lauantai 6. lokakuuta 2012

PRESSIKLUBI 5.10.2012: Venäjä, Venäjä, lapset


Ruben Stillerin vieraana Pressiklubissa 5.10.2012 olivat Suomen ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen, City-lehden päätoimittaja Maria Pettersson ja viestintäkonsultti Harri Saukkomaa. 

Tausta: arvioni Pertti Salolaisesta perustuu ohueen kokemukseen

Olen tavannut Pertti Salolaisen vain kerran kasvotusten. Tuolloin Pasilassa Salolainen puuttui johonkin kysymykseeni toistuvasti. Myös silloin havaitsin hänen vapisevan. Pertin kehonkieli on jännittynyt. Täten en ole aivan varma siitä kehonkieleen perustuvasta analyysistä, jonka teen Pressiklubin tuoreen esityksen perusteella. 

On luonnollisesti mahdollista, että Pertti Salolainen on 19. lokakuuta 1940 syntyneenä miehenä – jo 24 vuotta minua vanhempana miehenä – jo yksinkertaisesti niin vanha ja huonokuntoinen, että hänen on vaikea säilyttää kehonsa levollisuutta ja lihakset jännittyvät tahdottomasti. Minä olen sen verran kuitenkin nuorempi, että en voi ymmärtää kehollisia tunteita ja kokemuksia, joita huomattavasti heikompikuntoisempi vanha mies kokee. Äskettäin tein etunojapunnerruksia 50 toistoa ja toissapäivänä juoksin 30 kilometrin juoksulenkin. Pian on edessä 50 (viidenkymmenen) kilometrin juoksu-verryttelylenkki jalkaisin, jossa loikitaan mäkiä ylös ja tehdään pientä vauhtileikittelyä. Tietysti näistä lähtökohdista käsin voi olla erheellistä arvioida hyperkriittisesti toisen ihmisen kehonkieltä, jos toinen jännittyykin todellisuudessa tilanteessa ihan vain heikkouttansa.

Lähden kuitenkin siitä olettamuksesta, että Pertti Salolainen ilmaisee kehollisesti psyykkisiä ja aatteellisia tuntemuksiaan enemmän kuin fyysistä heikkouttansa ja korkeaa ikäänsä.

Pertti Salolainen nauttii James Bondista

Kuva: Pertti Salolainen paljastaa suhteensa Bondiin


Ruben Stiller oli löytänyt iloista huumoria aiheesta. Hän lausuu: ”Puhumme Venäjästä, Venäjästä ja lapsista”. (1:10)

Ohjelman alussa Pertti Salolainen oli selvästi hyvävointisempi ja nauravampi kuin hetken kuluttua. Voidaan kysyä, mitä tapahtui Pertin mielessä.

Pertti Salolainen kertoo ohjelman alussa tunnustuksensa: ”Suhteeni on James Bondiin lämmin, olen luullakseni katsonut kaikki Bond-leffat” (1:41). Tässä tilanteessa Pertin suu on kuin imisi Bondin sormea. Kasvot ja silmät loistavat iloa. Mikään ei anna ymmärtää, että tämän miehen kasvolihakset pian jäykistyvät vanhuuden heikkouden tai mielen julmuuden tai muun syyn johdosta.

Kuva: Pertti Salolainen: "Karkaamassa lapasesta"

265 sekuntia iloisen Bond-tunnustuksen jälkeen Pertin ilmi ja ääni ovat muuttuneet äkäisiksi ja totisiksi. Silmät ovat pullistuneet jo tiukkaan katseeseen, kun hän kommentoi ns. lapsiasiaa:  ”Tämä on karkaamassa jo vähän lapasesta”. 6:06. Mikä pimensi Pertin mielen ja mikä teki katseen tuimaksi?

Pertin pää kallistuu ja ääni tummuu

Pertti jaksaa kasvattaa kansaa: ”Tämä pitäisi olla viranomaisyhteistyötä, ei mitään ulkopolitiikkaa” (6:20). 

Kuva: Pertti Salolainen: "Tämän pitäisi olla viranomaisyhteistyötä".

Äänensävy on tummunut, miehen kasvoissa ei ole enää sitä imelää hymyä, joka oli kun Pertti muisteli vasta äsken James Bondia (kohdassa 1:41). Pertin pää kallistuu kallistumistaan ja käsi osoittaa suuntaa ja tahtia, mitä televisiomonitori ei näytä yleisölle aina riittävästi. Miksi pää kallistuu? Eikö niskan ja hartian lihakset enää kanna puhuvaa päätä? Onko Pertin mielen syvyyksissä kantama ies niin raskas, kun hän tahtoo opettaa Suomen kansaa? Suun ympäryksen lihaksen ovat kiristyneet Pertti Salolaiselle ominaisella tavalla.  
Kuva: Pertti Salolaisen mieli synkistyy

Minuutti minuutilta Pertti Salolaisen mieli synkistyy, vaikka hetkellisiä iloja tulee klubin kavereiden sutkauksista; mieli synkistyy myös silloin kun hän vain nyökyttää päätänsä. Ilmi on jo julmettu, suomalainen sisu on täyttänyt mielen. Periksi ei anneta. Suo, kuokka ja Pertti Salolainen (10:39)

Pertti Salolainen: "Puhuva pää Bäckman"

Pertti Salolainen lausuu nyt sen opetuksensa, jonka raskas paino on kaatanut hänen päätänsä kallelleen jo aiemmin. Pertti lausuu opetuksen suomalaisille hetkessä 17:55: ”Minä kerron nyt tässä yhden asian. Meillähän on se tilanne, että Venäjän mediassa on Suomen asioissa puhuvana päänä Bäckman” (17:55).
Kuva: Pertti Salolainen: Puhuvana päänä Bäckman

Pertti Salolainen tekee johtopäätöksensä opetuspuheestansa suuressa hetkessä 18:30: ”Eihän näin voi jatkaa. Ei tässä ole mitään järkeä”. Pertin poskilihakset ovat ilmeisen kiristyneet. Huulet ovat kireät. Velttoa lihasta ei tämän miehen kasvoilta voi löytää.
Kuva: Pertti Salolainen: "Eihän näin voi jatkaa"

Katselijana ja kuulijana en ole voinut havaita lauseesta, mihin objektiin Pertti Salolainen viittaa siinä, että ”näin” ei voi jatkaa ja että ”tässä” ei ole mitään järkeä. 

Psykiatrisen ja sielunhoidollisen tekniikan avulla tarkkailijana voisin tuossa tilanteessa toistaa retorisesti ja tiedustellen, jos olisin paikalla, että ”miten” ei voi jatkaa ja ”missä” ei ole järkeä - tai jopa vähän viekkaammin.  En ollut paikalla enkä saanut tietää, mikä ies painaa Salolaisen päätä sivulle ja tekee poskilihakset kireäksi. 

Nyt en ollut paikalla ja sain vaikutelmaksi televisiokuvasta, että Pertin mieli olisi tullut sangen raskaaksi, koska hänen mukaansa Johan Bäckman on Suomen puhuva pää Venäjällä. Mutta eihän se päätelmä voi olla oikea, sillä Johan Bäckman on leppoisa ihmisoikeusaktivisti, jonka kanssa on helppo keskustella ja joka on helposti lähestyttävä keskustelijana. 

Olisiko ehkä kireät lihakset tulkittavissa teeskentelijän panssariksi, jotka kiristyvät, jotta hämärät juonet eivät paljastuisi suurelle yleisölle. Kyseessähän on tavallinen tahaton reaktio, johon ammattiteeskentelijä turvautuu lisätäkseen vakuuttavuuttaan.

Pertti Salolainen on laskelmoiva poliitikko

Pertti Salolainen tunnetaan jo aiemmin laskelmoidusta Venäjä- ja venäläispelon rakentamisesta. Pitkänlinjan poliitikolta ja erityisesti ulkoasioihin erikoistuneelta mieheltä voi olettaa laskelmoivaa toimintaa enemmän kuin satunnaiselta kansalaisaktivistilta. Muistan Pertin voimakkaan esille tulon eräänä tunteikkaana hetkenä. 

Kun virolaiset ja venäläiset ihmisoikeusjärjestöt (Naši Nashi ja Yövartio -järjestöt) osallistuivat lailliseen mielenosoitukseen Helsingissä maaliskuussa 2009 ja toivat ilmi Baltian alueen ihmisoikeusongelmat, niin näiden ihmisoikeusjärjestöjen saapumista Suomeen luonnehdittiin mediassa hysteerisen sotamaisesti. Itse kuuntelin näiden lähimmäistemme huolta ihmisoikeuksistaan ja turvallisuudesta ylipäätänsä. 

Sitä vastoin Pertti Salolainen – mielestäni tilannetajua hyvin laskelmoiden - tarttui tuohon hysteriaan ja juuri siinä hetkessä rakensi uutta pelkoa jo viritetyn mielikuvituksellisen hysterian päälle vaatimuksella, että venäläisten maanhankinnat Suomen maanpuolustuksen kannalta herkistä kohteista tulee selvittää.  

Pertti Salolainen on vanhentunut 3 ½ vuotta tuolloisen pelon virittämisestä, mutta en voi edelleenkään luottaa Pertin vilpittömyyteen. Siksi luulen, että Pertin suun ympäryksen lihakset kiristyivät, pää kallistui ja silmät kiiluivat enemmän vanhan aatteellisen Kreml-fobian ja anti-Venäjä –propagandan tarkoituksissa ammattiteeskentelijän panssarina kuin ikääntymisen seurauksena.

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Minä olen kohdannut tämän Venäjä, Venäjä, Venäjä –ongelman tai –ilon (riippuen katsojan näkökulmasta), kun olen vuoden ja 9 kuukautta etsinyt töitä Helsingistä tai muualta pääkaupunkiseudulta. En voi mitenkään muuten selittää täydellistä kyvyttömyyttäni päästä edes työhaastatteluun, kuin että Venäjä, Venäjä, Venäjä on suomalaisille työnantajille ongelma, jonka avulla minuakin leimataan yhä edelleen.  Suomalaiset kokevat Venäjän psykiatrisen hulluuden ja pelon tavalla ilmeisemmin yleisemmin kuin edes olen osannut tiedostaa aiemmin. En kyllä yhtään ymmärrä mitään syytä, miksi Venäjään tulisi suhtautua vastenmielisesti ja huolestuneesti. Eikö luonnollinen suhtautuminen hyvään asialliseen naapuriin olisi paras vuorovaikutusmuoto?

Mielestäni en ole mikään Venäjä-fani tai –fanaatikko, vaan pikemmin suomalainen mies, joka arvostaa hyvää naapuria eikä luota tiettyjen suomalaispoliitikkojen, -toimittajien ja -viranomaisten kaksinaismoraaliseen esittämiseen, kun käsillä on Venäjään liittyvien asioiden käsittely. Sitä paitsi en minä ole niin paljon edes Venäjä-fani, sillä tietysti Venäjällä on mielestäni paljon myös vähemmän oman vakaumukseni mukaista: Venäjällä aatteiden kirjo on tosi laaja eivätkä kaikki aatteet pue minua. Olen pikemmin Venäjän ortodoksisen kirkon ”fani” ja Kreml-fani. Niissä olen kohdannut vakaumuksen ja eetoksen paremman ymmärtämisen juuri sellaisena kuin itse voin pitää aivan oikeamielisenä.  

. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html