maanantai 22. lokakuuta 2012

Miksi Juha Molari ei ole muuttanut Venäjälle? Odotan exodusta, Pohjolassa koettavaa suurta vapautusta.


Moskovassa lokakuussa 2011 rouva Inga Rantala, Suomessa vainoa kokenut perheenäiti joka pakeni Venäjälle suojaan, kysyi, miksi en ole muuttanut Venäjälle. Hän ihmetteli vilpittömästi huolestuneena, että vielä aion palata Suomeen, jossa moninaiset arvaamattomat hyökkäykset voivat kohdata ihmisoikeuksia puolustavaa kristittyä miestä. Monet muutkin lähimmäiset Venäjällä kysyivät, miten ylipäätänsä uskallan palata Suomeen. Nämä olivat huolissaan turvallisuudestani, jos ylitän Vaalimaan rajan ja tulen Suomen puolelle. He olivat nähneet, että Suomessa pahan valta voi tehdä melkein mitä tahansa, koska suomalainen teeskentelyn ja tietämättömyyden rautaesirippu peittää liki kaiken julmuuden ja kierouden piiloon. Suomessa selviää ainoastaan ja vain, jos on riittävän hiljaa ja näkymätön. Tällöin voi sopeutua hiljaiseen alistettuun massaan.

Minä olen unelmoinut useita kertoja Venäjälle muuttamisesta. Minun silmissäni Venäjä on mahdollisuuksien ja vapauksien maa, sivistyksen ja reiluuden maa. Suomella olisi mahdollisuutensa Venäjän hyvänä naapurina, mutta näitä mahdollisuuksia ei ole vallitsevassa politiikassa haluttu parhaalla tavalla hyödyntää. Kulissien takainen myyräntyö ja pienet piirit ahdistavat pienen suomalaisen, yksinäisen ihmisparan, alistuneeksi, epävapaaksi, inhimillisen elämän kiistämiseen itseltään.

Minun mahdollisuuteni edes käydä Venäjällä ovat jääneet hyvin rajallisiksi.  Venäjälle matkustamiseen vaaditaan viisumi, joka maksaa rahaa. Matkanteko maksaa myös rahaa. Äskettäin olen tilannut uuden viisumin, jonka onnistun maksaa veronpalautuksesta saamilla euroilla. Tavanomaisen turisti- tai bisnesviisumin turvin ei saa kuitenkaan asustaa Venäjällä tai muuttaa sinne tai tehdä töitä Venäjällä. Oleskelu on rajoitettu vain muutamiin päiviin.

Minut on sidottu rahanmahdin kuristavalla voimalla Suomeen, koska ruokani ja laskuni minun täytyy maksaa työttömyyskorvauksella. Tällöin minulla ei ole laillista oikeutta poistua Suomesta viikkoa kauemmaksi ajaksi vuodessa. Tämäkin aika täytyy anoa valtiollisilta viranomaisilta. Olen Suomeen orjuudella sidottu pitkäaikaistyötön, jolle ei anneta toimeentuloa, työtä ja joka ei voi myöskään poistua Suomesta. Suomi on ihmisoikeusaktivistille pahempi kohtalo kuin vuosikymmeniä sitten karkotukset Siperiaan, jossa ihmiset saivat tehdä töitä ja ansaita palkkaa. Jo lapsuudesta saakka olen ollut erittäin tunnollinen kaikkia velvollisuuksiani kohtaan, täysin raitis ja savuton, mutta mitkään koulut, kunniallisuudet ja kova työ eivät takaa Suomessa työtä ja toimeentuloa, jos olet häirinnyt niin sanotun ”establishmentin” teeskentelyä ja olet avannut näkymiä näiden tiettyjen tahojen kulissien takaiseen vehkeilyyn. ”Establishmentin” kaksinaismoralista likaista touhua ei saa silmäillä edes lukittujen ovien takaa avaimen reiästä, ja se on jo katastrofi, jos kabinettien ovet avataan auki niin että väkijoukoille syntyy mahdollisuus tietää irstaasta menosta ja touhuista, joita nuo meidän ”edustajamme” harjoittavat.

 Venäjälle pakeneminen vaatisi toimeentulon ja työn järjestelyt etukäteen Venäjältä. Joskus suljetusta Neuvostoliitosta ihmiset järjestelivät pakomatkoja Länteen, mutta onnistuneet paot eivät olleet pelkän pakenevan ihmisen yksityisyrityksiä. Venäjälle muutto edellyttää huolellisia valmisteluja työpaikan löytämiseksi Venäjällä ja lailliseen oleskeluun vaadittavien viranomaistoimenpiteiden järjestämiseksi. Nämä eivät tapahdu hetkessä. Minä en ole aloittanut tuota prosessia, koska mitään työtä en ole saanut tietoon myöskään Venäjältä. Minulla ei ole pääomaa ja omaisuutta, jonka avulla voisin elää yhtä viikkoa. Suomalainen työttömyysturva lakkaisi välittömästi, jos muuttaisin Venäjälle. Olen niukalla rahalla alistettu suomalainen orja, jolle ei sallita Suomessa mitään työtä eikä riittävää toimeentuloa huolimatta kolmesta hyvästä koulutuksestani.

Kahdelle nuorimmalle lapselleni Venäjä olisi sivistyksen ja kasvun kannalta ihanteellinen elinympäristö. Nämä voisivat elää syrjimättömässä kulttuurissa, jossa he eivät joudu välillisesti tai suoranaisesti de-russofikaation uhreiksi, jollainen kohtalo on Suomessa mitä valitettavin odotettavissa oleva tulos yhä kasvavalla todennäköisyydellä. Venäjällä lapsille ja kasvavalle nuorisolle on tarjolla huomattavasti monipuolisemmin sivistyksellisiä, kulttuurisia ja liikunnallisia kokemuksia.  

Myös aikuinen tuntee itsensä vapaammaksi monien tarjolla olevien elämysten keskellä. Kulttuurin ja sivistyksen rikkauden rinnalla Venäjä tarjoaa myös kuluttajille valinnan oikeuden. Suomessa on vain muutama kauppaketju päättänyt kuluttajien puolesta etukäteen suunnitelmatalouden mukaisesti, mitä suomalainen kuluttaja tarvitsee. ”Neuvostoliittolaista” suunnitelmataloutta muistuttavat Suomen kuluttajamarkkinat eivät salli ihmiselle yksilöllistä valinnanvapautta. Sama yksilöllisyyden tuhoava henki hallitsee koko suomalaista järjestelmää. Pakeneminen yksilöllisyyden tuhoavasta järjestelmästä on lähivuosikymmenien exodus, jota voimme muistaa Pohjolassa sen pyhän historian rinnalla, joka kertoo Mooseksen johtaneen Israelin kansan Luvattuun maahan Egyptin orjuudesta. Suomessa pakkotyöllä ja työttömyydellä sekä lastenoikeuksien riistolla näännytetyt ja sorretut ihmiset ovat huokailleet hädissään. Nämä avunpyynnöt ja vaikerrukset ovat kohonneet Jumalan luo.  Yhdessä muiden sorrettujen kanssa odotan exodusta, Pohjolassa koettavaa suurta vapautusta. Venäjältä käsin voin myös jatkaa rukouksiani, hyvän tekemistä ja ihmisoikeusaktivismia Suomen kohtalon parantamiseksi, kristillisen lähimmäisen tavoin rakastaen Suomea totuudessa ja Hengessä. Tämä rakkaus ei ole nostalgista kaipuuta ja ikävää, vaan rukousta ja siunausta kansakunnan puolesta.

Rukoilen edelleen päivittäin vapautumista suomalaisen establishmentin langettamasta pannasta, Jumalan valtakunnan saapumista ja Jumalan tahdon toteutumista myös meidän keskuudessamme Suomessa. En toivota tuhoa Suomelle, jossa olen syntynyt vanhempieni tavoin. Sanottakoon kuitenkin historian ymmärryksen lisäämiseksi, että kaksi isovanhempaani on syntynyt Venäjällä, keisarillisen Venäjän aikana, sillä Suomihan syntyi vasta vuonna 1917 toveri Leninin ja toveri Stalinin antaessa Suomelle itsenäisyyden.  Rukoilen myös monta kertaa päivässä, että rehtiys ja hyvä tahto toteutuisivat minuakin kohtaan Suomen työmarkkinoilla. Samanaikaisesti muistan patriarkka Abrahamia, joka sai Jumalan kutsun lähteä kotimaastaan ja asuinsijoiltaan siihen maahan, jonka Jumala hänelle osoitti. Tuolla matkalla Abraham jätti taaksensa myös Sodoman ja Gomorran, joiden tähden valitushuuto oli tullut suureksi ja synnit hyvin raskaaksi. Jos minulle määrätty osa on muuttaa Venäjälle, niin lähden matkaan ja uuteen elämään iloisin mielin: en katso taakse Sodomaan ja Gomorraan, en tee Lootin virhettä ja muutu suolapatsaaksi epäterveessä kiinnittymisessä Suomeen. 


Liian monet venäläiset ovat Pohjolassa ja Euroopassa kuin Siperian pakkotyöleirillä, josta heidän on vaikea enää palata takaisin vapauteen. Minun osani on jopa huonompi: minulla ei ole mitään työtä, ja työttömällä suomalaisella ei ole taloudellisia ja oikeudellisia edellytyksiä integroitua Venäjälle. Vuosi vuodelta työttömänä kohtaloni vain heikkenee Suomessa, tulen osaksi suurta ikääntyvien suomalaisten kansanjoukkoa, joista kukaan ei enää huolehdi eikä välitä. Väestön ikärakenne on itänaapurissa yhtä huolestuttava niin kuin se on Euroopassa yleisesti, ei se ole sen kummallisempi ja kauniimpi Suomessakaan. Tietysti Venäjällä yksinäisenä vanhenevana ihmisenä ei kohtaa tyhjyyttä ja autioutta niin kuin Suomessa kohtaa missä tahansa mihin tahansa kellonaikaan. Suomessa pääkaupunki Helsinkikin on täysin kuollut autioksi. Tietysti Venäjälläkin löytyy hiljaisuutta, jos tahtoo mennä syrjäkylille. Kun kuljet Moskovan ja Pietarin katuja tai metroissa, niin näet tuhansia nuoria ihmisiä, mikä saattaa hämmästyttää, koska Suomessa näet lähinnä vanhuksia ja juoppoja keski-ikäisiä, mutta vähemmän nuorta väkeä (17v - 30 v). Minun mielestäni siinä ei ole mitään katkeruutta, että näen Moskovassa ja Pietarissa tuhansia nuoria ihmisiä. Se on erittäin kaunista katsottavaa - suomalainen ihminen ihan ihastuu. Voit itsekin käydä katsomassa, kulkea vaikka Pietarissa metrolla tai kävellä Nevskiä, niin havaitset nopeasti saman ilmiön. Valitettavasti valtaosa suomalaisista kirjoittajista, jotka ärjyvät käheällä kaljan ja tupakan saastuttamalla äänellään "viisauksiaan" Venäjästä, ei ole juuri käynyt viime vuosien aikana Venäjällä - ja jos on käynyt, niin eivät ole kulkeneet Venäjällä kaksinjaloin selvin päin.



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
työtön
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html