tiistai 4. syyskuuta 2012

Heikki Typpö tarvitsee huomiota ja hyväksyntää


Jotkut ihmiset ovat erityisen riippuvaisia hyväksynnästä

Heikki Typpö on jälleen kerran kirjoittanut kovia Juha Molaria ja Johan Bäckmania vastaan. En kylläkään ymmärrä yhtään syytä, miksi hän nyt minua muistaa. Olen ollut viime viikon täysin hiljaakin: pelkästään ystävyyden hengessä marjastanut ja sienestänyt venäläisten ystävieni kanssa "Vihreässä kaupungissa" (vanha "Terijoki; kirjoitus "Terijoen mustikoita ja sieniä").

En aloita spekulaatiota siitä, miten Heikki Typpö kasvoi mahdollisesti lapsuuden vuosista alkaen sellaiseksi hyväksyntää tarvitsevaksi poliittiseksi kirjoittelijaksi, joka etsii tällä hetkellä merkillisesti paikkaansa neljän tunnetun ansioitumismenetelmän avulla.

(1) Kun moittii Vladimir Putinia ihan mistä syystä tahansa ihan miten tahansa, suomalainen kansalaisyhteiskunta osoittaa kiitollisuutta tuota rohkeaa kriitikkoa kohtaan.
(2) Kun moittii Johan Bäckmania ihan mistä syystä tahansa ihan miten tahansa, suomalainen kansalaisyhteiskunta kokee asian melkein yhtä ansiokkaaksi suurteoksi kuin isiemme ja lottiemme taistelu vanhaa suurta vihollistamme vastaan sotien vuosina.
(3) Jo hyvälle ansioitumiselle suomalaisen kansalaisyhteiskunnan silmissä syntyy ikään kuin vankka vakuus johdonmukaisen tinkimättömän asenteen avulla, kun edellisten kahden henkilön lisäksi muistaa moittia Juha Molaria ihan mistä syystä tahansa ihan miten tahansa – tarkistamatta esittämiensä asioiden todenperäisyyttä.
(4) Viime aikojen ansiolistaa voi komistaa pimpin kokoisella reiällä, ja ilmoittaa kaiken jo edellä mainitun kolmen pahiksen jälkeen tukensa Pussy Riot –anarkistiryhmälle (Heikki Typpö ei varmasti kannistele virtsakanistereita mukanaan ortodoksista kirkkoa vastaan tehtäviä tempauksia varten, mutta hänen henkilökohtaisesta kotiolojen käytöksestään emme voi lausua tarkempaa todistuspuheenvuoroa).

Heikki Typpö on valinnut tuon erikoisen menetelmän ansioitumiselleen suomalaisen kansalaisyhteiskunnan lukijakunnan silmissä taas kerran uudemmassa syvällisiä, vaikeita mietelmiä sisältävässä kirjoituksessaan ”Poliittista pornografiaa”. Olisi huomattavan raskasta korjata jokaista asiavirhettä jokaisessa lauseessa, jonka Typpö kirjoittaa mainitussa jutussaan, mutta kohtuullisen uutterasti teen kuitenkin korjaukseni tällä kertaa. Ilmeisemmin Typpö oli kovasti pahastunut, kun hänen edellisen yrityksensä jälkeen en antanut hänelle huomiota blogissani.

Pitkäaikaistyöttömän miehen elämä ei siitä rikastu eikä köyhdy, kun tällä kertaa osoitan Heikki Typön kommentoinnin veroiseksi sivistyneeksi poliittiseksi analyytikoksi, joka kirjoitti kuitenkin nyt aivan perättömiä ja tyhjänpäiväisiä väitteitä toimistani ja ajatuksistani. Ajattelen, että Heikki Typpö on sentään aivan yhtä ansioitunut kirjoittajaksi ja julkaisijaksi kuin Saska Saarikoski ja Helsingin Sanomat, kun nämä tekivät merkillisen rimanalituksen, johon kaikesta huolimatta Venäjän suurlähettiläs Aleksandr Jurjevitš Rumjantsev vastasi kunnioittaen. Jos siis Hesarin erikoinen kirjoitus tuli havaittua ja tunnustettua julkisesti, niin miksi ei siis Heikki Typön syvällinen analyysi (ainakin Saarikosken kirjoitukseen verrattuna). En ole kuitenkaan mikään diplomaatti enkä edes sivistynyt mies, joten minun vastaukseni on vähemmän hienotunteinen, ehkä tämä on jopa suorasanainen.

Typpö kirjoittelee mitä sattuu

Ensimmäisen kappaleen ensimmäisestä lauseesta alkaen hän kirjoittaa ”Pappi Juha Molarin nettisivuista”. Typpö toistaa ensimmäisessä lauseessa ainakin kaksi virhettä: hän kutsuu minua papiksi ja kirjoittaa pappi-sanan isolla kirjaimella. Olen pitkäaikaistyötön kristitty mies, en mikään pappi. Tittelit sopisi kirjoittaa sentään aivan oikein!

Typpö ei mitenkään dokumentoi tai edes yritä dokumentoida esittämiään väitteitä, joita hän esittää. Typpö esimerkiksi määrittelee, että poliittisessa pornografiassa ”ihminen ymmärretään pelkäksi robotiksi jotain autoritaarista järjestelmää (fasismia, stalinismia tai kapitalismia) varten”. Olen todellisuudessa kirjoittanut psykohistorioitsija DeMausen kritiikistä. DeMause moitti yksipuolista sitoutumista Durkheimin holistiseen sosiologiseen malliin ja muistutti, että ihmiset eivät ole sittenkään pelkästään toisistaan kimpoilevia läpinäkymättömiä biljardipalloja, vaan yksilöillä on omia monimutkaisia, yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen vaikuttavia sisäisiä motivaatiotekijöitä ja tunteita. Juuri Typpö menettelee poliittisen pornograafikon tavoin määritellessään stalinismi-leiman avulla minun ja Bäckmanin toimintaa – ikään kuin olisimme pelkkiä robotteja jossakin järjestelmässä.

Typön leimaava kirjoittelu ”stalinismista” on henkistä laiskuutta

Heikki Typön leimaava kirjoittelu osoittaa henkistä laiskuutta. Olen monissa erinäisissä yhteyksissä tehnyt hyvin selväksi, että en osoita mitään ihailua tai kunnioitusta Josef Stalinia kohtaan. Heinäkuussa 2009 kirjoitin ”En ylistä Stalinia”. Elokuussa 2011 kirjoitin, että ”Antifasismia ei suojella muurilla”. Maaliskuussa 2010 teen selväksi myös sen, että Venäjän suurin puolue Venäjän yhtenäisyyden puolue sanoutui irti Stalinin ihailusta: ”Venäjän yhtenäisyyden puolue sanoutuu irti Stalinin ihailusta”.

Olen kirjoittanut myös siitä, miten Viro joutui Stalinin hirmuvallan alaiseksi, vaikka en kuitenkaan hyväksy vallitsevaa miehitysmyyttiä, jota käytetään venäläisväestön alistamiseksi Baltian alueella (Viron miehitys vai ’miehitysmyytti’). Maaliskuussa 2011 kirjoitin blogitekstin ”Luin eilen M.S. Gorbatšovin kirjan ”Perestroika": kirjoituksessa arvioin kommunismin tappiota ja Neuvostoliiton romahdusta.

Huhtikuussa 2009 kirjoitin hyvin kriittisesti Neuvostoliitossa vallinneesta eriarvoisuudesta: ”Neuvostoliitto ei tarkoittanut ihmisten tasa-arvoisuutta, vaan ainoastaan köyhät olivat keskenään tasa-arvoisia niin kuin köyhät ovat keskenään tasa-arvoisia myös 2000-luvun Suomessa. Экономика должна быть экономной , ”talouden on oltava taloudellista”; kommunistisen tasa-arvoisesti köyhät oppivat elämän viisautta suurista julisteista ja iskulauseista. Neuvostoliiton rikkaat elivät aivan omaa elämäänsä. - - - Neuvostoliittolainen oli oikeasti köyhä. Neuvostoliiton sortuminen ei tehnyt häntä köyhäksi, vaan hän oli köyhä jo ennen sortumista. Valtaosa väestöstä ei voinut ostaa koskaan autoa perheelleen. Jos auton arveli ostavansa jotenkin ansaituilla varoilla, autoa piti odottaa useita vuosia. Tällöin autovalikoimaan kuului kolme eri merkkiä: Mosse (Moskvitš; Москвич), Žiguli (Жигули; joka tunnetaan kapitalistimarkkinoinnissa nimellä Lada) ja Запорожец (Zaporozhets), joka tunnetaan lähinnä vammaisille sopivana pikkuautona. Se oli kuitenkin kokonaisten perheiden käytössä. Näitä autoja näkee yhä Venäjän katukuvassa. Neuvostolaatu kestää. Kansa ei saanut ostaa Volgaa: se kuului puoluejohdolle ja takseille.- - - Minä olen sellainen antifasisti, että en murehdi Neuvostoliiton ja kommunismiksi väitetyn ideologisen totalitarismin sortumista. Iloni ei tarkoita kuitenkaan kaiken muuttamista pahaksi, jos jotakin tiedän tapahtuneen Neuvostoliitossa kommunistisen ideologian perusteella. Neuvostoliitto tuhoutui omaan mahdottomuuteensa. Valheelle rakennetut viisivuotissuunnitelmat ja niiden valheelle rakennetut valvontaraportit eivät voi pitää loppujen lopuksi enää koko järjestelmää hengissä, jos suunnitelmien laadinnasta puuttuu kansalaisten, kuluttajien, kysyntään perustuva ohjausjärjestelmä. Tämä ohjausjärjestelmä syntyy vain hinnan ja kysynnän vuorovaikutuksessa, jos kuluttajalla on riittävä vapaus valita ostamisen ja tuotteitten välillä. Neuvostoliitto tuhoutui kommunistisen talousjärjestelmän mahdottomuuteen.”

Täten kirjoittamieni reunahuomautusten leimaaminen stalinismiksi ja stalinismin liittäminen Venäjän presidentti Vladimir V. Putiniin on kaiken kaikkiaan röyhkeää henkistä laiskuutta ja välinpitämättömyyttä, mitä Heikki Typpö osoittaa lukuisten suomalaisten lajitovereitten hyvänä partnerina. Ehkä niin pääsee hyväksytyksi tai luulee pääsevänsä hyväksytyksi muiden joukkoon?

Marxilaisuus ja Neuvostoliiton romahtaminen

Heikki Typpö eksyy kirjoituksessaan Marxin ja Hegelin analyyseihin, mitä spekulaatiota en jaksa tuon alan uskovaisten kanssa käydä tarkemmin. Kirjoitin lokakuussa 2009 yläaste- ja lukiovuosien suosikkikirjastani, Karl Popperin teoksesta blogissani: ”Avoimen yhteiskunnan uhkatekijät ja demokratian itsepuolustus”. Tuossa blogissani ja erityisesti mainitussa kirjassa on tiivistetysti lausuttu osa niistä kriittisistä ajatuksistani, joita koen marxilaista aaterakennelmaa vastaan, mikä ei suinkaan ole sama asia kuin työväenaate. Marx ei ollut työväestöä eikä proletariaattia, toisin kuin minä pitkäaikaistyötön suomalaismies. Minulla on kuitenkin monia kommunistiystäviä, joiden vallankumouksellisuus on mielestäni aidompaa ja vähemmän dollarin hyväksi huutavaa kuin valtaosalla niin sanottuja marxilaisia ja "kommunisteja". En koe vaikeaksi ystävyyttä, vaan pikemmin hyvin helpoksi näiden ihmisten kanssa, jotka ovat hienoja ihmisiä ja heillä on hienot unelmat paremmasta maailmasta. En ole ehkä täysin vakuuttunut menetelmien ja unelmien realistisuudesta, mutta se on eri asia.

Olen kirjoittanut toukokuussa 2009 Alexander Zinovjevin, venäläisen filosofin ja sosiologin, kritiikistä marxilaisuutta vastaan: hänen mukaansa marxilainen ideologia oli yksi tärkeimmistä syistä Neuvostoliiton järjestelmän romahtamiselle (Alexander Zinovjev ja Neuvostoliiton tuhoutuminen).

Typpö arvioi taivasosuutta

Heikki Typpö kirjoittaa: ”Joku nuori polttopullon heittäjä on näköjään Molarin taivasosuuden panttina. Professori Teivainen oli joutilas häpäistäväksi Venäjän mediassa pelkästään poikien poliittisen pätemisen tarpeesta. Juuri näin menetteli aikoinaan myös fasismi”.

Typpö viittaa nuoreen polttopullon heittäjään, millä tarkoittaa kirjoitustani esimerkiksi elokuulta 2012 ”Pjotr Silaev – pakolainen legendan takana”. Siinä missä Typpö tanssii lähes nakuna Pussy Riot -anarkistiryhmän puolesta, joka on riehunut valtaosin Venäjällä, niin minä käsittelen kirjoituksessani kotimaani Suomen asioita.

Kirjoituksessani käsittelen Suomen ulkoministeriön ja median toimintaa sekä oikeusvaltion periaatteita tilanteessa. Taivasosuudestani en lausu tekstissä mitään, vaan korjaan erheellistä viestintää, jota Suomessa johdonmukaisesti harjoitetaan asian johdosta, koska valheiden avulla Suomessa tahdotaan häväistä Venäjän valtiollista järjestelmää ja oikeuslaitosta. Minulle suurin huoli ei ole tietenkään Venäjän järjestelmä, vaan kaksinaismoraalinen poliittinen suomalainen peli, jonka tähden Suomi saatetaan apposen avoimeksi kaikenlaisille häiriköille.

Mitä tulee professori Teivaisen touhuihin, niin en ole lausunut asiasta sanaakaan Venäjän mediassa, ehkä ainoastaan kahdenvälisissä keskusteluissa Venäjällä. En hyväksy professori Teivaisen touhua yliopiston ja Kiasman yhteisprojektissa viedä porukkaa kirkon vastaiseen tempaukseen. Yksityisihmisenä hänen touhunsa voisivat nauttia laajempaa sallittavuutta, mutta ei sellaisenakaan kirkon edustalle sovi mennä riekkumaan yhä vähän kuin professori Teivaisen työhuoneen oven ja kirjoituspöydän eteen sopisi lähteä toimittamaan vapauttavia äänekkäitä manauksia pirun henkeä vastaan. Kritiikki ja vuoropuhelu etsivät oikeusvaltiossa hyväksyttävät muodot toisaalla.

Molari ei ole ”pääoman rinnalla”, vaan köyhälistöä

Ylivoimaisesti sivistynyt Heikki Typpö väittää: ”Molari ja Bäckman, jotka sivistymmättömyyttään eivät tätä ymmärrä, jatkavat taistelua pääoman rinnalla työväenluokkaa ja köyhälistöä vastaan” (kirjoitusvirheet ovat Heikki Typön).

Typön analyysin ensimmäisen osan hyväksyn puolittaan: myönnän itseni sivistymättömyyden äänitorveksi tai pikemmin hätähuudoksi, mutta Bäckmania en voi mitenkään luonnehtia sivistymättömäksi. Sitä vastoin en voi mitenkään pitää osaavana analyysinä väittää meikäläisen pitkäaikaistyöttömän – joka on päivittäin kertonut järjestelmän epäreiluudesta ja omasta kurjistuvasta köyhyydestä (jopa nälästä) – taistelevan ”pääoman rinnalla”. Minulla ei ole todellakaan mitään pääomaa, ei edes sitä omaa intellektuaalista sivistymättömyyteni tähden.

Työväenluokkaa en ole tietenkään varsinaisessa mielessä, kun en ole töissä, mutta työväenluokan töitä olen etsinyt päivittäin työhakemuksissani. Köyhälistöä olen – sitä ei voi mitenkään kiistää suomalaisen tai kansainvälisen laskennan mukaan. Köyhälistöön kuuluminen ei tarkoita, että elämäni olisi läpikotaisin surkeaa: itse asiassa elämäni on pääosin erittäin onnellista ja miellyttävää. Raha ei määritä valtaosaa elämästäni. Rahan puute rajoittaa liikkumista ja harrastuneisuutta, mutta ei lopeta ihmisyyttäni eikä autuuttani kristittynä ortodoksina miehenä.

Mielestäni Typpö tekee väitteessään toistuvan perustavan virheen: hän samaistaa marxilaisuuden työväenluokkaan ja köyhälistöön. Historiallisesti on totta, että juuri marxilaisuus on askaroinut runsaasti työväestön ja köyhälistön kanssa, mutta Marx ei ollut proletariaatti. Minä olen oikeaa köyhälistöä, mutta en ole marxilainen köyhä: minä olen ortodoksi kristitty köyhä mies, joka säilyttää toivonsa myös köyhänä, koska uskon, että Jeesus Kristus on meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Tämä ”meidän kanssamme” koskee uskovaista seurakuntaa, se lupaus on annettu koko maailmalle, mutta se ei ole takuu epäuskoiselle maailmalle, vaikka kuinka marxilaisen aatteen oppinut olisi omatekoisen ”Siperiansa” avulla.

Putin tukee Venäjän jatkuvaa nousua

Heikki Typön suurin tuomio minua ja ilmeisesti Johan Bäckmania vastaan on kuitenkin ”Putinin hallinnon” tähden. Tuo ilmaus ”Putinin hallinto” on Heikki Typön käyttämä tarkemmin määrittelemätön ilmaus, mutta sen käsitteellinen sisältö on outo ja hämärä Typön teksteissä. Nyt Heikki Typpö menettelee juuri niin kuin ensimmäisessä kappaleessa tuomitsi: ihminen ymmärretään pelkäksi robotiksi. Typölle ”Putinin hallinto” on järjestelmä, jossa ihmiset muuttuvat pelkiksi roboteiksi. Minä ajattelen kokonaan eri tavalla tästä maailman laajimman valtion suuresta virkamieskoneistosta. Minulla ei ole edes pienimmän kopeekan paikkaa Putinin hallinnossa: olen suomalainen pitkäaikaistyötön, joka elää Kelan peruspäivärahan varassa. Tietysti ottaisin kunnioituksella ja ilolla vastaan töitä, jos saisin palkallista työtä "Putinin hallinnosta", mutta sellaista työtä ei ole tarjottu.

”Putinin hallinnossa” on monia eri tasoja: on lähempänä Putiniin vuorovaikutussuhteessa olevia poliitikkoja, tutkijoita ja virkamiehiä, mutta on myös hyvin kaukana olevia hallinnon edustajia, jotka tuskin koskaan tapaavat kasvotusten Putinia . Näillä kaikilla eri tasoilla on erilaisia yksilöitä: toiset ovat ahkeria, mutta yksinkertaisia; jotkut ovat ahkeria ja nerokkaita; jotkut ovat laiskoja, mutta luovia; jotkut ovat laiskoja ja kieroja. Kukaan ei ole vain yhtä tyyppiä aina ja kaikissa tilanteissa. Toisilla on pitkä työhistoria. Monet ovat vasta äskettäin saapuneet työharjoitteluun.

Kielellisesti, kulttuurisesti, kansallisesti, aatteellisesti ja uskonnollisesti ”Putinin hallinnossa” on monia erilaisia ihmisiä. Varmasti siellä on runsaasti myös sellaista tehottomuutta ja Putinin mission kannalta negatiivista ainesta, jonka soisin Putinin siirtävän pikemmin vähemmän haitallisiin tehtäviin. Käsitteenä ”Putinin hallinto” on Heikki Typöllä enemmän myyttinen, ideologinen ja uskonnollinen ilmaus (anti-ilmaus), joten sen reaalinen käsittely on hyvin vaikeaa.

Mitä tulee itse Vladimir V. Putiniin, niin hänestä en voi paljon mitään lähempää sanoa, koska en ole koskaan keskustellut hänen kanssaan. Mitä olen lukenut hänen puheitansa ja arvioinut hänen tekemiään ratkaisuja, niin olosuhteisiin nähden hän on erinomaisen hyvin toiminut, mistä kiitollisena Venäjän kansa äänesti hänet suuremmalla suosiolla Venäjän presidentiksi kuin Suomen kansa tuki ketään Suomessa oman ”tasavaltamme” tulevaksi presidentiksi. Omasta puolestani onnittelen Venäjän kansaa ja valtiota erinomaisesta valinnasta presidentiksi, sillä juuri Vladimir Putin voi tukea niin Venäjän kuin koko Euraasian jatkuvaa nousua yhä vahvistuvaksi geopoliittiseksi ja talouspoliittiseksi jättiläiseksi, josta koituu iloa myös savijaloillaan vapisevalle EU:lle. Kukaan politiikko ei tee kuitenkaan pienen tai suuren valtion talousnousua, vaan työntekijät ja yritykset uutteruudellaan ja nerokkuudellaan rakentavat ratkaisevasti kansakunnan vaurauden.

Post Scriptum

Tehdäkseni asiani vielä selväksi kritiikissäni Heikki Typön analyysiä vastaan, muistutan, että olen poliittisesti väritön suomalainen. Tämä tarkoittaa, että minulla ei ole mitään idealistista tai intohimoista suhdetta minkään poliittisen puolueen, poliittisen aatesuunnan tai poliitikon puolesta. Pidän politiikkaa realiteettina, jossa kohtaa hyvää ja vähemmän hyvää. Anarkistia minusta ei saa tekemälläkään.

Poliittinen värittömyys ilmenee myös kriittisyytenäni utopistisen historisismin (marxilainen utopia) ja muiden poliittisten suurprojektien ilmiöitä kohtaan. Minä söin entisen Terijoen alueen terveellisiä sieniä ja nautin ystävyydestä venäläisten kanssa yhteisellä aterialla, kun taas jokainen venäläinen tietää Leninin syöneen myrkyllisiä sieniä ja toimineen hallusinaatioittensa varassa. Stalinilla oli ilmeisesti lapsuuden traumoista peräytyviä stressitilanteessa aktualisoituneita paranoidisia kokemuksia. Risto Ryti juoksenteli astrologien ja spiritistien kokouksissa saaden tukea suurelle visiolleen Suomen lopullisesta tehtävästä isoa vihollista vastaan. Minä en ole myöskään poliittisesti sitoutunut.

Poliittisesti naiviksi ja laiskaksi en aio ryhtyä poliittisesta värittömyydestäni huolimatta. Tässä vaiheessa on jo aivan riittävästi aineistoa, jotta Suomessakin voisi tunnustaa avoimesti, että länsimaisessa mediassa näytävästi esittäytyneet, todellisuudessa Venäjän epädemokraattiset, ryhmittymät Limonovin, Nemtsovin, Udaltsovin, Kasparovin, Berezovskyn, Hodorkovskyn ja Navalnyin sekä muiden henkilöiden rinnalla ja perässä ovat pääsääntöisesti euro- ja dollarirahotteisia operaatioita eikä niillä ole mitään painoarvoa Venäjän kansa laajemmissa riveissä. Joidenkin etua nuo ryhmittymät ajavat, ne ajavat Venäjän luonnonvarojen ja muiden rikkauksien mahdollista uusjakoa mainittujen operaatioiden rahoittajien pyrkimyksiä tyydyttäen. Työväestöstä ja työväen aatteesta puhuminen mainittujen ”kapinallisten” – juridiikan mielessä myös varsin useassa tapauksessa aidosti rikollisliigojen johtajien – toiminnassa on vakavaa huijaamista.


. . . . . . . .



_ _ _ _

Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html