tahdomme. Toinen versio tuosta moralismista on itsepintainen kiistäminen, jolloin uskomme ”rakastettavan” toisen myös erilaiseksi kuin hän todellisuudessa on. Vakuuttelemme vastoin tosiseikkoja, että venäläiset eivät voi oikeasti tukea poliittisesti Vladimir Putinia.

Euroopan Unionin talous on murtumisvaiheessa. Nämä haasteet koskevat yhtä hyvin eurovaltioita kuin euron ulkopuolelle jättäytyneitä EU-valtioita. Suomen edellytykset maksaa velalla toisen velkaa ja antaa luottoa järjestelmän säilyttämiseksi ovat hyvin rajalliset. Menetelmä ei ole sinänsä edes reilua markkinataloutta, jossa eräs perustekijöistä on riski. Talouden kurinalainen hoitaminen ei ole samaistettavissa valtiolliseen, kansalliseen ja kulttuuriseen vastakkainasetteluun. Kriisitilanteissa ilmaantuu tietysti aina irvileuat, jotka toivottavat riemurinnoin tuhoa järjestelmälle, koska luulevat kapitalismin jälkeisen autuaan paratiisin syntyvän kurjien vapautuessa orjuudesta. Tuollaista myyttistä historisismin uskontoa en tunnusta.

Suomen koko ja maantieteellinen sijainti tarkoittavat, että kaikissa tilanteissa Suomi elää läntisen Euroopan ja Euraasian välissä. Tämä voidaan nähdä mahdollisuutena, kuten monet pietarilaiset ystäväni katselevat Suomea myönteisesti mahdollisena partnerina ja ystävänä. Tai tämä mahdollisuus voidaan menettää tappioksi yhtä hyvin suomalaisille kuin kaikille naapureillemme, joiden kanssa voisimme tehdä paljon hyvää yhdessä.



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),

длительно безработный

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Ateistit ja luopiot eivät tuhoa Kirkkoa ja sen uskoa. Venäjän ortodoksinen kirkko muisti Nikodimianin marttyyripiispaa

Venäjän ortodoksisen kirkon kalenterissa muistetaan tänään sunnuntaina 16.syyskuuta erästä marttyyripiispaa erään kovaan joulun tähden ja marttyyrikuolemien johdosta. Piispa Anfim valmisteli jumalanpalvelusta jouluna vuonna 302 jKr. kovissa oloissa. Elettiin Rooman valtakunnassa vainojen aikaa. Kristinuskon vastaisuus oli silloin jopa julmempaa ja likaisempaa kuin oman aikamme luopioiden villiintyneisyydessä. Nuo kärsimykset todistavat ja vahvistavat uskoa, koska kristityt ovat kestäneet todella kovia aikoja uskonsa todistajina.

Nikodimianin katedraaliin oli kokoontunut noin 20 000 kristittyä. Keisari Marcus Aurelius Valerius Maximianus (Maxentius) lähetti katedraaliin viestinviejänsä. Nämä ilmoittivat keisarin uhkamääräyksen: kristittyjen täytyy jättää kirkko ja uhrata epäjumalille. Muussa tapauksessa keisari määrää kristityt ja kirkon poltettaviksi. Dokumentit eivät kerro, miten moni jätti kristinuskon uhkauksen seurauksena.

Keisarin uhkamääräyksen jälkeen Nikodemian piispa Anfim (Анфим Никомидийский) kastoi ihmisiä ja toimitti ehtoollisen. Kaikki 20 000 kristittyä rukoilivat ja valtaosa kuoli keisarin määräämässä tuho-murhapoltossa, jonka keisari oli määrännyt rangaistukseksi.

Kuolleiden joukossa olivat myös abbedissa Agafia ja Pyhä Theofilia. Piispa Anfim onnistui pakenemaan tulipalosta.

Keisari Maximianus uskoi tuhonneensa kaikki kristityt, mutta myöhemmin hän sai tietää, että kristittyjä elää sitenkin ja kristityt tunnustavat jopa uskoaan valmiina kuolemaan Kristukselle. Maximianus tahtoi lopettaa kristittyjen toiminnan. Keisarin käskystä kenraali Zinon otettiin kiinni ja mestattiin, ja vainot jatkuivat. Italiassa toimitettiin raakoja vangitsemisia: Dorofeius, Mardonios, diakoni Migdopius ja monet heidän tuttunsa vangittiin.

Piispa Anfim vahvisti vangittuja rohkaisevilla viesteillään. Diakoni Teofilukselta löytyi piispa Anfimin yksi viestistä, mutta Teofilus ei paljastanut piispan sijaintia. Sittemmin Maximian onnistui selvittää, missä pyhä Anfim oli. Keisari lähetti sotaväkensä. Sotilaat tapasivat matkalla miehen, jota eivät tunnistaneet piispaksi. Piispa kutsui sotilaat luokseen ja tarjosi heille illallisen. Sittemmin nämä havaitsivat, että he olivat etsimässä tätä miestä. Nyt sotilaat eivät tietäneet, mitä tehdä ja mitä sanoa keisarille. Lopulta sotilaat uskoivat Kristukseen ja heidät kastettiin. Piispa meni kuitenkin keisarin eteen ja ilmoitti, että hän ei pelkää aseiden rangaistusta, vaan haluaa kuolla Kristukselle. Keisari määräsi julman kidutuksen. Piispa Anfim kuoli marttyyrinä iloiten ylistäen Jumalaa. Tämän pyhän miehen muistopäivää on vietetty tänään Venäjän ortodoksissa kirkoissa.

Julmetun keisarin Maximianuksen kohtalo oli surkea. Maximianus oli ollut köyhän perheen poika, joka armeijassa saamansa menestyksen ansiosta oli herättänyt keisari Diocletianuksen myötätunnon ja ihailun. Heinäkuussa 285 jKr. Diocletianus oli adoptoinut Maximianuksen ja nimittänyt tämän kruununperillisekseen. Niin Maximianus oli saanut hallittavakseen Rooman valtakunnan länsiosan. Diocletianus oli kehityttänyt itselleen ja Maximianukselle myös jumalalliset taustat: Maximianuksen esi-isäksi keksittiin Herakles (Herkules). Tämä keksitty Zeuksen poika Herakles (Hercules) tuskin pääsi kuitenkaan kuoltuaan jumalten joukkoon!

Kolme vuotta edellä mainitun hirvittävän, Nikodimian kristittyjä tappaneen murhapolton jälkeen, vuonna 305 jKr., sairauksien heikentämä Diocletianus luopui keisarivallasta ja pakotti myös Maximianuksen tekemään samoin. Sairaus oli pahentunut niin pahaksi, että pelättiin Diocletianuksen kuolevan ja jopa huhuttiin hänen kuolleen, kunnes hän ilmestyi taas julkisuuteen. Hän ei parantunut koskaan kunnolla. Heikko vanhus antoi periksi ja luopui vallasta.

Maximianus yritti palata valtaan vielä useamman kerran – mutta epäonnistuen. Vuonna 307 jKr. Konstantinus (Konstantinus ”Suuri”; Flavius Valerius Aurelius Constantinus Augustus) avioitui Maximianuksen tyttären Faustan (Fausta Flavia Maxima) kanssa, jonka Maximianus oli esitellyt Konstantinukselle. Juuri Konstantinus tunnetaan kristinuskoon kääntymisestä ja julistuksesta, jonka mukaan kaikkia uskontoja kohtaan imperiumissa vallitsee suvaitsevaisuus. Konstantinus oli palannut murhapoltosta kärsineeseen Nikodimiaan keväällä 303 jKr. ja hän oli saanut todistaa Diocletianuksen ja sittemmin saamansa appiukkonsa Maximianuksen määräämien vainojen tuhoja. Diocletianus oli 23. helmikuuta 303 jKr määrännyt tuhottavaksi myös Nikodimian uuden kirkon. Kristittyjä ja pappeja oli vangittu. Konstantinus oli yrittänyt jo tuossa vaiheessa estää ja hillitä vainoja.

Maximianuksen poika oli julistautunut Roomassa keisariksi, isä kapinoi poikaansa vastaan tahtoen itselleen tuon vallan, mutta Maximianus joutui pakenemaan Konstantinuksen luokse Galliaan. Mukanaan Maximianus toi Kontantinukselle tyttärensä. Vuonna 310 jKr. Maximianus vehkeili uudestaan vallanhimossa, nyt Konstantinusta vastaan. Maximianus yritti voittaa Konstantinuksen armeijan itselleen, mutta epäonnistui jälleen. Tällä kertaa mies oli siis vallankaappauksessa tyttärensä miestä vastaan.

Nyt isä – jumalallinen Hercules - oli menettänyt keisarillisen vallan, adoptioisä oli pakottanut hänet luopumaan tuosta vallasta, Maximianus oli käynyt sotaan omaa poikaansa vastaan ja lopulta tyttärensä aviomiestä vastaan. Maximianus teki vuonna 310 itsemurhan. Tyttärenkään kohtalo ei jäänyt siveäksi, mutta sitä isä ei koskaan nähnyt. Vuonna 323 Konstantinus antoi vaimolleen Faustalle arvonimen Augusta, mutta vain muutama vuosi myöhemmin vuonna 326 Fausta tuomittiin kuolemaan aviorikoksesta.

Post scriptum

Minun viikonloppuni oli tavanomainen ja yksinkertainen. Eilen pelasin 9 vuotta vanhan poikani kanssa 3,5 tuntia jalkapalloa läheisellä jalkapallokentällä. Viimeiset puoli tuntia oli löysempää potkimista. Alussa teimme myös aitoja nopeusharjoituksia: polvennostojuoksua, pieniä pyrähdyksiä, juoksimme kilpaa pallon kanssa jotta kovassa vauhdissa täytyy myös kuljettaa palloa ja vielä laukaistakin jne. Sunnuntaina aamulla vanhan miehen jalat tuntuivat vielä vähän väsyneiltä. Pelaaminen onnistui hyvin senkin vuoksi, kun nuorin 3 vuotta vanha poika nukkui liki 2 tuntia rattaissa jalkapallokentällä, kun me potkimme siinä vieressä palloa. 1,5 tuntia onnistui hyvin jakaa huomio molempien harrastukselle.

Tänään sunnuntaina en voinut mennä jumalanpalvelukseen Hietaniemeen, jossa sijaitsee Venäjän ortodoksinen kirkko. Matka olisi ollut sen verran pitkä, että kahden lapsen kanssa koin matkan tarpeettoman kiireelliseksi aamulla, koska en halunnut nuorinta herättää ennen hänen omaa heräämistään. Olimme aamulla 1,5 tuntia jalkapallokentällä, isompi poika jatkoi vielä itsenäisesti melkein tunnin kauemmin ystävänsä kanssa. Sittemmin iltapäivällä hän kävi vielä pelaamassa minijalkapalloa jalkapallokentällä reilun tunnin verran. Niin sunnuntaina tuli jalkapalloa myös 3,5 tuntia pikkupojalle, mutta minun oma liikuntani jäi vähäiseksi – vain lasten huoltamiseksi. Tämäkin tehtävä on arvokas, jos ja kun sitä saa harjoittaa. Kaikille isillehän ei Suomessa tarjoudu mahdollisuutta olla ja elää lasten harrastuksissa niin kuin olisi sopivaa. Minulla on etuoikeutettu asema: kiitos pitkäaikaistyöttömyyden. Voin olla aina ja runsaasti lasten kanssa heidän harrastuksissaan ja kaikissa tekemisissään. Minulla on aikaa!



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),

длительно безработный

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html


torstai 13. syyskuuta 2012

Parahin Mikael Storsjö – Göbbelsin valheiden menetelmä ei auta sinua!

Mikael Storsjö - Kavkaz-Centerin kustantaja - päätti iskeä runojen ja värikkään suomenruotsalaisen kielensä avulla meikäläistä pitkäaikaistyötöntä miestä Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin postituslistalla. Göbbelsin valheiden menetelmä ei kuitenkaan auta Tursoa, koska häntä vastaan puhuvat kiistämättömät dokumentit ja faktat.

Turson menetelmä ei auta yhtään mitenkään, vaan ainoastaan osoittaa hänen oman epäluotettavuutensa, kun ja jos faktoja ryhdytään tutkimaan. Venäjällä luonnollisesti tiedetään jokainen tänne maahantullut Turson pakolaiskaveri eikä heille ole tähän mennessä tullut mitään turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa tietämyksen perusteella, jonka Turso on itse tehnyt kaikille mahdolliseksi ja julkiseksi toisaalla.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma numero 1989 kesäkuulta 2011 velvoittaa Ruotsia, Suomea ja Liettuaa sekä kaikkia valtioita määrätietoisiin toimiin kaikkien resurssien lopettamiseksi terroristi Doku Umaroville ja tämän järjestölle ”Kaukasian emiirikunta”. Maanantaina 14. marraskuuta 2011 Venäjän pysyvä edustaja YK:ssa Vitali Churkin valitti turvallisuusneuvostolle, että Ruotsi ei ole vieläkään lopettanut Kavkaz-Centerin toimintaa. Terroristijärjestön työväline Kavkaz-Center on rekisteröity Ruotsiin, riskit on hajautettu ja serverit sijaitsevat Ruotsissa, Suomessa ja Liettuassa. Kavkaz-Centerin kustantajana toimii suomalainen Mikael Storsjö, joka pitää toimistoaan osoitteessa Bulevardi 2, jossa työskentelee myös Kavkaz-Centerin webmaster Islam Matsiev.

12. syyskuuta 2012 kello 18:44 Mikael Storsjö päätti kirjoittaa hyvin valheellisen panettelukirjoituksen Aleksanteri-listalle. Turson kirjoitukselle ilmeinen innoitus syntyi kommenttikirjoituksestani, jonka olin vähän aiemmin laittanut mainitulle listalle, koska eräät kirjoittajat, kuten Jarmo Koponen, leimasivat venäläistä mediaa epäluotettavaksi. Huomautin varovaisesti, että ei pidä innostua moitteissa venäläistä mediaa vastaan: suomalainen media ei ole osoittanut oikeusasioiden uutisoinnissa sen parempaa osaamista, tuskin edes venäläisen median veroista.

Hän uskoo, että itsepintainen kiistäminen auttaa eikä tosiasiat paljastu. Käyn nyt seikkaperäisesti läpi Storsjön valheet, koska nämä valheet osoittavat samanaikaisesti millaisesta valheiden kanavasta on kyse Kavkaz-Centerissä.

Mikael Storsjö kirjoittaa aivan oikein, että olen ”liperitön ex-pappi”, vaikka tuskin hän kirjoitti määritelmää kohteliaisuutena. Storsjön mukaan osoitan viestissäni ”oivallisesti miten käy, kun lehdistössä laaditaan kirjoituksia nojautuen epäluotettaviin lähteisiin ja ilman pätevää lähdetutkimusta”. Tehdään siis nyt niin, että otetaan lähteet esiin!

Storsjö ei mitenkään osoita syytettä suomalaisen median epäluotettavuutta vastaan, vaikka juuri siihen pitäisi osoittaa kritiikki. Storsjö ei määrittele, mikä on pätevää lähdetutkimusta, mutta tässä vastauksessani otan lähteeksi kopiot (jpg-kuvat) maahantulijoiden omista kuulustelulausunnoista maahantulohaastatteluissa, joita he ovat antaneet poliisille tai rajavalvontaviranomaisille. Tämä aineisto on myös osa Mikael Storsjön rikosasian esitutkinta-aineistoa, joten on aivan varmaa, että Storsjön tiedossa tämäkin aineisto on.

En puutu Storsjön itsepintaiseen vakuutteluun viattomuudestaan, sillä hovioikeus on todennut hänet rikolliseksi ja syylliseksi, jonka tähden hänelle tuomittiin (ehdollinen) vankeusrangaistus ja oikeudenkäyntikulut ja asianajokulut maksettavaksi. Tämä on viimeisin tuomio, jonka suomalainen riippumaton oikeuslaitos on antanut asiassa. Storsjö on valittanut asiassa Korkeimpaan oikeuteen, mutta ei ole suinkaan varmaa, että Korkein Oikeus ottaa valituspyynnön käsiteltäväksi ja että Korkein Oikeus muuttaa tuomiota. Riippumatta Storsjön oikeudellisesta tulevaisuudesta, esittelen nyt asioita dokumenttien valossa, jotta Storsjön performanssin ympärillä faktat eivät hämärtyisi.

Vänrikki Stooliin liittyviä tarinoita en nyt kertaa, vaikka Storsjö ilmeisesti tykkää tuosta kirjallisuudesta. Ehkä hän uskoo runoilun auttavan, kun dokumentit eivät ole hänen puolellaan. Sitä vastoin Storsjö valehtelee, kun hän väittää: ”Molari on saattanut julkisuuteen Venäjälle ’tietoja’ että Dokka Umarov on Suomessa, välillä myös Movladi Udugovia on bongattu Helsingin keskustassa..)” (Storsjö, Aleksanteri-lista, 12.9.2012 klo 18:44). Itse asiassa tuollaisen väitteen on saattanut Venäjälle tai ylipäätänsä mihinkään tietoon Storsjön Kavkaz-Center valheellisessa uutisoinnissa, kun se on halunnut luoda pilkallisen halventavan kuvauksen minusta ja minun hulluudestani.

Yhtä väärää tietoa on se, että Suomeen olisi saapunut yksikään terroristi – estäähän jo lainsäädäntö nk. poissuljennan myötä että rikoksentekijälle myönnetään turvapaikka”, Mikael Storsjö kirjoittaa valheellisesti, koska hän tietää totuuden toisenlaiseksi (Storsjö, Aleksanteri-lista, 12.9.2012 klo 18:44). Mikael Storsjö väistämättä tuntee herran Aslanbek Hanchukaev (Асланбек Аптиевич Ханчукаев, synt. 25.02.1981). Interpolin etsintäkuulutuksessa hän esiintyy 13 syyskuuta 2012 kello 11:20 yhä edelleen hyvin komeasti. Interpolin sivu http://www.interpol.int/Wanted-Persons/(wanted_id)/2007-38327 on omistettu kyseisen henkilön kansainväliselle etsintäkuulutukselle terrorismin rikosten johdosta.


Interpol on etsinyt häntä mm. murhasta, terrorismista, laittomasta rajanylityksestä, ryöstöstä. Tämä mies on ollut terroristi Ruslan Gelaevin (Руслан Германович Гелаев) jengin jäsen, mutta Kavkaz Center on viitannut häneen "asiantuntijana" arvioissa Suomen tilanteesta.ja Interpolin etsimä mies esiintyy gruusialaisen Pik-TV:n haastattelussa Mikael Storsjön toimiston katolla (Bulevardi 2, Helsinki).


Mikael Storsjö jatkaa röyhkeää valehteluaan Aleksanteri-listalla myös edellä mainitun selvän kiistämisensä jälkeen: ”Ei Suomessa ole ketään Junus Matsievin siskoa tai veljeä” (Storsjö Aleksanteri-listan kirjoituksessaan).

Mikael Storsjö rikosasian esitutkinta-aineistosta näkyy, että Islam Matsiev on lähtöisin osoitteesta Starye Ataqi, Centralnaya str. 49, missä samassa osoitteessa asuivat yhtä aikaa Junus Jusupovits Matsiev – Shamil Basajevia palvellut Beslan-terrori-iskun radiomies ja terroristin sisko, joka saapui Islam Matsievin kanssa yhtä aikaa Suomeen Storsjön järjestämässä maahantulossa. Edelleen tiedetään, että Islam Matsiev on itse toiminut myös radiomiehenä, mutta ei tiedetä, kuka oli se radiomies ja Junus Jusupovitsin toveri, joka katosi Beslanin iskusta.

Tarkemmin ottaen Junus Jusupovits Matsiev on Islam Matsievin pikkuserkku, joka asui samassa osoitteessa. Islam Matsiev teki tämän pikkuserkkunsa kanssa myös yhdessä Venäjän sisäiset passit vuonna 1998, ja elivät samanaikaisesti niin Bakussa kuin Turkissakin – ja Islam Matsiev työskenteli Doku Umarovin serkkumiehen Musa Ataevin hyväksi. Musa Ataev järjesteli Doku Umarovin kansainvälistä rahoitusta. Kun Musa Ataev kuoli, niin Doku Umarov soitti henkilökohtaisesti Musa Ataevin leskivaimolle. Musa ja Doku tekivät nuoruuden vuosina yhdessä murhan ja ryöstön. Islam Matsiev saapui kuolleen serkkunsa Imran Istapevin passilla. Mainitusta Imran Istapevista on myös Beslanin terroristi Junus Jusupovits Matsiev kirjoittanut Kavkaz chatin sivuilla, joita Islam Matsiev ylläpitää yhä edelleen. Junus Matsievin sisko Eset kertoo 13.10.2009 kello 11:50 kuulustelupöytäkirjan mukaan, joka on siis osa Storsjön esitutkinta-aineistoa, että hänen veljensä nimi on Junus ja sedän nimi on Bilan Matsiev. En mitenkään ymmärrä, miten tämä asia olisi ongelma tai häpeä, jonka Turso tahtoo itsepintaisesti kiistää, vaan eikö Turso nimenomaan kunnioita näiden ihmisten elämää ja saavutuksia. Sitä paitsi nämä tosiasiat ovat sekä suomalaisten että venäläisten viranomaisten varmassa hyvässä tiedossa.

Eset Matsiev kertoo, että hänen serkkuveljensä on Islam Matsiev, isän vanhemman veljen poika. Julkisessa aineistossa ja sukulaissuhteissa ei voi olla luonnollisen ymmärryksen mukaan mitään hävettävää, mutta Storsjö päättää kaikesta huolimatta valehdella ja kiistää ilmeiset dokumentoivat faktat. Sopii ihmetellä Storsjön tarkoitusperiä. Olen koonnut joitakin tärkeitä dokumentteja ja linkkejä Islam Matsievin (Islam Matziev, Adam Tumsoev) julkisesta toiminnasta blogiini 12. toukokuuta 2012.

Mikael Storsjö pyrkii oman valheensa avulla esittää, että minä olisin valehtelija, kun Turso kirjoittaa Aleksanteri-listalla: ”Suomessa ei ole Shamil Basayevin kasvattia”.


Laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvä esitutkinta-aineisto paljastaa, että kansainvälisesti etsityn terroristijohtajan, Beslanin koulutragedian suunnittelijan Shamil Basajevin serkkupoika Abdulkhamid Mechiev (Denis Berkan) järjesti perheelleen maahantuloja yhdessä Storsjön kanssa; syyttäjä vei sittemmin Storsjön rikosasian hovioikeuteen, mutta Denis Berkanin asioita ei viety hoviin. Basajev (Basaev, Basayev) kasvatti nuoren Denis-pojan ja Basaevin määräämät henkilöt rahoittivat - myös Al-Qaidan terrori-iskuihin tukea antaneen - IHH:n välityksellä Denis-miehen elämän Turkissa. Kuvassa Denis Berkan Vantaalla käräjäoikeudessa, kun samaan aikaan myös Mikael Storsjö istui samaisessa salissa syytettynä rikoksesta.

Varmasti Storsjö siis tietää ja tuntee tämän Shamil Basajevin serkkupojan niin kuin myös Shamil Basaevin siskon Khalipatin (s. 4.6.1966), jonka kuulusteluaineisto on osa Storsjön rikoksen esitutkinta-aineistoa. Tämä Khalipat kertoo, että hän muutti äitinsä, Basajevin vaimon, Basajevin nuorimman veljen vaimon, tyttärensä ja edellä mainitun Mechievin perheen kanssa Tshetsheniasta pois Georgian kautta eteenpäin. Tämä porukka saapui siis Suomeen.

Mikael Storsjö kirjoittaa edelleen, että Suomessa ei ole ”ex-puolustusministerin perheenjäseniä”. Suomessa asuvan Islam Mahaurin veli toimi Doku Umarovin ”puolustusministerinä”.


Islam Ruslanovits Mahauri oli läheinen Musa Itajev (Ataev)-nimisen miehen kanssa, jota Mahauri luonnehtii Umarovin ”viralliseksi” edustajaksi Turkissa. Mahauri keräsi IHH-verkoston avulla rahoitusta Umarovin joukoille. Omien sanojensa mukaan kymmenet tuhannet dollarit olivat joillekin pieni raha, kun nämä lähettivät Umaroville tukea Englannista, Ranskasta, Dubaista, Turkista ja Yhdysvalloista. Mahauri kuuluu Storsjön ydinjoukkoon Suomessa. Ingusian emiirina tunnettu Azamat Makhauri (Mahauri; Азамат Махаури) ja Doku Umarovin puolustusministerinä tunnettu Rustam Makhauri (Mahauri; Рустам Русланович Махаури ) olivat myös osallisia Ingusian presidentin Yevkurovin murhaan. Islam Mahauri tuli Suomeen väärällä Islam Taramovin-passilla. Kuten Umarovin ex-puolustusministerin Mahaurin isännimi Ruslanovits osoittaa, niin Suomen Islam Mahaurilla on sama isä. Rustam Mahauri on kuitenkin saatu kiinni ja hänestä on tullut hyvä mies taistelussa Umarovin terroristeja vastaan. Sitä vastoin pikkuveli Azamat Mahauri on jo kuollut. Tämä nuorempi veli Islam Mahauri on hyvinkin Suomessa, koska hän teki jopa rikosilmoituksen minua vastaan, koska olin kertonut nämä julkiset tiedot ja tulkinnut niitä eri näkökulmasta kuin ilmeisesti Kavkaz-Centerin liittolaiset tahtoisivat. Asiassa ei koskaan käynnistetty rikostutkintaa (16.12.2011; No. E 12/274). Isoveli, ex-puolustusministeri Rustam Mahauri on kunnian mies nykyään ja samaa voi toivoa myös pikkuveljestä Islam Mahaurista, jonka Turso varmasti tuntee. Ihmisillä on oikeus kunniallisesti kääntyä pois saatanallisesta flirttailusta terroristien kanssa ja Kavkaz-Centerin kanssa.

Mikael Storsjö turvautuu Aleksanteri-listalla sekaannuksen vauhdittamiseksi runoihin ja värikkääseen kieleen. Hän leimaa minun ”ryhtyvän kiihotukseen kansanryhmää vastaan tavalla joka on ominaista Molarin omissa kirjoituksissaan Vähemmistövaltuutetunkin mielestä”. Storsjö jättää mainitsematta, että kaverinsa tutkintapyyntö ei johtanut koskaan mihinkään syytteeseen tai rikosoikeudenkäyntiin. Juuri noiden käsitteiden tutkintapyyntö, syyte ja rikosoikeudenkäynti sekä rikostuomio hallinnassa Storsjö ei ole erityisen täsmällinen.

Storsjö väittää, että ”minua kohtaan Molari et consortes ovat tehneet kai toistakymmentä tutkintapyyntöä, joista yksikään ei ole ylittänyt edes poliisin tutkintakynnystä”. En kylläkään tiedä, mihin Storsjö perustaa kyseisen väitteensä ja mitä asioiden luonne mahdollisesti kertoisi.
(1) Olen jättänyt rikosilmoituksen – en tutkintapyyntöä -, koska Kavkaz-Center julkaisi törkeästi kunniaani loukkaavia tekstejä satoja. Niiden mukaan olisin aivovammainen skitsofreenikko ja pedofiili terroristi, joka on ollut useita kuukausia Pietarissa mielisairaalassa, syö psyykelääkkeitä ja käy tappamassa Oslossa tiettyjä tyyppejä. Kun Oslossa en ole käynyt koskaan, en ole koskaan syönyt psyykelääkkeitä enkä ole koskaan ollut mielisairaalassa, niin tuollainen kansainvälinen uutisointi pitäisi mielestäni arvioida rikosoikeudellisesti. En ole saanut Tammisaaressa jättämästä rikosilmoituksesta vielä mitään vastausta, vaikka aikaa on kulunut jo puolitoista vuotta. Aineistoa jätin yli 100 artikkelin verran.
(2) Olen jättänyt rikosilmoituksen lievästä pahoinpitelystä ja syrjinnästä, koska Mikael Storsjö tarttui Finrosforumin vuosikokouksen edellä minuun kiinni, väkivalloin vei kamerani ja esti julkiseen tilaisuuteen pääsyn minulta. Syrjinnästä en ole saanut vastausta poliisilta.
(3) Olen jättänyt rikosilmoituksen Kavkaz-Centerin kahden ensimmäisen sellaisen kirjoituksen johdosta, joissa sivusto leimasi minua kgb-agentiksi ja terroristiksi, mutta poliisi päätti tutkinnan rajoittamisesta kustannussyistä, koska Storsjö ja poliisi eivät tiedä, kuka vastaa noiden loukkaavien, valheellisten kirjoitusten kirjoittamisesta. Muita rikosilmoituksia en ole jättänyt.

Storsjö kirjoittaa, että ”viime aikoina on tosin saattanut huomata, ettei Molarin juttuja enää juuri lainkaan julkaista Venäjällä, saipa hän potkut RT-kanavastakin”. Storsjö ei luonnollisesti tiedä asioiden todellisia luonteita, mutta hän kirjoittaa omiansa yhdistäen arvauksia ja viitteitä. Minulta on edelleen joskus pyydetty juttuja, mutta en ole halunnut kirjoittaa mitään, koska kirjoittajapalkkiot olisivat minimaaliset tai olemattomat, - ja ennen kaikkea minä en ole kokenut mitään erityistä kirjoitettavaa. En ole aiemminkaan erityisemmin ollut esillä Venäjän mediassa tai muussakaan mediassa, joten tämä "hiljaisuuteni" ei ole mitenkään poikkeavaa.

Olen tehnyt sen johtopäätöksen, että enää en ilmaiseksi toimi ja kirjoita, koska oma taloudellinen selviytyminen on niin uhattu. Kukaan ei ole estänyt artikkeleiden julkaisemista jos niin tahtoisin. Äskettäin sain kutsun luennoimaan Venäjälle, mutta en voinut nyt vastata niin kuin aiemmin olisin vastannut: nyt ei ole työttömänä varaa ja mahdollisuutta matkustella Venäjälle, kun aiemmin palkka oli riittävä matkakulujen, viisumikulujen ja muiden kustannusten maksamiseen. Työttömän pitää olla myös kotimaassaan työmarkkinoiden käytettävissä. Mitä tulee RT-kanavaan, niin todellakin osansa määräaikaiseksi jo aiemmin sovitun kirjoittamisperiodin päättymisellä – tai sen jatkumisen estymisellä – on Suomen ulkoministeriöllä, joka lähetti vaativaa postia Suomen Moskovan suurlähetystön kautta RT-kanavalle. ”Potkut” ovat kylläkin värikäs ja vauhdikas ilmaus suhteelle, jonka luonteesta Storsjö ei tiedä mitään tai ainakaan riittävästi. Tietysti olen pettynyt, että en voinut jatkaa kirjoittamista kauempaa, sillä olisin halunnut tästä kirjoittamisesta itselleni ansiotulon, mutta sellaiseen ei ollut valitettavasti edellytyksiä kanavan omien kavereiden palkkatarpeiden johdosta.

Tässä asioittensa puolesta argumentoi omien sanojensa mukaan äärimmäisen raitis mies, joka omien sanojen mukaan ei myöskään valehtele. Katsoin monta kertaa Turson nenää, ja totesin, että ei se näytä kasvaneen pitkäksi eikä korvatkaan näytä heiluvan. Miten on siis (tosi)asioiden laita?



. . . . . . . .




_ _ _ _
Juha Molari Юха Молaри
pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html