tiistai 6. marraskuuta 2012

Anatoli Eduardovich Serdjukov, tästä aamusta alkaen Venäjän ex-puolustusministeri

Kuva. Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti 6.11.2012
ukaasin "A.E. Serdjukovista".

Keväällä 2012 minulla oli yllättävä ”sanaharkka” Venäjän puolustusministeri Anatoli Eduardovich Serdjukovin (suomeksi joskus translitteroidaan Serdukov) adoptiotyttären kanssa.  Näkemykseni moraalista, ortodoksisen uskon merkittävyydestä ja historian analyysistä tuntuivat kovin erilaisilta tuossa tilanteessa.

Anatoli Serdjukovilla on kaksi omaa lasta ja yksi adoptiotytär (vaimon tytär). Mielestäni tyttären useista lauseista, joita hän kertoi minulle, sai valitettavan vaikutelman sellaisesta ilmapiiristä, joka on ehkä jopa merkillisesti värivallankumouksellisia suojeleva, Venäjän Federaatiota vastaan vihamielisesti toimivia ryhmiä kohtaan vähättelevä ja jopa värivallankumouksellisuuden kiistävä. Tietysti jaksan toivoa, että olisin tulkinnut nuoren naisen sanat tarpeettoman epäluuloisesti silloisen kokonaistilanteen vääristämässä ilmapiirissä.

Samanaikaiseksi Serdjukovin tytär kertoi innoissaan toki myös sen, miten Suomen ulkoministeriö ja Suomen suurlähetystö Moskovassa olivat vihoissaan ottaneet yhteyttä tiettyihin venäläistahoihin minua vastaan.

Ehkä nuori nainen ei puhunut vain ”omalla äänellään”, vaan toisen äänellä toisen pyynnöstä, kun hän oli vasta nuori aikuinen opiskeleva nainen, mutta toki hyväpalkkaisessa työssä opintojen ohessa. Häneen ei voi liittää tämän aamun tapahtumaa, jossa Vladimir Putin erotti puolustusministerin korruptiotutkimusten johdosta.

Tietysti Serdjukovin tytär on mielestään ja varmasti yleisesti katsottuna hyvin tietävä ja osaava. Minulle tuli keski-ikäisenä miehenä – hänen isäpuolensa ikäisenä  –  se mielikuva, että vähän yli 20 vuotta vanha tyttö ei voi ylipäätänsä tietää muistikuvien avulla juuri mitään 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun neuvostoliittolaisen tai venäläisen tavanomaisen kansalaisen arkielämästä.  Hänen isäpuolensa on vain kaksi vuotta minua vanhempi. En hyväksynyt silloin enkä hyväksy edelleenkään tiettyjä tunnelmia ja tulkintoja, joita sain tietooni.

En ole vihastunut Serdjukovin tyttäreen eikä hänkään ilmeisemmin minuun, vaan tulkintamme olivat vain kovin erilaiset. Viimeksi syyskuussa 2012 olin lyhyessä sähköpostikeskustelussa hänen kanssaan Verkkomedian erästä tiedustelua varten.

Keväällä 2012 tapahtuneen jälkeen en ole ollut aivan vakuuttunut siitä, että viaton halu toimia Venäjän Federaation hyväksi vaikuttaisi johdonmukaisesti aina edes Venäjän poliittisen eliitin eturintamissa, koska oman ansainnan ja lähipiirille järjestettävien etuisuuksien turvaaminen vaikuttavat liian usein enemmän liikkeelle panevina voimina kuin antaumuksellisuus rehellisyyden ja Venäjän edun hyväksi.  Sellaisessa tilanteessa syntyy psykologisten lainalaisuuksien mukaiseksi turhautuneeksi motivaatioksi ns. harmiton privilegioiden suojaaminen ja rikkauden voittaminen, pikemmin kuin kiusallisiin haasteisiin tarttuminen eettisesti korkeaa moraalia ja läpinäkyvyyttä vaadittavalla tavalla. Tämä näkyi esimerkiksi siinä tavassa, miten kiusalliseksi muodostui Venäjän ortodoksisen kirkon toiminnan ja moraalisten arvojen suojaaminen.  Kun kävin keskustelua ortodoksiseen moraaliin ja uskoon tiukasti sitoutuvista kasakoista ja heidän kasakkapäälliköstään, niin havaitsin, miten kiusallinen tunne syntyi tiettyjen tahojen omissatunnoissa, joille ortodoksinen uskonto on enemmän politiikan leikkiväline kuin elämää kantava voima. Sama koskee homoseksuaalisuutta markkinoivaa, rienaavaa propagandaa ortodoksista uskoa vastaan. Asian vakava käsittely länsimaisen informaatiosodan juonia paljastaen on liian kiusallista niiden venäläisten keskuudessa, jotka eivät ole vilpittömästi sitoutuneet ortodoksiseen uskoon. Tietysti koin murheelliseksi törmätä ”kohtaloihin”, jossa hyväosaiset ovat menettäneet ”hengen” rakkaudessaan ”mammonaan”.

Kirjoitin Venäjän sisäpiirin velttoudesta jotakin useamman kerran lyhyesti sähköpostiviesteissä – ehkä aika ärsyttävällä tavalla - ns. safcisteille (Suomen antifasistisen komitean muutamille aktivisteille) ja olen toistanut tuota pettymystäni yhä uudestaan jutteluissa ystävieni kanssa Pietarissa.   Pohdin tuolloin myös puolustusministerin sitoutumista vilpittömyyteen, rehellisyyteen ja läpinäkyvään lainmukaisuuteen. En tiennyt ennustaa, mitä tapahtuu 7-9 kuukauden kuluttua juuri mainitussa asiassa.

Tiistaina 6.11.2012 Venäjän presidentti Vladimir V. Putin on tehnyt päätöksen puolustusministerin erottamisesta puolustusministeriöön liittyvien korruptiotutkimusten johdosta. Rikostutkimus ei tarkoita, että epäilty olisi rikollinen, koska tutkimukset vievät mahdollisesti syytteeseen ja tuomioistuin arvioi näytön perusteella, onko rikosta tapahtunut vai ei. Tässä vaiheessa on ennenaikaista moittia ketään rikolliseksi pelkän tutkinnan perusteella. Ministerin erottaminen tutkinnan ajaksi on kuitenkin yleisesti kunniallinen toimintatapa. Tämä erottamispäätös on ollut ilmeisemmin raskas, kun tiedetään Serdjukovin lasten suhteet presidentin lapsiin: Serdjukovin poika on naimisissa Putinin tyttären kanssa. Kaikesta huolimatta Vladimir Putin ei antanut perhesuhteiden estää suoraselkäistä johtajuutta ja vastuuta vaikeassa päätöksessä. Niin Vladimir Putin allekirjoitti 6. marraskuuta 2012 Ukaasin ”A.E. Serdjukovista”:

Venäjän Federaation perustuslain kohdan D artiklan 83 mukaan:
1.       Anatoli Eduardovich Serdjukov vapautetaan Venäjän puolustusministerin tehtävästä.
2.       Tämä asetus tulee voimaan heti, kun se allekirjoitetaan.



. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
työtön
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html