keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Vanhentunut vastakkainasettelu

Pieni Suomi elää globaalissa taloudessa. Suomi on erityisen riippuvainen kansainvälisestä kaupasta. Minulle sopii erittäin hyvin, että suomalaiset eivät asu enää syvissä korpimetsissä kantojen ja kivien alla. Elämme tietoyhteiskunnassa. Olemme avoimet vuorovaikutukseen.

Kuva: Vuonna 2010 "Pyöreän pöydän" konferenssi, joka ilmensi molemminpuolista halua yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen oman aikamme maailmassa.

Vanhentuneita asenteita saa kuulla valitettavasti aina satunnaisesti. Niissä ikävänmielisissä asenteissa näkyy ja kuuluu röyhkeys milloin ketäkin valtiojohtajaa ja valtiota vastaan. Vanhentuneessa asenteessa emme ole vielä saapuneet syvistä korpimetsistä arvostavaan vuorovaikutukseen, joka toteutuu globaalissa maailmassa. Arvostavaan vuorovaikutukseen pitäisi kyetä, vaikka arvoissa ja uskomuksissa olisikin eroa. Suomi ja suomalaiset eivät voi vetäytyä kantojen ja kivien alle.

Hyvissä asenteissa on oppimista. Minä olen eniten kiinnittänyt huomiota huonoon Venäjä-osaamiseen. Virheet ovat kahdenlaiset. Yhtäällä Venäjästä muodostuu uhka, ikään kuin maailmaa valloittava Neuvostoliitto olisi palaamassa takaisin. Siinä maailmassa toiset puolustavat voimakkaasti Neuvostoliittoa ja toiset näkevät punaisen vaaran. Yhtä paljon ”puolustajat” kuin ”vastustajat” tekevät vakavia vaurioita informaatiosodassa: vanhentuneet asenteet palaavat, nykyaikainen vuorovaikutus katoaa.

Lieveilmiöitä esiintyy Suomessakin. Niiden kertomisessa ja uutisoinnissa voi valita vähemmän tai enemmän rakentavan lähestymistavan. Vähemmän rakentava lähestymistapa liioittelee ongelmia värikkäällä otsikoinnilla ja mielikuvilla. Yhtä vähän rakentavaa olisi vaieta ja valehdella. Oikeista asioista voi puhua, jos puhuu oikein ja rehellisesti liioittelematta. Samanaikaisesti on vähintään yhtä tärkeää, että oikeista hyvistä uutisista myös uutisoidaan näkyvästi. Ainoa uutinen ei saisi olla "paha uutinen". Olen jossakin määrin kärsinyt Suomen ja Venäjän suhteissa uutisoinnin negatiivisuudesta, jolloin voittopuolisesti hyvät kokemukset jäävät valtaväestölle kertomatta. Ne eivät kiinnosta. Niin todellisuus vääristyy kielteisten asioiden johdosta, joista toki sopii myös kertoa silloin, kun on aihe sen arvoinen.

Suomalaisetkaan eivät kävele yhdellä lestillä valmistetuilla kengillä niin kuin eivät venäläisetkään. Moninaisuutta ei saisi unohtaa. Venäjältähän on suomalaisessa uutisoinnissa saanut kohtuuttomasti palstamillimetrejä suhteellisen marginaalisiksi ryhmiksi joutuneet "miljoonan marssin" mielenosoittajat ja tuo järjestelyväki, vaikka kommunisteissakin olisi ollut intressejä tuohon marssiin. Valtaväestö ei anna merkittävää tukea Navalnyin, Nemtsovin, Pussy Riotin ja vastaavien touhuille, joista Suomessa saa aivan liioitellut käsityksen ikään kuin venäläisen kansa oli noussut hallitsijoitaan vastaan! Uutisoinnissa mittasuhteet hämärtyvät liian usein: tämä ongelma näkyy niin Suomessa kuin Venäjällä. Tietenkään ei sovi olettaa, että professori Teivaisen touhut edustaisivat edes valtaosaa suomalaisten vakaumuksesta, kun suomalaiset kunnioittavat yleensä asiallista suhtautumista kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan. En tiedä, missä määrin Venäjällä kyetään tai tahdotaan arvioida edes, miten yhden suomalaisprofessorin perfomanssi edustaa marginaalista käsitystä Suomessa.

Liian monet ihmiset tahtovat leimata kunnioittavan vuorovaikutuksen YYA-hengen avulla, joka kärjistetään sanoihin ”suomettuneisuus” ja ”alistuneisuus”. Minä olin täysi-ikäinen suomalainen YYA-Suomessa, mutta en ollut ”alistunut” enkä ”suomettunut”. Tuo pohdiskelu on pääsääntöisesti pahatahtoista : siinä palautetaan jälleen vanhentuneet asenteet Neuvostoliitosta, sen puolustamisesta tai sen vastustamisesta, vaikka pitäisi puhua oman aikamme globaalista maailmasta.

Katson lähtökohtaiseksi faktaksi omille asenteilleni sen, että Suomi ei voi olla yksin. Suomi on pieni maa, jonka on säilytettävä tulokselliset vuorovaikutussuhteet kaikkiin ilmansuuntiin. Moralistisissa seikkailuissa, joihin suomalaiset ovat joskus teeskentelyssään vajonneet, ei rakenneta suomalaisten hyvinvointia ja menestystä. Reilu, rehti oma toimintatapa ei tarkoita, että korpimetsän kantojen ja kivien alta kapuaa esiin suomalainen rakkikoira, joka karvat pystyssä haukkuu kaikkea liikkuvaa poliittisten tuulahdusten ja kulloisenkin hajuaistinsa mukaan. Minä näen suomalaisuuden ystävällisyytenä, jossa suomalaisten menestys tulee idän ja lännen välissä, koska suomalaiset osaavat toimia kaikissa toimintakulttuureissa ja suomalaiset eivät lähde mukaan poliittisten tuulahdusten ehkä virittämiin merkillisiin retkiin milloin ketäkin vastaan ja toisen puolesta.

En pidä suomalaisten parhaana ominaisuutena vilpittömyyttä: usein on ollut kuultavissa, että ilkeämielisyys ja pilkallisuus ovat melkein patologista, vaikka samanaikaisesti suusta päästetään kepeitä rakkauden lauluja. ”Me rakastamme”, mutta aina rakastamme toista erilaisena kuin hän on ja niin me tahdomme muuttaa tuo toinen sellaiseksi kuin itse tahdomme. Toinen versio tuosta moralismista on itsepintainen kiistäminen, jolloin uskomme ”rakastettavan” toisen myös erilaiseksi kuin hän todellisuudessa on. Vakuuttelemme vastoin tosiseikkoja, että venäläiset eivät voi oikeasti tukea poliittisesti Vladimir Putinia.

Euroopan Unionin talous on murtumisvaiheessa. Nämä haasteet koskevat yhtä hyvin eurovaltioita kuin euron ulkopuolelle jättäytyneitä EU-valtioita. Suomen edellytykset maksaa velalla toisen velkaa ja antaa luottoa järjestelmän säilyttämiseksi ovat hyvin rajalliset. Menetelmä ei ole sinänsä edes reilua markkinataloutta, jossa eräs perustekijöistä on riski. Talouden kurinalainen hoitaminen ei ole samaistettavissa valtiolliseen, kansalliseen ja kulttuuriseen vastakkainasetteluun. Kriisitilanteissa ilmaantuu tietysti aina irvileuat, jotka toivottavat riemurinnoin tuhoa järjestelmälle, koska luulevat kapitalismin jälkeisen autuaan paratiisin syntyvän kurjien vapautuessa orjuudesta. Tuollaista myyttistä historisismin uskontoa en tunnusta.

Suomen koko ja maantieteellinen sijainti tarkoittavat, että kaikissa tilanteissa Suomi elää läntisen Euroopan ja Euraasian välissä. Tämä voidaan nähdä mahdollisuutena, kuten monet pietarilaiset ystäväni katselevat Suomea myönteisesti mahdollisena partnerina ja ystävänä. Tai tämä mahdollisuus voidaan menettää tappioksi yhtä hyvin suomalaisille kuin kaikille naapureillemme, joiden kanssa voisimme tehdä paljon hyvää yhdessä.



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри

pitkäaikaistyötön (elää Kelan peruspäivärahalla),

длительно безработный

GSM +358 44 275 8284

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html