torstai 11. lokakuuta 2012

Tänään toimittaja soitti: kyseli Johan Bäckmanista, lapsikiistoista jne.

Tänään iltapäivällä sain puhelun itä-Suomesta. Suomalainen toimittaja soitti ja etsi puhelinnumeroa eräälle venäläiselle äidille, joka oli osallistunut Johan Bäckmanin järjestämään mielenosoitukseen.


Toimittaja kysyi myös näkemystäni ja tietämyksiäni Johan Bäckmanista ja ihmisoikeusaktivistin tarkoitusperistä. Minä en voi enempää juoruta toisesta ihmisestä, mutta voin ilmaista oman näkemykseni julkisuudessa tapahtuvista asioista, joiden osalta poikkean jossakin määrin joissakin toimissa ja unelmissa dosentin menettelyistä.

Mahdollisesti liikaakin Suomessa luullaan, että ns. antifasistit ihmisoikeusaktivistit eivät olisi itsenäisiä ihmisiä Suomessa. Tietysti Bäckman on näkyvä henkilö mediajulkisuuden tähden, mutta hän ei ole mikään Johtaja, jota kumartaen ja ihaillen seuraajat kuuntelevat erehtymätöntä viisautta.

Kerroin, että en näe mitään talousviisautta suomalaistuotteiden boikottikampanjassa (ohimennen sanoen nyt lisättäköön, että en usko, että koko boikottikampanja olisi vain Venäläiset äidit -järjestön keksintöä). Jos puuhataan Valiota vastaan kampanjaa, niin miksi ei myös Hartwallin Venäjä-toimia vastaan yhtä hyvin. Enkä usko - ja olen varma siitä, että tuollainen boikottikampanja ei tule mitenkään Kremlin tai Venäjän presidentin administraation tietokoneelta, vaan lista on näppäilty Suomessa: kyse on moraalisesti tuohtuneiden ihmisten yritys saada toimilleen vaikuttavuutta. Menetelmä on kuitenkin huono. Menetelmän taakse pitäisi nähdä siihen, että Venäläiset äidit eivät ole päässeet reilusti kuultavaksi Suomessa, jossa mediassa ei ole juurikaan keskustelua, vaan ehkä ainoastaan Suomea kohtaan yksipuolista puolustelua.

Tämän seikan kerroin, mutta hän ei tehnyt mitään haastattelua minusta eikä minun perusteella, vaikka ehkä myöhemmin voi palata asiaan. Muistutin myös, että olen ollut lukuisissa liike-elämän konferensseissa, joissa voidaan käsitellä pragmaattisesti haasteita, mutta ilmapiiri on ylipäätänsä rakentava Venäjän ja Suomen välisissä suhteissa. Sitä vastoin aivan toinen maailma - russo/kremlfobinen - on nähtävissä suomalaisissa politiikan foorumeissa.

Toimittaja ei oikein uskonut, että Suomessa olisi edes missään Venäjä-vihamielisyyttä. Ei tarvitse montaa minuuttia kuunnella Jarmo Koposta, Jarmo Mäkelä, Timo Vihavaista, Hanna Smithia, Henrik Laxia, Arto Luukkasta ym. Häpeällistä on todeta, että tuolta listalta Koponen, Vihavainen ja Luukkanen ovat kaikki syntyneet aivan naapurikunnissa itä-Suomesssa - juuri siellä, missä minä itsekin.

Lisättäköön, jos minun kaksi poikaani - joilla on Venäjän kansalaisuus - vietäisiin minulta pois sosiaalitoimen ja poliisin pakkotoimien perusteella, niin tuskin olisin niin maltillinen kuin Venäläiset äidit -järjestö on nykyään. Kokisin tehtäväkseni suojella lapsiani kaikin käytettävissä olevin keinoin, ja voittaa heidät takaisin. Suunnittelisin myös rangaistustoimet vahingon aloittanutta tahoa vastaan, jotka olisivat kyllä riittävät. Mietin siis ensiksi sitä, miten itse kokisin. Vanhemmilla on lapsien puolesta erittäin voimakkaat tunteet. Näitä tunteita ei pidä väheksyä, kun arvioidaan Venäläiset äidit -järjestöä. He puhuvat tunteen ja olemassaolon koskettavalla voimalla, he eivät ole byrokraatteja, joille lapset olisivat vain euroja ja tilastoja.

Jos pohdin nyt blogissani yleisemmin mediassa, kylien toreilla ja kabineteissa pyörivää keskustelua, niin jotain voin lausua myös enemmän tilanteesta. Jopa eilen jalkapalloharjoituksen aikana eräät vanhemmat kyselivät, mitä mieltä olet Johan Bäckmanista. Ennen kysyttiin, millainen on sää tai paljon on kello, mutta nyt kysytään, mitä ajattelet Johan Bäckmanista.

Minä tiedän, että ajattelen venäläisten perheenjäsenteni kanssa perustavasti eri tavalla Neuvostoliitosta ja sen kommunistisesta järjestelmästä kuin dosentti Bäckman: minun mielestäni Neuvostoliitto oli todella korruptoitunut, surkea järjestelmä, jossa ihmiset eivät olleet vapaita, jossa ihmisiä sorrettiin, jossa yleisestä likaisuudesta alkaen asiat olivat toisin kuin kulissit kertoivat lukuunottamatta niin jaloa ja puhdasta urheilua Neuvostoliitossa. Minä kiitän, että tänään on Venäjä, tänään ei ole Neuvostoliitto. Minulla ei ole mitään nostalgista kaipuuta takaisin Neuvostoliittoon. Bäckman oli sen verran nuori poika, kun Neuvostoliitto hajosi, että hänellä ei ole ehkä omakohtaisia kokemuksia tuosta maasta riittävästi. Olen saanut myös kuulla perheväeltäni aivan riittävästi kovia faktoja, miten Neuvostoliiton puoluejohto varasti julkisia varoja omiin tarpeisiin, möi aseita arabeille ottaen rahat itselleen jne. Minun mieleeni ei ole mikään Neuvostoliitto-nostalgia!

En usko, että vallitseva lapsikohu on Venäjän sisäpolitiikan tarpeisiin. Toivon kovasti, että se ei olisi Espoon kuntavaaleja varten, jossa Bäckman on ehdokkaana. Uskon kaikkein eniten siihen, että kyse on dosentille luonteenomaisesta moraalisesta syvästä paheksunnasta vakavien ongelmien tähden, joita hän on aidosti nähnyt ja kuullut. Kohua en voi ulkoistaa pois kohudosentista ikään kuin kaikki olisi vain Venäläiset äidit -järjestön kokoamia kokemuksia ja heidän itsenäistä tiedotustaan. Tietysti mediassa syntyvällä kohulla on aina poliittisia vaikutuksia korkeinta poliittista johtoa myöten, mutta en usko, että Bäckman puhuisi Kremlin marionettina, äänitorvena tai edustajana, enkä usko hänen palkanmaksajaksi Kremlin johtoporrasta tai jotain "turvallisuuspalvelua". Bäckman on itsensä edustaja, jolla on tietysti kosketuspintoja moniin kanaviin ja erilaisiin ihmisiin eri asemissa niin kuin tuolla tavalla liikkuvaisella ihmisellä väistämättä syntyy.

Media toimii värikkäästi Venäjällä niin kuin Suomessa, kuten on Suomesta nähty. Mielestäni menetelmissä ja uutisoinnissa on syyllistytty liioitteluun, jonka seurauksena suomalaisille muodostuu virheellinen mielikuva Venäjän valtiojohdosta ja Venäjän mediasta sekä venäläisille muodostuu erheellinen käsitys, että Suomessa olisi johdonmukainen suunnitelmallinen valtioterrori kaikkia venäläisiä lapsia ja perheitä vastaan. Molemmin puolin rajaa muodostuu liian synkkä näkemys vastapuolesta.

Minä en lainkaan pitänyt siitä lapsiasian uutisoinnin yhteydessä toistetusta venäjänkielisestä uutisesta, että perussuomalaiset ovat vaatimassa mikrosirua tai muuta tunnistetta venäläisille Suomessa. Tuo vanha älytön huumori - jota ei tuoreessa uutisessa paikallistettu tilanteeseen ja aikaan - voi paljastaa freudilaisittain jotain perussuomalaisesta tuolloisesta lausujasta, mutta mitään yleistystä ja mitään linkkiä vallitsevaan keskusteluun lapsiasiassa ilman asiallista harkintaa ei pitäisi tehdä. Syntyy tarpeeton sensaatio. Yksityistapaukset yleistetään ja syntyy toimittajien sekä muiden moraalin vartioiden avulla hysteria, jota jotkut tarvitsevat ilmeisesti.

Halusin muistuttaa toimittajalle, että venäläisten kohtaamista ongelmista sopii puhua ja pitää toimia asian johdosta. En yhdy tavanomaiseen suomalaiseen käsitykseen ja toimittajankin ilmeisesti näkemykseen, ettei ongelmia olisi Suomessa. Bäckman tarttuu todella aiheellisesti ongelmiin. Tarkkaavaisuutta asioiden esittämisessä rajojen molemmilla puolin tarvittaisiin kuitenkin lisää: yhteyksille pitää luoda edellytyksiä, eikä häiritä yhteyksien syntymistä. Suomalainen osapuoli on ollut varsin kova jäärä ja kyvytön keskusteluun.

Ymmärrän kärjistyneet ilmaukset venäläisessä uutisoinnissa reaktioksi tuota suomalaista jääräpäisyyttä vastaan. En usko kuitenkaan mitään voitettavan, jos uutisoinnissa tarkkuus kärsii. En myöskään usko käsitystä, että venäläiset perheet eivät kohtaisi epäreilua kohtelua koskaan ja missään Suomessa, vaikka kaikki venäläiset perheet eivät suinkaan koe ongelmia, jotkut eivät tiedosta syrjintäänsä ja monet vaikenevat.

Olen nähnyt ja ihmetellyt, miten kauniisti Suomessa asuvat venäläiset unohtavat aidosti ne vääryydet, jotka ovat kohdanneet heitä vain 10 vuotta aiemmin. Kun sittemmin olen kysynyt heiltä asioiden johdosta, he eivät osaa nimetä mitään diskriminaatiota, jota he olisivat kohdanneet venäläisyyden johdosta! Itse olen joskus ollut vieressä todistamassa yhä uudestaan tapauksia, joissa syrjintä oli ilmeinen. Tietysti usein on venäläisiä auttanut sekin, että he eivät ymmärrä suomen kieltä. Niin monet solvaukset jäävät ilman havaintoa.

Toimittaja kysyi, kuka rahoittaa Bäckmania. Minä en todellakaan tiedä toisen henkilön rahoittajaa. Suomessa verotiedot kertovat lähtökohtaisesti oikean tiedon omaisuudesta, ennakkoperintönä saadusta rahasta ja kaikenlaiset ansiot. Ihmisillä voi olla myös toisessa maassa verotettavaa ansiota. Siitä en tiedä mitään. Sen uskallan sanoa varmana koetun omakohtaisen niukkuuden perusteella pitkäaikaistyöttömänä miehenä, joka saa peruspäivärahaa ja jonka verotettava vuositulo jäänee noin 8 000 euroon tai vähän yli, että pienemmällä tulolla ei Suomessa enää selviä. Silloin pitäisi olla rahoittajia ja tulonlähteitä jossakin rajojen ulkopuolella.


Mielestäni olisi aivan reilua, että laulaja kertoo myös, kuka maksaa laulut. Tämä koskee myös Pekka Haavistoa, että hän kertoisi, paljon Nato maksoi hänelle rahaa, kun Haavisto piti luentoja Naton koulutuskeskuksessa.  Verokalenteri kertoo kunkin tulotason. Niin on kai tavallisessa tapauksessa, joka elää tavallista työläisen elämää. Jos jollakin verotulot jäävät alle 8 000 euron eikä elämä ole köyhälistöön kuuluvan työttömän elämää, silloin henkilö saa väistämättä tuloja muissa valtioissa, jotka eivät tule Suomen verottajalle. Muistelen Mikael Storsjön tapausta, jonka 1500-3000 euron vuositulot eivät ole missään tapauksessa ansiotaso, jolla aikuinen ihminen selviää oikeasti Suomessa.

Sain juuri 10 minuuttia sitten eräältä henkilöltä 5 euron setelin, joten elämäni ja liikkumiseni on turvattu myös tulevan viikon. Huomenna menen poikani kanssa jalkapalloharjoituksiin polkupyörällä (20 km), joten köyhä ei matkustele, vaan liikkuu oman kehon voimalla. Jeesuksen opettamassa Isä meidän -rukouksessa pyydetään aivan oikein: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, mikä tarkoittaa sitä niukkaa perustoimeentuloa, jolla ihminen selviää. Iltarukouksena jokapäiväisen leivän jälkeen minä muistan lausua myös pyynnön, että Jumala siunaisi Venäläiset äidit -järjestöä. Heidän ei ole helppo ensimmäisenä lausua piiloteltuja asioita julki suomalaisessa yhteiskunnassa, joka on varsin suvaitsematon, pieni ja tottumaton keskusteluun.




  . . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html