perjantai 5. lokakuuta 2012

Boikotti ei kuulu perheasianeuvottelun työvälineeksi Suomen ja Venäjän välillä


Valio, Panda, Luhta tai Vepsäläinen eivät pistäneet Anton Salosta takakonttiin eivätkä vieneet Zavgorodnyayan neljää lasta perheeltä. Joskus sosiaaliviranomaisten interventiot ovat hyvin tarpeellisia pahoinvoivia perheitä kohtaan, joskus on mahdollisesti virheitä. Neuvottelukyvyn ja -halun puute on suomalaisen valtakoneiston ongelma. Ongelma ei ole suomalaisissa yrittäjissä, jotka ovat koko ajan neuvotelleet ja rakentaneet liiketoimintaa.

Äskettäin julkistettu, ilmeisen hyvää tarkoittava yritys boikotin avulla vaikuttaa Suomen viranomaisten ja poliitikkojen keskustelukykyyn ei ole kuitenkaan hyvin harkittu yritys. Antifasistinen ihmisoikeusaktivisti Johan Bäckman ja järjestö Venäläiset äidit ("Русские матери") ovat Rosbaltin uutisten mukaan suositelleet boikottia tiettyjä suomalaisia firmoja vastaan.

Boikotti on mielestäni väärä - ehkä jopa epätoivoiselta vaikuttava - menetelmä venäläisten lasten oikeuksien parantamiseksi Suomessa. Jos boikottia tahtoisi harjoittaa, se tulisi kohdentaa perustellusti sellaisia firmoja vastaan, joiden johdossa on selkeästi ja todistettavasti Kreml-vihamielinen taho. Julkisivu ei aina ole ehkä niin Kreml-vihamielinen, mutta kabinettien ja kahvipöytien vähemmän julkiset puheet tiedetään tuolloin. Ongelmiin pitää toki puuttua, mutta mielestäni ei pidä hyökätä onnistumisia vastaan.

Allegro on yhteyksien luomista varten ja yhteyksiä tarvitaan. Kokemuksesta olen nähnyt, että suomalainen bisnes ei suinkaan pidä poliitikkojen russo- ja Kreml-fobisista liikkeistä. Esimerkiksi Sitran monet talousraportit ovat paljastaneet, että Venäjän kauppaa harjoittavat yrittäjät ja yritykset tahtoisivat reilumpaa, parempaa suhtautumista venäläisiin ja Venäjään Suomessa. Nämä yrittäjät valittavat Suomen median tarpeettoman negatiivista Venäjä-uutisointia. Mutta nyt boikotti kohdistuu jopa sellaisiin hyvää tekeviin yrittäjiin ja yrityksiin!

Nyt vastaisku kohdistuu siihen, mikä toistaiseksi toimii paremmin kuin UM, UPI, ProKarelia, Finrosforum tai Kavkaz-Center sekä vastaavat vihajärjestöt tahtoisivat Suomen ja Venäjän välisille suhteille. Sosiaalitoimen satunnaiset virheet tai Suomen hallituksen keskustelukyvyttömyys Venäjän valtion kanssa asioiden korjaamiseksi ja neuvottelumekanismin rakentamiseksi ei ole mitenkään liitoksissa siihen, miten Asko, Saarioinen tai vastaavat firmat myyvät tuotteita Venäjällä. Minä olen itse asiassa hakenut myös töitä Pekkaniskalta, Askolta ja monelta firmalta: näiden yritysten Venäjä-kaupan vahvistumista pitää tukea, ei suinkaan asettaa heitä häpeään suomalaisten poliitikkojen tietyistä linjauksista. 

Julkisuudessa on esitetty tilastoja, että maahanmuuttajien lapsia otetaan huostaan nelisen prosenttia enemmän kuin suomalaisten lapsia Suomessa. Venäläisten lasten määrä ei ”tilaston” mukaan ole korostettu.  Tilastotieto on julkistettu tarkoitushakuiseksi harhauttamiseksi. Suomessa syntynyt venäläisen äidin lapsi on rekisteröity suomalaiseksi, jos mies on suomalainen tai jos äiti on erehtynyt hankkia Suomen kansalaisuuden Venäjän kansalaisuuden rinnalle. Suomen rekistereissä ei näy kaksoiskansalaisuuksia. Monet venäläiset lapset ja perheet menevät tilastoissa suomalaisina!

Tietenkään tilastotiede ei ole riittävä työväline ongelmien poistamiselle. Ihminen on enemmän kuin numero. Yksikin lapsi on oikea – enemmän kuin tilastonumero. Kun kyseessä on toisen maan kansalainen, vaikka Suomen kansalaisuuden ohessa, on luonnollista antaa tämän toisen maan viranomaisille keskustelu- ja vuorovaikutusoikeus tapahtumien selvittämisessä. Tämä neuvottelumekanismi ei ole mikään perustuslaillisen yhdenvertaisuuden vastainen loukkaus, niin kuin lukuisat muutkaan valtiot eivät loukkaa asukkaidensa yhdenvertaisuutta kun ovat luoneet vuorovaikutuksellisen mekanismin perheasioiden neuvottelua varten Venäjän kanssa. Kyse on mekanismista ja työvälineestä, joka heijastaa maailmamme muuttumista umpisuomalaisesta lintukodosta monikulttuuriseksi globaaliksi maailmaksi, mutta se ei ole mitään eriarvostavaa etuoikeuksien jakamista yhdelle kansalliselle taustalle toista vastaan. Jos Suomen kansalainen otetaan Venäjällä huostaan ja eristetään lapsen suomalaisista vanhemmista, jotka ovat ehkä suomalaisen yrityksen palveluksessa Venäjällä, niin Suomen suurlähetystön konsulit ja ulkoministeriö varmasti reagoivat sekä tahtovat tietoja asioiden luonteesta.  Tahtoihan Suomen valtioneuvoston keskeiset ministerit tietää jopa anarkistiryhmän Pussy Riot aikuisten naisten tilanteesta, vaikka heitä ei tiettävästi vielä nimetty valtiotaiteilijoiksi Suomeen Mr. Lotharin rinnalle eivätkä he ole edes pikkutyttöjä tai lapsia, joista pitäisi sen vuoksi huolestua (valtiotaiteilijan asemasta en voi olla varma, sillä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön esityksistä ei ole kuitenkaan yksityiskohtaisesti kerrottu julkisuuteen). 



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html