perjantai 12. lokakuuta 2012

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme


Tohtori Juha Molarista syntyi muodollisesti akateeminen tohtori opintojen ja väitöskirjan jälkeen, mutta vasta nälässä lausutut rukouspyynnöt tekivät varsinaisen tohtorin, jossa sanaan yhdistyy eletty jännittävä kokemus suomalaisesta   vallankäytöstä:  niin teologian tohtori rukoilee monta kertaa päivässä Isä meidän –rukouksessa, että   helvetillinen elämä päättyy mahdollisimman pian heti, kun Jumala tekee vallankumouksen, jonka jälkeen kaikki on uutta.

Suomalainen ja eurooppalainen köyhyys kasvaa kulissien alla, jonot eivät mahdollisesti eurooppalaisen talouskriisin syventyessä enää mene tyynesti vain Myllypuron hallille leivän noutamiseen, vaan nämä ihmiset menevät maan mahtavien oville. Kriisitunnelmissa syntyi myös niin sanottu Q-evankeliumi, kadonnut evankeliumi, joka kuvastaa Jeesuksen seuraajien tunnelmia ja muistoja Jeesuksesta. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit ovat käyttäneet tuota kadonnutta evankeliumia lähteenään, kun kirjoittivat evankeliumit. Tuo Q-evankeliumi ilmentää niitä ahdistetun köyhän ihmisen kamppailevia tunnelmia, kun hyvinvointi on loppunut ja vakaumuksellisuus uhkaa tulla myytäväksi leipäpalasta, jota köyhä tarvitsee.



Venäläisten toimittajien pitäisi mennä Salolaisen kulissien lisäksi Myllypuron köyhien jonoon


Maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina jaetaan Helsingin Myllypurossa ilmaiseksi leipää, leikkeitä ja muita tuotteita. Jonossa on useita satoja ihmisiä.

En ole nälästäni huolimatta tutustunut tuohon toimintaan, vaan olen pitänyt kunniana nälkää. Ehkä olen suomalainen jääräpää siinä, että haluan ansaita ruokani, jos syön. Nälkä pakotti kuitenkin nöyryyteen. Eilen söin monivitamiinitabletin ja join vettä. Tänään söin jopa maukasta jälkiruokaa, kun Myllypurosta sitä saa.

Jonossa saa odottaa pari tuntia. Aikaisimmat jonottajat tulevat ehkä jo kello 6, vaikka ovet avautuvat kai noin kello 8:30. Paras "tarjoilu" ei suinkaan ole väistämättä heti ovien avauduttua, sillä tavaraa saattaa tulla jakoon myöhemminkin.

Jotenkin tulee mieleen Neuvostoliiton köyhät vuodet, kun ruokakauppaan tuli jotain hedelmää: jono oli valtava, kun ihmiset saivat sillä kerralla mahdollisuuden jonottaa appelsiineja, joita he ostivat ruplillaan. Nyt Helsingissä Myllypurossa meillä köyhillä ei ole rahaa, jolla ostaisi ruokaa, jota on ruokakaupoissa aivan riittävästi. Tilanne on sikäli erilainen. Jono on kuitenkin valtava.

On turha väittää, että vain ilmaisen ruoan tähden hyväosaiset tulisivat jonottaa pari tuntia. Ihmiset tulevat jonottaa valtaosin sen tähden, että heillä on nälkä, heillä ei olisi rahaa riittävästi ostaa ruokaa itselleen ja perheelleen. Tämä ruoka on ihan kelvollista, usein viimeisen eräpäivän ruokaa, mutta eihän sitä tarvitse syödä montaa päivää.  Jos Venäjän toimittajat tahtovat tutustua Suomen oloihin Pertti Salolaisen (Kokoomus) käytävän keskustelun kulissien ohessa, heidät voisi opastaa Myllypuron köyhien leipäjonoon.  Tuo jono kertoo profeetallisemmin ja totuudellisemmin Suomesta ja sen näkymistä kuin vanha Pertti.


Isä meidän –rukous oli osa kadonnutta Q-evankeliumia


"Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme" (Lk. 11:3/Mt. 6:11) tunnetaan Isä meidän –rukoukseksi kutsutun rukouksen pyynnöstä. Tuo pyyntö on kirjoitettu erikoiseen tekstijaksoon kadonneessa Q-evankeliumissa, jota sittemmin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kirjoittajat käyttivät kirjallisena lähteenään omaa kirjoittamistehtäväänsä varten. Teksti on varsin hyvin entisöitävissä kreikaksi, joka oli tekstin alkukieli. Olen entisöinyt koko Q-evankeliumin myös suomeksi. ”Suomennettu” Q-evankeliumin rekonstruktio löytyy väitöskirjani lopusta.

Kadonneen Q-evankeliumin tekstiyhteydessä kertomus alkaa Jeesus näystä, että taivaasta on sinkoutunut saatana.  Saatanan sinkoutumista taivaasta maahan seuraa näky Pojasta ja Isästä, minkä jälkeen Jeesuksen seuraajia opetetaan rukoilemaan. Isä Meidän –rukousta siis kehystää taistelut saatanallisia voimia vastaan.  Se ei ole niin paljon kauppias isän ja opettaja äidin sievästi kasvattava iltarukous tyttärensä ja poikansa oman huoneen pienen sängyn äärellä ahkeran työpäivän ja kaikkinaisten pianotuntien jälkeen.

Isä meidän –rukoukseksi kutsutussa rukouksessa pyydetään Jumalan valtakunnan saapumista. Rukouksen jälkeen kerrotaan Jumalan valtakunnan saapumisesta eksorsismissa, Jeesuksen toimittamassa pahojen henkien manauksessa. Muistettakoon, että sikäläinen uskonnollispoliittinen eliitti oli nimennyt tiettyä väkeä riivaajien orjuuttamiksi. Jeesus vapautti heidät. Ja tuo vapautus ärsytti valtaeliittiä, joka olisi halunnut hallita menoillaan riivaajien orjuuttamiksi nimeämäänsä kansanjoukkoa. Niin Q-evankeliumi ilmoitti, että Jeesus on suurempi kuin Salomo ja Joonas. Köyhät siis liittyivät autuaiden joukkoon eivätkä kysyneet autuudelleen lupaa valtaeliitiltä. Tämä oli ennen kaikkea uskonnollis-hengellisessä vallankäytössä tapahtunut vallankumous, jolla olisi väistämättä ollut myös syviä taloudellisia ja poliittisia seurauksia silloisessa yhteiskunnassa.

Isä meidän –rukouksena tunnettu pyyntöjen jakso koskettelee omistamisen ja köyhyyttä monessakin kohdassa: Jeesus opettaa pyytämään ”jokapäiväistä” leipää (Luuk. 11:3/Matt. 6:11), antamaan anteeksi velat (Luuk. 11:4/Matt. 6:12-13), pyytämään leipää Isältä (Luuk. 11:13/Matt. 7:11), kertoo ryöstön kohteeksi joutuvasta kodista (Matt. 12:29, tekstin suhde Q-evankeliumiin on epävarma) sekä kuvaa saatanan valtakunnan perheiden ja valtakuntien riitautumista itsensä kanssa (Luuk. 11:17-18a/Matt. 12:25-26).


Isä Meidän –rukous ei anna aihetta romantiikalle


Jaksoon sisältyvä Isä Meidän -rukous on yksi tutkituimmista kohdista Uuden testamentin aineistossa. Monet Raamatun selittäjät ovat taipuvaisia ihannointiin siitä, kuinka hyväntahtoisesti Jeesus ottaa kaikessa toiminnassaan ”vakavasti päivittäin tarvitsemamme leivän”.  Todellisuudessa Jeesus oli vähemmän skandinaavisen sosiaalidemokratian tai eurooppalaisen valistuneen porvarismin edustaja. Pikemmin hän eli köyhien kokeman tuskan keskellä.

”Jokapäiväisen” leivän tulkinta ”tulevaksi” saman päivän leiväksi perustuu ajatukseen, että Jeesus liittyisi juutalaiseen aamurukoukseen. ”Jokapäiväinen” on tulkittu myös ”eskatologiseksi vapautukseksi”. Tällöin otaksutaan Jeesuksen julistavan ylipäätänsä apokalyptis-eskatologisesti (lopunajallista) sanomaansa. Rukous liittyy siis niihin odotuksiin, että tämä saatanallis-maallinen helvetillinen elämä päättyy mahdollisimman pian, kun Jumala tekee vallankumouksen, jonka jälkeen kaikki on uutta. Teologia on hyvin radikalisoitunut, ei suinkaan sellaista rauhaan ja hiljaisuuteen tyynnyttelevää kuin nykyiset kirkolliset käytännöt. Tietysti täytyy muistaa, että radikalisoitunut teologia syntyi yhteiskunnassa, jossa ihmiset elivät radikaalisesti epäreiluissa, väkivaltaisissa ja korruptoituneissa oloissa.


Herran rukouksen pyyntö tulevasta leivästä muistuttaa jakeen Luuk. 14:15 kuvausta Jumalan
valtakunnan juhla-ateriasta. Jakeet Luuk. 6:21 ja Luuk 22:30 voivat antaa tukea eskatologiselle odotukselle, kun tulkitaan ilmaisua ”jokapäiväinen leipä”. Ilmauksen tulkintaan ”välttämättömäksi leiväksi” on vaikuttanut evankeliumien moitteet rikkautta vastaan. Jeesuksen seuraajan pitäisi tyytyä välttämättömään. Jos tahtoo turvata enemmän kuin välttämättömän, menettää rohkeuden Jumalan valtakunnan julistajana ja Jeesuksen seuraajana. Sama eetos näkyy myös Q-evankeliumin sanoissa murehtimisesta: ”Älkää murehtiko sielusta, siitä mitä söisitte, älkääkä ruumiista, siitä mitä päälle pukisitte” (Luuk. 12:22b/Matt. 6:25). Tätä lausetta ei lausuttu alkuaan muotibutiikissa Versachen vaatteita sovittelevalle herrasmiehelle tai ladylle, jotka miettivät muodin muutoksen tarpeita vaatteiden ostossa, vaan ne olivat vapaudestaan kamppailevalle ihmiselle annettu moraalinen valintaohje. Profeetallisen totuuden ja vapauden säilyttäminen voi vaatia, että Jeesuksen seuraajan täytyy luopua patronomuksen tarjoamasta ylläpidosta ja sen myötä kelvollisista vaatteista, ruoasta jne.


”Jokapäiväisen leivän” hyväntahtoisuus ja sen mukaiset lempeät nuoremmat tulkinnat ovat kuitenkin kiistanalaisia jo silläkin perusteella, että Herran rukous näyttäisi ilmaisevan itse asiassa samaa lopunajallista askeettista eetosta, joka Q-evankeliumin mukaan vaati tämän maailman hyvinvoinnin hylkäämistä. Nuo nuoremmat tulkinnat ovat syntyneet suhteellisen kelvollisissa oloissa teologisissa kirjastoissa ja hyvän lounaan jälkeen teologissa seminaareissa. Jeesuksen seuraajien keskuudessa hyvinvointi oli uhka sille autuudelle, jonka arvoisesti olisi pitänyt odottaa Jumalan valtakunnan saapumista (vrt. Dan. 12:12). Monen päivän leivän etsiminen olisi turvautumista patronusten tukeen, flirttaillen antautumista uskolle vihamielisille tahoille. Sittemmin tiedetään kristinuskon historiasta ja kanonisten evankeliumien tarinoistakin, että Jeesus sijoitetaan tämän hyväosaisen establishmentin kaveriksikin, hän siirtyy tarinoiden kerronnassa köyhien radikaalista pioneerista keskiluokkaisten ja yläluokkaisten hengelliseksi juttukaveriksi.


Q-evankeliumissa on ihanteeksi muodostunut antautuminen Jumalan varaan. Omaa turvallisuutta ei varmisteta omistamisen avulla. Sadonkorjaajalta vaadittiin enemmän kuin Diogenes antama malli kyynikolle edellytti (esim. DL 6:22): Diogenes asetti eväänsä laukkuun, mutta Jeesus-liikkeen sanansaattaja kulki laukutta. Omaisuuden vastustamiseen sopi, että rukouksen pyyntö velkojen anteeksiantamuksesta, ”koska mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa”, ei ollut kannanotto ylivelkaantuneiden pienviljelijöiden puolesta. Kyse ei ollut velasta suurtilalliselle, vaan vaatimus hylätä omaisuus: velaksi annettua omaisuutta ei saanut pyytää takaisin, jos tahtoo saada anteeksi ”velat” Jumalalta (Luuk. 11:4/Matt. 6:12–13). Herran rukouksessa on ilmaistu kiusaukseen joutuminen välittömässä yhteydessä velan anteeksiantoon.


Saatanallis-maallisessa maailmassa olemme toimeentulon turvaamisessa alttiit luopumukselle


Kyse oli aivan samahenkisestä uskollisuuden koetuksesta, jonka jo Jumalan Poika kohtasi Q-evankeliumin alussa: valtakuntien vastaanottaminen paholaiselta. Raamattuansa lukeneet kristityt muistanevat, että Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumien alussa on ns. kiusauskertomus, jossa Jeesus on autiomaassa paholaisen kiusattavana. Tämä mainittu teksti periytyy juuri Matteuksen ja Luukkaan osalta kadonneeseen Q-evankeliumiin. Kertomuksen eetos on haastava: sen mukaan paholainen tarjoaa (maallisia) valtakuntia Jumalan pojalle. Vallankäyttö tässä maailmassa on koettu tuolloisessa Jeesus-liikkeessä siis saatanalliseksi järjestelmäksi. Ei siis kovin kaunis kuva maallisesta ja uskonnollishengellisestä valtaeliitistä! Yksittäisen kertomuksen ja koko kadonneen Q-evankeliumin syntypaikka ei ollut valtaapitävien kabineteissa.


Kaikki tunnetut πειρασμός-tapaukset (paitsi 1 Tim. 6:9; sana tarkoittaa ”koettelemusta” ja esiintyy Isä meidän -rukouksessa) ennen vuotta 150 jKr. merkitsevät koetusta tai testiä, jossa tutkitaan uskollisuutta tai lahjomattomuutta. Rukouksen ”kiusauksessa” (po. koetus) ei ole tietenkään kyse sisäisestä psykologisesta epävarmuudesta ja houkutuksesta syntiin. Rukoilija pyytää lähestyvän ratkaisevan lopunajan tähden, ettei joutuisi sellaiseen pakotettuun tilanteeseen, jossa hän ei säily kestävänä oikealle elämäntavalleen. Näin pääsemme käsiksi siihen psyykkiseen, hengelliseen ja moraaliseen tunnelmaan, jossa Jeesuksen seuraajat ovat eläneet. Lukijoilla on nyttemmin tietenkin mahdollisuus olla erimieltä silloisesta tunnelmasta, mutta asiallista olisi kuitenkin tiedostaa Jeesuksen seuraajien aito tunnelma elämänsä koettelemuksista. Eläytyessä tuohon alkuperäiseen eetokseen ja psyykkiseen maailmaan saatamme löytää myös paremmin myötätuntoa oman aikamme köyhiä kohtaan, jotka saattavat lausua useammin kerran vähemmän kauniisti oman aikamme valtaapitävistä. Ehkä he eivät luota edes poliitikkojen lupauksiin uudistaa Suomi vaalit vaalien jälkeen yhä paremmaksi. Jeesuksen liikkeessä ei ollut luottamusta niin sanottuihin vallanpitäjiin, vaan ainoastaan Jumalan räjäyttävään vallankumoukseen, jonka jälkeen kaikki on uutta.


Tämän Isä meidän –rukouksen pyyntöjen psykohistoriallisesta sisällöstä olen väitellyt akateemisesti tohtoriksi Helsingin yliopistossa, mutta nyt omassa köyhyydessäni ja nälässäni Jumala on tekemässä minusta varsinaista tohtoria temptation (tentatio) ja oration avulla. Nyt alan kokea kirjojen lukemista enemmän nälkäistä vatsaani koskettavalla tavalla, miten rukouksen pyynnöt ovat haastavia ja merkityksellisiä: toimeentulon turvaamiseksi olen muiden ihmisten tavoin altis kiusaukselle vaieta ja myöntyä siihen asetettuun rooliin, jossa totuuden puolesta ei enää saarnata, jossa valheita ei enää paljasteta, ja jossa pelätään patronomuksen (tai työn ja toimeentulon) tarpeisiin kaikkea ”toisinajattelua”. Suomi on erityisesti antautunut saatanalliselle peirasmokselle (πειρασμός) näissä ja muissakin muodonmuutoksissaan.


Kiusauskertomuksessa paholaisen tarjoukset ylläpidosta nälkäiselle Jumalan Pojalle ovat sellaisia lopunajallisia testejä, joiden kuvaamia uhkia rukoilija tahtoisi välttää. Mammonaa ja Jumalaa ei voinut palvella yhtä aikaa. Juuri mammonan palvelussa ihminen antautui saatanalliselle peirasmokselle (πειρασμός).


Omaisuuden ja toimeentulon turvaamisen kiusaus


”Kiusaukseen pakottaminen” (Lk. 11:4/Mt. 6:12–13), jonka rukoilija tahtoo välttää, on epätoivoinen elämäntilanne, jossa rukoilija sortuu ilmaisemaan epäluottamuksensa Jumalan huolenpitoon ja lankeaa paholaisen tarjouksiin omaisuuden tai pelkän toimeentulon saamiseksi. Sellainen langennut ihminen ei seuraa enää totuudessa Jeesusta, vaan on alistunut saatanalliseen järjestykseen.


Myös Vanhan testamentin Danielin kirjassa asetettiin uskovien ihanteeksi uskonnollinen odotus ja kestävyys Jumalan valtakunnan saapuessa. Epäuskoiset hallitsijat jakoivat lahjoja, kunnianosoituksia ja palkkioita suojateilleen (Dan. 11:38–39, 12:10–12). Uskottomat ja luopiot lankesivat noihin kunnianosoituksiin ja lahjoihin itsensä turvaamiseksi.


Q-teksti kertoo, mitä kiusaus voi saada aikaiseksi: kaikki Jeesuksen seuraajien julistamaan uskonnolliseen herätyksen (Q-herätykseen) osallistuneet eivät jatkaneet Jumalan valtakunnan opetuslapsina. Jotkut jättivät jo jonkin ajan kuluttua autuudesta huolehtimisen ja Jumalan valtakunnan etsimisen vähemmälle ja palasivat koteihinsa. He tahtoivat turvata elämänsä ja vaikenivat tuosta syystä profeetallisesta totuudesta. Q-evankeliumin näkökulmasta tämä luopumus tarkoitti, että saastainen henki palasi takaisin tyhjään, lakaistuun ja kaunistettuun kotiin (Luuk. 11:25/Matt. 12:44). Suomessa on tuhansia velkarahalla ostettuja omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja, joiden maksaminen tekee asukkaat niin ahdistetuiksi, että he tyytyvät hiljaisuuteen. Tämä alistumisen kautta vaikeneminen koskee yhtä Suomen kantaväestöä kuin Suomeen muuttaneita maahanmuuttajia, joiden taktiikkana on usein olla näkymättömiä. Ongelmista ei puhuta, jotta tuo pieni yösija säilyisi.



Jeesuksen seuraajat eivät ”suhtautuneet vakavasti” päivittäiseen tarvittavaan leipään



Jeesus ja hänen seuraajansa riskeerasivat perhesuhteensa ja oman hyvinvointinsa sekä terveytensä, kun tyytyivät vain luottamukseen, että jotenkin Jumala järjestää kullekin päivälle riittävän ravinnon.


Isä Meidän -rukouksessa Isän nimen pyhittäminen ei ollut vakavaa suhtautumista päivittäin
tarvittavaan leipään, se ei ollut porvarilliskapitalistisen tai sosiaalidemokraattisen työhön ja sosiaaliturvaan perustuvan toimeentulon rationaalista hoitamista. Perheelliselle äidille ja isälle tuollainen asenne on kutakuinkin vastuuntunnotonta, kun kodin ja ruoan osalta lapset tarvitsevat vakautta ja turvaa. Jeesuksen ja hänen seuraajiensa valinta oli radikaali rohkeus tarvittaessa myös köyhyyteen. ”Autuaita ovat köyhät”.


Suhde päivittäisiin huoliin oli paljon tylympi ja ankarampi: jo elämiseen liittyvä luonnollinen murehtiminen koettiin pyhyyttä uhkaavaksi ongelmaksi sinänsä. Keskiluokkaiset ja hyväosaiset ovat tehneet liian paljon kirjanoppinutta teologiaa tekstin selittämisessä, ehkä väitelleet maistereiksi, lisensiaateiksi ja jopa tohtoreiksi, mutta ovat menettäneet ymmärryksen, koska heiltä on puuttunut omakohtainen oratio ja tentatio (temptatio) tuon kohdan ääressä: sana ei ole tullut koskaan lihaksi heidän elämässään tuolla kohtaa.


Määrätietoista taloudenhoitoa olisi sitä ollut laskelmoida, kuinka voi turvata lähitulevaisuuden ja saada parhaan mahdollisen taloudellisen menestyksen juutalaisten ja roomalaisten vallanpitäjien suosiossa. Jeesuksen välittömien seuraajien ja heidän lähipiirinsä keskuudessa käsitettiin (Q-evankeliumissa), että Jeesus piti jo tulevaisuuteen suuntautunutta taloudellista ajattelua epähurskauden ilmauksena. Tulevaisuudessa saatavan leivän ennenaikaista murehtimista pidettiin epäuskon ilmauksena myös farisealaisissa piireissä (Mekhilta Ex. 16:4). Sinänsä Jeesuksen radikaali usko ei ollut täysin poikkeuksellinen juutalaisuudessa.


Sodan tunnelmissa lahkomaista kamppailua


Rukouksessa ilmenevä hurskaus ei heijasta perhettään elättävän paterfamiliaksen toiveita tai tarpeita, vaan uskonnollista vakaumusta Isän nimen pyhittämisestä. Tämä Isä vaati torjumaan kaiken omaisuuden, koska paholainen hallitsi omaisuutta. Omaisuuden moninaisten vaikutusten avulla paholainen kietoi ihmisen alaisekseen, etäälle Jeesuksen seuraamisesta ja Jumalan valtakunnan julistamisesta. Tuollaista asennetta vertasin väitöskirjassani ja väitöstilaisuudessa uskonnollisten ja poliittisten lahkojen tunnettuihin käytäntöihin, mistä rinnastuksesta vastaväittäjät eivät erityisemmin tykänneet.  

Mielestäni Jeesuksen seuraajien toimintaa leimasi lahkomaisuudesta tunnettu äärimmäishenkinen kamppailu. Mahdollisesti tuo antaumuksellinen kamppailu oli köyhässä ja epäreilussa maailmassa välttämättömyydestä tehtyä kutsumusta, mutta myös etenkin sittemmin Jeesuksen seuraajien sodankaltaisessa kokemusmaailmassa elettyä tuskaa hyvin tyypillisesti samalla tavalla kuin usein sodankaltaisissa tai sodan oloissa eläneiden ihmisten tunnelmat.


Saatanallis-maallisen valtakauden loppu


Herran rukouksessa pyydetään Valtakunnan saapumista, joka ilmenee paholaisen ja hänen henkiensä karkottamisena sekä paholaisen valtakunnan riitautumisena itsensä kanssa (Luuk. 11:14–23/Matt. 12:22–30). Pian tämän jälkeen kerrotaan, että Jeesuksen menestyksellisessä eksorsismissa Jumalan valtakunta olisi jo läsnä (Lk. 11:20/Mt. 12:28). Erään juutalaisen  tekstin Assumptio Mosis mukaan saatana on ”maailman hallitsija”.  Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus antoi rauhan, joka ei ole sellaista jonka maailma antaa (Joh. 14:27, 30; 1. Joh. 3:10). Qumranin yhteisö uskoi, että ”Jumalan voimallinen käsi” tuhoaisi demonisten voimien vallan. Q-evankeliumi on jakanut edellä kuvatun apokalyptisen maailmankatsomuksen, kun Jumalan voimallista puuttumista odotetaan pikaisesti päättyvän saatanallismaallisen valtakauden jälkeen. Jeesus ja hänen seuraajansa elivät tässä kuvatun uskonnollisen ja historiallisen maailmankatsomuksen mukaisissa tunnelmissa, jonka puitteissa he myös sanoittivat sanomansa ja määrittelivät elämäntapansa.


Rukouksen hurskauden tärkeyttä on korostettu Q-evankeliumissa lupauksilla, joiden mukaan pyytävä saa (Luuk. 11:9–10/Matt. 7:7–8) ja Jumala antaa hyvää (Luuk. 11:13/Matt. 7:11). Tässä tekstijaksossa Isä asettuu maallisen isän sijaan ja korvaa perheiden isät, joita tekstijakso määrittää sanalla ”paha” (Luuk. 11:13/Matt. 7:11). Tämän niukan tekstiaineiston avulla ei voi kuitenkaan tehdä tavanomaista psykoanalyyttistä päätelmää, jonka mukaan Kaikkivoipan Isän fantasia olisi projektio patriarkaalisesta isästä, joka oli ollut maan päällä, tai puuttuvasta isästä, josta on voinut vain unelmoida.


Isä oli traditionaalinen uskonnollinen ilmaus Jumalalle juutalaisuudessa. Uskonnolliseen traditioon liittyminen ei ilmaise rukouksen esittäjän ja laatijan itseluotuja fantasioita ja projektioita. Lopunajalliseen eetokseen kuului rukoilla ja luottaa, että Jumala huolehtisi tämän päivän ravinnosta, mutta huomispäivää ei saanut murehtia etukäteen. Päivän ravinnosta huolehtimista ei kuvata hyvien perheiden isien tehtäväksi, koska Q-teksti ei tunne hyviä tai ”kyllin hyviä” perheenisiä, vaan ainoastaan pahat isät ja palvotun Isän. Pahat perheenisät tekivät jotakin hyvää, mutta opetuslapsen tuli kääntyä pahojen isien sijasta Isä Jumalan puoleen ja rukoilla Jumalan valtakunnan saapumista.


Pirullisen petollinen omaisuus ja toimeentulo


Omaisuuden petollisuus on siinä, että se perustuu saatanan valtaan, joka on kuitenkin juuri nyt tuhoutumassa. Yksityisen ihmisen kohdalla saatanan vallasta vapautuminen konkretisoitui pahojen henkien karkottamisessa (Luuk. 11:14–20).  Jumala lupaa hyvää taivaasta niille, jotka pyytävät (Luuk. 11:13). Demonien karkotus ja Jumalan valtakunnan tuleminen on koettu täksi taivaalliseksi hyväksi. Tämän aikakauden valtarakenteiden (valtakunnat ja perheet; Luuk. 11:17) on koettu joutuneen jo saatanalliseen itsetuhoon eikä niiden varaan saanut enää rakentaa luottamusta.


Lopunajalliset sadonkorjaajat ovat ahdistuneet työnsä puolittaisesta menestyksestä. Vertaus
saastaisen hengen paluusta (Luuk. 11:24–25/Matt. 12:43–44) ilmaisee huolen menestyksen päättymisestä. Myönnän vilpittömästi lukemisten, ahdistusten ja rukousten jälkeen, että evankeliumin ehdottomuutta ilmentävissä huolissa on jotain hyvin tyrannimaista: eskatologinen sadonkorjaaja ”leikkii jumalaa mystisenä suurena parantajana, jota näivertää pelko joutumisesta suosikkiensa murhaamaksi”. Sellaista näivertävää tuskaa kaiketi Jumalan palvelijan on kuitenkin vaikea täysin välttää, kun elämme vain tätä ihmisten elämää maailmassamme, joka ei ole mitenkään rehti ja oikeamielinen.




  . . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html