sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Ateistit ja luopiot eivät tuhoa Kirkkoa ja sen uskoa. Venäjän ortodoksinen kirkko muisti Nikodimianin marttyyripiispaa

Venäjän ortodoksisen kirkon kalenterissa muistetaan tänään sunnuntaina 16.syyskuuta erästä marttyyripiispaa erään kovaan joulun tähden ja marttyyrikuolemien johdosta. Piispa Anfim valmisteli jumalanpalvelusta jouluna vuonna 302 jKr. kovissa oloissa. Elettiin Rooman valtakunnassa vainojen aikaa. Kristinuskon vastaisuus oli silloin jopa julmempaa ja likaisempaa kuin oman aikamme luopioiden villiintyneisyydessä. Nuo kärsimykset todistavat ja vahvistavat uskoa, koska kristityt ovat kestäneet todella kovia aikoja uskonsa todistajina.

Nikodimianin katedraaliin oli kokoontunut noin 20 000 kristittyä. Keisari Marcus Aurelius Valerius Maximianus (Maxentius) lähetti katedraaliin viestinviejänsä. Nämä ilmoittivat keisarin uhkamääräyksen: kristittyjen täytyy jättää kirkko ja uhrata epäjumalille. Muussa tapauksessa keisari määrää kristityt ja kirkon poltettaviksi. Dokumentit eivät kerro, miten moni jätti kristinuskon uhkauksen seurauksena.

Keisarin uhkamääräyksen jälkeen Nikodemian piispa Anfim (Анфим Никомидийский) kastoi ihmisiä ja toimitti ehtoollisen. Kaikki 20 000 kristittyä rukoilivat ja valtaosa kuoli keisarin määräämässä tuho-murhapoltossa, jonka keisari oli määrännyt rangaistukseksi.

Kuolleiden joukossa olivat myös abbedissa Agafia ja Pyhä Theofilia. Piispa Anfim onnistui pakenemaan tulipalosta.

Keisari Maximianus uskoi tuhonneensa kaikki kristityt, mutta myöhemmin hän sai tietää, että kristittyjä elää sitenkin ja kristityt tunnustavat jopa uskoaan valmiina kuolemaan Kristukselle. Maximianus tahtoi lopettaa kristittyjen toiminnan. Keisarin käskystä kenraali Zinon otettiin kiinni ja mestattiin, ja vainot jatkuivat. Italiassa toimitettiin raakoja vangitsemisia: Dorofeius, Mardonios, diakoni Migdopius ja monet heidän tuttunsa vangittiin.

Piispa Anfim vahvisti vangittuja rohkaisevilla viesteillään. Diakoni Teofilukselta löytyi piispa Anfimin yksi viestistä, mutta Teofilus ei paljastanut piispan sijaintia. Sittemmin Maximian onnistui selvittää, missä pyhä Anfim oli. Keisari lähetti sotaväkensä. Sotilaat tapasivat matkalla miehen, jota eivät tunnistaneet piispaksi. Piispa kutsui sotilaat luokseen ja tarjosi heille illallisen. Sittemmin nämä havaitsivat, että he olivat etsimässä tätä miestä. Nyt sotilaat eivät tietäneet, mitä tehdä ja mitä sanoa keisarille. Lopulta sotilaat uskoivat Kristukseen ja heidät kastettiin. Piispa meni kuitenkin keisarin eteen ja ilmoitti, että hän ei pelkää aseiden rangaistusta, vaan haluaa kuolla Kristukselle. Keisari määräsi julman kidutuksen. Piispa Anfim kuoli marttyyrinä iloiten ylistäen Jumalaa. Tämän pyhän miehen muistopäivää on vietetty tänään Venäjän ortodoksissa kirkoissa.

Julmetun keisarin Maximianuksen kohtalo oli surkea. Maximianus oli ollut köyhän perheen poika, joka armeijassa saamansa menestyksen ansiosta oli herättänyt keisari Diocletianuksen myötätunnon ja ihailun. Heinäkuussa 285 jKr. Diocletianus oli adoptoinut Maximianuksen ja nimittänyt tämän kruununperillisekseen. Niin Maximianus oli saanut hallittavakseen Rooman valtakunnan länsiosan. Diocletianus oli kehityttänyt itselleen ja Maximianukselle myös jumalalliset taustat: Maximianuksen esi-isäksi keksittiin Herakles (Herkules). Tämä keksitty Zeuksen poika Herakles (Hercules) tuskin pääsi kuitenkaan kuoltuaan jumalten joukkoon!

Kolme vuotta edellä mainitun hirvittävän, Nikodimian kristittyjä tappaneen murhapolton jälkeen, vuonna 305 jKr., sairauksien heikentämä Diocletianus luopui keisarivallasta ja pakotti myös Maximianuksen tekemään samoin. Sairaus oli pahentunut niin pahaksi, että pelättiin Diocletianuksen kuolevan ja jopa huhuttiin hänen kuolleen, kunnes hän ilmestyi taas julkisuuteen. Hän ei parantunut koskaan kunnolla. Heikko vanhus antoi periksi ja luopui vallasta.

Maximianus yritti palata valtaan vielä useamman kerran – mutta epäonnistuen. Vuonna 307 jKr. Konstantinus (Konstantinus ”Suuri”; Flavius Valerius Aurelius Constantinus Augustus) avioitui Maximianuksen tyttären Faustan (Fausta Flavia Maxima) kanssa, jonka Maximianus oli esitellyt Konstantinukselle. Juuri Konstantinus tunnetaan kristinuskoon kääntymisestä ja julistuksesta, jonka mukaan kaikkia uskontoja kohtaan imperiumissa vallitsee suvaitsevaisuus. Konstantinus oli palannut murhapoltosta kärsineeseen Nikodimiaan keväällä 303 jKr. ja hän oli saanut todistaa Diocletianuksen ja sittemmin saamansa appiukkonsa Maximianuksen määräämien vainojen tuhoja. Diocletianus oli 23. helmikuuta 303 jKr määrännyt tuhottavaksi myös Nikodimian uuden kirkon. Kristittyjä ja pappeja oli vangittu. Konstantinus oli yrittänyt jo tuossa vaiheessa estää ja hillitä vainoja.

Maximianuksen poika oli julistautunut Roomassa keisariksi, isä kapinoi poikaansa vastaan tahtoen itselleen tuon vallan, mutta Maximianus joutui pakenemaan Konstantinuksen luokse Galliaan. Mukanaan Maximianus toi Kontantinukselle tyttärensä. Vuonna 310 jKr. Maximianus vehkeili uudestaan vallanhimossa, nyt Konstantinusta vastaan. Maximianus yritti voittaa Konstantinuksen armeijan itselleen, mutta epäonnistui jälleen. Tällä kertaa mies oli siis vallankaappauksessa tyttärensä miestä vastaan.

Nyt isä – jumalallinen Hercules - oli menettänyt keisarillisen vallan, adoptioisä oli pakottanut hänet luopumaan tuosta vallasta, Maximianus oli käynyt sotaan omaa poikaansa vastaan ja lopulta tyttärensä aviomiestä vastaan. Maximianus teki vuonna 310 itsemurhan. Tyttärenkään kohtalo ei jäänyt siveäksi, mutta sitä isä ei koskaan nähnyt. Vuonna 323 Konstantinus antoi vaimolleen Faustalle arvonimen Augusta, mutta vain muutama vuosi myöhemmin vuonna 326 Fausta tuomittiin kuolemaan aviorikoksesta.

Post scriptum

Minun viikonloppuni oli tavanomainen ja yksinkertainen. Eilen pelasin 9 vuotta vanhan poikani kanssa 3,5 tuntia jalkapalloa läheisellä jalkapallokentällä. Viimeiset puoli tuntia oli löysempää potkimista. Alussa teimme myös aitoja nopeusharjoituksia: polvennostojuoksua, pieniä pyrähdyksiä, juoksimme kilpaa pallon kanssa jotta kovassa vauhdissa täytyy myös kuljettaa palloa ja vielä laukaistakin jne. Sunnuntaina aamulla vanhan miehen jalat tuntuivat vielä vähän väsyneiltä. Pelaaminen onnistui hyvin senkin vuoksi, kun nuorin 3 vuotta vanha poika nukkui liki 2 tuntia rattaissa jalkapallokentällä, kun me potkimme siinä vieressä palloa. 1,5 tuntia onnistui hyvin jakaa huomio molempien harrastukselle.

Tänään sunnuntaina en voinut mennä jumalanpalvelukseen Hietaniemeen, jossa sijaitsee Venäjän ortodoksinen kirkko. Matka olisi ollut sen verran pitkä, että kahden lapsen kanssa koin matkan tarpeettoman kiireelliseksi aamulla, koska en halunnut nuorinta herättää ennen hänen omaa heräämistään. Olimme aamulla 1,5 tuntia jalkapallokentällä, isompi poika jatkoi vielä itsenäisesti melkein tunnin kauemmin ystävänsä kanssa. Sittemmin iltapäivällä hän kävi vielä pelaamassa minijalkapalloa jalkapallokentällä reilun tunnin verran. Niin sunnuntaina tuli jalkapalloa myös 3,5 tuntia pikkupojalle, mutta minun oma liikuntani jäi vähäiseksi – vain lasten huoltamiseksi. Tämäkin tehtävä on arvokas, jos ja kun sitä saa harjoittaa. Kaikille isillehän ei Suomessa tarjoudu mahdollisuutta olla ja elää lasten harrastuksissa niin kuin olisi sopivaa. Minulla on etuoikeutettu asema: kiitos pitkäaikaistyöttömyyden. Voin olla aina ja runsaasti lasten kanssa heidän harrastuksissaan ja kaikissa tekemisissään. Minulla on aikaa!



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),

длительно безработный

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html