sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Työtön Juha Molari: Voin ajatella muuttoa lapsineni Venäjälle

Vantaalaisen perheen tragedian ja oman pitkäaikaistyöttömyyden johdosta voin ajatella muuttoa lapsineni Venäjälle.

Anastasia Zavgorodnyaya, 29 vuotta vanha Venäjän kansalainen Vantaalta ja hänen aviomiehensä, sudanilaissyntyinen Suomen kansalainen Ehab Ahmed Zaki Ahmed, kokivat järkytyksen, kun heidän neljä lastansa 0-6 vuoden iässä vietiin väkivalloin perheeltä. Elokuussa Zavgorodnyayan vanhin tytär Veronika loukkaantui koulussa. Vanhemmat pojat loukkasivat tytön päätä. Opettaja oli itse todistaja onnettomuudelle ja hoiti hänet pesuhuoneeseen ja levolle vuoteeseen. Onnettomuus ei jäänyt kuitenkaan hetkelliseen lepoon, vaan äiti vei tyttärensä aamulla Helsinkiin sairaalaan, koska tyttären puheessa ilmeni ongelmia. Vanhemmat myös kertoivat onnettomuudesta koululle. Sittemmin koulu kuitenkin kiisti kokonaan Veronikan kertomuksen onnettomuudesta. Kun koulu ei ottanut vastuuta tapahtuneesta, äiti kääntyi sosiaaliviraston puoleen. Sosiaalitoimi ei kuitenkaan päättänyt selvittää koulussa tapahtunutta, vaan menivät suoraan sairaalaan, jossa Veronika lepäsi. Sieltä he noutivat pienen tytön. Sosiaaliviranomaiset kutsuivat poliisin, jotta saavat riistettyä itkevän tytön äitinsä käsistä. Äiti oli tällöin 9 kuukaudella raskaana, joten poliisin toimet häntä kohtaan olivat senkin vuoksi voimakkaita. Poliisi painoi väkivalloin aviomiehen lattiaan ja pistivät käsirautoihin. Molemmat vanhemmat vietiin poliisiasemalle, koska olivat vastustaneet poliisia.

Veronikan jälkeen sosiaalitoimi iski perheen kaksosten kaappaamiseksi päiväkodista. Ahmed ja Maryam vietiin päiväkodista eivätkä vanhemmat saaneet tietoa, mihin heidän lapsensa vietiin. Viranomaiset tekivät moninaisia kyselyjä lapsille. Eräästä paperista käy ilmi, että sopivien kysymysten jälkeen Veronika muistaa, että hänen isänsä oli kerran ”läimäyttänyt takapuoleen”. Tämä läimäytys ei ollut päähän tulleen ongelman syy, mutta lääkärit jättivät avoimeksi mahdollisuuden, että onnettomuus voisi olla tapahtunut kotonakin. Mitään rikosjuttua tai -tuomiota ei ole kuitenkaan lasten pahoinpidellystä näillä vanhemmilla: vain väite riitti, että neljältä lapselta riistettiin oikeus omiin vanhempiin. Sosiaalitoimi ei kunnioittanut edes vastasyntyneen, viikon vanhan pojan oikeutta äitiin, äidin läheisyyteen ja äidin maitoon.

Nuorin poika Yasin syntyi, mutta sosiaalitoimi kävi noutamassa tämän viikon vanhan lapsen pois eikä sosiaalitoimi salli äidin ja isän tietää, missä heidän lapset ovat. Myöskään Venäjän diplomaattien kysymyksiin sosiaalitoimi ei vastaa. Anastasia on kuvaillut Suomessa elämää mahdottomaksi. 

Vantaalaisen perheen tragediasta en luonnollisesti voi tietää kaikkia yksityiskohtia. Olen tietoinen, että joissakin tapauksissa sosiaalitoimen interventiot ovat erittäin tarpeellisia, joskus liian hitaita ja joskus perustuvat epäluuloiseen mielikuvitukseen, jota sosiaalitantat ovat kehitelleet hämärissä omissa ajatuksissaan joidenkin perheiden tuhoksi.

Vantaalaisen perheen tapahtumien kulku antaa aihetta kysyä, onko Suomessa mitään turvamekanismia viranomaisten tekemiä mahdollisia ylilyöntejä tai mielivaltaisia interventioita vastaan. Kuka suojelee, jos sosiaaliviranomainen erehtyy? En voi unohtaa lasten huostaanotoista vastaavan naisvirkailijan häiriintyneitä puhelinsoittoja minulle, kun olin 35 vuotta vanha nuori pappi ja minulla oli venäläinen vaimo. Lopulta en vastannut ja hän erehtyi lähettää tekstiviestin "salaisesta numerosta", jolloin puhelinnumero tuli ilmi ja pääsin henkilön jäljille yksinkertaisen puhelinsoiton avulla toisesta numerosta mainittuun numeroon.  Tuo Helsingin kaupungin lastensuojeluviranomainen oli yli 50 vuotta vanha yksinäinen nainen, jota en tiettävästi ollut koskaan tavannut. Hän oli sairaalloisesti rakastunut minuun: hän alkoi soittaa ja kertoi ilmeisen vilpittömästi harhoistaan, miten olisin pettänyt hänet. Hänen mukaansa minun pitäisi olla hänen luonaan eikä jonkun venäläisen naisen luona, jolle annoin puhelimen jo useamman häiriösoiton jälkeen. Lopulta otin yhteyttä lastensuojeluviranomaisen esimieheen ja pyysin, että tämä ohjaisi mainitun naisen hoitoon kyseisten psyykkisten häiriöiden tähden. Mainitulle naiselle sanoin, että minä kyllä olen miehenä aivan aidosti enemmän mieltynyt alle 30 vuotta vanhaan venäläiseen naiseen kuin lähes oman äitini ikäiseen naiseen. En ollut koskaan tavannut tuota vanhaa naista. Tällaisia häiriintyneitä henkilöitä toimii lastensuojeluviranomaisina. Kuka suojelee lasta ja perhettä, jos yltiöpäisen intervention syy onkin lastensuojeluviranomaisen huolestuneisuudessa enemmän kuin perheen faktoissa? Kuka valvoo byrokraattia?

Vantaalainen tragedia on noussut vakavaksi poliittiseksi mustaksi tahraksi Suomelle. Tämän vuoksi olisi aiheellista pohtia, voisiko Suomi vahvistaa luottamusta ja vuorovaikutusta Venäjän kanssa lapsi- ja perheasioiden keskustelun mahdollistamiseksi, jotta Venäjän ja Suomen valtiolliset suhteet eivät ajaudu ongelmiin. Venäjällä ovat valtamedioissa keskeiset vaikuttajat pohtineet Suomen julistamista vaaralliseksi valtioksi ja kauppasaartoa Suomea vastaan.

Sain tietää Vantaan tragediasta perjantaina 28. syyskuuta kello 10 lehdistötiedotteesta ja sen jälkeen venäläisestä mediasta. Pian ilmeni Suomessa kuitenkin outoja tarinoita Anastasiaa vastaan. Eräs hyvin outo tarina oli Polina Kopylovan (Полина Копылова) kirjoitus Jukka Mallisen Facebook-sivulla. Polina Kopylova on työssä media-assistenttina Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitossa, ilmeisesti henkilöllä on suhteita myös Venäjän ja Itä-Euroopan instituuttiin, joka ainakin tunnetaan kyseenlaisista näkemyksistä Venäjän valtiota vastaan. Hän on ammatiltaan toimittaja ja kirjailija. Hänen syntymäpaikkansa on Pietari. Hän kirjoitti siis Jukka Mallisen Facebookissa Anastasia Zavgorodniajan tapauksesta varsin outoja lisäperusteita lasten huostaanotolle.

Kuva: Polina Kopylovan kumma argumentointi Jukka Mallisen Facebookissa

Polinan mukaan erään internet-sivuston Suzanna-nickin, joka olisi Polinan spekulaation mukaan Anastasia, kirjoituksissa on ”tarpeeksi muodollisia perusteita lastensuojeluilmoitukseen”. Eräänä erikoisena perusteena Polina mainitsee lastensuojeluilmoitukselle: ”aikomus viedä lapsi pois maasta (tosin tilapäisesti, mutta….)”.

Olipa Suzanna-nimimerkistä mitä mieltä tahansa, Polinan argumentti on järkyttävä, sillä Rantalan ja Pyykösen tapaukset muistuvat mieliin. Mutta miksi Polina kirjoittaa tuollaista? Miten voi Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liiton media-assistenttina ja sihteerinä toimia ahdasmielinen tyyppi, joka pitää lastensuojeluilmoituksen perusteena ”aikomusta viedä lapsi pois maasta tilapäisesti”. Onko todella sellainen ennakko-olettamus, että jos kerran olet eksynyt venäläisenä muuttaaksesi Suomeen, niin tänne sinä ja sinun lapsesi jäävät vaikka pakolla?

Venäläisten lasten huostaanoton peruste on ollut joskus todellakin "aikomus viedä lapsi Venäjälle". Miten ihmeessä aikomus tai edes päätös viedä lapsi Venäjälle voisi tai saisi olla huostaanoton peruste? Jo itsessään "aikomus" on liian epämääräinen. Kai ”aikomuksia” voi olla hyvin monenlaisia. Ja erityisesti Venäjän kansalaisille "aikomus" voi olla jopa erityisen perusteltu oman kansallisuutensa ja perhesuhteittensa johdostakin.


Kuva: Juha Molari on pienen vauvan kanssa Pietarissa 

Voin itsekin pohtia ratkaisua, että aikoisin viedä lapseni Venäjälle, jotta he kasvaisivat Venäjällä Venäjän kansalaisina: minä pitkäaikaistyötön mies en ole löytänyt työtä Suomesta yli vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen, mutta jos saisin työpaikan Venäjältä, jossa palkka olisi kohtuullinen (esim. 3500-4000 euroa), silloin voisin elättää lapseni paremmin Venäjällä kuin ikinä Suomessa moninaisessa niukkuudessa itse kituuttaen, ja varmasti aikoisin viedä perheeni Venäjälle. Venäjä on luonnollinen ympäristö uskonnon ja kulttuurin johdosta: lapset ja minä olemme Venäjän ortodoksisen kirkon jäseniäkin.


Kuva: Juha Molari muistaa kunnioittaen tätä ortodoksista kirkkoa Pietarissa, missä nuorin lapsi kastettiin  

Tuhannet suomalaiset vievät lapsiaan ulkomaille, koska muuttavat ulkomaille lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi työn tai vuodenaikojen tähden pois Suomesta. Tänään olin babysitter varhaisesta aamusta iltaan. Tietysti tämäkin elämä oli laadukasta aikaa lasten kanssa: pesin nuorimman peppua, laitoin ruokaa, siivosin lattioita, ja lopulta pelasin vanhimman kanssa jalkapalloa liki 2 tuntia. Harjoittelimme kovien potkujen laukomista syötöstä kovaan juoksuvauhtiin noin 20 metrin päästä maalista. Mutta jos saisin sen 4000 euroa kuukaudessa, niin minun ei tarvitsisi olla aina ja joka päivä vain babysitter, vaan minulla olisi miehen palkallinen ansiotyö. Ehkä silloin ostaisin itsellekin jalkapallokengät, joihin nyt ei ole varaa. Ehkä silloin potkisin jalkapalloa poikani kanssa Pietarin ja Moskovan jalkapallokentillä. Minä voisin ajatella. Kaksi nuorinta poikaani eivät tarvitsisi edes viisumia: he ovat Venäjän kansalaisia. Seuraamme tiiviisti myös Venäjän koulujen opetusohjelmaa, joka on melko paljon edellä Suomessa venäjää äidinkielenä opetettavien opetusohjelmia. Koulutuksellisesti voisin myös ajatella, että lapset saisivat hyvän äidinkielensä mukaisen koulutuksen, jos saisin töitä Venäjältä ja muuttaisimme sinne. Voin siis ajatella. Ajattelu ja ajattelun toteuttaminenkaan ei saa olla kuitenkaan mikään lasten huostaanoton peruste, vaikka niin on ollut Rantalan ja Pyykösen tapauksissa, ja vaikka Polina kirjoittaa tuollaista kummallista myös Anastasian lasten johdosta.

Kaiken kaikkiaan Suomi elää kohtalokasta aikaa, jolloin Suomen pitäisi jo oppia monikansalliseen ja monikulttuuriseen globaaliin maailmaan, jossa lapsia ei alisteta valtiolle, vaan lapsia suojellaan, lapsia rakastetaan ja lapsille tarjotaan tulevaisuus. Tällä hetkellä taistelu fasismia vastaan käydään siinä, miten fasistinen mielivalta lapsia ja heidän perheitään vastaan saadaan kukistettua.


Kuva: Juha Molari vieraili lastensa kanssa tässä pietarilaisessa museossa, jossa muistettiin Neuvostoliiton voittoa fasisteista.



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html