perjantai 30. marraskuuta 2012

Amerikkalainen CIA operoi Suomen eduskunnassa: Venäjä-vihamielinen mediakonferenssi ”Vääristävät peilit” – pääpuhuja ulkoministeri Erkki Tuomioja.


USA:n tiedustelupalvelu CIA operoi eduskunnassa alkavassa Venäjä-foorumissa


Tiedustelupalvelu CIA operoi eduskunnassa maanantaina alkavassa mediakonferenssissa 'Särkyneet peilit' – pääpuhujana ulkoministeri Erkki Tuomioja. Venäjän hallinnolle vihamielisen tilaisuuden ja sen järjestäjän Finrosforumin takaa löytyvät myös EU ja Venäjällä kielletty USAID. Suomi on kansainvälisen infosodan etulinjassa.


Toimittajat: Juha Molari & Verkkomedian työryhmä 
1.12.2012, Verkkomedia.org
info(at)verkkomedia.org 

USA:n tiedustelupalvelu CIA operoi eduskunnassa alkavassa Venäjä-foorumissa

Suomen eduskunnassa järjestettävän Suomi-Venäjä –mediakonferenssin "Särkyneet peilit" («Кривые зеркала») 3.-4.12.2012 kolme maksavaa tahoa ovat CIA:n moderni rahoitusorganisaatio NED (National Endowment for Democracy) [1] [2], Amerikan Yhdysvaltojen ulkoministeriön USAID  (US Agency for International Development)[3] ja ”EU-Russia Civil Society Forum” (EU-Russia CSF), joka on myös Amerikan Yhdysvaltojen ulkoministeriön työväline ja värinvallankumouksellisten linnake Venäjää vastaan. Tilaisuuden pääpuhujaksi on lupautunut Suomen ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja. 

Kuvakaappaus - Suomen eduskunnan Venäjä-tilaisuuden amerikkalaiset rahoittajat: 

Valikoitu osallistujalista - Venäjän virallinen media estolistalla

CIA:n ja Amerikan ulkoministeriön maksama konferenssi Suomen eduskunnassa on Suomen ja Venäjän journalisteille, jotta nämä määrittelisivät Suomen ja Venäjän suhteita uudella tavalla. Järjestäjät peruuttivat Venäjän Federaation virallisen viikkolehden Rossiiskaja Vestin osallistumisoikeuden mediakonferenssiin.[4] 

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja tai hänen erityisavustajansa Tarja Kantola - Finrosforumin entinen puheenjohtaja - eivät ole antaneet mitään selvitystä tiedusteluun siitä, onko Suomen UM:n linjan mukaista peruuttaa Venäjän virallisen lehden osallistuminen eduskunnassa järjestettävästä mediakonferenssista. Finrosforum ei tunnusta Venäjän laillisia poliittisia instituutioita, presidenttia, hallitusta ja duumaa.

"Tiedämme vasta konferenssin jälkeen, mitkä ovat olleet suomalaisten russofobien todelliset aikomukset päätökselleen koota toimittajat puhumaan Suomi-kuvasta. Valitettavasti meidän toimittajamme ei osallistu konferenssiin", kirjoitti keskiviikkona Venäjän virallisen sanomalehden päätoimittaja Dmitry Ermolaev. ”Rossiiskaja Vestin toimitus on hyvin pettynyt," hän jatkaa. "Suomalainen malli demokratiasta ei pidä paikkaansa. Siinä ei hyväksytä näkemyksiä, jotka poikkeavat yleisesti hyväksytyistä näkemyksistä. Toisinajattelijat eivät läpäise Face kontrollia, heitä ei päästetä keskusteluun." 

Myös Verkkomedian päätoimittaja Janus Putkoselta evättiin tilanpuutteella perustellen osallistumismahdollisuus mm. Journalistiliitossa mediayhteistyön konferenssiksi mainostettuun tilaisuuteen.

Miksi konferenssi siirrettiin Suomen eduskuntaan?

Kun suomalaisten järjestäjien ja rahoittajien kyseenalaiset taustat paljastuivat, Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus ilmeisesti kauhistui ja kielsi tilojensa käytön CIA:n ja USAID:n Venäjä-vihamieliseen propagandaan.
"On muistettava, että USAID on tuomittu Venäjällä kielletyksi järjestöksi eikä sen toiminta ole enää 1.10.2012 jälkeen sallittua Venäjän alueella."

Suomalaiset  yrittivät provokaatiota ja viedä USAID:n ja CIA:n toiminta Venäjän tiede- ja kulttuurikeskukseen. Suomen journalistiliitosta Juha Rekola ja suomalaisten järjestäjien puolestaJarmo Koponen ovat jo osoittaneet ilmeistä närkästymistään epäonnistumisesta. Tiede- ja kulttuurikeskus perui varauksen.

Kuvakaappaus - EU-Russia Civil Society Forumin rahoittajina ovat amerikkalainen USAID, Transition-ohjelman avulla, Euroopan unioni ja NED (CIA):

Pehmeän ulkokuoren alla kova sydän: EU-Russia CSF

Amerikkalaisista rahoittajista ehkä parhaiten naamioitu järjestö, joka herättää vähiten pelkoa eurooppalaisen nimensä ansiota, on ”EU-Russia Civil Society Forum” (EU-Russia CSF). Järjestön nettisivujen etusivulla esiintyy Jevgeni Krishtafovitch – nuori mies, joka esiintyy aina vihamielisesti Venäjän valtiojohtoa vastaan. Pari vuotta sitten hän ja Jukka Mallinen kirjoittivat loukkaavan artikkelin Suomen Kuvalehdessä: siinä nämä herrat parjasivat Venäjään ystävällismielisesti suhtautuvia suomalaisia ihmisoikeusaktivisteja.

EU-Russia Civil Society Forum on avoimesti CIA:n rahoitusmekanismin NED:n ja Amerikan Yhdysvaltain ulkoministeriön USAID:n rahoitusmekanismin ”Transition” operaatio.[5] Oksana Chelysheva (Оксана Челышева) on Suomen edustaja EU-Russia Civil Society Forumin johtoryhmässä (”the Steering Committee”). Myös Oksana Chelyshevan kuva näkyy näyttävästi EU-Russia CSF:n nettisivujen etuaukeamalla.Hän on myös EU-Russia CSF:n perustajajäsen.

 Korostetuissa pikkukuvissa Oksana Chelysheva ja Jevgeni Krishtafovitch

Oksana Chelysheva johtaa Venäjällä rikollisena äärijärjestönä vuonna 2006 tuomittua ryhmittymää ”Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuraa” («Общество российско-чеченской дружбы», ОРЧД ; Russian-Chechen Friendship Society (RCFS).  Hän on tullut Suomeen poliittiseksi pakolaiseksi. Nyt hän toimittaa Suomesta ja EU:sta käsin Venäjä-vihamielisiä ohjelmia ja propagandaa.

NED rahoittaa myös kyseistä ”Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuraa”. NED:n julkisen kirjanpidon mukaan Oksana Chelyshevan johtama RCFS sai 49 980,00 euroa ilmeisemmin tämän naisen työn rahoitukseen NED:n budjetista viime vuonna, kuten lukuisat edeltävät vuodet.

Vuonna 2007 NED julisti, että RCFS:lle annettavan rahoituksen tehtävä on ”vastustaa Venäjän hallituksen informaatiota Pohjois-Kaukasiassa” (”counteract the manipulation of information on the North Caucasus by the Russian government.”).

NED sekaantui Venäjää vastaan mm. oikeistohäirikön Alexei Navalnyin rahoitukseen sekä amerikkalaisen Golos-järjestön häiriötoimintaan vaalien laskennan aikana.[6] Kavkaz-Centerin kustantaja Mikael Storsjö siirsi RCFS:n Venäjältä Suomeen, koska järjestöä tarvittiin raha-asioiden kierrättämistä varten. Poliisikuulusteluissa Storsjö myös tunnusti, että RCFS:n päärahoittajana toimii NED.

CIA:n poliittinen siipi: National Endowment for Democracy (NED)

CIA:n perinteisen rahoitustehtävän uudempi, kauniimpi nimitys on National Endowment for Democracy (NED), joka perustuu Ronald Reaganin kehittämään ratkaisuun tilanteessa, jossa CIA:n skandaalit häiritsivät toimintaa.[7] NED:n ensimmäinen neljästä rahoitusinstrumentistä on International Republican Institute (IR), jonka puheenjohtajana toimii Venäjä-vihamielisyydestä erityisen tunnettu John McCain

NED sekaantuu ulkomaiden sisäisiin asioihin lukuisin eri tavoin: tarjoamalla rahoitusta, teknistä osaamista, koulutusta, opetusmateriaalia, tietokoneita, fakseja, kopiokoneita, autoja tietyille valituille poliittisille ryhmille, kansalaisjärjestöille, ammattiliitoille, toisinajattelijoille, opiskelijaryhmille, kirjojen kustantajille, sanomalehdille.[7] 

NED:n mekanismin IR:n avustukset on merkitty verellä: IRI on ollut mukana Haitissa vuoden 2004 vallankaappauksessa, Hondurasissa vuoden 2009 vallankaappauksessa sekä Egyptin arabikevään järjestelyissä. IRI koulutti vuoden 2004 Haitin vallankaappauksen johtajia sekä rahoitti oppositioryhmiä, jotta maassa syntyi edeltävien kuukausien aikana epävakautta maan demokraattisesti valitun presidentin Jean-Bertrand Aristiden syrjäytämiseksi.
Freedom of Information Act –asiakirjat ovat osoittaneet, että IRI oli nimenomaisesti mukana kouluttamassa vallankaappauksen tehnyttä oppositiota. IRI oli riidoissa Yhdysvaltain entisen suurlähettilään Brian Dean Curran kanssa, koska Curran olisi käynyt rauhanomaisia neuvotteluja, mutta IRI:n edustaja Stanley Lucas neuvoi Haitissa, että oppositiojohtajat eivät tee mitään kompromisseja.  

IRI sai  550 000 dollaria NED:n rahoja vuonna 2009, jotta IRI ”edistäisi ja tehostaisi pohdintaryhmien osallistumista Meksikossa ja Hondurasissa, niin että niistä tulisi painostusryhmiä, jotka pakottavat poliittiset puolueet kehittämään konkreettisia kantoja keskeisissä kysymyksissä”.[8]

Teknisesti ottaen NED ei suoraan läpinäkyvästi rahoita mitään poliittista puoluetta, koska sellainen rahoitus on kielletty lailla. Sitä vastoin NED:n mukaan se rahoittaa vaalien tarkkailua ja koulutusta vaaleja varten. NED:n rooli oli merkittävä vuonna 2004 Ukrainan presidenttivaaleissa.

NED:n johtaja Nadia Diuk tunnusti Washington Postin NED:n osallistumisen länsimielisen järjestelyn tukemiseen. Hän vertasi Ukrainassa tehtyä interventiota Slovakiassa, Serbiassa ja Montenegrossa sekä Georgiassa tehtyihin NED-operaatioihin. Hänen mukaansa se oli NED:n ”massiivinen ponnistus järjestää kansalaisjärjestöt äänestyksen tarkkailijoiksi, rinnakkaisäänestyksen toimittajiksi, suorittaa ovensuukyselyraportit”. [7]

NED rahoittaa myös Praque Watchdog-sivustoa, joka arvioi Pohjois-Kaukasian tilannetta.[7]

NED onnistuneesti manipuloi Nicaraguan vaaleja vuonna 1990, Mongoliassa 1996, avusti demokraattiseksi valittujen hallitusten kaatamista Bulgariassa 1990, Albaniassa 1991 ja 1992. NED:n rooli oli tärkeä Iran-Contra tapauksessa 1990, avaintekijä Oliver Northin ”Project Democracy” verkoston rahoittamisessa, jossa Yhdysvaltain ulkopoliittisia toimia yksityistettiin ja käytiin sotia ja harjoitettiin huume- ja asekauppaa.

NED rahoitti ultra-fanaattisen, Castroa vastustavan CANF:n (the Cuban-American National Fund) välityksellä Luis Posada Carrilesin säälimätöntä terroristitoimintaa, jonka seurauksena mm. Kuuban lentokone räjäytettiin vuonna 1976. Terrori-iskun seurauksena kuoli 73 ihmistä. Vuonna 1997 NED:n rahoittama terroristi oli mukana lukuisten pommiräjähdysten toteuttamisessa Havannan hotellejaä vastaan. NED katsoo tukevansa demokratiaa, kun se lisää epävakautta tietyillä alueilla hallituksia vastaan.[7]

CIA:n ulkomaan rahoituksen toteuttajaksi synnytetty NED rahoittaa Suomen eduskuntatalon mediakonferenssia. Tuosta NED-CIA -yhteydestä on paljon sekä asiakirjatodisteita että henkilötodisteita. Esimerkiksi CIA:n peitetoiminnassa toiminut upseeri Philp Agee [9]  on tunnustanut, miten hän toimi Kuubaan liittyvissä operaatioissa CIA:n, NED:n ja USAID:n (US Agency for International Development)operaatioissa. Hän on kirjoittanut näistä toimistaan myös vuonna 1975 julkaistun kirjan ”Inside the Company: CIA Diary”. Videohaastattelussa CIA:n entinen upseeri Philip Agee kertoo toiminnastaan NED:n ja CIA:n peitetehtävissä, joissa tarkoituksena oli laillisten hallitusten horjuttaminen.

NED:n johtaja Allen Weinstein tunnusti Washington Postin haastattelussa 22. syyskuuta 1991, että NED:n toiminnasta valtaosa kulki ennen CIA:n peitellyn toiminnan alaisuudessa: "A lot of what we do today was done covertly 25 years ago by the CIA".  
NED:n systeemin tärkeä rakentelija Walter Raymond, Jr. toimi vuodesta 1970 vuoteen 1982 CIA:n palveluksessa ulkomaisen median tehtävissä, vuodesta 1982 ns. tietotekniikan tehtävissä Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuusneuvostossa, mutta hänen tehtävänään oli nimenomaisesti NED:n toiminnan aloittaminen. Itse NED:n johtaja Carl Gershman on ilmoittanut tämän kunnioituksen Walter Raymondille 24. huhtikuuta 2003. Hernando Calco Ospinan kutsuu hyvin perustellusti NED:n toimintaa ”CIA:n seuraajaksi ja yhteistyökumppaniksi” [10]

Kiellettyjen listalta - US Agency for International Development (USAID)

Finrosforumin sivulla loistaa NED:n mainoksen yläpuolella vielä kolmaskin yhtä julma maksaja Suomen eduskunnassa järjestettävälle konferenssille: ”Transition Promotion Program”, joka on ns. arabikeväästä paremmin tunnetuksi tullut ohjelma [14], jonka avulla USAID tukee Amerikan Yhdysvaltojen ulkomaan politiikan tavoitteita auttamalla paikallisia partnereita. 

Äskettäin 1. lokakuuta 2012 Venäjällä kiellettiin USAID:n toiminta, koska USAID oli yrittänyt mm. sabotoida Venäjän vaaleja erilaisten levottomuuksien avulla. Amerikan Yhdysvaltojen ulkoministeriön lehdistösihteeri Victoria Nuland protestoi tuoreeltaan Venäjän kieltoa USAID:lle ja jatkoi uhmakkaasti: ”Me aiomme jatkossakin valppaana tukea demokratiaa, ihmisoikeuksia ja kansalaisyhteiskuntaa Venäjällä. Me vain teemme sen [toisella tavalla]” ja etsimme tapoja tukea näitä järjestöjä:
"While USAID's physical presence in Russia will come to an end, we remain committed to supporting democracy, human rights, and the development of a more robust civil society in Russia. - - - " That includes looking for ways to continue working with Russian nongovernmental organizations to safeguard programs that "a lot of Russians are dependent on”.[11] [12]

USAID:n Transition-ohjelmat toimivat monella alueella Amerikan ulkoministeriön poliittisten pyrkimysten edistämiseksi. Esimerkiksi Tšekin ulkoministeriö [13] kertoo avoimesti, että Transition Promotion Program on USAID:n mukainen ohjelma.

Kuvakaappaus - Esimerkki Tšekin ulkoministeriön tiedotteesta Transition Promotion ohjelman yhteyksistä eri rahoituslähteisiin:

USAID on kertonut ohjelmastaan myös yleisemmin ja asia muutenkin yleisesti tiedetty USAID:n ohjelmanimi. [14] Nyt Suomen eduskunnassa USAID ja CIA/NED rahoittavan Suomen ja Venäjän mediaa varten järjestettyä konferenssia. Suomen ulkopolitiikan ohjailu tapahtuu valtamerentakaisten rahoittajien Venäjä-intressien mukaisesti eivätkä nuo amerikkalaiset intressit todistettavasti nauti Kremlin luottamusta.

Mediakonferenssin pääjärjestäjistä Jarmo Koponen (Uusi Suomi) onkin esitellyt täysin myötämielisesti ja kritiikittömästi Luke Hardingin käsityksiä, vaikka Luke Harding on länsivakooja, joka karkotettiin Venäjältä. Koponen esittelee myös amerikkalaisen tiedustelupalvelun perustaman propagandakanavan Radio Libertyn johtajan Masha Gessenian näkemyksiä, joiden mukaan Putinin hallinto olisi ”suljettu järjestelmä, jonka tuho on arvaamaton”.
Siinä järjestelmässä ”venäläiset toimittajat ovat kuin armeijassa”, Koponen kirjoittaa. Hän nimittää Venäjän presidentti Vladimir Putinia ”diktaattoriksi” ja kutsui jouluaattona 2011 Artemi Troitskynsanoilla Venäjää verenvuodatukseen, jos Vladimir Putin osallistuu Venäjän presidenttivaaleihin.[15] Pari päivää sitten Koponen ilmoitti, että hänen tavoitteensa on käsitellä FSB:n roolia Venäjän mediassa. 

CIA:n ja Amerikan ulkoministeriön Venäjä-vihamielisten operaatioiden yhteistyötahoksi joutunut tai päässyt Jarmo Koponen saapuu mediakonferenssiin suoraan Georgiasta, jossa hän käy muiden muassa keskusteluja Giorgi Kidiashvilin kanssa, jonka johtama järjestö ”Institute for Development of Freedom of Information” toimii Venäjä-vihamielisten rahoittajien tuella. George Soroksenjohtama Open Society Intitute [16] and USAID rahoittavat mainittua instituuttia.  

Loppukommentti: 

Emme tiedä maanantaina alkavan konferenssin ohjelman yksityiskohdista, että lauletaanko Yhdysvaltain kansalislaulu Suomen eduskunnan tilaisuuden alussa vai lopussa – vai taktisista syistä pelkästään suunnitteluvaiheessa. Tai ehkä tilaisuuden rahoittajat ja järjestäjät tahtovatkin laulaa Yhdysvaltain kansallislaulun operaation lopullisten tavoitteiden jälkeen... Punaisella torilla Moskovassa?

Viitteet: 

[1] Wikipedia: National Endowment ofr Democracy 
[2] Wikipedia: Национальный фонд демократии 
[3] Wikipedia: United States Agency for International Development (USAID) 
[4] ”Suomessa toimittajien Face Control” (Venäjän Federaation virallinen viikkolehti Rossiiskaja Vesti 28.11.2012) 
[5] EU-Russia Civil Society. Donors. 
[6] Can human rights and terrorism go hand in hand? RT 3 January 2012 
[7] Rogue State, A Guide to the World’s Only Superpower. Common Courage Press, 2000. Trojan horse: The National Endowment for Democracy
[8] Wikipedia: International Republican Institute (IRI). 
[9] Wikipedia: Philip Agee 
[10] Hernando Calco Ospina. NED et. al.: The CIA’s Successors and Collaborators). Global Research, April 15, 2008. Le Monde Diplomatique 15 April 2008 
[11]Kremlin halts USAID work in Russia. NY Daily News, September 18, 2012. 
[12] Oleg Artyukov, Russia shows USAID the door. US insulted and humiliated. Pravda 20.09.2012. 
[13] Ministry of Foreign Affairs of the Czech Republic. Transition Promotion Program. 13.9.2010. 
[14]  USAID: Promoting Peaceful Political Transitions 
[15] Ks. Juha Molari 21.11.2012: Mikä mies Jarmo Koponen toivottaa tervetulleeksi Särkyneet peilit-konferenssiin.
[16] Juha Molari, Corruption investigations a Front for Color Revolution Push (RT 07 February 2012) 


KÄY KESKUSTELUA: VERKKOMEDIA


. . . . . . . .

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

torstai 29. marraskuuta 2012

”Suomessa toimittajien Face Control” (Venäjän Federaation virallinen viikkolehti Rossiiskie Vesti 28.11.2012)


”Suomessa toimittajien Face Control” 
- koska arvostelua ja toisinajattelijoita pelätään.

(epävirallinen suomennos Venäjän Federaation virallisesta viikkolehdestä Rossiiskie Vesti, 28.11.2012).



Так как боится критики, инакомыслящих и 
диссидентов. «Российские Вести», 22 - 28 ноября 2012  № (31) 2106.
Автор - Дмитрий Ермолаев, главный редактор 
еженедельника «Российские вести»

Eilispäivän 27.11.2012 tapaus kummastutti minua – meidän sanomalehtemme, Venäjän Federaation viikkolehden ”Rossiiskie Vesti” kolumnistilta Juha Molarilta evättiin akkreditointi mediakonferenssiin. 



Hän oli kuitenkin yksi ensimmäisistä henkilöistä, joka oli lähettänyt virallisen pyynnön osallistua tähän tapahtumaan. Ja hän oli jopa saanut vahvistuksen, että akkreditointi on onnistunut. Ja tämän jälkeen kuluu pari viikkoa ja järjestäjät ilmoittavat Juha Molarille, että hän ei voi tulla Suomen eduskunnan rakennukseen, jossa pidetään 3-4. joulukuuta konferenssin "Vääristävät peilit" («Кривые зеркала»). Hänelle ilmoitettiin: "Sinä et ole ammattitoimittajana, ja meillä on niin paljon henkilöitä, jotka tahtovat osallistua, että tämä on vain ammattilaisia varten."


Älä edes ajattele tuota kriteeriä "ammattimainen” tai ”ei-ammattilainen." Juha Molari on kolumnisti Venäjän Federaation viikkolehdelle ”Rossiiskie Vesti”. Hänen toimituksellisella aineistollaan on jo pitkä historia. On selvää, että tuo ei ollut todellinen syy, vaan konferenssin järjestäjät yksinkertaisesti keksivät sen.   Ja lisäksi Suomen valtaapitävät kokevat Molarin vaaralliseksi ja vaikutusvaltaiseksi toisinajattelijaksi. He pelkäävät ja kunnioittavat häntä. Ja mikä tärkeintä, pelkäävät, että hän voi kääntää konferenssin keskustelua vaaralliseen suuntaan Suomen valtaapitävien tarkoitusperien näkökulmasta.  

Viime vuosina Molari on kirjoittanut paljon artikkeleita, joissa hän on arvostellut suomalaisia ​​virkailijoita, koska nämä ovat antaneet tuen terroristisivustolle ”Kavkaz-Center”. Hän syytti valtaapitäviä myös venäläisäitien diskriminaatiosta, sosiaalityöntekijät ovat vieneet kymmeniä lapsia lastenkoteihin. Hän on tuominnut suomalaiset toimittajat, joiden artikkelit lämmittävät russofobiaa Suomessa.  

Molarin artikkelit satuttavat Suomen mainetta. Valtaapitävät puolustautuvat ja estelevät. Mutta lopulta hermot pettivät ja suomalaiset päättivät suoranaisesta sorrosta meidän toimittajaa vastaan.  Molari ei voi koskaan löytää virallista työtä ja hän elää köyhässä kurjuudessa. Sivuston ”Kavkaz-Center” työntekijät, jotka ovat muuten yksi konferenssin järjestäjätahoista, kutsuvat häntä KGB:n, CIA:n ja Mossadan agentiksi.   Hän saa uhkauksia internetissä. Hänen ainoa uhkia internetissä. Hänen ainoa ulospääsy tilanteesta on tämä journalismi. Mutta jopa tässä seikassa Suomen valtaapitävät yrittävät vapautua Molarista – eivät yksinkertaisesti päästä häntä tilaisuuteen, jossa Venäjän ja Suomen toimittajat keskustelevat tiedotusvälineiden Suomi-kuvasta.

Niin virallinen Helsinki päätti kostaa Molarille totuudesta. Äskettäin Molari kertoi blogissaan useammassa kirjoituksessa konferenssin järjestäjistä, joiden käsityksistä hän sanoutui irti. Ensimmäinen kirjoitus käsitteli Kerkko Paanasta, joka on Suomalaisvenäläisen kansalaisfoorumin (Finrosforum) puheenjohtaja.  Tämän organisaation sihteeri on Kavkaz-Centerin kustantaja Mikael Storsjö, joka on rekisteröinyt Venäjällä kielletyn sivuston Helsinkiin. Toimittajamme antoi esimerkkejä Paanasen artikkeleista, jotka todistavat ”Vääristävät peilit” –konferenssin järjestäjän russofobiksi, joka on täynnä vihaa Venäjää vastaan.

Toisessa artikkelissa käsiteltiin Jarmo Koposta, joka on kansallismielisen ”Uusi Suomi” –portaalin johtaja. Tuolla portaalilla äskettäin muuten ehdotettiin ulkomaalaisille  käsimerkkejä, myös venäläisille Suomessa. Artikkeleissaan Koponen heittää likaa Venäjän ortodoksista kirkkoa vastaan. Hän esittää toivomuksen, että ”Putinin hallinnolle tulisi loppu” sekä kutsuu informaatiosotaan Venäjää vastaan.

Kolmas artikkeli käsitteli Helsingin yliopiston professoria Timo Vihavaista, jonka kirjat rakentuvat yhdelle ajatukselle: ”Venäjän ja Neuvostoliiton ystävät ovat henkisesti sairaita, moraalittomia ja rikollisia”.   

Molari vilpittömästi ihmettelee, miksi kaikki nämä ihmiset ovat päättäneet järjestää konferenssin Venäjän journalisteille? Mitkä ovat heidän tavoitteet? Miksi he eivät kerro Venäjän lehdistölle, että konferenssijärjestäjä Suomalaisvenäläisen kansalaisforum ”Finrosforum” toimii ”Kavkaz-Centerin” yhteydessä? 

Tiedämme vasta konferenssin jälkeen, mitkä ovat olleet suomalaisten russofobien todelliset aikomukset päätökselle koota venäläiset toimittaja puhumaan Suomi-kuvasta.  Valitettavasti meidän toimittajamme ei osallistu konferenssiin. Hän tulee kuitenkin tarkkaavaisesti katsomaan, miten suomalainen media esittää tapahtuman. Aikooko se vetää sanat irti asiayhteydestä ja esittää, että venäläiset toimittajat hyväksyvät Venäjän kulttuurin normiksi lasten lyömisen, mitä suomalainen inhimillinen yhteiskunta perustellusti väittäisi Venäjästä.   Toistaiseksi suomalaiset russofobit ovat kirjoittaneet tästä ja tieto on ollut myös venäläisen median käytössä. 

”Rossiiskaja Vestin” tomius on hyvin pettynyt. Suomalainen malli demokratiasta ei pidä paikkaansa. Siinä ei hyväksytä niitä näkemyksiä, jotka poikkeavat yleisesti hyävksytyistä näkemyksistä Suomessa. Toisinajattelijat eivät läpäise Face kontrollia, heitä ei päästetä keskusteluun. 

Mutta yllättävintä on toimittajien dogmaattisuus, vaikka heidän pitäisi olla liberaaleja. Jokaisen ammattitoimittajan täytyy ymmärtää, että maailma on monipuolinen, että erimielisyyden tukahduttaminen on vaarallista yhteiskunnalle ja jopa Suomi-kuvalle. 

Kirjoittaja - Dmitry Ermolaev, Venäjän Federaation virallisen viikkolehden Rossiiskie Vestin päätoimittaja.


Lähde:

Так как боится критики, инакомыслящих и диссидентов. «Российские Вести», 22 - 28 ноября 2012  № (31) 2106.
Автор - Дмитрий Ермолаев, главный редактор еженедельника «Российские вести»

Post scriptum

Sittemmin on käynyt ilmi, että Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus ei turhaan peruuttanut konferenssivarausta näiltä järjestäjiltä. CIA ja Amerikan ulkoministeriö ovat konferenssin rahoittajat NED-instrumentin välityksellä. Suomen eduskunnassa käydään Venäjän ja Suomen mediasuhteisiin keskustelua CIA:n ja Amerikan ulkoministeriön suojeluksessa. Siksi Venäjän valtion virallinen lehti ei saanut olla paikalla. Järjestäjät eivät tunnusta Venäjän valtiollisten instituutioiden olemassaoloa, kuten on ollut nähtävissä usein Koposen ja Paanasen kirjoitteluista. Suurempi skandaali on, että tilaisuuden pääpuhujana on Suomen ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja. Hän ei ole toistaiseksi antanut selvitystä, onko järjestäjien menettely kieltää Venäjän valtion virallisen median osallistuminen Suomen UM:n linjan mukaista. NED on osallistunut vuoden aikana useisiin levottomuutta aiheuttaviin tempauksiin Venäjän Federaatiota vastaan.



. . . . . . . .


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Venäläismedialta estettiin pääsy suomalaisten järjestämään mediakonferenssiin


«Кривые зеркала» (Vääristävät peilit) -mediakonferenssi suomalaisen ja venäläisen median vuoropuhelua varten toteutetaan 3.-4.12.2012 Helsingissä poikkeuksellisen diskriminaation hengessä. 

Verkkomedia kertoo, että suomalaiset järjestäjät lähettivät 27.11.2012 päätöksen, että he peruuttavat Rossiiskaja Vesti –lehden puolesta ilmoittautuneen Juha Molarin osallistumisoikeuden. Järjestäjät olivat jo hyväksyneet osallistumisen 8.11.2012.

Kuva: Konferenssiin osallistuminen hyväksyttiin jo 8.11.2012. Paikka oli tällöin toinen. Sittemmin paikka vaihtui, kun ilmeisesti Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus havaitsi, mitä tyyppejä konferenssin järjestäjät ovat.

Sanomalehden päätoimittajan virallinen saate- ja työkirje ei auttanut. 


Molari myös muistutti järjestäjiä siitä, että hän on kirjoittanut toimittajana yli 500 artikkelia eri sanomalehtiin, mikä määrä on enemmän kuin suomalaisilla järjestelyhenkilöillä yhteensä. Molari on tohtorin väitöskirjassaan selvittänyt laajasti seminaarin aihetta (peili-metafora) psykologisena ja viestinnällisenä käsitteenä, mutta kukaan konferenssin luennoitsijoista tai organisaattoreista ei ole tutkinut ilmiötä akateemisissa julkaisuissa.


Kuva: Kerkko Paananen ja Jarmo Koponen juonivat juuri ennen kuin
valmistuu päätös kieltää Juha Molarin ja Johan Bäckmanin
osallistuminen mediaseminaariin.

Konferenssin järjestäjät ilmoittivat 27.11.2012 myös päätöksen kieltää mediavaikuttaja, dosentti Johan Bäckmanin osallistumisoikeuden, vaikka Bäckmanin näkyvyys venäläisessä mediassa on mittava. Bäckman on tutkinut tohtorin väitöskirjassaan suomalaisen median Venäjä-uutisointia. Konferenssin järjestäjillä ei ole myöskään vastaavaa akateemista tutkimustoimintaa. Konferenssin ennakkotiedoissa ei ole mitään määräystä, että osallistujien pitäisi kuulua tiettyyn ammattiliittoon. Suomessa ammattiliittoon kuuluminen on vapaaehtoista.

Juuri samanaikaisesti – 26.11.2012 – Doku Umarovin äänitorvi ”Kavkaz-Center” julkaisi sisäpiiritietona mediakonferenssin yhden organisaattorin, ”Finrosforumin”, pyrkimykset: konferenssissa haluttaisiin käsitellä myös ”Molarin ja Bäckmanin rikollista agenttitoimintaa”. Kavkaz-Centerin kustantaja on Finrosforumin sihteeri.

Kuva: Kerkko Paananen levittää värivallankumouk-
sellisia merkkejä venäläiselle jääkiekkoyleisölle
ja huutaa iskulauseita Venäjän hallitusta vastaan.
”Finrosforumin” puheenjohtaja julkaisi suomalaisen jouluaaton 2011 tervehdykseksi videon ja tekstin, jossa avoimesti toivottiin verenvuodatusta ja väkivaltaa Venäjän valtiovaltaa vastaan. Myös mediakonferenssin toinen pääjärjestäjä – Jarmo Koponen –mainosti samaa videota jouluaattona 2011. Hän myös kirjoitti 17.8.2012, että ”Venäjän johto on ottanut panttivangiksi suuren osan” [Venäjän kansasta]. 9. helmikuuta 2012 Finrosforumin puheenjohtaja Kerkko Paananen jakoi Helsingissä Olympiastadionin edessä värivallankumouksen merkkejä venäläisille turisteille, jotka menivät katsomaan Suomen ja Venäjän jääkiekko-ottelua. Hän huusi Venäjän hallinnon vastaisia iskulauseita.
Kuva: Finrosforumin sihteeri Mikael Storsjö (Kavkaz-Centerin kustantaja),
Finrosforumin puheenjohtaja Kerkko Paananen ja Kavkaz-Centerin webmaster
Islam Matsiev (Doku Umarovin serkun työtoveri Turkissa, Beslanin
terroristin Yunus Yusupovich Matsievin serkku) järjestelevät mielenosoitusta
Juha Molaria vastaan jumalanpalveluksen ajaksi
syksyllä 2010.

Mahdollisesti suomalaiset järjestäjät pelkäävät dokumentteja ja tietoa, jota tohtori Molari ja dosentti Bäckman voisivat tuoda keskusteluun, kun Venäjän ja Suomen media kohtaavat. Diskriminaation syynä on pelko: tiettyjen suomalaisten tahojen halu valehdella ja piilotella lastenoikeuksien loukkauksia ehkä epäonnistuisi, jos Molari ja Bäckman osallistuisivat konferenssiin. Myös Imarat Kavkaz ja sen tukijat Suomessa pelkäävät paljastumistaan.

Demokraattisen vuoropuhelun luonteeseen ei kuulu sivistysvaltioissa, että virallisen median osallistuminen perutaan sen jälkeen, kun se on jo kaksi viikkoa aiemmin hyväksytty osallistujaksi. Vain vuosi sitten Molari oli osallistumassa Finrosforumin järjestämään yleisölle avoimeen erääseen konferenssiin, jossa oli esillä Suomen ja Venäjän suhteet. Silloin Molari oli Venäjän valtiollisen televisiokanavan RT säännöllinen avustaja. Hänen osallistumisensa estettiin myös silloin.  

Sanotaan, että yksinäiset hullut puhuvat yksin, mutta keskustelu edellyttää toista osapuolta. Voisivatko suomalaiset konferenssijärjestäjät kyetä ammatilliseen keskusteluun?


Post scriptum


Eilen eräs eläkeläinen, joka ei enää harjoita toimittajan ammattia suomalaisessa televisiossa, vaan purjehtii merillä, kertoi saavansa osallistua mediakonferenssiin. Hän myös kirjoitti useita tekstiviestejä, joista tässä muutama mehevä poiminto: ”muuten olen sitä mieltä, että Teidän ei itc-kykyjenne ansiosta tarvitse olla työttömänä päivääkään, ellette itse välttämättä halua elää korvauksilla”. Kun hän sai tietää mediakonferenssin torjunnasta minua vastaan ja edustamani tahon, eläkeläinen säikähti: ”Siis lehden edustaja välittää Venäjän hallituksen kantaa ja linjaa kansainväliselle yhteisölle (ja myös pienelle Suomelle) mahtavan Venäjän sanaa. Ei vähäpätöinen tehtävä lehtien edustajalla Suomessa. Tehtaankatu kiittää”. Lopulta eläkeläinen teki johtopäätöksensä: ”Apua – haluan ulos! Avasin blogisivunne. Mitä luenkaan. Mihin olenkaan sekaantunut yhteydenpidolla. Äkkiä irti henkilöstänne! Luulin Teitä suomalaiseksi. Eniten pettynyt, että olet Moskovan patriarkaatin käännynnäinen”. Tietysti jaksan uskoa ihmisiin – jopa suomalaisiin, joten yritän yhä tulkita, että nuo viestit olisivat olleet erikoista mustaa suomalaista huumoria. Sitä en sittenkään osaa selittää, mitä eläkeläinen tekee mediakonferenssissa. 


Onhan se tietysti mahdollista, että mediakonferenssia 3.-4.12.2012 pitäisi tarkastella enemmän parantolana, minkä tähden Johan Bäckmanin ja minun osallistuminen terapiatyöskentelyyn lacanilaisen psykoanalyysin ja peili-metaforan –nimissä ei ole mitenkään tarpeellista. Mitä terveet tekisivät parantolassa? En osaa arvioida, ovatko tilaisuuden suomalaiset järjestäjät vai sen osallistujat enemmän sairastuneita russofobia-tyyppiseen paranoidiseen sekavuuteen ja reaaliteettien hämärtymiseen.

Käy keskustelua Verkkomediassa!

. . . . . . . .



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kavkaz-Center paljasti sisäpiiritietona mediaseminaarin järjestäjän Finrosforumin tavoitteet

Kuva: Terroristisivusto keksi tällä kertaa
tiedottaa, että Juha Molari
olisi CIA:n agentti

Eilen aamulla 25.11.2012 minut julistettiin kuolleeksi ja minulle sepitettiin jo muistokirjoitukset sekä julkaistiin hautakivi. Ja iltapäivällä tuolle kirjoittelijalle selvisi, että en olisi kuollut, vaikka hän ennätti jo aamulla pohtia, kuka kirjoittaa minun blogissani. Niin hän julisti iltamyöhällä, että olisin luvannut nyrkkeilyottelua, jotta hän saisi hakata minut sairasautoon. Lopulta Uusi Suomi poistu tuon tyypin nettisivuston valitukseni jälkeen – valitukseni tapahtui jo hyvissä ajoin ennen tilattua sairasautoa. Kiitos, että Markku Huusko ja Jarmo Koponen toimivat asianmukaisesti valitukseni jälkeen, vaikka Koposen kanssa näkemykseni poikkeavat melkoisesti, mitä tulee arvioihin Venäjästä.  


Kaiken lisäksi terroristisivusto Kavkaz-Center keksi eilen myöhään illalla kirjoittaa, että olisin CIA:n agentti, joka toki matkustaa säännöllisesti Venäjällä. Ja tänään sain tekstiviestin, että uusi Venäjän viisumikin on valmistunut. Noudan sen kuitenkin vasta joulukuussa, sillä minulla ei ole vielä rahaa maksaa viisumia. Aiemmin em. terroristisivusto on kertonut, että olisin KGB:n tai FSB:n agentti - joskus samaisen sivuston juttujen mukaan myös Mossadan agentti. Nyt olisin siis ilmeisemmin siirtynyt kokonaan uuteen leiriin. En tiedä, miten palkanmaksu muodostuu paremmaksi, jos olisin nyt CIA:n agentti. En ole tähän saakka saanut rahoja hurjan tärkeästä agentin hommasta, jota en ole edes tiennyt, että minulla olisi sellaista hommaa. 


Joka tapauksessa Doku Umarovin ja ”Kaukasian emiirikunnan” valtiollinen äänitorvi tiesi kertoa myöhään eilen illalla, mikä on Finrosforumin todellinen tavoite venäläissuomalaisessa mediaseminaarissa Särkyneet peilit. Tässä tiedossa sivusto on varmasti luotettavampi informaation lähde kuin agenttitarinoinnissa. Kavkaz-Center webkeskuksen kustantaja on Finrosforumin sihteeri Mikael Storsjö ja webkeskuksen webmaster on myös Finrosforumin aktivisteja. Kavkaz-Center ja Doku Umarov ovat eräässä mielessä Suomen eduskunnan auditoriossa järjestettävän ”Särkyneet peilit” –mediaseminaarin järjestäjätahoja edellä mainittujen henkilösuhteiden tähden.


Kavkaz-Center ilmoittaa, että Finrosforum tahtoo Suomen eduskunnan auditoriossa mediakonferenssissa 3.-4.12.2012 puhuttavan minun ja ystäväni "rikollisesta agenttitoiminnasta". Itsekin olen paikalla - en CIA:n median, vaan venäläismedian virallisena edustajana.  Toistaiseksi venäläinen media ei tiedä riittävän hyvin, että Doku Umarov ja Kaukasian emiirikunta –terroristijärjestö ovat itse asiassa Finrosforumin partnereita, kun Finrosforum on järjestämässä mediaseminaaria. Finrosforumin taustoja ei ole riittävästi selvitetty venäläisille.


Ihan jännittävää tämä työttömän miehen elämä, vaikka olen koko päivän istunut kotona tai vain käynyt pojan kanssa pelaamassa jalkapalloa. Ja tänään jalkapallo onnistui todella hyvin. Pelasimme lähes kaksi tuntia. Todellista agenttielämää! Elämästäni ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.



Olen kertonut edellisinä päivinä järjestäjähenkilöiden Timo Vihavaisen, Kerkko Paanasen ja Jarmo Koposen   tavoitteista dokumenttien valossa.  Nuo tavoitteet poikkeavat merkittävästi minun pyrkimyksistäni.

Kuva: Finrosforumin puheenjohtaja Kerkko Paananen, 
Finrosforumin sihteeri, Kavkaz-Centeirn kustantaja Mikael Storsjö ja 
Finrosforumin aktivisti, Kavkaz-Centerin webmaster Islam Matsiev 
valmistelevat mielenosoitusta pyhäinpäiväksi 2010 
Pohjan kirkolle Juha Molaria vastaan.
Jo ennen kuin Imarat Kavkaz julkisti myöhään eilen illalla sisäpiiritietona Finrosforumin pyrkimykset, ovat myös Info Finlandija –sivusto  ja Anna Kislichenko  sekä Rossiiskaja Vesti -lehti  oivaltaneet epäillä mediakonferenssin järjestäjän Finrosforumin vilpittömyyttä. 

Kavkaz-Centerin kustantaja Mikael Storsjö on Finrosforumin sihteeri ja Kavkaz-Centerin webmaster Islam Matsiev on Finrosforumin aktivisti. Mitään syytä ei ole epäillä, että  Kavkaz-Center ei toimisi myös Finrosforumin partnerina ja veljesjärjestönä, joka tietää tiedottaa luotettavasti Finrosforumin tavoitteista.




. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
työtön
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

perjantai 23. marraskuuta 2012

Timo Vihavainen pelkää puhekykyistä, aktiivista venäläistä maahanmuuttajaa

Tunteeko Särkyneet peilit –mediakonferenssin isä, 
professori Timo Vihavainen venäläisen sanonnan, 
että älä syytä peiliä, jos naamasi on kiero? 
Voisiko siis ihan periaatteessa ja jossakin
historiallisessa tilanteessa käydä siten,
että myös suomalainen naama olisi kiero?

Särkyneet peilit (Vääristyneet peilit; Vääristävät peilit; «Кривые зеркала») –mediakonferenssin pääpuhujan ja seminaari-idean[14] isän, Timo Vihavaisen, Venäjän kehityksen professorin (Helsingin yliopisto), pitäisi periaatteessa virkansa puolesta edustaa Suomen parasta Venäjä-tuntemusta, minkä vuoksi kirjoitan pitkäaikaistyöttömänä nöyrimmin mielin hänen Ylhäisen oppineisuutensa Venäjä-tuntemuksesta. Mahdollisesti olen ymmärtänyt yksinkertaisuudessani jotakin väärin siitä, mikä on tarkoitettu vain intelligenssille. Samalla ilmoitan itsetuntoani hivelevän iloni tämän syksyn aikana siinä, että havaitsin puhelinkeskustelussa itsensä professori Vihavaisen sittenkin kuulleen joskus jopa minun nimeni.


Tiivistelmä Timo Vihavaisen mielikuvien Venäjä-fobiasta


Professori Timo Vihavaisen ajattelusta voi erottaa kaksi tasoa, joiden suhde ei ole kovin looginen ja tasapainoinen, vaan pikemmin fantasimainen ja foobinen. Yhtäällä Vihavainen ilmoittautuu venäläisten erinomaiseksi ystäväksi, jopa suojelijaksi Suomessa. Hän moittii Suomessa esiintyvää russofobiaa ja venäläisten syrjintää, sekä samalla moitteet kohdistuvat erilaisia ”karjalanpalauttajia” vastaan. Mutta toisaalla hän moittii ankarasti kaikkia, jotka tukevat Venäjän valtiota ja Venäjän valtiollisia instituutioita, joiden "erityispalvelujen" pahoja valtapyrkimyksiä hän epäilee alituisesti kaikkialla siellä, missä venäläiset maahanmuuttajat korottavat ääntänsä ongelmiensa johdosta. 

Vihavaisen arviot ovat hyvin loukkaavia sellaisia venäläisiä kohtaan, jotka uskaltautuvat kertomaan kohtaamistaan ongelmista Suomessa. Vihavainen ei säästele edes psykologisten ala-arvoisten määritelmien tekoa, jos joku venäläinen on uskaltautunut lausua ikävistä kokemuksistaan Suomessa. Kaikkein eniten Vihavainen pelkää sitä, että ”Venäjän erityispalvelut” käynnistävät "informaatiosodan Suomea vastaan"

Professorin sankarillisuutta voidaan kuitenkin vain ihailla, että hän uskaltautui pelostaan huolimatta yhteistoimintaan sellaisten epäilystä herättävien herrojen kuin Jarmo Koposen ja Kerkko Paanasen kanssa Särkyneet peilit /Vääristyneet pelit –mediaseminaarin järjestämiseksi. On liki otaksuttavissa noiden yhteyksien seurauksena, että nyt ”erityispalvelut” voisivat tarkkailla myös Vihavaisen omia operaatioita ja vilpittömyyttä entistä seikkaperäisemmin. Vihavainen on kuitenkin urhea mies, joka on ylistänyt suomalaisen sotilaankin reilua tappelua. Hän astuu nyt eturintamaan, kun on alkamassa viattoman Suomen urhoollinen puolustussota Venäjän informaatiohyökkäystä vastaan.

Professori Vihavaiselle olisi sopiva venäläinen kyllin tyytyväiseksi ruokittu, hiljainen, nöyrtyvä venäläinen, jonka oikeuksista ja puhumisesta pitävät huolta Vihavainen ja hänen muut suomalaiset luottohenkilöt: hän itse kavereidensa kanssa selittää kaiken parhain päin Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi Venäjän ainaista uhkaa vastaan. Pelottavaa olisi, jos nämä venäläiset aktivoituvat ja Venäjän erityispalvelut saisivat heistä otteen informaatiosodan keinoilla.


Timo Vihavainen nimeää uhkaksi Venäjän informaatiosodan


Ylen haastattelussa 8.6.2010 professori Vihavainen hyökkäsi hyvin voimakkaasti Johan Bäckmania vastaan, ”virallisen Suomen kannattaisi suhtautua Bäckmaniin vakavasti” – hän tarkoittaa siis että pitäisi suhtautua kielteisesti ja ankarasti.[1] 

Vihavaisen pelko- ja uhkakuvat kohdistuvat Venäjän valtiolliseen johtoon ja sen ideologiaan, mutta ei venäläisiin sinänsä, jos nämä venäläiset eivät liity Venäjän valtaväestön poliittisiin käsityksiin. Niin professori Vihavainen ilmoittautuu yhä uudestaan, että hän on venäläisten ystävä:Suomalaiset ja venäläiset ovat geeniperimältään pitkälti samaa kansaa”, ja suomalaisten vihamielisyys jopa itse Venäjää kohtaan ”johtuu tietämättömyydestä”, hän kirjoittaa teoksessaan vuonna 2009.[2

Samaisessa teoksessaan Vihavainen paljastaa kuitenkin Venäjään liittyvän fobiansa: "Venäjän 'suvereeni demokratia' ei tarkoita muuta kuin sitä, ettei kansainvälisistä normeista välitetä."[3] Sama henki ja aate vallitsivat myös Timo Vihavaista, kun hän piti luentoa 11.6.2009 Helsingin Ritarihuoneella Ulkopoliittisen instituutin ja Aleksanteri-instituutin tilaisuudessa. Vihavainen varotti esitelmässään, että ”Venäjällä on tapahtumassa selkeä käänne oman historian arvioinnissa”. Hänen mukaansa Venäjä harjoittaa informaatiosotaa, Venäjällä on alkanut ”uusi historianpolitiikka”.[12]
  
Vihavaisen pelko- ja uhkakuvat saavat objektiksi dosentti Bäckmanin, jota vastaan professori Vihavainen on kirjoittanut vähemmän kauniita luonnehdintoja - julkaisukelvottomia - useamman kerran, mutta hän kirjoittaa julkisesti myös poliittiset suositukset jopa oikeustoimista: ”Eikö suomalainen media omalta osaltaan voi vastata asiallisesti näihin asiattomuuksiin? Eikö yhtä valehtelijaa voi saada kuriin vaikkapa oikeustoimin? " [4] Vihavaisen uhkailut ja vihjailut poliittisilla oikeustoimilla on havaittu myös kansainvälisessä ihmisoikeusjärjestössä: World without Nazism raportti kutsuu Timo Vihavaista sanoilla «venäläisvastainen oikeistolainen mielipidekirjailija»[5]


Timo Vihavaisen Suomi on aina viaton


Venäjän kehityksen professori Timo Vihavainen kirjoitti 6.9.2011 artikkelin ”Mitä poliittinen korrektisuus ei ole”.[6] Tuossa tekstissä Vihavainen julistaa käytännössä Neuvostoliiton ja Venäjän kaikkiin sotiin syyllisiksi – ja ne suomalaiset ovat mielisairaita, jotka eivät yhdy hänen näkemyksiinsä. Timo Vihavainen ei kerro koskaan Suomen sotilaallisista hyökkäyksistä, mutta kertoo Venäjän hyökkäyksistä Suomeen sekä Venäjän ja Suomen ”välisestä” vihollisuudesta: ”Voi puhua Venäjän ja Suomen välisestä perivihollisuudesta. Suomeen on aikojen kuluessa hyökätty sekä maalta että mereltä. Ehkä luonnollisten rajojen puute on ajanut venäläisiä eteenpäin”. [24]

Vihavainen kirjoittaa ja kiistää aina itsepintaisesti virallisen Suomen osallisuuden Hitlerin rinnalla aseveljeyteen sekä Leningradin piiritykseen ja muihin hurjiin suunnitelmiin: ” Suomettuminen oli tyypillistä poliittista korrektisuutta. Suomi oli menettänyt noin satatuhatta ihmishenkeä kahdessa sodassa, joiden ainoa syypää oli sangen uskottavan selityksen mukaan Neuvostoliitto. Neuvostoliiton täytyi sitä paitsi katsoa yrittäneen noissa sodissa valloittaa Suomen ja alistaa se pakkovaltaan, jonka vallitessa olisi tuhottu kansallisen kulttuurin ja sitä kantavan eliitin lisäksi niin poliittiset ja juridiset vapaudet kuin myös uskonto ja jopa koti sen perinteisessä mielessä. Kaiken kukkuraksi naapuri saarnasi ehdottomana totuutena ilmiselviä valheita ja julisti mielettömästi olevansa maailman vapain, kehittynein ja ainakin pian myös vaurain valtio”.[6]

Vihavainen luonnehtii ”nykyisen poliittisen korrektisuuden” yhtä pahaksi kuin ”analoginen suomettuminen”, joka on valehteluakin pahempaa.[6]

Kuva: Timo Vihavaisen poliittisen
käsityksen mukaan
tätä ei koskaan tapahtunut: Suomi ja Saksa
eivät olisi astuneet
rinnatusten Neuvostoliittoa vastaan
Vihavaisen tunnetuin väite on suomalaisten ”suomettuneisuudesta”.[6][7] Kirjassaan ”Itäraja häviää. Venäjän ja Suomen kaksi vuosisataa” (2011) Vihavaisen johtopäätös on, että Suomi ja Venäjä ovat tehneet toisilleen suuren palveluksen pysymällä toisistaan mahdollisimman pitkälle erossa. "Paradoksaalisesti kansojemme onnistuneen lähentymisen voi sanoa perustuneen siihen, että ne ovat pysyneet erillään. - -  Sotia on käyty ja turpaan saatu puolin ja toisin, mutta nämä taistelut on lopultakin käyty avoimesti ja rehellisesti, mies miestä vastaan."[10]

Erkki Tuomioja on luonnehtinut Timo Vihavaisen ansioita sanoilla: ”Timo Vihavainen - jonka huomatuin ansio historiantutkijana on ollut käsitteen ’rähmälläänolo’ lanseeraaminen kuvaamaan Kekkosen aikaista Suomen asemaa suhteessa Neuvostoliittoon”. [20] Historiantutkijoista niin väitettyä ”suomettumisen aikaa” ovat selvitelleet etenkin Hannu Rautkallio ja Timo Vihavainen. Vihavainen julkaisi aiheesta vuonna 1991 huomiota herättäneen teoksen Kansakunta rähmällään[7].  Vihavainen kertoi Ylen keskustelussa 11.9.1992,[22]  että suomettuminen (Finnlandisierung) kehittyi totaaliseksi ilmiöksi, kun kaikki puolueet kilpailivat 60-luvun lopulla ja 70-luvulla, että kaikki puolueet ovat virallisen politiikan linjalla”. Hän väitti tuolloin, että kyseessä olisi ”supisuomalainen ilmiö, jolle ei löydy vertauskohtaa muualta Euroopasta”, mutta muistaa myös, että ”Me hyödyimme itäkaupasta melko lailla”.

Vihavaisen esittämää käsitystä, jonka mukaan suuren naapurivaltion intressien kuuleminen ja naapurivaltion ymmärtämiseen pyrkiminen ylipäätänsä olisi ”supisuomalaisuutta”, ei ole kuitenkaan hyväksytty yleisesti. "Rähmällään olo" -kielikuva homo sadomasokistisena perversiona on sittemmin ilmaistu rohkeasti lukuisissa nettikirjoituksissa: äärioikeistolainen Seppo Lehto on kielikuvan käytössä samalla jatkumolla Vihavaisen kanssa.  Lehto on saanut useita rikostuomioita kunnianloukkauksista, mutta Vihavainen on palkittu käsitteen kehittelyn suuresta ansiollisuudesta professorin viralla. Vihavainen ei pidä "rähmällään oloa" suomettuneisuuden ilmiasuna vain valheellisuutena ja moraalittomuutena, vaan häveliäisyytensä vuoksi hän on kyvytön lausumaan sitä paheellisuutta, jonka hän näkee noissa tapauksissa ja historiallisissa tilanteissa.  

Myös koko Finnlandisierung-termin suomentamisen tarpeellisuutta on epäilty termin vieraan taustan johdosta: Willy Brandtin idänpolitiikasta huolestunut Länsi-Saksan konservatiivilehdistö alkoi 1970-luvun alussa varoitusmielessä viljellä termiä ”Finnlandisierung”, jolla viitattiin Moskovan vaikutusvaltaan toisen maan sisäisissä asioissa. 

Timo Vihavainen kehitti stereotyyppiset tulkinnat ”suomettumisen” käsitteen avulla. Juuri Vihavaisen ja Rautkallion jälkeen on suomettumisen käsite otettu yhä enemmän vakavasti myös Suomessa, ikään kuin käsitteen suomentaminen todistaisi provinsiaalisen, valheellisen asenteen Suomessa.  Vihavainen liittää suomettumisen käsitteeseen valheellisuuttakin pahemmat attribuutit. Sittemmin Suomessa on lähes kokonaan vaiettu Vihavaisen ja Rautkallion stereotyyppisen tulkinnan saamasta kansainvälisestä akateemisesta kritiikistä, jossa on tuotu kriittisesti esille se, että Suomen ja Venäjän välinen luottamus ei kytkeytynyt mihinkään suomettumiseen. 

Stanley Hoffman huomautti myös, että suomettumisen-käsite palveli aikoinaan nimenomaisesti silloisen Saksan Liittotasavallan sisäpoliittisia mittelöitä. Siinä sivussa kristillisdemokraatit sivalsivat Suomea, joka oli pelkkä väline tässä keskustelussa. Vihavainen ja Rautkallio ovat kuitenkin laajentaneet saksalaisten kristillisdemokraattien sisäpoliittisen välineen kokonaisvaltaiseksi tulkinnaksi suomalaisten vajoamisesta valheellisuuteen ja arvottomaan poliittiseen korrektisuuteen, jossa omassa politiikassa suomalaiset käyttivät jotenkin sopimattomasti Venäjän merkitystä. 

Vihavaisen moite kääntyi nyt Suomen diplomaattisia ja kommunikatiivisia kanssakäymisen tapoja vastaan, jossa suomalaisessa politiikassa pohdittiin vuorovaikutuksellisuuden tarpeellisuutta, mutta Vihavaiselle nämä hyvät tavat olivat valheellisen epäitsenäisyyden merkkejä.


Timo Vihavainen ei siedä venäläisten kritiikkiä Suomea vastaan


Vihavainen käytti itselleen tyypillistä menettelyä ns. suomettumiskirjassaan [7], jossa hän julisti Neuvostoliiton ystävät mielisairaiksi, moraalittomiksi ja rikollisiksi.

Uhka saapuu professorin mielikuvissa Suomeen, kun aktivoituneet venäläiset kertovat kokemuksistaan Suomessa. Myös näitä kirjoittajia ja todistajia Vihavainen luonnehtii halventavilla ”psykologisilla” käsitteillä.

Inna Latiševa kirjaa ”Ryssänä Suomessa” Timo Vihavainen vähätteli nimittämällä kirjoittajaa narsistiseksi persoonallisuudeksi, jolla on heikko itsetunto.[8] Latiševa oli kirjoittanut siitä, miten maahanmuuttaja näki kantasuomalaiset ja suomalaisten ryssävihan Suomessa. Suomeen kolmekymppisenä muuttanut Latiševa oli joutunut luopumaan onnellisuudestaan tultuaan Suomeen, eikä hän saanut sitä takaisin. "Suomalaisten venäläisiin kohdistama viha on niin voimakasta, että itse asiassa luulen suomalaisten kärsivän siitä enemmän kuin venäläisten", Latiševa kirjoitti: "Vihan täyttämät ihmiset ovat hyvin onnettomia", heidän vihansa "ei vaikuta kenenkään muuhun kuin heihin itseensä". Latiševan mukaan pahimpia ovat täysin suomalaistuneet entiset venäläiset, jotka kiusaavat ja halveksuvat Venäjää ja venäläisiä osoittaakseen suomalaisille pätevyytensä.[9] Timo Vihavainen kokee juuri tuollaiset kirjoitukset täysin oman käsityksensä kannalta vastakkaisiksi.


Samanaikaisesti kun Vihavainen on moittinut syrjintää ja russofobiaa, hän on hyväksynyt kuitenkin vain hiljaisen venäläisen maahanmuuttajan, joka ei kuuntele ja kunnioita Kremlin politiikkaa: professorin mukaan Kremlin politiikka suvereenista demokratiasta on ”alle kaikkien kansainvälisten normien”.[3] Johdonmukaisena pelko- ja uhkakuville, joita Vihavainen tuntee itsetuntoista, omista asioistaan kriittisesti ja vastuullisesti puhuvaa Suomessa asuvaa venäläistä kohtaan, professori varottaa, että venäläisistä maahanmuuttajista voi tulla ”hirveä riesa” Suomelle: ”Meillä on satatuhatta venäjänkielistä. Luku on täysin siedettävissä rajoissa. Ennen pitkää määrä kasvaa kahteensataantuhanteen. Se, mikä nyt on myönteistä, voi joukon kasvaessa muuttua kielteiseksi.”[11]


Jarmo Lyytisen haastattelussa Helsingin Sanomissa Timo Vihavainen tunnustaa 4.10.2009[13], että venäläiset ovat ”kulttuurisesti” Suomeen ”sopivimmat” maahanmuuttoryhmänä, mutta tämän jälkeen professori lausuu suuren ”MUTTA” – lauseensa. Vihainen pitää todennäköisenä ongelmana, että Venäjän johto käyttäisi näitä politiikan välineenä: ” Venäläiset olisivat Vihavaisesta Suomeen sopivin maahanmuuttajaryhmä, koska he ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Ongelma olisi se, että Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.”[13]


Timo Vihavainen pelkää Venäjän infosotaa ja halveksii Venäjän mediaa


Timo Vihavaisella on erittäin synkkä, halveksiva mielikuva Venäjän mediasta, mikä ilmeisesti liittyy hänen yleiseen mielikuvaan Venäjän erityispalvelujen informaatiosodan uhkasta viatonta Suomea vastaan: ”Suomi on ollut Venäjän mediassa jo muutaman vuoden ajan esillä hyvin kummallisissa merkeissä. Usein "uutiset" ovat selkeän vääristeltyjä, joskus suorastaan tuulesta temmattuja. Säännöllisesti lähteenä tai taustavoimana esiintyy muuan suomalainen dosentti.” [14

Tuskin on väärin päätelty, että Vihavaisen väitteet Venäjän median selkeästä vääristelystä liittyy hänen mielikuvitelmaansa Venäjän valtiojohdon vaarallisesta ideologista ja valtiojohtoisesta informaatiosodasta, joka olisi uhkana myös Suomea vastaan erityisesti, jos venäläiset maahanmuuttajat aktivoituvat Suomessa. Tuossa yhteydessä Vihavainen uhkaili oikeustoimilla niitä suomalaisia, jotka ovat välittäneet kielteisiä uutisia Suomesta Venäjän medialle: ”Eikö yhtä valehtelijaa voi saada kuriin vaikkapa oikeustoimin?” 

Saman bloginsa kommentissa 15. huhtikuuta 2012 kello 8:37 Timo Vihavainen väittää, että nyt olisi ”kyseessä vakain tuumin tehty massiivinen disinformaatiokampanja” (Suomea vastaan), ja Vihavainen täsmentää kommentissaan 15. huhtikuuta 2012 klo 10:37, että ”disinformaatiokampanja ja kritiikki ovat kaksi eri asiaa” ja kommentissaan 15. huhtikuuta 2012 kello 12:59 toistaa käsitystään ”pitkäaikaisesta kampanjasta”, jota hän vertaa ”1800-luvulla toteutettuun suomalaisvastaiseen kampanjaan”, joka aiheutti ”historian pahimmat onnettomuudet”. Tuolloin huhtikuussa 2012 Timo Vihavainen toisti blogissaan useamman kerran myös toivomusta ”journalismisymposiumista” (17. huhtikuuta 2012 kello 21:03), jonka toteuttaminen lopulta tuli mahdolliseksi Kerkko Paanasen ja Jarmo Koposen yhteistyön ansiosta.


TV1:n pääuutisissa 6.10.2009 professori Timo Vihavainen kehuskeli Venäjää koskevassa lausunnossaan olevansa "historiantutkimuksen ammattilainen". Samaan hengenvetoon hän hymähti halveksivasti kaiken maailman "stalinisteille", jotka "eivät osaa erottaa toisistaan marginaalisia ja olennaisia historian tapahtumia", täsmentämättä käsitteitä ja määrittelemättä kaiken maailman stalinisteja. Vihavainen esitti samassa yhteydessä asenteellista ja vihamielisiä mielikuvia Venäjästä ja sen median ahdistavasta tilasta. Ensisilmäyksellä professori Timo Vihavaisen esittämät mielipiteen ilmaukset voisi sisällön puolesta sivuuttaa huvittuneena, ikään kuin taas kerran eräs suomalainen kirjoitti vainoharhaiset tunteensa julkisuuteen, mutta Timo Vihavainen edustaa virkansa puolesta Helsingin yliopiston huipputuntemusta Venäjään liittyvissä asioissa, Venäjän kehityksen professori. Venäjän kehityksen omakohtaista osaamistaan hän on myös julkistanut uusimman empiirisen sankaritekonsa ja sen mukaisten historiallisten löytöjensä osalta 29. kesäkuuta 2012: tämä professori oli käynyt pikkubussilla Pietarissa. Tämä kokemus oli niin suuri elämys – olennainen historian tapahtuma ja suoranainen historiallinen tutkimusmatka - Venäjän kehityksen professorille, että se viritti laajan keskustelun ja opetuspuheiden mahdollisuudet.  Tätähän ei tavallinen marginaalinen kaiken maailman stalinisti voi saavuttaa, minkä nyt professori koki. Suomalaisen Venäjä-tuntemuksen ehdotonta eliittiä täytyy kuunnella vakavasti professorin korkean viran ja aseman lisäksi myös hänen henkilökohtaisten empiiristen rohkeiden tutkimusretkiensä ansiosta, joista riittää kerrottavaa vielä seuraavalle sukupolvellekin.


Uusi Suomi –lehden jutussa 8.6.2010 ”Yle: Suomi-kuva vääristyy – ’Todella huolestuttavaa’” [15] kerrotaan Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavaisen Ylen haastattelusta[16], jossa Vihavainen antaa arvovaltaisen varoituksensa: Suomen viranomaisten pitäisi suhtautua vakavasti Venäjän medialle Suomen huostaanotto- ja huoltajuuskiistoja kommentoivaan Johan Bäckmaniin. Vihavaisen mukaan Suomi-kuva uhkaa vääristyä pahasti Venäjällä. Vihavaisen mukaan on huolestuttavaa, että ”suuri osa Suomea koskevasta informaatiosta tulee näiden henkilöiden välityksellä”. YLE Uutiset [16] kääntyivät uutisoinnin tähden jopa ulkoministeri Alexander Stubbin, Suomen Moskovan suurlähetystön ja Suojelupoliisin puoleen kysyen näkemystä dosentti Johan Bäckmanista. Vihavainen ei tarkemmin nimennyt muita uhkaavia henkilöitä ”näiden” joukkoon paitsi Johan Bäckmanin.


Timo Vihavainen kirjoitti Kanava-lehdessä 2009 [17] arvostelun Anne Kuorsalon, Ilmari Susiluodon ja Martti Valkosen teoksesta ”Venäjä - kovan linjan energiajätti”. Vihavaisen mukaan Venäjällä luodaan Suomesta tahallaan viholliskuvaa. Hänen mukaansa Venäjällä on ruvettu pari vuotta sitten julkaisemaan "suomalaisvastaisia vuodatuksia". "Tätä ainesta on jo puolessa kymmenessä opuksessa, joiden tasoa voi sekä sävyltään että asiantuntemukseltaan kuvata pöyristyttäväksi." "Yhteistä tälle materiaalille on syytös suomalaisesta 'revansismista', joka yrittää salakavalasti hiipiä Venäjän energialähteiden kimppuun, milloin sukukansojen suojelun, milloin 'pohjoisen ulottuvuuden' naamion alla.” "Rakenteilla näyttää olevan historiallinen viholliskuva, joka karkeudessaan ja kyynisyydessään lyö laudalta jopa kommunistiset karikatyyrit, joita naapurissa sota-aikana kyhättiin ja sen jälkeen vaalittiin."[17]


Timo Vihavainen kritisoi teoksessa ”Itäraja häviää” (2011)[18] että ”historianvääristelijät nakertavat Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. - -  Informaatiosota pilasi aikoinaan suomalais-venäläiset suhteet perusteellisesti eikä ole mahdotonta, että se tapahtuisi uudelleen. Lyhytnäköiset erikoispalvelijoiden kikkailijat, jotka järjestävät internetissä maailmanlaajuisia kampanjoita ’Venäjän puolesta’ ja Suomea vastaan ja nostavat esille mielenterveydeltään epäilyttäviä ’kansalaisaktivisteja’ ja ’oikeustaistelijoita’, jotka puhuvat ’sodan uhasta’ Suomen ja Venäjän välillä, voivat sumuttaa ihmisiä, jotka eivät lainkaan tunne Suomea”.[18]  


Vihavainen on saanut koottua mielikuvansa selkeytyvään johtopäätökseen, jonka mukaan Venäjän valtiollisen johdon avulla ”erikoispalvelut” järjestävät kampanjoita, ja Suomi joutuu uhriksi noissa kampanjoissa, joihin liittyvät mielenterveydeltään epäilyttävät aktivistit. Vihavaisen venäläisrakkaus sietää sellaiset vilpittömät venäläiset, jotka ovat hiljaa Suomessa, mutta äänensä ilmaiseva venäläinen on Vihavaisen käsityksen mukaan mielenterveydeltään ongelmallinen ihminen, jota Venäjän erityispalvelut käyttävät häikäilemättömästi Suomea vastaan operaatioissaan.


Vihavainen kritisoi "Karjalan palauttajia" epärealistisuudesta ja kiistää toistamiseen samassa yhteydessä Suomen aseveljeyden Adolf Hitlerin kanssa: ”Tarvitaan merkittävää intellektuaalista kapasiteettia, jotta voisi ymmärtää mitä merkitystä olisi sillä, että Suomi ei ollut jatkosodassa Saksan liittolainen”. [19] Vihavainen ei tiedä tai ei ainakaan myönnä mitään Suomen sotilaallista aggressiota Venäjää vastaan: sotakin oli vain reilu, itsenäisen suomalaismiehen tappelu venäläismiestä vastaan. Yhtenä syynä moitteille ”karjalanpalauttajia” vastaan on Vihavaisen historiallista ja poliittista analyysiä perustavasti ja kokonaisvaltaisesti hallitseva pelko Venäjän suomalaisvastaisen propagandan mahdollisuuksista, mikäli ”Karjalan palauttajat”  ovat enemmin äänessä: ”Niin sanotut ’Karjalan palauttajat’ aiheuttavat toiminnallaan maallemme niin suurta vahinkoa, että sitä on vaikea edes arvioida rahassa tai muuten. - - - Sota hävittiin, mutta kunniakkaasti. Vähemmän kunniakasta on akkamainen ruikutus sodan lopputuloksen takia, ja sen harjoittajat eivät voi saada aikaan muuta kuin maansa maineen pilaamisen. - - Pelkkä sen vaatiminen voi tukahduttaa valtioiden väliset suhteet tai ainakin tarjota Venäjän pahamaineisen vallan rakenteille tervetullutta evästä suomalaisvastaiselle propagandalle, kuten on jo saatu nähdä”. [21]


Vihavainen pelkää venäläisten maahanmuuttajien muuttumista informaatiosodan materiaaliksi


Kaiken tässä edellä sanotun jälkeen vaikuttaa yllättävältä, että Timo Vihavainen ei ole suomalainen natsi-fasisti, joka kiistäisi russofobian. Vihavainen nimenomaisesti myöntää Suomessa esiintyvän syrjinnän venäläisiä vastaan ja valittaa diskriminaatio vastaan:On tunnettua, ettei venäläisten elämä Suomessa ole ollut vailla ongelmia. Työn saannissa on ollut vaikeuksia, samoin koulutuksessa ja kielen oppimisessa. Ilmeisesti syrjintää ja väestöryhmien välistä kitkaa esiintyy. Kyselytutkimuksissa venäläiset eivät suinkaan ole siirtolaisten suosituimmuuslistan kärjessä.” [23] Vihavainen korostaa, että venäläisten myönteinen kehitys Suomessa edellyttää ”integraatioprosessia”[23], jossa integraatio on parempi vaihtoehto kuin assimiloituminen ja ghettoutuminen: ”He myös voivat säilyttää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, joiden merkitystä maamme kannalta ei tarvitse erikseen korostaa. Assimiloituminen ja oman kielen menettäminen on huonompi vaihtoehto, kun taas eristäytyminen ja kielellinen ja kulttuurinen ghettoutuminen on kaikkein huonoin vaihtoehto” [23] Vihavaisen logiikkaan kuuluu pitää Suomessa asuvat venäläiset riittävän tyytyväisinä, jotta nämä venäläiset hiljaisesti integroituisivat eikä Venäjän erityispalvelut voisi käyttää näitä venäläisiä informaatiosodan materiaalina, mistä pelosta Vihavainen toistamiseen varottaa.


Vihavainen pitää myös mahdollisena venäjän opettamista ruotsin vaihtoehtona toisena kielenä Suomessa: ”Tulevaisuuden monikulttuurisessa Suomessa on tuskin tilaa “pakkovenäjälle”, joka koskisi koko valtaväestöä. Sen sijaan olisi luonnollista opiskella sitä ruotsin vaihtoehtona tietyillä alueilla.”[23] Hän ei näe mitään hälyttävää tai reaalista uhkaa Suomessa venäläisiin maahanmuuttajiin liittyvässä kehityksessä: ”On myös odotettavissa, että läheneminen laajenee ja syvenee seuraavan vuosisadan kuluessa, vaikka Venäjän demografinen kehitys tuskin aiheuttaakaan paineita maastamuuttoon. On kaikki syyt olettaa, että venäläisten määrän lisääntyminen on Suomen kannalta vaihtoehdoista myönteisimpiä, luultavasti myönteisin. Suuriin prosesseihin kuuluu kuitenkin myös kitkatekijöitä, jotka todennäköisesti ovat hallittavissa ja ohimeneviä.” [23]



Viitteet

[1] Teemu Juhola 8.6.2010/YLE. Professori: Kohudosenttiin suhtauduttava vakavasti. http://yle.fi/uutiset/professori_kohudosenttiin_suhtauduttava_vakavasti/5576720

[2] Timo Vihavainen, Länsimainen tuho, Otava 2009, s. 208.

[3] ibid.

[4] Timo Vihavainen, ”Venäjän media” 14.4.2012, http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2012/04/venajan-media.html


[6] Timo Vihavainen 6.9.2011 ”Mitä poliittinen korrektisuus ei ole”. http://timovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82300-mita-poliittinen-korrektisuus-ei-ole

[7] Timo Vihavaisen1991. Kansakunta rähmällään. Suomettumisen lyhyt historia.

[8] Timo Vihavainen, Kanava-lehti, heinäkuu 2010.

[9] Inna Latiševa: Ryssänä Suomessa – vieras väärästä maasta. Maahanmuuttajan kokemuksia. Otava

[10] Timo Vihavainen 2011. Itäraja häviää. Venäjän ja Suomen kaksi vuosisataa.

[11] Simopekka Virkkula, Aamulehti 12.9.2011. ”Puheenaihe: Valtakunnan virallinen väärinajattelija kaivaa verta nenästään Suomessa ja Venäjällä”. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194696256372/artikkeli/puheenaihe+valtakunnan+virallinen+vaarinajattelija+kaivaa+verta+nenastaan+suomessa+ja+venajalla.html

[12] Juha Molari 11.6.2009. Aleksander Stubb tajosi amerikkalaista tulkintaansa Venäjästä. http://juhamolari.blogspot.fi/2009/06/aleksander-stubb-tarjosi-amerikkalaista.html

[13] Jarmo Lyytinen, Helsingin Sanomat 4.10.2009. Professori Timo Vihavainen: Suomalainen älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+Timo+Vihavainen+Suomalainen+%C3%A4lymyst%C3%B6+vaikenee+maahanmuuton+ongelmista/1135249793782

[14] Timo Vihavainen 14.4.2012. Venäjän media. http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2012/04/venajan-media.html

[15] Uusi Suomi 8.6.2010. ”Yle: Suomi-kuva vääristyy – ’Todella huolestuttavaa’” http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/94491-yle-suomi-kuva-vaaristyy-%E2%80%93-%E2%80%9Dtodella-huolestuttavaa%E2%80%9D

[16] YLE Uutiset 8.6.2010 ”Professori: Kohudosenttiin suhtauduttava vakavasti”. http://yle.fi/uutiset/professori_kohudosenttiin_suhtauduttava_vakavasti/1734417

[17] Timo Vihavainen. Kanava-lehti 1/2009 s. 64-65.

[18] Timo Vihavainen 2011. Itäraja häviää – Venäjän ja Suomen kaksi vuosisataa (Otava)

[19] Jarmo Koponen, Tutkija murskaa Suomen armeijan: ’Surkuhupaisaa’ (13.9.2011) http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/115700-tutkija-murskaa-suomen-armeijan-%E2%80%9Dsurkuhupaisaa%E2%80%9D

[20] Erkki Tuomioja, Timo Vihavainen (toimittanut): O.W. Kuusinen ja Neuvostoliiton ideologinen kriisi vuosina 1957-64. SKS, Historiallinen arkisto 117, 277 s., Helsinki 2003. http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=72&category=3

[21] Iltasanomat 13.9.2011: Arja Paananen, ”Karjalan vaatiminen takaisin on akkamaista ruikutusta”, http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288413914231.html


[23] Timo Vihavainen – Venäläiset Suomessa – uusi aikakausi. LiteraruS 5/2008 http://www.literarus.org/arkiv/fin2008/text5a.php

[24] Juha Saarinen & Juha Tuovinen: Nahistelevat naapurit (Yliopistolehti 8/1996 http://yliopistolehti.helsinki.fi/1996_8/ylart3.htm)




. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
työtön
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html