maanantai 15. lokakuuta 2012

Syyslomalla en politikoi ihmisoikeusaktivistina, vaan urheilen ja etsin töiitä

Suurista suunnitelmistani huolimatta olen havainnut, että minulla ei ole edellytyksiä kovin ammattimaiseen, intensiiviseen urheiluharjoitteluun. Työttömällä voisi kuvitella olevan paljon aikaa juosta vaikka koko vuorokausi, mutta rahattomuus häiritsee myös urheiluharjoittelua. Tietysti tavanomainen kevyt juoksentelu ei maksa mitään. Jos harjoittelen kaksi kertaa päivässä ja juoksen 30-60 kilometriä päivässä, tällöin tulee myös taloudellisten puitteitten olla jotenkin kohdallaan. Nämä taloudelliset puitteet vapauttavat mielen tarpeettomasta murehtimisesta. Riittävät taloudelliset puitteet sallivat, että syön terveellisesti ja monipuolisesti joka päivä. Tällä hetkellä olen paastonnut nälässä muutaman päivän, sillä en ole halunnut syödä lasteni ruokia, mutta en minä ole mitään nälkää nähnyt. "Jokapäiväisen leivän" Luoja on antanut päivittäin. Myöskään lapset eivät ole kärsineet rahattomuudestani. Minä kiristän vyötäni sen verran vähän, että talous on tasapainossa. Mihinkään kovaan urheiluun ja ravitsevaan monipuoliseen itsensä ruokkimiseen minulla ei ole kuitenkaan varaa. Tänä aamulla kävin Lidl-kaupassa ja ostin ravitsevaa ruokaa. Nyt tuntuu hyvältä myös omassa vatsassa.

Kova juoksuharjoittelu, jossa ei siis ainoastaan hölkätä satunnaisesti muutamaa kilometriä, vaatii paljon myös keholta palautumiseksi kuormituksesta. Jotta pystyisin harjoittelemaan vakavasti, niin pitäisi olla rahaa myös monivitamiineihin ja rautaan perusruoan lisäksi. Tällaiseen ylellisyyteen minulla ei ole rahaa lähitulevaisuudessa.

Eilen Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa vanha tuttu mies, professori Antti Laato, kysyi, miksi en voi siis tehdä tutkimusta työttömyyden aikana. Eihän työttömyys estä tutkimusta, kun ei tarvitse olla kirjoilla missään opiskelijana? Periaatteen ja käytännön välillä on iso kuilu. Työttömällä tulisi olla yhteisö tai yleisö, jolle hän kirjoittaa tutkimuksensa. Minulla ei ole mitään tilausta tutkimuksille, joita voisin tehdä työttömyyden aikana. Voisin tehdä tietysti tutkimukset itsenäisesti, mutta teologian tutkimuskirjoille olisi lähes mahdotonta löytää kustantajaa ilman edellä mainittua yhteisöä, joka on taustalla. Vuosi ja pari sitten tein kyselyjä kymmeniltä kirjakustantajilta, jos joku kustantaisi Abdullah Tammen ja minun tutkimuksellisen teoksen Pohjois-Kaukasian terroristeista, Kavkaz-Centeristä ja muista terroristien sponsoreista ja mainostyypeistä. En saanut Suomesta enkä Venäjältä yhtään vastausta kustannuspyyntöön. Eräs venäläinen yhteisö sanoi ilmeisen puolihuolimattomasti puolikkaassa lauseessa, että voisin tehdä tutkimuksen heidän tiloissaan, mutta en ennättänyt tarttua lauseeseen, minkä jälkeen hukkasin yhteyden.

Kuvat: Juha Molari juoksee Pietarissa

Tutkimuksen tekeminen ei ole myöskään vain oman tietokoneen äärellä tapahtuvaa pohdiskelua. Internet ei tarjoa läheskään kaikkea merkittävää ja tarpeellista aineistoa tutkimusten valmistamista varten. Työttömyys ajaa ihmisen niin köyhäksi, että hän joutuu vakavasti rajoittaa myös kaupungin sisäistä liikkumistaan. Minä voin vain harvoin käyttää metroa tai bussia, koska rahani eivät riitä. Itä-Helsingistä on suhteellisen pitkä matka kävellä Helsingin keskustaan yliopistolle, ja kävellä illalla takaisin. Matkanteon rinnalla köyhyys rajoittaa kaikkia kirja- ja lehtihankintoja, joita pitäisi tehdä vakavaa tutkimusta varten. "Seurakunnallisen näennäistutkimuksellisen hartauskirjan" (populaaritutkimus) kirjoittaminen ei minua kiinnosta.

Niin ammattilaismainen intensiivi urheilu kuin laadukas tutkimus estyvät työttömyyden seurauksena. Sitä vastoin liikunnallisuus ja terveet elämäntavat eivät katoa: pojallani on koko viikko syyslomaa ja me urheilemme yhdessä. Ohjelmamme koostuu kolmesta liikunnallisesta asiasta. Aamupäivisin käymme uimassa (joka päivä koko viikon ajan). Iltapäivisin pelaamme jalkapallo lähes säästä riippumatta. Jos jalkapalloharjoitukset ovat vähän kauempana, niin ajamme pyörällä 10 km sinne ja 10 km takaisin. Lisäksi teemme etunojapunneruksia ja venyttelyjä. Tietenkään intensiteetti ei saa olla liioiteltu ja liikunta tapahtuu lapsen ehdoilla. Sen verran täytyy kuitenkin rohkaista, että vesisade ei muodostuisi syyksi istua tietokoneen ääressä koko päivää. Lapsi ja aikuinen ovat molemmat luotu liikkumaan.

Tietysti työttömyys olisi yhtä hyvin minulle aikaa ihmisoikeusaktivismiin ja poliittiseen aktivismiin kuin urheiluun. Ajattelen kuitenkin niin, että minä en ole koskaan ollut aiemminkaan poliittinen aktivisti, joten en aio ryhtyä nytkään poliittisesti värilliseksi ihmiseksi. Ihmisoikeudet ovat myös minun oikeuksiani: tällä hetkellä ajankohtaisin ihmisoikeusongelmani on henkilökohtaisen työoikeuden ja -mahdollisuuden saaminen. Minulle ihmisoikeudet eivät ole "bisnes" tai "show", vaan ne ovat elämää kohtalokkaasti koskettavia haasteita, joita täytyy ratkaista. Ihmisoikeuksien tähden sopii kiivastua, vihastua ja olla innokas, kun asioiden esittäminen pysyy totuudenmukaisena. Minun ihmisoikeusaktivismini on vallitsevassa tilanteessa henkilökohtainen ja omaa perhettä koskeva: Minun täytyy ratkaista työttömyyteni. Elekevuosiin minulla on vielä kaksikymmentä vuotta "odotettavaa", joten olisihan ansiotyö senkin vuoksi vähintään perusteltua. Minä en pidä ylilyönneistä, joita poliittisten ja ihmisoikeuksiin liittyvien asioiden uutisoinnissa tapahtuu.




. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html