keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Minä uskon toivorikkaan toimeliaisuuden


Henrietta C. Mearsin presbyteerikristillisyyden, Ronald Reaganin talousopin, Neuvostoliiton nuorten pioneerien kasvatuksen ja oman elämänasenteeni välillä on loppujen lopulta merkityksettömät erot: kaikki heijastavat kapitalismin henkeä ja protestantismin etiikkaa. Ensimmäisten vuosisatojen syyrialainen ja Välimeren ympäristön kristillisyys oli vähemmän toivorikasta toimeliaisuutta, enemmän ehkä hiljaista toimettomuutta ja yksinkertaista vaatimattomuutta. Siitä huolimatta uskon toivorikkaaseen toimeliaisuuteen: se tuottaa hyvinvointia  ja talouskasvua yksilölle, yrityksille ja kansantalouksille.  Tietenkään toivorikasta toimeliaisuutta ei pitäisi erheellisesti luulla suoraan Raamatusta nousevaksi perusasenteeksi.

Tohtori Henrietta Cornelia Mears, presbyteerikristillisyyden johtohahmoja, teki suuren vaikutuksen evankeliseen kristillisyyteen 1900-luvulla. Hän syntyi jo 1890, kuoli 1960, mutta hänen vaikutuksensa jatkui julkaistujen ja käännettyjen kirjojen tähden pitkään naisen kuoleman jälkeen. Henrietta johti Hollywoodissa presbyteerikirkon opetusta. Hänen oppilaansa Donn Moomaw, UNCLA:n amerikkalaisen jalkapallon ammattilainen, tuli sittemmin Ronald Reaganin papiksi Californian presbyteeriseen kirkkoon.

Henrietta Mears syntyi vuonna 1890. Hän oli perheensä nuorin lapsi, seitsemäs. Henriettan äidin puolelta isovammat olivat merkittäviä pappeja ja vaikuttajia Chicagon baptistikirkossa. Henriettan isä E. Ashley Mears oli huomattavan rikas pankkiiri. Hän omisti kymmeniä pankkeja Dakotan alueella. E. Ashley Mears tunnetaan äärettömästä optimististaan, huumoristaan, selkeistä visioista ja pyrkimyksistä. Henriettan isä myös osasi kannustaa ihmisiä.

Henrietta löysi hengellisen kutsumuksensa ja voimakkaan perustan kristilliselle uskolle erityisesti Minneapoliksessa opiskeluvuosina. Siellä hänen pappinaan toimi W.B. Riley, eräs fundamentalistisen kristillisyyden johtohahmoja. Riley painotti Raamatun kirjaimellista todenperäisyyttä.

12 vuoden iässä Henrietta sairastui reumatismiin, mutta kaksi vuotta myöhemmin perheystävien rukouksessa tämä nuori tyttö parantui ihmeellisesti eikä koskaan enää kärsinyt tästä kivusta. Merkittävän kirkollisen opetustoiminnan ansioista hänen palkittiin vuonna 1949 Bob Jones yliopiston kunniatohtorin arvolla.

Henrietta C. Mearsin maine jatkui myös naisen kuoleman jälkeen, vuonna 1977 julkaistiin hänen nimissä teokset “All About the New Testament” ja ”All About the Old Testament”.  Päivä on kustantanut vuonna 1988 suomennokset nimellä ”Avain Uuteen testamenttiin” ja ”Avain Vanhaan testamenttiin”.  Olin saanut teologian opinnot kokonaisuudessaan silloiseen kandidaatin tutkintoon, nykyiseen maisterin tutkintoon jo vuonna 1988, mutta halusin omistautua jatko-opintoihin ja ammattimaiseen urheiluun vuoden 1988-89. Jalkani murtui kuitenkin liikarasituksesta kevättalvella 1989, minkä johdosta otin ulos yliopistosta valmistautumiseen tarvittavat paperit ja tiedot opintoviikoista sekä etsin ripeästi papin hommat. Teologian opintojen jälkeen ostin 1988 nämä mainitut Mearsin selitysteokset koko Raamattuun ja samanaikaisesti luin myös koko Raamatun jälleen kerran. Teologisessa tiedekunnassa ei tarvinnut eikä tarjoutunut mahdollisuutta lukea koko Raamattua kertaakaan.

Nuorena teologina en osannut analysoida aatemaailmaa ja teologian historiaa seikkaperäisesti. Olin selitysten lumoissa, ja tämän innostuksen luin osaksi Raamatun henkeä.  En suhtaudu mitenkään halveksivasti Mearsin hartauskirjaan edelleenkään, vaikka hänen selitysteostaan ei voi mitenkään pitää teologisena tai akateemisena tutkielmana. Kun kymmenisen vuotta sitten asuintilat alkoivat käydä ahtaaksi, niin luovutin kaikenlaista ”hengellistä hömppää”, kuten tuolloin ilmaisin asian hengellisestä kirjallisuudesta, yhteensä 10 isoa jätesäkkiä kaatopaikalle. Yhden jätesäkillisen uskonnollista kirjallisuutta annoin jakoon silloisille työtovereilleni. Kaatopaikalle menivät myös Henrietta C. Mearsin innoittavat Avain Vanhaan testamenttiin ja Avain Uuteen testamenttiin.

Silloista uskonnollista vakaumustani niin kuin yhä edelleen yleistä elämänasennettani värittää toivorikas toimeliaisuus (optimistinen, dynaaminen funktionalismi). Tuota asennetta on luonnehdittu popularistisessa journalismissa erheellisesti amerikkalaiseksi optimismiksi, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että kyse on pikemmin protestantismin etiikasta ja kapitalismin hengestä. Luin jo vuonna 1982 Max Weberin teoksen Protestantismin etiikka ja kapitalismin henki. Pidin siitä myös lukiossa esitelmän, josta sain erinomaiset arvosanat. En kuitenkaan ymmärtänyt vielä tuolloin, miten paljon paremmin Weberin havaintoja voisi soveltaa.

Tietysti Henrietta C. Mears vahvisti minussa jo lapsuuden kodissa rakennettua luottamusta työnteon ja toimeliaisuuden siunauksellisuuteen. Luin Mearsin teoksista, miten Aabraham, Mooses ja Daavid olivat vuosikaudet ja ehkä vuosikymmenet toimeliaita ilman tietämystä Jumalan kutsusta ja merkittävyydestään, mutta lopulta Jumala kutsui nämä toimeliaat miehet. Mears toisti useamman kerran, että Jumala kutsuu aktiivisia. Tietysti nyt osaan havaita, että Mearsin edustama uskontulkinta heijastaa amerikkalaisuudeksi yleisemmin kutsuttua tehokkuuden, toimeliaisuuden ja optimismin aatemallia. Mikään yllätys ei ole, että Ronald Reagan rakensi hengellisen kokemusmaailmansa juuri tuossa samassa uskonnollisessa yhteisössä.

Minulla ei ole mitään moitittavaa toimeliaisuutta ja toivorikkautta vastaan, koska sellainen elämänasenne näyttää tuottavan ihan runsaasti hyvinvointia. Joskus käy kuitenkin siten, että epäonnistuneet ovat epäonnistuneempia kuin heidän pitäisi tuomita itseään epäonnistumisestaan. En ole mitenkään vakuuttunut, että toivorikas toimeliaisuus (optimistinen, dynaaminen funktionalismi) olisi aivan aitoa varhaiskristillistä perintöä, joka välittyisi niin selvästi Raamatun kertomuksista lukijoille kuin Mearsin raamatunselitykset antoivat vaikutelmaksi.

Protestantismin etiikka ja kapitalismin henki ovat kaikuneet myös niiden vastustajien raittiissa, kasvattavissa lauluissa muinaisessa Neuvostoliitossa, jota ei siis enää ole olemassa ja jota en kaipaa takaisin. Pioneeri-leireillä (Пионерская; Всесоюзная пионерская организация имени В. И. И. Ленина Ленина) oli terve kasvatus toimeliaisuuteen. Kommunismi oli juuri maailman nuoria varten. Kommunismi rakensi hyvän nuoruuden: Коммунизм – это молодость мира и его возводить молодым. Aamulla herätyksen jälkeen 7-14 vuotta vanhat lapset, jotka olivat jaettu iän mukaan eri ryhmiin, suorittivat aamuvoimistelut. Leirin johtaja kertoi päivän ohjelmasta ja kertasi menneen päivän tapahtumista. Tämän jälkeen lapset marssivat tahdissa ruokailemaan. Raittiit ja kasvattavat laulut kajahtivat tervemielisiltä pioneereilta. On vaikea kuvitella mitään kauniimpaa kuin näiden pioneerien upea laulu: 

Взвейтесь кострами, синие ночи! Nouskoon tuli, sininen yö!
Мы пионеры - дети рабочих. Me pioneerit, työläisten lapset.
Близится эра светлых годов. Lähestyköön valoisten vuosien ajat
Клич пионера: "Всегда будь готов!"
Pioneerien huuto: ”Aina olemme valmiit!”

Радостным шагом с песней веселой Iloisesti marssien laulaen hauskaa laulua
Мы выступаем за комсомолом. Me tulemme komsomol-nuoriksi
Близится эра светлых годов. Lähestyköön valoisten vuosien ajat
Клич пионера: "Всегда будь готов!" Pioneerien huuto: ”Aina olemme valmiit!”

Грянем мы дружно песнь удалую Me kajautamme yhdessä railakkaan laulun
За пионеров семью мировую, Pioneerit maailmanlaajuisesta perheestä
Будем примером борьбы и трудов. Olemme esimerkkeinä taisteluissa ja töissä
Клич пионера: "Всегда будь готов!" Pioneerien huuto: ”Aina olemme valmiit!”

Мы поднимаем алое знамя. Me nostamme punalipun
Дети рабочих, смело за нами! Työläisten lapset, rohkeasti meidän 
puolestamme!
Близится эра светлых годов. Lähestyköön valoisten vuosien ajat
Клич пионера: "Всегда будь готов!" Pioneerien huuto: ”Aina olemme valmiit!”

Syyrialaisen vanhan kirkon kristillisyys ei ollut kapitalismin hengen ja protestantismin etiikan mukaista. Askeettisuus ei tarkoittanut kurinalaista ahkeruutta työn ja perheen hyväksi, vaan köyhää niukkuutta, jopa nälän sietämistä ja vaatimatonta vaatetusta sekä naimattomana omistautumista hengellisyyteen, rukoukseen ja hiljaisuuteen. Toimettomuus ja hiljaisuus olivat huomattavasti voimakkaammat valtavirrat ensimmäisen vuosituhannen kristillisyydessä idässä ja lännessä. En suinkaan vaadi toimettomuuden ja hiljaisuuden palauttamista jonkinlaisena pakonomaisena uskonmallina takaisin elämäntavaksi, vaan totean, ettei uskomme toivorikkaaseen toimeliaisuuteen perustu selkeään vuosituhantiseen profeetalliseen ja apostoliseen traditioon.

Todellisuudessa me emme suinkaan tiedä niin hyvin kuin Mearsin presbyteerikristillisistä selityksistä voisi luulla, miten Aabrahamin, Mooseksen tai Daavidin mielentilat vaihtelivat tarpeettomuuden vuosina. Itse asiassa historiantutkimuksen näkökulmasta emme voi sanoa mitään historiallisen Aabrahamin, Mooseksen ja Daavidin mielentiloista, vaan meillä on ainoastaan kirjallinen esitys tällaisista hahmoista, joilla on mahdollinen ohut yhteys historiassa eläneeseen henkilöön. Kirjallinen esitys on tullut osaksi pyhää kirjakokoelmaa ja elää jo omaa elämäänsä, kun Aabrahamin, Mooseksen ja Daavid liha ja luut ovat maatuneet mullaksi ja maan tomuksi.

Ymmärtääkseni kaikkinaiset käyttäytymistieteilijät ovat korostaneet toimeliaisuuden tervemielisyyttä, sillä toimettomuus voi vahvistaa masentunutta käpertyneisyyttä, vaikka tuo sulkeutunut tarmottomuus ilmenisi hengellisenä syventymisenä tai muun naamarin alla. Protestantismi ja kapitalismi ovat tuoneet paljon tarpeellisia tuulahduksia Pyhän Hengen tuulen rinnalle. Dynaamisen optimismin ja toimeliaisuuden hengellistämistä varoisin kuitenkin yhä edelleen kaikesta sen hyödyllisyydestä huolimatta. Hiljaisuus ja toimettomuus ovat aivan yhtä paljon Jumalasta, joskus mahdollisesti enemmän, kuin tarmokkuus ja tehokkuus.

Optimistiseen toivorikkaaseen toimeliaisuuteen kuuluu hengelliset selitykset vaikeita jaksoja varten. Nuo hengelliset selitykset ovat uskonnollisesti ilmaistuja minän (egon) puolustusmekanismeja, joiden sisältöä Jumalan valtakunnan kannalta on tarpeetonta arvailla. Niissä selityksissä lausutaan, että merkityksettömältä ja turhalta tuntuvat työttömyyden aika ja muut vastaavat ajat voivat olla Jumalan "tarkoitus" (koulu, valmistautuminen tms.) jotakin tiettyä päämäärää ja suunnitelmaa varten, jota asianomainen ei vielä tiedä. Mutta emmehän voi olla mitenkään varmoja, onko merkityksettömältä ja turhalta tuntuvat aika ja vuosikaudet mitään muuta kuin miltä ne todella tuntuvat. Ehkä minun kohta kahden vuoden työttömyyden aika on aidosti turhaa, hukkaan heitettyjä vuosia? Ei ole mitään perusteltua syytä sitoa kristillistä toivoa protestantismin etiikkaan ja kapitalismin henkeen sekä sen myötä syntyneisiin moninaisiin selityksiin, joissa kaikissa uskotaan hyvä tarkoitus, menestys ja hyödyllisyys lopullisena siunattuna tuloksena kaikesta hetkellisestä vastakohtaisuudesta huolimatta.



Niin hyvin kuin olen tietoinen ensimmäisten vuosisatojen kristillisen uskon erilaisuudesta, vaatimattomuudesta, karuudesta ja yksinkertaisuudesta, niin menin tänä aamuna vähän jälkeen kello 7 juoksulenkille. Olin pitänyt lähes viikon taukoa juoksemisesta, koska partakoneen terä oli tehnyt pienen haavan nenän sieraimien tuntumaan. Tahdoin välttää haavan tulehtumista. Juoksin 7 kilometriä metsäpoluilla. Juoksussa ei ollut sitä voimakkuutta ja kehityskykyisyyttä kuin olisin toivonut. Silti lenkkeily meni tyydyttävästi, jopa juoksulenkin pahin mäki pujottelurinnettä pitkin 300 metriä ylös meni suhteellisen nätisti ja jäntevästi. Pidin juoksulenkillä liki 30 vuotta vanhaa juoksuasua, sillä urheiluvälinemarkkinoilla juoksuvarusteet eivät ole nekään kehittyneet 30 vuodessa. Pienessä kosteassa ilmassa tämä asu suojasi ulkoa saapuvalta kosteudelta, tarvittaessa jopa vesisateelta, piti minut kuivana ja oli kevyt juosta. Nykyiset korrex-asut ovat aivan liian raskaita juoksijalle. En havainnut valokuvan todistusvoiman perusteella mitään suoranaista kehittymistä; olisin tietysti tahtonut, että juoksun avulla tulen vahvemmaksi ja nuorekkaammaksi. Ehkä seuraavalla kerralla kameran on syytä olla kauempana omasta nenästä, jotta ikä ja väsymys eivät näy kasvoissa liian pahasti. Mahdollisesti juokseminen on myös hyvätahtoista huijaamista: en tule enää vahvemmaksi, mutta vältän pahimman rappeutumisen vanhuuteen. Nyt juoksin kevyen aamulenkin noin 4 min/kilometriä vauhdilla. Illalla käyn uudestaan juoksulenkillä.

Toivorikkaaseen toimeliaisuuteen kuuluu tietysti aktiivinen halu työllistyä. TE-keskus järjestää Malmilla rekrytointipäivän tänään kello 13-14. Tietysti menen esittäytymään työnantajille, jos saisin vaikka postinjakajan tai siivoojan työpaikan. Minulle kelpaa mikä tahansa työ, tietysti mielellään kokopäiväinen työ.

Post scriptum

Kävin rekrytointipäivän jälkeen juoksulenkillä. Yritin löytää kadonnutta vauhdikkuutta juoksuun, mutta en löytänyt sitä. Kolmisen kilometriä verryttelin, minkä jälkeen juoksin 8 kertaa 300 metriä lujaa niin että hengitykseen kävi jo kovasti. Kunkin 300 metrin juoksun jälkeen kävelin tai hölkkäsin minuutin verran ennen uutta lujaa juoksua. Kolme näistä lujista juoksuista oli reiluun ylämäkeen. Vauhtia ei kuitenkaan löytynyt riittävästi. Pelkkää vanhan miehen juoksua! Lopuksi hölkkäsin vielä 2 kilometriä ihan löysää.

Mitä tulee TE-keskuksen kokemukseen, niin yritysmyyjäksi minut koettiin ilmaisen liian vanhaksi ja kokeneeksi, koulutustakin oli liikaa. He olisivat tahtoneet 4000-5000 euron kuukausipalkalle noin 21 vuotiaita kokemattomia ja oppimattomia nuoria. Niin minulle tarjottiin ja sain sovittua työhaastattelun maanantaille lumenluontityöhön. Jos tulee luminen talvi, niin saan lapiolla siistiä käytäviä ja kynnyksiä lumesta. Jos vähäluminen talvi uhkaa köyhää miestä, niin pyydän elokuva- ja teatteriohjaaja Jussi Parviaisen ohjaamaan sadetanssin, jossa antifasistien keskellä dosentti Johan Bäckman hoitaa sadetanssit ja Janne Nummela lausuu sadeloitsut Suomen ulkoministeriön edessä. Niin köyhälle sataa samalla tavalla lunta kuin rikkaallekin - ja minä saan rahaa.


. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html