torstai 11. lokakuuta 2012

Mennäkö töihin pariksi kuukaudeksi vai kuollako nälkään jo ennen adventtia?



Kuva: Juha Molari kesällä 2011 Venäjän valtiollisen finanssi- ja ekonomiyliopiston (FINEC) edustalla. Opiskelin täällä 2003-2004. Sen jälkeen olen käynyt muutamissa konferensseissa yliopistolla.

Tänään kävin TE-keskuksen ja Kelan kanssa keskusteluja, jotta sain tukea eksistenssiäni koskettavaan kysymyksen osa-aikaiseen määräaikaiseen myyjän työhön menosta. Mennäkö töihin marras- ja joulukuun ajaksi minimaalisella 1400 euron kuukausipalkalla (brutto), josta vähennetään tietysti tiettyjä lakisääteisiä prosentteja. Pienemmällä palkalla en suostu missään tapauksessa: tuo palkka on minun vähimmäisvaatimukseni, ehkä se on liikaa työnantajalle. Lisäksi minimaalisesta palkasta olisi maksettava työmatkat. Suurin vähennys – rahassa mittaamaton – on menetetty aikani poikani koulun jälkeisestä iltapäivästä ja illasta. Kukaan ei ole sanonut, miten paljon tuon menetetyn ajan hinta on euroissa marras- ja joulukuun ajalta. Jälkimmäinen kysymys ei ole ilmaus työhaluttomuudesta, vaan osa kokonaisuuden arviointia vaihtoehtoiskustannuksista ja kokonaiskustannuksista.

Jos menisin töihin marras- ja joulukuulle ja jos saisin sen työpaikan, mikä ei ole suinkaan varmaa, niin saisin marraskuun palkkani vasta kuukauden päätyttyä joulukuun alussa. Täten marraskuussa minulla olisi joka tapauksessa niukkaa elämäni työstä huolimatta, jopa niukempaa kuin jos olisin työttömänä turvallisen pienen peruspäivärahan varassa. Joulukuussa saisin työttömänäkin veronpalautukset, joten joulukuu olisi pelastettu joka tapauksessa. Nyt joulukuussa saisin työn jälkeen tietysti huomattavasti enemmän rahaa. 

Ongelma muodostuisi joulun jälkeen tammikuussa. Viimeinen palkkani joulukuun lopussa tarkoittaisi sitä, että tammikuussa en saisi sosiaalivirastosta mitään, sillä minimaalinen palkka yhdessä veronpalautuksen kanssa, jolla maksaisin moninaisia velkoja pienemmäksi, tuottaisi kuitenkin tuloylijäämää, jonka perusteella sosiaalivirasto ei maksaisi mitään tammikuulle. Työttömyyden alettua minun pitäisi heti ensimmäisenä päivänä mennä työvoimatoimistoon. Jos tämä sattuu vuoden alkuun, niin toimiston aukioloajat voivat olla poikkeukselliset. Uutena vuotena olisin mieluiten Venäjällä, jossa uusi vuosi on tapahtuma. Niin saattaisin menettää rahanarvoisia päiviä työn periodi jälkeen, kun taas pysyessä pitkäaikaistyöttömänä en menettäisi noita rahanarvoisia päiviä.

Kun sitten menen uudestaan ilmoittautumaan TE-keskukseen työttömäksi, niin nämä lähettävät 2 päivän kuluessa asiasta päätöksen Kelalle. Minun täytyy kuitenkin käydä myös Kelassa ja täyttää hakemus peruspäivärahaa varten. Kela käsittelee uutta hakemusta 2-3 viikkoa, mutta ennen peruspäivärahan maksua he tarvitsevat minulta vähintään 2 viikon työttömyysajan, jotta olisi jotain maksettavaa. Lisäksi Kela laskee viikon (5 arkipäivää) omavastuuajan, jolta ajalta minä menetän peruspäivärahan työperiodin jälkeen. Täten saisin Kelan peruspäivärahan vasta helmikuun alussa tai erityisen hyvässä lykyssä tammikuun viimeisellä viikolla. Peruspäiväraha tulee tietysti takautuvasti, mutta se tarkoittaisi käytännössä köyhälle proletariaatille tai työttömälle miehelle, että minun pitäisi joulukuussa 2012 säästää rahaa sitä varten, että käytännössä voin selviytyä tammikuun 2013. Tämä säästäminen tapahtuu siis hyvin minimaalisesta toimeentulosta. Esimerkiksi tällä hetkellä minulla on alle euro rahaa kukkarossa ja alle euro pankkitilillä, kunnes saan peruspäivärahan 2 viikon kuluttua. Eilen söin yhden leipäpalasen margariinin ja juuston kera sekä yhden multitaps-monivitamiinin sekä join paljon vettä. Tänään olen syönyt jo monivitamiinin ja juonut paljon vettä. Kun tästä toimeentulosta ja niukkuudesta, joka vain syvenee koko ajan mutta onneksi yhä hallitusti, yrittää joulun aikana ”säästää” elämään seuraavan kuukauden KOKO toimeentuloa varten, niin työhön menon kustannukset koko koettelemuksen näkökulmasta eivät ole vähäiset. Olisi väärin väittää, että laskelmoinnissa ilmenee työhaluttomuus: todella tahdon töihin ja ansainnan piiriin, mutta laskelmointi on aivan raamatullista ja järkevää taloudenhallintaa, se on myös perusarvojen (lapset) kunnioittamista. Laskelmoinnissa on kyse myös vastuullisuudesta oman pienen talouden hallinnassa, kun pakko on jotenkin yrittää selviytyä. Jos olisin vastuuton, niin en tietysti ajattelisi kustannuksia ja vaikutuksia reaalisen kalenterin muodossa, vaan tekisin ratkaisut päättömästi. Pienipalkkainen lyhytaikainen työ aiheuttaa tällä tavalla monia sivukustannuksia, joita ei aina osata laskea. 

Sanottakoon varmuudeksi, että olin vasta työhaastattelussa ja mahdollisesti nuo 18-22 vuotta vanhat neitoset olivat aidosti energisempiä lyhyeen työtehtävään. Mitään sanomista minulla ei ole heitä vastaan, jos tulevat valituksi. 

Post scriptum 

Muutamia omakohtaisia muistoja ja muistikuvia Venäjältä vuosien varrelta.

Tämä kuvakirja ei ole ensyklopedia kaikkeen tapahtuneeseen eikä siinä julkaista kaikkia yksityiskohtia. Mielenkiintoisia ja kauniita muistoja on paljon, kun nyt vanhana miehenä istuu tuolissa ja katselee valokuvia sekä muistelee taaksepäin menneisiin vuosiin.

 





  . . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html