torstai 8. marraskuuta 2012

Minä olen nähnyt Johan Bäckmanin väitöskirjassa tutkittua ”itämafiaa”

Kuva: Johan Bäckmanin tohtoriväitöstilaisuuden
jälkeinen karonkka vuonna 2006.

Julkisuudessa on nyt viritetty kovasti musta kampanja dosentti Johan Bäckmanin väitöskirjaa "Itämafia" vastaan (Itämafia: Uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset). Hän puolusti väitöskirjaansa  menestyksellisesti Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa kesäkuussa 2006, mikäli muistan ajankohdan oikein. Väitöskirjansa johdannossa sivulla  8 Johan Bäckman kirjoittaa: ”Kuka synnytti uhkakuvia ja miksi ne olivat juuri sellaisia kuin olivat? Vaikuttiko väitetty perinteinen suomalainen ’ryssäviha’ uusien uhkakuvien syntyyn? Miten tätä kaikkea on mahdollista tutkia tieteellisesti? Tätä tutkimusta varten koottiin laaja aineisto vuosien 1995-2001 aikana. Tietoa Venäjän ja Viron järjestäytyneestä rikollisuudesta ja niiden vaikutuksesta Suomeen etsittiin haastattelemalla 113 asiantuntijaa Venäjällä, Virossa ja Suomessa. Haastatteluja tehtiin 151. Samalla perehdyttiin joukkoon aihepiriä koskevaa venäläistä, virolaista, suomalaista ja angloamerikkalaista tieteellistä tutkimuskirjallisuutta, populaaria tietokirjallisuutta ja raporttijulkaisuja”. Haastattelujen ja runsaan kirjallisuuden lisäksi Bäckmanin tiedostoon kuuluu Viron sisäasiainministeriön poliisiosaston, Suomen oikeusministeriön vankeinhoito-osaston, Pekka Koskisen, Olli Perheentuvan, Mervi Härkösen ja minun kirjeeni.

Professori Markku Kivinen kommentoi MTV3:n toimittajan hyökkäystä hyvin kireästi ”asiantuntemattomaksi”. Toimittajan menettely ei osoittanut hyvää asiantuntemusta tai akateemista ymmärrystä. Kivinen toimi Johan Bäckmanin vastaväittäjänä. Toimittajan vaatimus Bäckmanin tutkimusaineiston julkistamiseksi ei ole ainoastaan tutkijaa vastaan epäasiallista mustaamista, vaan tutkittavien identiteetin ja mielipiteiden uhkaavaa paljastamista. Ei ole suinkaan turvallisuuden kannalta hyväksi, jos KRP:n ja Suojelupoliisin tutkijoiden nimet ja näkemykset tulevat esille julkisuuteen MTV3:n toimittajien ja muidenkin käyttöön.

Hyökkäykseen ovat liittyneet tietysti tutut vihamieliset piirit, kuten Jukka Mallinen, Jarmo Koponen ja kumppanit Facebook-kirjoittelussaan.

KRP ja Suojelupoliisi ovat jostakin merkillisestä syystä antaneet kummallisen lausunnon MTV 3:lle tai näiden lausunnot on tulkittu merkillisesti. Lausunnon mukaan Bäckman ei olisi esittänyt mitään haastattelupyyntöä näihin organisaatioihin. Tuolloin on jäänyt havaitsematta tahallisesti tai toimittajan oppimattomuuden vuoksi se seikka, että haastattelujen formaatti ei tapahdu suinkaan aina ja tavanomaisesti virallisena tutkimushaastattelu pyyntönä organisaation johdolle, jossa annetaan sittemmin myönteinen tai kielteinen päätös haastattelujen suorittamiselle. Kun silloisen teknisen korkeakoulun gradu-kirjoittaja tahtoi tehdä asiantuntijahaastattelun minulle Pietariin rakennettavien kioskien sijoitteluun liittyvistä edellytyksistä, hän ei suinkaan lähettänyt haastattelusta pyyntöä Helsingin tuomiokapitulille tai edes Malmin seurakunnan kirkkoherralle ja seurakuntaneuvostolle, vaan soitti pelkästään puhelimella minulle ja kävi juttelemassa nauhurinsa kanssa tunnin verran Malmin seurakunnan kirkkoherraviraston päivystävän papin huoneessa, jossa olin päivystämässä samanaikaisesti. Tapahtuiko tuota haastattelua? Jos organisaatiolle MTV3:n oppimaton, pahatahtoinen toimittaja soittaisi, niin gradun tekijää vastaan voisi virittää syytökset, ettei teemahaastatteluja olisi edes suoritettu.

Johan Bäckman lausuu jo esipuheessaan haastatteluja suosivan työympäristön, jossa hän on voinut koota tutkimusaineiston luontevammin: hänellä oli mahdollisuus Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kriminologisen yksikön tutkijana vuosina 1995-2001 koota aineiston. Tuona aikana Bäckman työskenteli kolmessa Suomen sisäasiainministeriön ja ulkoasiainministeriön rahoittamassa tutkimushankkeessa (Pietarin järjestäytynyt rikollisuus, Viron järjestäytynyt rikollisuus sekä Suomen ja Venäjän väliset talousrikosilmiöt).

Minä olen nähnyt "itämafiaa", mutta lähinnä ja ainoastaan tiettyjä tutkijoita ja toimittajia rahoittavana "uhkakuvana". Sitä vastoin Martti Backman on ehkä nähnyt oikeaa venäläistä uhkaa Suomessa, koska hänen mukaansa Venäjän rikoskulttuuri oli työntymässä Suomeen laajalla rintamalla, niin kuin hän väitti TV1 -ohjelmassa 2.12.2002 "Ilottomat tytöt - Venäjän mafian kauppatavara". Minä olen nähnyt sitä vastoin viranomaisten ja toimittajien rahoitusta perustelevia "uhkakuvia". 21. marraskuuta 2001 todistajana kuultavaa konstaapeliä varten olisin tahtonut, että mediakin pääsee kuuntelemaan ne uhkakuvat ja todisteet, joita tämä ehkä taas toistaa, mutta syyttäjä ei hyväksynyt käräjäoikeuden ovia avonaiseksi, vaikka Helsingin Sanomien toimittaja istui pyynnöstäni oven ulkopuolella ja odotti lupaa tulla sisälle. Minulla oli näet kasvottain kokemusta itämafian "uhkakuvista".

Ulkomaalaispoliisin yksikön konstaapeli oli saapunut Afrikasta saakka kalliisti todistajaksi minua vastaan, kun oli sitä ennen soittanut tuhansien eurojen puhelut asian johdosta. Hänen rehdiksi väittämäänsä "valvontarapottia" (olisi seisonut kotini oven ulkopuolella 10 päivää joulukuussa 2000) ei poliisi onnistunut tarkistaa ankarista vaatimuksistani huolimatta: olin väittänyt ja väitän edelleen, että raportti on väärennetty. Pyysin Radiolinjasta paikallistamistiedot puhelimestani, jotta voisin osoittaa, miten mainittu raportti ei ole todellinen kuvaus kotini elämästä. Poliisin ja Viestintäministeriön mukaan olisi ollut kuitenkin riski, että jonkun muun henkilön puhelimen käyttö olisi tullut paikallistetuksi, jos tämä olisi ehkä käyttänyt henkilökohtaista puhelintani (ilman että minulla oli mitään tietämystä sellaisesta), joten he kieltäytyivät paikallistamisesta. Vasta syksyllä 2004 sain valitusteni jälkeen vastauksen, että olisin voinut saada periaatteessa nuo tiedot, mutta siinä vaiheessa tietoja ei enää ollut enkä enää oikeuden voittaneena osapuolena tarvinnut. Yksinkertaisesti sanoen oli parempi saattaa muutama henkilö puoleksi vuosikymmeneksi kurjuuteen, jotta viranomaisten manipuloimat todistusaineistot uhkakuviensa perusteluksi eivät paljastettaisi väärennöksiksi.

 Kuva. Poliisin mukaan Juha Molarilla oli hallussaan salkullinen tietoa itämafiasta
Tämä ulkomaalaisyksikön poliisi oli myös kesällä 2001 istuttanut minua putkassa, kun vaadin häntä kirjoittaa esitutkintapöytäkirjaan kuulustelevan poliisin väitteen siitä, että minulla olisi yhteyksiä itämafiaan, itämafia salkku ja tiedostoja jne. Kari Silvennoinen asianajajana jo hermostui ja pyysi, että annan periksi. En antanut periksi, sillä poliisi ei painosta minua itämafia väitteillä, joita hän ei sitten kirjoittaisi esitutkintapöytäkirjaan. Konstaapeli valitteli jo, että hänellä alkaa kohta kesäloma. Minulla ei alkanut kesäloma, mutta konstaapelin itämafia-väite tuli osaksi esitutkintapöytäkirjaa, jonka poliisi julisti pian salaiseksi.

Minä tein rikosilmoituksen itämafia-väitteestä, sillä mielestäni minulla ei ole mitään yhteyksiä mihinkään mafiaan. Malmin poliisi vastasi noin kaksi viikkoa myöhemmin, että he eivät voi tehdä tutkimusta ulkomaalaispoliisin väitteestä, koska ulkomaalaispoliisi ei luovuta asiapapereita tutkimusta varten. Niin tutkimus estyi. 

Olisin tahtonut tietää, onko joku kirkollinen henkilö lörpötellyt tyhjänpäiväisiä vai onko konstaapeli itse lausunut intomielisesti liian suuria sanoja. En ole aivan varma, että itse kontaapeli keksi koko hörhöilyä omatoimisesti, vaan hänen ahtaisiin mielikuviinsa kurssitetut uhkakuvamallit saivat ikään kuin kokemuksen näytön syntymisestä, kun toisaalla oli lörpötelty epämääräisesti ja virheellisesti mafiasalkusta yms.  Itse asiassa kirkolliset tahot tulivat  tietoiseksi puheitteni ja erään puhelinsoiton perusteella eräästä hiukan toisesta asiasta: Suomen Pietarin konsulaatin poliisihenkilöstä, joka työskenteli ilmeisemmin Urmas Rinteen alaisuudessa: tuo henkilö soitti varoituspuheluja minulle avioliittoa vastaan, antoi ohjeeksi jotta en matkustaisi Venäjälle koska Venäjällä minut mafia voi paloitella ja myydä elinten kauppaa varten pala palalta sekä kaikkea muuta hullua. Hän kehotti myös yhdessä ulkomaalaispoliisin kanssa, että vakoilisin venäläisen vaimoni kaikkia asiapapereita ja kirjeitä, jos siellä on mitään numeroita ja ihmisten nimiä. Lopulta he vaativat minua kirjoittaa selvitys, miksi en löydä mitään tuollaisia papereita. Kirjoitin selvityksen, että en löydä mitään ihmisnimien verkostoa, joiden kaltaista tietoa heidän mukaansa minun pitäisi kytätä venäläisten ihmisten tavaroista. Johan Bäckmanille ja minulle on kertynyt ilmeisemmin myös muuta aineistoa Pietarissa työskennelleen suomalaisvirkailijan keräämistä mustista henkilötietolistoista, joiden avulla Suomen tietyt viranomaiset perustelivat "uhkakuvia" venäläisiä ja Venäjää vastaan. Sillä suomalaisviranomaislistalla oli kai jopa tuntuvasti enemmän nimiä kuin nuo Bäckmanin äskettäin kohun aiheuttaneen venäläslapsilistan kuuluisat lukumäärät!

Sama konstaapeli esitti väitteen, että minä olisin jonkinlainen johtohahmo itämafiassa pääkaupunkiseudulla, mutta keväällä 2004 hän korjasi Helsingin hovioikeudessa määritelmäänsä siten, että vaimoni venäläinen ex-mies johtaa itämafiaa ja vaimoni ei ole siis oikea "vaimo", vaan ainoastaan mafiapomon järjestämä yhteys minun kanssa. Hovioikeus äänitti nuo väitteet, kolme tuomaria katselivat silmätysten toisiansa ja syyttäjäkin pyysi jo, että "riittää poliisin todistelu". Hovioikeuden tuomari kysyi kuitenkin poliisilta, miten tuohon itämafia-teoriaan sopii se, että minulla ja vaimollani on yhteinen pieni lapsi, joka  nukkuu tällä hovioikeussalissa. Siihen itämafian tutkijalla ei ollut antaa vastausta.

Olen siis lukenut Johan Bäckmanin väitöskirjan, osallistuin väitöstilaisuuteen ja hänen juhlakaronkkaan väitöstilaisuuden jälkeen. Tällä hetkellä esitetyt väitteet Bäckmanin väitöstä vastaan osoittavat tiettyjä suomalaisia vimmaavan totaalisen kostamisen halun: Johan Bäckman on paljastanut Suomesta ja sen järjestelmästä lieveilmiöitä koko maailmalle tai ainakin Venäjälle.

. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
työtön
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html