tiistai 16. lokakuuta 2012

Evankelisluterilainen kirkko häiritsee yhä työllistymistäni


Epäilyni näyttää todelta äskettäin saamieni luottamuksellisten tietojeni valossa, joiden mukaan evankelisluterilainen kirkko (Espoon tuomiokapituli) olisi antanut työnantajille törkeästi valheellisia, panettelevia lausuntoja minua vastaan.  Minun kehotukseni on evankelisluterilaisen kirkon jäsenille, että he tulisivat toimeen Jumalan valtakunnan kanssa ilman evankelisluterilaisen kirkon kirkollisveron maksajaksi kirjoittautumista. Juuri loka-joulukuu ovat ne määräajat vuodessa, jolloin ihmisen täytyy erota evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä, jotta hän voisi säästää koko seuraavan kalenterivuoden kirkollisverojen maksun. Jos olet 1. tammikuuta evankelisluterilaisen seurakunnan jäsen, niin maksat koko tuon vuoden kirkollisveroja. Minä olen Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen Suomessa: meillä ei ole mitään kirkollisveroa.

Olen hakenut lukuisiin työpaikkoihin. Olen ihmetellyt, miksi korkeasti koulutettu, ahkera, raitis ja savuton työmies ei saa työtä. Olen eräiden perusteltujen tietojen perusteella osoittanut syyttävällä sormella Suomen ulkoministeriötä vastaan niin kuin on ollut aiheellista. Nyt näyttäisi siltä, että työantajat ovat tiedustelleet minusta edellisestä työpaikastani, jolloin Espoon tuomiokapituli on jatkanut pirun palvelemista vanhan perinteensä mukaisesti. Juuri mainituista syistä lähdin pois evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä, sillä tuolle hallinnolle en halua maksaa verorahoja pienemmistä tai suuremmista tuloistani.


Kuva: Kirkon porsas, Jussi Parviainen elokuvassa Yksinteoin 2.

Monivuotinen poliittinen myyräntyö ja ajojahti

Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin tutkinta-asiamies Back valmisti 16.9.2009 tuomiokapitulin istuntoon selvityksen kirkkoherra Juha Molarin mahdollisesta sopimattomasta käytöksestä kirkkoherrana (asianro 2009-00205, kirjenro 215/2009). Espoon tuomiokapituli pyysi tuolloin kirkkoherran lausuntoa 9.10.2009 mennessä. Vastasin 15.9.2009. Tuolla kertaa Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin tutkinta alkoi, kun ProKarelian aktivisti Kari Silvennoinen 22.4.2009 ja ProKarelian päätoimittaja Veikko Saksi 23.4.2009 kantelivat minua vastaan. Kumpikaan ei ole koskaan osallistunut seurakunnalliseen tapahtumaan, jota olisin ollut toimittamassa, eikä kumpikaan ollut seurakuntani jäsen. Silvennoinen esitti täysin valheellisen väitteen, että olisin Tampereella pappispuvussa huutanut hänelle herjauksia. Tosiasiassa Silvennoisella oli tuolloin eräs kiista-asia kanssani selvityksen alaisena. Valokuva- ja videoaineisto olisi hyvin osoittanut, että olin lomapäivänä Tampereella arkiasussa. En seisonut edes mielenosoittajien joukossa, vaan vähän sivussa.

Tutkinta-asiamies Jorma Back osoitti jo tuolloin erikoisessa selvityksessään puutteellista sivistystä ja asenteellisuutta, kun hän selvityksessään puolusteli ProKarelian revansistista toimintaa ja moitti minun ”liiallisia suhteita Venäjään”.  Back laajensi selvityksen kaikkeen, mikä liittyi Venäjään. Selvitysmies Back hyväksyi dokumentoimatta ja epäasiallisesti jopa valheellisen käsityksen, jonka mukaan puhuisin saarnoissa enemmän Venäjästä kuin Jumalasta, vaikka tosiasiallisesti en puhunut lainkaan Venäjästä. Back perusteli käsityksensä sillä, että olin kolme vuotta aiemmin Malmin seurakunnan seurakuntapastorina viitannut eräässä joulupuheessa Fjodor Dostojevskiin ja hänen teokseen Rikos ja rangaistus. Lisäksi tutkinta-asiamies herätti epäilyksen siitä, olisiko minulla sittenkin tuntemattomia tuloja Venäjältä. Tuomiokapitulin nimittämä tutkintamies moitti pappisviralle sopimattomaksi käytökseksi sitä, että olin puolustanut ”rikoksesta tuomittua venäläistä naista” (Rimma Salonen). Lopulta hän hämmästyttävästi korosti moittien selvityksessään sitäkin puolta, että aion jatkossakin käydä ”usein Venäjällä”. Kysehän oli siitä, että minun oikeuttani matkustaa Venäjälle tuomiokapituli tahtoi rajoittaa piispa Mikko Heikon kasvotusten antamalla määräyksellä, vaikka kyse olisi vapaa- ja lomapäivistäni. Tuomiokapituli päätti Jorma Backin esityksen ja selvityksen mukaisesti varoittaa minua, koska en ottanut ojentuakseni kaiken painostuksen jälkeenkään.

Sain hiljaisella viikolla 2010 tuomiokapitulin tutkinta-asiamiehen selvityspyynnön. Sillä kertaa tuomiokapituli oli järkyttynyt, että minä olin nauhoittanut edellisen asian käsittelyn yhteydessä 12.1.2010 itseäni varten vastaukseni, kun vastasin tuolloin tuomiokapitulin yrityksiin painostaa minua keskustelun aikana. Minulla ei ollut mitään syytä luottaa Espoon tuomiokapitulin rehellisyyteen omakohtaisten kokemusteni valossa ja sen valossa, mitä olin kuullut eräiden muiden seurakuntien pappien kertovan tuomiokapitulin vilpillisistä työtavoista.  Tuomiokapituli ja Back  hermostuivat teostani, kun nauhoitin oman ääneni: he esittivät todisteeksi väitetystä kuvaamisesta lehtikuvan. Tuo kuva oli todistettavasti kuitenkin nimeltä mainitun sanomalehtivalokuvaajan valokuvaama. Tosiasiallisesti mitään luvatonta kuvaamista ei ollut tapahtunut, mutta tuomiokapituli halusi ahdistella minua kirkollisella hiljaisella viikolla. Kaiken jälkeen Espoon tuomiokapituli ja tutkinta-asiamies Back vaativat entistä kovempaa rangaistusta, koska olisin ”ilmaissut täydellistä piittaamattomuutta tuomiokapitulia kohtaan pappisviran haltijan käyttäytymisen ja toiminnan valvojana ja piispaa tälle kuuluvan katsennan toteuttajana”. 

Täten Back ja tuomiokapituli saivat piispa Mikko Heikan ja lainoppineen asessorin Halmeen avulla määritelmän ”erityisen sopimaton käytös”. En siis noudattanut sitä kieltoa, minkä tuomiokapituli oli poliittisesti määritellyt minulle perhesiteiden hoitamista vastaan, kun olin tuomiokapitulin itsensä vahvistamilla lomapäivillä käynyt Venäjällä (ja käyttäytynyt matkalla tietysti esimerkillisesti). Kaikesta huolimatta vastasin tuomiokapitulille, tutkinta-asiamiehelle ja piispalle, että minä matkustan Venäjälle, jos minulla on voimassa oleva viisumi ja viranhoidosta virallinen vapaapäivä. Matkustamiseen en kysy piispan lupaa.

Välittömästi alkoi minua vastaan kuitenkin uusi kantelukampanja – jota laittomista maahantulojen järjestelystä vankeusrangaistukseen tuomittu Mikael Storsjö luonnehti sanoilla ”järjestin kampanjan, jotta siltä nilkiltä lähtee liperit”. YK:n turvallisuusneuvoston alainen komitea on määritellyt terrorismin torjuntaa varten jäsenvaltioita velvoittavat toimet ja sanktiot. YK määrittää, että Al-Qaidaan sidoksissa oleva eräs terrorijärjestö on  Doku Umarovin johtama Kaukasian emiirikunta –terroristijärjestö, jonka äänitorvena toimii suomalaisen Mikael Storsjön kustantama Kavkaz-Center. YK mainitsee nimenomaisesti tämän sivuston. Mainittu terrorismin mainos- ja tukisivusto ei ole toiminut enää jo kohtuullisen kauan aikaa kyseisen sivuston administraattoreiden tietokonesotkujen tähden. 

Minun onneksi tai epäonneksi tämä pahassa mainittu Mikael Storsjö oli lähtöisin Fiskarsin alueelta, hänen isänsä oli monivuotinen seurakunnallinen luottamushenkilö Pohjassa. Juuri tuolla alueella toimin kirkkoherrana ja sain tavata hänen entisiä naapureita, koulukavereita ym. ym. Storsjön agronomi-isä oli ex-esimies Pauli Saariselle (Fiskarsin Demareiden ehdokkaana Raaseporin vaaleissa taas kerran), ja lähinaapuri herra ja rouva Ruususille. Pauli Saarinen sai myytyä äitinsä jäämistalon Storsjön ystävälle, Suomen Amnestyn puheenjohtajalle. Näille oli mahdoton hyväksyä sitä, että Pohjan pappi arvostelee Kavkaz-Centeriä ja sen tukijoita tiukasti. Nämä tehtailivat aivan hulluja, selvästi valheelliseksi osoitettavia väitteitä viranhoidostani: tehdyn selvityksen anonyymit luottamushenkilöt väittivät, että en koskaan keskustelisi kirkollisten toimitusten asiakkaiden kanssa (todellisuudessa aina keskustelin näiden ihmisten kanssa etukäteen), että en asuisi Suomessa vaan Venäjällä (todellisuudessa olen aina asunut Suomessa, paitsi vuodet 2003-2004), että hakkeroisin luottamushenkilöiden yksityiset tietokoneet ja nettiliikenteen (todellisuudessa eläkeläismummojen tietokoneet eivät kiinnosta minua kaikissa muissa kiireissä)..

Kavkaz-Centerin hyökkäyksen aloitti Mikael Storsjö tuomiokapitulissa, jotta minulta saadaan ”liperit pois”. Hyökkäykseen osallistui hänen lähipiiriään Jukka Mallinen ja Ville Ropponen, joista jälkimmäinen kopioi suoranaiset kappaleet Mallisen kantelusta, ja Pääkaupunkiseudun ateistien silloinen puheenjohtaja Tarja Koivumäki, Pauli Saarinen ja Antti-Pekka Mustonen. Kukaan ei ollut osallistunut koskaan toimittamaani seurakunnalliseen tilaisuuteen. Kukaan ei ollut tällä hetkellä seurakuntani jäsen.   Koivumäki esiintyi kantelussaan "seurakuntalaisena". Tuomiokapituli nuhteli minua siitäkin, kun vastauksessani henkilön kanteluun paljastin tämän naisen ateistien virallisen järjestön puheenjohtajaksi, joka oli viikkoa aiemmin kerännyt Raamatut ja Koraanit pois sekä lahjoittanut tilalle pornolehdet. Mitään aiempaa vuorovaikutusta minulla ei ollut häneen.

Tällä kertaa erimielisyys koski sitä, miten pappi saa arvostella Kavkaz Centeriä. Tutkinta-asiamies Jorma Back tulkitsi kasvotusten sitä linjaa, jonka tuomiokapituli on tehnyt: hänen mukaansa pappi voi edetä virkamiehenä vain viranomaistietä. Paljon ei auttanut sanoa, että olen jättänyt tutkimuspyyntöjä Kavkaz Centerin toimintaa vastaan poliisille, mutta poliisi ei toimi. Kavkaz Centerillä on poliittinen hyväksyntä Suomessa. Espoon tuomiokapitulin mukaan on sopimatonta, jos pappi ei alistu yleiseen poliittiseen hyväksyntään, joka vallitsee Suomessa.

Tuomiokapituli määritti (10.2.2011 § 3 s. 10) silloisessa riita-asiassa sananvapauden rajaksi vain viranomaismenettelyn ilman julkista tiukkaa keskustelua:
Molari arvostelee Kavkaz Center –nimistä organisaatiota terroristien tiedotuskanavaksi. Organisaation palvelin toimii Suomessa Storsjön yrityksen tiloissa, ja Storsjön mukaan organisaation toiminta on todettu Ruotsissa lailliseksi. Tuomiokapitulin toimivaltaan ei kuulu Kavkaz Centerin toiminnan laillisuuden arviointi. Koska tietoon ei ole tullut, että Suomen viranomaiset olisivat kieltäneet organisaation toiminnan tai puuttuneet siihen, on lähtökohtana pidettävä, että toiminta on laillista"(tuomiokapituli (10.2.2011 § 3 s. 10).

Em. lause oli liki sanatarkka kopio Kavkaz Centerin servereiden omistajan Mikael Storsjön kantelukirjeestä, jossa hän vaati hyväksyntää Kavkaz Centerille, koska järjestelmä on meillä laillinen. Olen julkaissut valtaosan kantelu- ja asiapapereista blogissani, joten itse kukin voi nähdä, mistä on ollut koko ajan kyse: Kavkaz Centeristä ja sen tukiverkostoista.

Tuomiokapituli piti sopimattomana käytöksenä ja virka-aseman väärinkäyttämisenä ja virkavelvollisuuksien laiminlyöntinä sitä, että pappina rukoilin Beslanin koulutragedian kansainvälisessä uskontojen välisessä muistohetkessä.  Kiista koski koko ajan sitä, että oliko kritiikkini Kavkaz Centeriä vastaan sopimatonta. Tuomiokapitulin mukaan "eksorsistinen rukous" Kavkaz Centeriä vastaan on "rukouksen sopimatonta käyttämistä poliittisia vastustajiaan vastaan". Todellisuudessa rukouksessa en maininnut kenenkään henkilön nimeä, mutta kapituli luki oman mielivaltansa mukaisesti rukouksen tarkoittavan kuitenkin tiettyjä ihmisiä. Rukousta en toimittanut virkatehtävissä Pohjan kirkossa tai sen jumalanpalveluksissa, vaan uskontojen välisessä Beslanin koulutragedian muistohetkessä virallisesti hyväksyttynä vapaapäivänä kirkollisista velvollisuuksista! Kirkollisissa rukouksista on traditionaalisesti aina yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja rauhaa kohdistuva vakava ulottuvuus ja syvyys, joten tuostakin näkökulmasta oli hyvin poikkeuksellista, että Espoon tuomiokapituli tulkitsi Beslanin koulutragedian uhrien muistamisen ”sopimattomaksi poliittiseksi toiminnaksi vastustajia vastaan”.

Espoon tuomiokapitulin mukaan Jukka Mallisen kunnia tuli loukatuksi, kun rinnastin hänet Sokrateen kanssa kirjoituksessa, jossa arvostelin Mallisen äärimmäisen poleemista tekstiä, jonka hän oli kirjoittanut minua ja muita ystäviäni vastaan?  Mallisen mukaan Sokrates olisi ollut homo. Tähän näkemykseen myös tuomiokapituli yhtyi. Itse en tiedä klassisesta antiikista ja sen jälkeisestä kirjallisuudesta mitään merkittävää lähdettä, jossa olisi edes tuollaista ajattelua Sokrateen seksistä. Tuomiokapitulin mukaan pappina olin syyllistynyt ”perusteettomaan leimaamiseen” ja siksi pappisviranhaltijalle sopimattomaan käytökseen. Mainittakoon, että Espoon tuomiokapituli vei oma-aloitteisesti tämän tekstin myös poliisille, joka sai saman tekstin myös Jukka Malliselta. Niin minulta poliisi otti sormenjäljet ja kaikki tunnisteet. Kihlakunnansyyttäjä teki kuitenkin 13.4.2012 päätöksen syyttämättä jättämisestä, koska hänkään ei nähnyt teksteissä mitään vihjausta Mallisen ja toisen kirjoittajan seksuaaliseen suuntautumiseen. Syyttäjän mukaan tekstini oli ”lähinnä kommentointia” siihen, mitä Mallinen oli kirjoittanut Suomen Kuvalehteen.

Tuomiokapitulin päätöstä lähettää minut pois kirkkoherranviranhoidosta ilman mitään irtisanomisaikaa vauhditti myös Heidi Hautala, joka Mikael Storsjön, Kerkko Paanasen ja Ville Ropposen kanssa tehtaili rikosilmoituksen poliisille heti seuraavana päivänä, kun olin edellisenä päivänä tehnyt Russia Todayn kanssa jutun Kavkaz-Center –terroristikanavan toiminnasta Suomessa. Myöskään ministeri Heidi Hautalan rikosilmoitus ei johtanut mihinkään muuhun kuin siihen, että nyt tuomiokapitulilla yhdessä kaikkien edellisten ”perustelujen” kanssa oli riittävä syy pidättää minut välittömästi virantoimituksesta ilman mitään palkkaa. Niin ei tässä eikä missään muustakaan asiassa syyttäjät sittemmin nähneet rikosta enkä joutunut mihinkään käräjille. Poliittinen ajojahti ja myyräntyö olivat tuottaneet sen tuloksen, että sen jälkeen olen ollut työtön: nyt jo pitkäaikaistyötön. Espoon tuomiokapituli kirjoittaa yhä edelleen työnantajille, että Molari on laiminlyönyt virkatehtävänsä ja käyttäytynyt sopimattomasti virkavelvollisuuksiin nähden. 


. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html