sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Armahtakaa Jukka Mallinen, meidän suuri viaton kärsijämme!


Johdanto: Jukka Mallinen kärsii viattomasti

Kuva: Jukka Mallinen kirjoittaa pyhäinpäivän aattona kärsimyksistään.
Länsimaisen kalenterin mukaan juuri oikeaan aikaan, pyhäinpäivän aattona Jukka Mallinen – Suomen suuri Venäjä-tuntija  ja kansakuntamme viaton kärsijä – on julkaissut oman kertomuksensa kärsimyksistään. Siitä ilmenee, miten pyhänä miehenä hän on joutunut "jo 6 vuotta Bäckmanin, Molarin ym. paskatsunamin kohteeksi". 

Jukka Mallinen on saanut jo kansakuntamme uskovaiset piirit sytyttämään kynttilät hänelle laupeuden ja osanoton merkeiksi. Facebookissa ainakin 18 henkilöä on ilmoittanut myötätunnosta Jukka Malliselle. Näiden tykkääjien joukossa on suomalaisen yhteiskunnan viatonta eliittiä Antti-Pekka Mustosta, Arto Luukkasta, Ville Ropposta, Jarmo Koposta, Hanni Hyväristä ja monia muita. Nämä tässä mainitut henkilöt ovat muistaneet minuakin aiemmin kirjoituksissaan ja toimissaan.

Kuva: Jarmo Koposen FB-profiilissa
Jukka Mallinen on jo unohtaa
asioita.
Jarmo Koposen facebook-kommentissa tämä suuri viaton kärsijämme on pyhäinpäivän aaton iltatunnelmissa vaipunut surunsa tähden syvälle unohduksen autuaalliseen olotilaan, kun kirjoittaa, että hänestä olisi levitetty ”valheita jotka Karjaan poliisi Molarin kohdalla siirsi syyttäjän syyteharkintaan…”

Jukka Mallisen kärsimykset ovat tulleet niin suureksi, että pyydän antifasisteja armahtaa suurta viatonta kärsijää, joka on kärsimyksensä suurissa tuskissa vaurioittanut jo muistinsakin.

Minä olen omalta osaltani pyrkinyt edistämään Jukka Mallisen eheytymistä turvallisuuden tunteeseen ja julkiseen rehtiin tunnustukseen. Siksi olen julkaissut hänen minua vastaan tekemät kantelut ja vastineeni, vaikka niitäkin yritettiin joskus verhota salainen-leiman avulla. Lisäksi olen ihan viime päiviin saakka keskustellut venäläisten tutkijoiden ja toimittajien kanssa kulissien takana - ei julkisuuteen tarkoitettavana tietona - Jukka Mallisesta sekä korostanut tosiasiallisen tiedon ja kovien faktojen merkittävyyttä, vaikka näitä faktoja ei sopisi julkisuudessa mediassa esitellä.

Koska Jukka Antero Mallinen on saanut ilmeisen erheellisen käsityksen minun toiminnastani ja pyrkimyksistäni eikä hän ollut vielä toissapäivänä pyhäinpäivänaattona vapautunut tuskastaan, niin pyrin nyt parhaan avuliaisuuden, kohteliaisuuden ja täsmällisyyden avulla palauttaa herra Mallisen muistia realiteettien tunnustamiseen. Minua vastaan ei ole mitään syytä kantaa kaunaa! Ja nykyään olen erityisen vaaraton, enkä voi mitenkään vaurioittaa viatonta Mallista, sillä Mallisen myötävaikutuksesta en ole enää edes kirkollisessa virassa enkä saa toimeentuloa. Olen voimaton köyhyydestänikin johtuen, vatsani kärsii nälässä aamusta iltaan, rahani eivät riitä edes Helsingin sisäiseen matkusteluun, enkä senkään vuoksi voi järjestellä mitään "tsunamia" kunnianarvoisaa viatonta Mallista vastaan. Minulla ei ole muutenkaan halua riidellä kenenkään kanssa, mutta tämän verran kuitenkin puolustan tosiasioiden muistamista, että kirjoitan tämän blogini tällä kertaa.

Jukka Antero Mallinen on unohtanut

Jukka Antero Mallinen ei muista, mitä ei hänelle paheeksi luettakoon viattoman kärsimyksensä suuressa tuskassa, että Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto teki 13.4.2012 päätöksen syyttämättä jättämisestä (päätös 12/583, asianumero R 11/1265). Tätä seikkaa Jukka Mallinen ei kerro Facebook-päivityksessään pyhäpäivän aattoiltana. Ehkä hän kaipaa niin kovasti noita myötätunnon kynttilöitä osanottona hänen viattomaan kärsimykseensä, ettei kaikkia yksityiskohtia nykyaikamme marttyyrit tahdo kertoa.

Kuva: Jukka Mallinen on unohtanut jo marraskuussa 2012, mitä
Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto oli 13.4.2012 todennut
havaintojen ja faktojen perusteella.
Jukka Mallinen oli tehnyt rikosilmoituksen, ja poliisi teki asianmukaisen selvityksen, mistä syyttäjä totesi, että ”Molarin kirjoitus on ollut arvostelu kohdistuen Mallisen ja toisen henkilön Suomen Kuvalehdessä kirjoittamaan artikkeliin”. Mallisen tuskaa ei siis mitenkään ylimielisesti ohitettu, vaan häntä kuunneltiin mitä parhaiten. Sinua ei ole unohdettu viattomassa kärsimyksessäsi!

Jukka Mallinen oli ollut hyvin kovasti loukkaantunut, kun olin verrannut häntä – suurta ja viatonta kärsijäämme ja ajattelijaamme – filosofi Sokrateen kanssa, mistä Mallinen oli saanut sisäisen tuntemuksen ja rakentanut mielikuvan, että nimittäisin häntä homoksi.

Syyttäjä katsoi kuitenkin jäävän näyttämättä, että tällä antiikin aikaisella tarinalla vihjataan mitään Mallisen ja toisen kirjoittajan seksuaaliseen suuntautumiseen. Sanottakoon nyt vielä uudemman kerran, että minä en ole kiinnostunut Mallisen seksuaalisesta elämästä. Itse asiassa kukaan tutkija – ei ennen suurta Jukka Mallista – ei ole esittänyt väitettä, että Sokrates olisi homo. Lisäksi syyttäjä totesi, että Mallinen on ”kuitenkin kirjoittanut Suomen Kuvalehteen artikkelin, jolloin voidaan pitää todennäköisenä, että sitä tullaan kommentoimaan”.

Julkisuudessa erinomaisesti tunnettu Venäjä-spesialisti Jukka Mallinen oli tehnyt rikosilmoitukset ja toimittanut ne Karjaan poliisille. Tämän seurauksena Tammisaaren poliisi aloitti perustavat tutkimukset ripeästi. Minkään ei sallittu uhata viatonta Jukka Mallista, hänestä ei haluttu suurta marttyyria ja uhria. Jukkaa kuultiin vakavasti, häntä ei haluttu unohtaa yksin noissa tuskissa!

Virka-apuna Pasilan poliisi otti minusta jopa valokuvat ja sormenjäljet. En toki vieläkään ymmärrä, mihin käyttöön valokuvat ja sormenjäljet tulivat. Oliko Mallinen nähnyt pimeässä liikkuvia varjoja, joiden tunnistamiseen tarvittiin profiilikuvaani? Joka tapauksessa valokuvia ei voitu yhdistää noihin haamuihin.

Alkuaan sormenjäljet olisi pitänyt ottaa juuri samaisena tuntina Pasilassa, kun olin kuuntelemassa Mikael Storsjön – Kavkaz-Center-sivuston kustantajan – rikosoikeudenkäynnin valmistelevaa istuntoa Vantaan käräjäoikeudessa ja Storsjö esitti tuolloin pääistuntoa varten huipputodistajiensa nimiksi Jukka Mallisen ja Heidi Hautalan. Menetin tuon poliisin kutsun, koska kutsu oli lähetetty postissa enkä saanut postia riittävän varhain. Niin olin kuuntelemassa Storsjön oikeudenkäyntiä ja menetin kutsun Pasilaan. Sain kuitenkin tekstiviestin juuri oikeudenkäynnin aikana poliisilta.

Jukka Mallinen yritti painostaa pappisvirasta erottamiseen

En ole nähnyt koskaan Jukka Mallista kirkon penkissä istuvana rukoilijana, virsiä veisaavana uskovaisena tai syntejään tunnustavana katuvana kristittynä, mutta en epäile hänen hartauselämäänsä edes sillä perusteella, että hänen FB-profiilissa lukee nuo rumat sanat "ateisti". Jukka Mallinen on kokonaisuudessaan niin viattomuutaan henkivä kärsijä, että hän kirjoitti useita kanteluja Espoon tuomiokapituliin ja vaati kanteluissa minun erottamista pappisvirasta. Mallisen mukaan en pitäisi luterilaista uskoa "puhtaana".

Kantelujen oikeudellinen ja kirjallinen formaatti on toinen kuin esirukouspyynnön: kantelun tehtävänä on oikeudellisen prosessin käynnistäminen kirkollisessa juridisessa instituutiossa, josta on sitten valitusoikeus hallinto-oikeuteen. Jukka Mallinen ei mahdollisesti tiedä näitä kirkko-oikeudellisia järjestelmiä täsmällisesti, vaan hän viattomuuttaan käytti oikeudellista prosessia minun erottamiseksi pappisvirasta. Hän ei ilmoittanut siis esirukouspyyntöä, ei koskaan ottanut yhteyttä minuun suoranaisesti mahdollisten ongelmien poistamiseksi eikä istuutunut kirkon penkkiin rukoilijaksi.

Minä koin nuo vaatimukset hyvin yllättäviksi, ja yllättävyys nyt vain kasvaa, sillä Mallinen on pyhäinpäivän aattona julkisuudessa kertonut että hän on itse se tosiasiallinen viaton kärsijä. En tiedä mitä ajatella, ehkä pyhäinpäivän kynttilätkin sytytetään herra Mallisen kunniaksi?

Ehkä surussaan Jukka Antero Mallinen on taas unohtanut ne lukuisat kantelukirjelmänsä, joiden avulla hän painosti Espoon tuomiokapitulia minun erottamiseksi. Ja Ville Ropponen kopioi Mallisen kantelutekstiä sana sanasta, mutta muisti kirjoittaa oman allekirjoituksensa tekstin alle. 

Kantelijan Jukka Mallisen vaatimuksista ja moitteista puuttuivat täysin perustelut. Ilman näyttöä ja perusteluita (so. ilman konkreettisia lauseita ja sanoja kirkkoherran teksteistä sekä niistä tehtyä analyysiä) hän kuitenkin esitti kuitenkin vaatimuksensa minun - tuolloin kirkkoherra Juha Molarin - erottamista pappisvirasta. Vaatimus oli poikkeuksellisen ankara Mallisen asemassa olevalta henkilöltä. Mallinen esitti lukuisia väitteitä, mutta hän ei perustellut tai edes yrittänyt näyttää toteen loukkaavia väitteitään. Minä koin, että Mallisen esittämät väitteet loukkasivat nimenomaisesti minun mainettani. Lisäksi kanteluun vastaaminen häiritsi työ- ja vapaa-aikaa. Jopa Kavkaz-Centerin kustantaja Mikael Storsjö on sittemmin tunnustanut elokuvassaan, että hän järjesti kyseisen kampanjan, jotta "siltä nilkiltä lähtee liperit pois".

Jukka Mallisen ensimmäinen kantelukirjoitus (diaari 437/2010 – 00203, 18.6.2010) käsitteli 23.4.2010 laadittua blogikirjoitustani. Tässä kantelukirjoituksessaan Mallinen väitti kirkkoherra Molarin syyksi seuraavaa:

- Mallisen väitteen mukaan Molarin ”homofobia ”ei vastaa Suomen kirkon nykyistä käsitystä ihmisrakkaudesta”. Tähän vastattakoon, että sittemmin kihlakunnan syyttäjä niin kuin myöskään aiemmin kukaan antiikin tutkija ei ole havainnut, että Sokrates olisi mitenkään homo ja Sokrateen kanssa vertaaminen tekisi Mallisesta homon. Mitä tulee homofobia-väitteeseen, niin mainittu teksti 23.4.2010 ei käsittele homoseksuaalisuutta lainkaan.

- Mallisen väitteen mukaan Molari on ”rikkonut papinlupaustaan saarnata Suomen kirkon uskoa puhtaana”, koska Molari on ylistänyt blogikirjoituksessaan ortodoksisen papin Nikolai Bodrbujakin (translitteraatiovirhe on Mallisen, tuon erinomaisen venäjätuntijan) venäjänkielistä teosta ”Pahan voittaminen hyvällä”. Mallinen muistuttaa tuomitsevasti, että ko. teos julkaistiin Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n vuosipäivän juhlakirjana. Ilmeisesti tämä seikka oli loppujen lopuksi se raskauttava tuomio minua vastaan, koska olin lukenut ortodoksi-isän hartauskirjan rauhasta sotaa vastaan. Nykyään minä luen Venäjän ortodoksisen kirkon jäsenenä Nikolain ja muiden ortodoksi-isien kirjoituksia. Niissä opastetaan rukoukseen ja rauhaan pahan voimia vastaan.  

- Mallisen väitteen mukaan Molari esittää Finrosforumin neljä toimittajaa Kavkaztsentrin toimittajiksi ja kääntäjiksi. Tuollaista ehdotonta väitettä ei tosiasiallisesti ole kuitenkaan missään, mutta syytöksissä minua vastaan hurjatkin väitteet olivat käyttökelpoisia Espoon tuomiokapitulille, joka teki hyvin kiitollisesti yhteistyötä viattoman Mallisen ja Kavkaz-Centerin kustantajan kanssa, joka oli Espoon tuomiokapitulin silmissä suurin ihmisoikeusaktivisti ja sananvapauden sankari.

- Mallisen väitteen mukaan Molari lupasi rukousteitse toimittaa nämä neljä Tshetshenian syyttäjänviraston käsiin, mikä olisi Mallisen mukaan hengenvaarallinen uhkaus väkivallalla. Tuollaista uhkausta ei ole kuitenkaan kukaan viranomainen voinut todentaa, mutta Mallisen tunne osoittaa vain hänen pyhää luottamusta rukouksen ihmeelliseen voimaan.

Jukka Mallinen ei hyväksy Mikael Storsjön tarinoita

Jukka Mallisen samaistaminen Mikael Storsjön touhuihin – joista on sittemmin Storsjölle tullut myös rikostuomio – ei ole perusteltua aivan summittaisesti. Mallinen on osoittanut viattomuutensa myös viranomaisille, kun hän on poliisikuulusteluissa sanoutunut irti Mikael Storsjön touhuista ja todistuksista.

Kuva: Jukka Mallinen joutui poliisin kuultavaksi
Zhovkar-ryhmälle järjestetyn laittoman maahantulon
johdosta.
Keksityn, mutta kauniisti vaatetetun Zhovkar-ryhmän saapuminen Suomeen oli skandaali kesällä 2007. Monet ovat nykyään jo unohtaneet tuo tapauksen. Se tapaus oli hyvin viekkaasti juonittu, kuten näkyy poliisin papereista.

Poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan Oksana Chelysheva oli keskeinen toimija järjestelyissä yhdessä Iida Simeksen ja Mikael Storsjön kanssa. Frank Johansson, Heidi Hautala ja Jukka Mallinen joutuivat viattomiksi kärsijöiksi julkisen ryvettymisen tähden. 

Kirjoitin 29.syyskuuta 2010 mainitun ”kuoron” saapumisesta Suomeen ja siitä miten Kerkko Paananen touhuaa Tšetšenian virallisia edustajia vastaan. Finrosforumin tiedottaja, läheisessä kanssakäymisessä Kavkaz Centerin väen kanssa työskentelevä Kerkko Paananen puuhaili myös mainitun laittoman maahantulon yhteydessä. Kerroin noista yhteyksistä tällöin ilman esitutkinta-aineiston antamaa ymmärrystä ihan sattumalta. Radio Svabodan haastattelussa 8.8.2007 Kerkko Paananen ilmaisi tuohtumuksensa, kun Tšetšenian valtion edustaja katsoi, että yhtye «Жовхар» (Zhovhar) ei ole mikään oikea taitelijaryhmä. Tämä ryhmä – 11 aikuista ja 7 lasta – pyysivät Suomesta turvapaikkaa. Ryhmän johtajana oli Saraliev Bislan (Саралиев Бислан). Kerkko Paananen esiintyi tuon tapauksen yhteydessä ”ihmioikeusaktivistina”.

Esitutkinta-aineisto paljastaa, että vuonna 2007 Suomen Pen ja Jukka Mallinen sekoitettiin kansalaisjärjestöjen verkostoon, joka olisi mukana mainitun ”kuoron” kiertueen juonikkaissa järjestelyissä. Jukka Mallinen moitti kuulustelutodistajana 28.11.2007 hyvin jyrkästi Mikael Storsjötä, joka oli keksinyt puheen ”järjestelytoimikunnasta”. Mallisen mukaan ”järjestelytoimikunta on Storsjön keksimä”, eikä Mallinen itse tiennyt kuulumisesta järjestelytoimikuntaan Suomen PEN –järjestön edustajana ennen kuin vasta ensimmäistä kertaa kuulustelutilaisuudessa. Ongelma oli sisäisessä viestinnässä ilmeinen, sillä PEN-klubin aktivisti Iida Simes (vihr.) oli itse tärkeimpiä puuhanaisia laittomalle maahantulolle, mutta hänkään ei ollut kertonut asiasta oman PEN-järjestönsä puheenjohtajalle Jukka Malliselle. Näin Jukka Antero Mallinen on yhä uudestaan uhannut ryvettyä likaisissa asioissa, vaikka hän on ollut viaton, tietämätön mitä hänen rinnalla on puuhailtu Suomen PEN-järjestössä tai Finrosforumissa, jossa hän toimi varapuheenjohtajana ja Mikael Storsjö sihteerinä.


Onneksi ystävykset eivät vihastuneet toisiinsa edellä mainitun vuoden 2007 sisäisen viestinnän ongelmien vuoksi, vaan Mallinen osoitti suuren kykynsä anteeksiantamukseen: 9. kesäkuuta 2010 Mikael Storsjö, Kerkko Paananen, Jukka Mallinen ja Ville Ropponen olivat rakkaudellisessa keskinäisessä sovussa saman pöydän ääressä esittäen vaatimuksia Suomen antifasistista komiteaa vastaan (ns. Diktatuurin kärpäset tunkiolla). Jukka Mallinen ei ole nähtävästi kantanut kaunaa Mikael Storsjön ja Iida Siimeksen huonoa viestinnällistä toimintaa vastaan, vaikka oli joutunut poliisikulusteluihinkin. Meikäläisen harmiksi hän on sittemmin liittoutunut Storsjön kampanjaan, jotta ”siltä nilkiltä saadaan liperit pois”. Viaton kärsijämme Mallinen on jatkanut pyhää kulkuaan ristinkantajana myös kyseisen onnistuneen hankkeen jälkeen ja yhä edelleen hän pyhäinpäivän aattona tunnustaa osallisuutensa kärsimyksiin tietysti odottaen lukuisten myötätunnon kynttilöiden syttyvän hänen nimensä kunniaksi.


Kuva: Jukka Mallinen Turun Sanomien syntymäpäivähaas-
tattelussa 2.6.2010.
Tämä täysin viattomaksi jäänyt Jukka Mallinen lähetti myös edellä kerrotun kantelukirjoituksen jälkeen uusia kantelukirjoituksia, joissa hän vaati minun erottamista pappisvirasta (esim. kantelukirjoitus diaari 437/2010 – 00204, 22.6.2010 ja  diaari 437/2010-00204; 2.7.2010). 

Minä vastasin kanteluun 11.8.2010, että minun oli vaikea tunnistaa Jukka Mallista viattomaksi kärsijäksi tai edes pyhimykseksi, koska hän näyttäisi edistävän toimillaan vihapropagandaa Venäjän valtiota vastaan. Epäluuloani vahvisti se, että Mallinen oli lausunut Turun Sanomien syntymäpäivähaastattelussa 2.6.2010:  Nykyisestä Venäjästä ja jopa natsi-Saksasta löytyy yhteisiä piirteitä. Esimerkiksi se, että 90 prosenttia venäläisistä kuvittelee muun maailman liittoutuneen Venäjää vastaan. Uskomus pönkittää vallanpitäjien asemaa. Tai se, miten Venäjä kohtelee Kaakkois-Aasian muslimikansoja. Siitä löytyy yhteyksiä käytäntöihin, joita natsi-Saksa harjoitti juutalaisia vastaan” (Юкка Маллинен, Mallinen, Turun Sanomat 2.6.2010). 

Aamulehdessä 20.9.2006 Mallinen moitti tulikivenkatkuisesti, että ”Suomi suomettaa Eurooppaa” ikään kuin suomalaiset poliitikot olisivat ”uussuomettuneita”. Merkilliset ilmaukset osoittavat Mallisen äärimmäistä vihaa Venäjän poliittista johtoa vastaan, kun pikemmin voisi nähdä päinvastoin, että suomalaiset poliitikot ovat etääntyneet epäterveellisen kauaksi Paasikiven ja Kekkosen hyvästä ulkopolitiikasta. Mallinen kirjoitti tuossa yhteydessä ”valtiollisesta terrorista Pohjois-Kaukasuksella” ja Putinin johdolla Venäjän muuttumisesta ”poliittiseksi aggressiiviseksi nyrkiksi”. 

Pystykorvat julkaisi räksytystä

Mallisen intohimoista suhdetta Venäjän nykyjohtoa kohtaan osoitti myös iehen kirjallinen toiminta: Pystykorvakirjat julkaisi vuonna 2003 Anna Politkovskajan (Анна Политковская) kirjan Toinen Tshetshenian sota, jonka suomentaja oli totta kai Jukka Mallinen. Politkovskaja kävi itsekin Helsingin yliopistolla Porthaniassa esittelemässä näkemyksiään. 

Asianajaja Valeri Panjuškinin Putin-vihamielinen teos Mihail Hodorkovski - hiljaisuuden vanki (Валерий Панюшкин. Михаил Ходорковский. Узник тишины. 2006) on myös Mallisen suomentama (vuonna 2007). Eipä siis ihme, millaisia teoksia Mallinen haluaa intohimossaan kääntää. 

En ole lukenut Mallisen käännöstä, mutta itselläni on teos venäjäksi ja kirjoitin kirjasta arvostelun Venäjän kauppatie –lehteen kesällä 2006, vaikka en ehkä käyttänyt kirja-arvostelun allekirjoituksessa omaa nimeäni, vaan erään venäläisen henkilön nimeä tämän opintotarkoituksia edistäen.

Teoksen nimeen liittyy sanaleikki, sillä Hodorkovskin vankila oli ollut alkuaan ”Matrosskoja Tishina”. Jälkimmäinen sana viittaa juuri hiljaisuuteen. Teos julkaistiin keväällä 2006 Moskovassa. Kirja on ankaraa kritiikkiä Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia vastaan. Kun läntisessä maailmassa epäillään yhä enemmän Venäjän sananvapautta, talouselämän kehitysmahdollisuuksia ”demokratian vajeen tähden”, on tämä kriittinen teos paradoksaalisesti ajankohtainen. 

Mallinen on toki kääntänyt teoksen todistukseksi Venäjän demokratian ja sananvapauden ongelmista, mutta ymmärtämättömyydessään Mallinen ei tajua, että teos on voinut syntyä vain sananvapautta kunnioittavassa valtiossa. Kovin useassa valtiossa ei pieteetin ja päämiehen pelossa julkaista tällaisia kriittisiä puheenvuoroja. Useassa valtiossa kirjankustantajat ja toimituskunnat vetäisivät päämiestä ankarasti arvostelevat kirjoitukset pois. Minä ostin tuon teoksen kesän 2006 alussa aivan avoimelta kirjapöydältä Pietarissa. Se siitä sananvapauden ongelmasta! 

Prologissa Valeri Panjuškin muistaa tapahtumaa 5.6.2003. Seurue keskusteli Hodorkovskin tapauksesta. Ystävien joukossa ei ollut ketään, joka olisi kirjoittanut oikeuden tuomion, mutta kukaan ei ajatellut, että Hodorkovski olisi syytön. Panjuškin kertoo kevään 2005 useista kokouksista, joita järjestettiin tuomiota vastaan. Vasili-poika (16v) oli oppinut, että kaikki ei tapahtunut Hodorkovskia vastaan oikeudenmukaisesti. Vasili piti isäänsä liian laiskana protestin ilmaisemissa. Hän katseli eräänä iltana televisiosta ohjelmaa ”Vilpitön mieli”. Elokuva kertoi Mihail Hodorkovskista. Puhuja ilmoitti voimakkaasti, että Hodorkovski oli Komsomolin jäsen, joka toimi spekulatiivisesti tietokoneitten parissa, valheellisesti sai itselleen Jukosin, varasti kansalta, ei tehnyt mitään työtä, vain imi öljyä maasta ja tuli rikkaaksi. Mies ei maksanut veroja, tappoi jokaisen, joka asettui häntä vastaan. Hodorkovski tuli rikkain mies Venäjällä. Lopulta hänet saatiin kiinni, pistettiin vankilaan, koska hän ei maksanut veroja.

Isä”, Vasili kysyi minulta suurin silmin, ”miksi sinulla on kelta-vihreä lippu autossasi? Ja miksi sinä käyt kokouksissa oikeudentuomiota vastustamiseksi. Tuetko sinä rikollista??? Vai etkö?” (Panjuškin 2006:2). Panjuškin piti hyvänä, että televisio-ohjelmia epäillään. Vasili-poika kysyi useita kysymyksiä. Kun isä vastasi, poika kysyi vielä enemmän. Lopulta isästä tuntui, että hän oli ollut liian laiska protestissa oikeuden tuomiota vastaan. Panjuškin kirjoitti teoksensa pohtiakseen, mitä on olla vapaa Venäjällä ja mikä on vapauden hinta. 

Kirjan epilogina on Mihail Hodorkovskin autenttinen kirje Matrosskoja Tishina –vankilasta presidentti Vladimir Putinille. Tämän jälkeen Hodorkovski siirrettin Chitan työsiirtolaan. Hodorkovski kirjoitti syntymäpäiväonnittelut presidentti Putinille tunnetussa sanomalehdessä Kommersant. 

Kunnioitettu Vladimir Vladimirovich! Valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta sanoa terveisiä teille henkilökohtaisesti, vaan minun on käytettävä sanomalehden Kommersant apuna. On ihmisiä, joka osaavat puhua teille ammatillisesti. Minä en ole heitä. Minä kerron, mitä minä ajattelen todellisuudessa. Te olette hyvin kunnioitettava henkilö, olette rohkea, koska te hyväksyitte itsellenne suuremman kuin marsalkan arvon, vaikka olette vain everstiluutnantti. Ja te olette hyvin menestyvä johtaja. Te voitte pelastaa kaikkein tärkeimmän, koko kansan omistuksen – korkealla öljyn hinnalla.” (Hodorkovski) 

Hodorkovski kirjoitti pilkallisesti Putinin ystävistä, joiden tähden presidentti ei kuitenkaan pelkää maineensa menetystä, vaikka nämä tuhoavat maan suurimman öljy-yhtiön. Hodorkovski sanoo Putinilla olevan kaikkea, joten hän toivoo vain yhtä pientä asiaa presidentille: vapautta ja rauhaa. ”Te tulette saamaan sen, kun Venäjän perustuslain mukaisesti te jätätte tämän epäkiitollisen presidentin viran. Jumala antakoon mahdollisuuden. Me näemme pian”. Kirja ei ole vain kriittinen, vaan jopa ilkeäkurinen. 


Kirjan olemassaolo ja myynti Venäjällä todistaa juuri päinvastaista tilaa kuin kirjoittaja ja kääntäjä tahtovat väittää: Venäjällä on sananvapautta moittia myös poliittista johtoa.

Suomen suurin Venäjä-vastainen mielenosoitus synnytti Finrosforumin

Helsingin Sanomat kertoi 3.12.2006, että Mallinen oli mukana järjestämässä Suomen historian suurinta Venäjä-vastaista mielenosoitusta Helsingin Tehtaankadulla sunnuntaina 8. lokakuuta illansuussa kello 19.  

Tekstiviestikutsuja arvellaan lähetetyn vajaan vuorokauden aikana noin 30000. Noin kolmetuhatta ihmistä kerääntyi Venäjän suurlähetystön edustalle uhraamaan Moskovassa edellispäivänä murhatun toimittajan Anna Politkovskajan Venäjä- ja Putin- vastaisen epäjumalansa palvontamenoissa. Sittemmin on käynyt selväksi, että Vladimir Putin oli Anna Politkovskajan murhan uhri, hänen mainettaan haluttiin vaurioittaa tuon toimittajan murhalla, mutta Putinin maineen puhdistaminen ei ole näkynyt koskaan Jukka Mallisen julistuksessa. Tietysti odotan innolla, milloin viaton kärsijämme Jukka Mallinen armahtaa Vladimir Putinin, jota on aiheettomasti moitittu asioista, joiden tähden hän itsekin murehtii ja kärsii.

Hesari kertoi 3.12. osuvasti, että edellispäivänä joukko ihmisiä vietti iltaa ravintola Elitessä Töölössä: muun muassa Suomen PEN:in Jukka Mallinen (Юкка Маллинен), kansanedustaja Heidi Hautala (Хейди Хаутала), Hufvudstadsbladetin toimittaja Tuva Korsström, Dagens Nyheterin entinen kulttuuripäätoimittaja Arne Ruth sekä it-yrittäjä Mikael Storsjö (Микаэль Стурше).

Onnistuneen Venäjä-vastaisen mielenosoituksen ja julkisuuskampanjan jälkeisessä huumassa samainen aktivistiporukka päätti jatkaa toimintaansa perustamansa uuden foorumin puitteissa. Joukko Venäjän demokratiakehityksestä ja ihmisoikeustilanteesta huolestuneita henkilöitä perusti yhdistyksen nimeltä Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi (Finrosforum), jonka synnystä uutisoitiin 19.1.2007. Nimenomaisesti foorumi ilmoitti ensimmäiseksi, että sysäyksen foorumin synnylle antoi Anna Politkovskajan murha ja sen jälkeinen mediatemppu Suomessa. 

Kotisivunsa mukaisesti foorumi tunnetaan nimellä Finrosforum. Kotisivutilan tarjosi totta kai it-yrittäjä Storsjö. Samalla perustalla lepää myös YK:n turvaneuvoston kieltämä terrori-iskuja tukeva sivusto Kavkaz-Center. Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Heidi Hautala (Хейди Хаутала) ja varapuheenjohtajaksi Suomen Penin puheenjohtaja Jukka Mallinen (Юкка Маллинен). Yhdistyksen yhdeksänjäsenisen hallituksen sihteeriksi valittiin it-yrittäjä Mikael Storsjö (Микаэль Стурше) ja tiedottajaksi tuottaja Iida Simes. Forumin perustajajäsenten luettelo on merkittävä otos suomalaisia eturivin Venäjä-vihaajia: Rolf Büchi, Nils-Erik Friis, Anu Harju, Heidi Hautala, Frank Johansson, Pekka Koponen, Henrik Lax (Хенрик Лакс), Laura Lodenius, Anna-Stiina Lundqvist, Jukka Mallinen, Elisabeth Nordgren, Theresa Norrmén, Kerkko Paananen, Marja Pulkkinen, Elina Rahimova, Ville Ropponen, Iida Simes, Anni Sinnemäki, Mikael Storsjö. 


Mallinen loi aiemmin valheellista paranoiaa Kremlin "kiihotustoiminnasta"

60 vuotta  ylittänyt ja seitsemää kymmentä lähestyvä Jukka Mallinen on viihtynyt nuorukaisen Jevgeni Krištafovitšin (Евгений Криштафович) kanssa erään artikkelin kirjoittamisessa. Tätä kritiikkiäni Mallinen ei ole hyväksynyt, vaan toimitti väitteeni johdosta kantelun ja rikosilmoituksen. Kirkollinen kantelu menestyi, mutta rikosilmoitus jäi torsoksi tulokseltaan.

Nämä herrat kirjoittivat yhdessä puheenvuoron Suomen Kuvalehteen (16/2010 s. 59). Jevgeni ja Jukka opastivat, että se olisi ikään kuin joltakin pois, jos venäläinen paljastaa venäläisyytensä Virossa. Kirjoitus oli tulkittavissa mielestäni siten, että nämä herrat tahtoisivat riistää venäläisiltä heidän ihmisyytensä, omat kasvot. 

Jukka ja Jevgeni moittivat antifasistien hätää ihmisestä Suomen Kuvalehden Puheenvuorossa. He tarjosivat mielestään paremmaksi vaihtoehdoksi ihmisvihaajan, despootin, mutta kutsuivat sitä ”demokraattiseksi Euroopaksi”. He käyttävät ilmaisua ”Kremlin kiihottamat”, millä tarkoittavat kaiketi Venäjän hallituksen ja johtavan puolueen Venäjän yhtenäisyys aktiivista panosta Suomen poliittiseen elämään. 

Minun mielestäni Jukka Mallisen kirjoituksessa oli kyse propagandistisesta vainoharhaisuuden ja Venäjä-pelon levittämisestä Suomeen ikään kuin Venäjä jotenkin uhkaisi Suomea, käyttäisi venäläisväestöä Suomessa ja Baltiassa armeijan tavoin pikkuvaltioiden itsenäisyyden vastaiseen hyökkäykseen ja rahoittaisi antifasistien toimintaa. Valitettavasti tuollainen henki näkyy yhä liian usein viattoman Mallisen Facebook-postauksissa. Kuka niitä kirjoittelee viattoman Mallisen profiilissa?

Niin minä kysyin vuonna 2010 heti tuoreeltaan, että "Hyvä Mallinen: missä on minulle kuuluvat rahat, jos tuollaista rahoitusta on?" Sittemmin viisastunut Mallinen tietää, rohkenen uskoa aina kaunista viattomista ihmisistä, ettei rahoja ole olemassa ja hän haluaa jo ehkä tukea venäläisväestön kulttuurin, kielen ja historian tajun säilymistä Virossa kaikenlaisia apartheid-pyrkimyksiä vastaan. Jukka Mallinen haluaa nyt pyhäinpäivän kunniaksi, että kynttilät syttyvät pimeiden ikkunoiden edustalle tuomaan lämpöä ja häntä muistetaan viattomana kärsijänä, tsunamin uhrina.

Post scriptum

Lisättäköön suuren Mallisen Facebookissa lähettämiin ennanaikaisiin viesteihin korjaus, että Venäjän Federaation presidenttin Vladimir V. Putin on tänään Venäjän yhtenäisyyden päivänä laskenut kukat juhlapäivän kunniaksi. Hän näytti oikein pirteältä, mikä lienee myös niin jalon Mallisen mielestä iloinen uutinen.


Kuva: Vladimir Putin Moskovassa 4.11.2012 Venäjän yhtenäisyyden
päivänä. Lähde: Vesti.


. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
työtön
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html