tiistai 6. marraskuuta 2012

Venäjän hallituksen lehti: Suomi käyttää 'kylmän sodan' leimoja Venäjää vastaan ("Rossiiskaja Gazeta" 6.11.2012)


Suomi käyttää "kylmän sodan" leimoja Venäjää vastaan

Suomi on se eurooppalainen maa, jossa ihmisarvo on mitä suurimmassa kunniassa, jossa ovat syvät demokraattiset perinteet - ja tämän lausun ilman ironiaa. Mutta on myös käynyt ilmi, että tässä maassa pelätään kritiikkiä. Ja Suomessa taistellaan epätoivoisesti maineen ja muodon suojelemiseksi.  

Lähde: "Rossiiskaja Gazeta", 6.11.2012
Teksti: Jevgeni Shestakov, ("Nadjan" pomo)

Lähde:  Евгений Шестаков: Финляндия использует штампы 
"холодной войны" против РФ (Российской газеты 6.11.2012) 

Suomi käyttää 'kylmän sodan' leimoja Venäjää vastaan


Marraskuun toisena päivänä suomalaisen yleisradioyhtiön Ylen verkkosivuilla julkaistiin artikkeli, jonka mukaan Venäjä julisti informaatiosodan Helsinkiä vastaan. Kirjoittaja esitti tulkintansa puolesta yhdeksi todisteeksi konfliktin, joka oli syntynyt Rossiiskaja Gazeta (RG) -lehden toimittajan Nadezhda Yermolaevan ja hänen suomalaisen kollegansa Laura Saarikosken välillä.

Riidan syynä olivat erilaiset näkemykset Suomen sosiaalipalvelujen toiminnasta. Ja tarkemmin sanottuna riita koski niiden lasten lukumäärää, jotka sosiaalipalvelu oli ottanut pois venäläisiltä äideiltä Suomessa.
Nadezhda kirjoitti, että 49, mutta Laura väitti, että 47. Tässä tapauksessa yksikään suomalainen media ei kiistä periaatteessa tällaisten tapausten olemassaoloa. Nämä faktat voisivat olla perusteena paitsi venäläisten tutkivalle journalismille, myös ja ennen muuta suomalaisille toimittajille.

Venäläinen osapuoli on toistuvasti kutsunut suomalaisia yhdessä pohdittavaan analyysiin konfliktitilanteesta. Moskova ei ole myöskään evännyt Helsingin oikeutta soveltaa venäläisiin äiteihin suomalaista lainsäädäntöä. Moskova on ainoastaan pidättänyt oikeuden arvostella suomalaista valtakoneistoa. Ja arvostelu ei ole rikos demokraattisessa yhteiskunnassa.

Miten Ylen tarina liittyy Rossiiskaja Gazeta -lehden julkaisemaan materiaaliin, jossa Yermolaeva käsitteli Suomessa asuvien lasten ja nuorten oikeuksia? RG:n artikkeli ei "panetellut" suomalaista todellisuutta, vaan selvitti sosiaalisen ongelman olemassaoloa. Sitä ongelmaa ei suomalainenkaan media kiistä.  

KGB ja muut Kylmän sodan leimat


Mutta sen sijaan että Ylen journalisti olisi keskustellut aiheesta, hän kehitti epämääräisiä lauseita: ”---suomalaiset nimittäin aistivat hänestä jo kaukaa, että hän oli käynyt muutakin koulua---sellaista koulua, jossa opetetaan, miten hankitaan toisen luottamus”. Kirjoittaja viittasi ilmeisesti tiedustelupalvelujen vaikutukseen.

Jotta kuva salaliiton uhasta Suomen sosiaalipalveluja vastaan olisi vieläkin pelottavampi, niin seuraavaksi oli helppo viitata ”lapsi”oikeusasiamiehen Pavel Astakhovin osallisuuteen KGB:ssä. 

Tietenkin hauskaa on se, että Yle on toiminut jo puoli vuosisataa nykyaikaisessa maailmassamme. Jokaisessa journalismin tiedekunnassa Venäjällä on opetettu jo kauan, miten saadaan luottamus, koska luottamusta pidetään ammatin perustana. KGB ei ole enää sama kuin Neuvostoliitossa, mutta ehkä suomalainen yleisradioyhtiö ei sitä vielä tiedä.

Mutta nämä vitsit tuntuvat asiattomilta, koska artikkelissa kirjoittaja käytti tahallaan ”kylmän sodan” leimoja. Venäjä ei missään määrin uhkaile Suomen turvallisuutta, vaan RG:n artikkelissa ilmaistiin tyytymättömyyttä suomalaisen sosiaalipalvelun toimintaa kohtaan.  

Mitä ennen Neuvostoliitossa - nyt Suomessa

Euroopassa ei missään rakasteta ihmisoikeusaktivisteja. Vain heitä rakastetaan, jotka puolustavat vanhan maailman ihmisoikeuksia Syyriassa, Somaliassa ja Kiinassa. Ne, jotka uskaltavat ”pistää tikun herhiläispesään” kotimaassaan, liataan julmasti ilman kompromisseja.

Mikä oli suomalaisen median mukaan ihmisoikeuspuolustajan Johan Bäckmanin vika?

Vastaus on ilmeinen – hänellä oli lista venäläisistä äideistä, joiden lapset sosiaalitoimi oli vienyt. Näin likapyykki tuli julkiseksi, tieto avoimesti saatavaksi. En ota kantaa luettelon tietojen todenperäisyyteen. Mutta joka tapauksessa epävirallisen dokumentin muoto oli jo syynä toimittajille hälytykseen.

Ja tarkistamaan, onko ”kaikki hyvin Tanskan valtakunnassa”, jota kaikki suomalaiset virkailijat todistavat – aina Suomen suurlähettiläästä Venäjällä Hannu Himasesta peruspalveluministeriMaria Guzenina-Richardsoniin.

Sen sijaan että suomalaiset tiedotusvälineet olisivat tutkineet ”Bäckmanin luettelon” tietoja, ne ottivat kohteekseen ihmisoikeusaktivistin löytääkseen hänestä uusia seikkoja mustamaalaamista varten, voidakseen tehdä hänestä sosiaalisen hylkiön.   

Sellaiset ”koulutus”menetelmät olivat tuttuja venäläisille Neuvostoliiton päivinä, kun hallitus taisteli muita näkemyksiä vastaan ja vainosi toisinajattelijoita. Nyt tämä kokemus on kaukana kauniista, mutta se näyttää ottaneen otteen Suomen lehdistöstä.

Miksi sosiaalipalvelujen toiminnasta johtuva skandaali aiheuttaa niin voimakkaita virallisen Helsingin reaktioita ja äänekkäitä väitteitä informaatiosodasta Suomea vastaan? Onko kyse vain väitetyistä virheellisistä tiedoista venäläisten äitien lasten määrässä? 

Kun kyseessä on Venäjä  koirat kimppuun

Valitettavasti ongelma ei ole siinä. Minä oletan, että jos Amerikan Yhdysvallat olisivat kritisoineet Suomea, niin suomalaiset viranomaiset olisivat sietäneet sitä. Ja vielä ehkä olisivat ryhtyneet toimiin tilanteen korjaamiseksi. Jos Euroopan Unionin johto olisi kritisoinut Suomea, niin Suomen valtiojohto olisi ratkonut tilannetta jossakin EU-huippukokouksessa.

Mutta nyt Helsinkiä arvostelevatkin sellaisen maan tiedotusvälineet, joita suomalainen media jatkuvasti moittii demokratian puutteesta: tämä näyttää Suomessa monien mielissä nöyryyttävältä ja siksi erityisen tuskalliselta. Kun Venäjä ilmaisee kritiikkiä, niin asioita ei haluta tarkistaa, vaan Venäjää vastaan lähetetään kaikki koirat eikä vieroksuta käyttää ”kylmän sodan” kliseitäkään. 

Hiljattain Rossiiskaja Gazeta sai Suomen Journalistiliitosta kutsun joulukuun alussa järjestettävään yhteiseen seminaariin Helsinkiin.  Paperissa kerrottiin, että seminaarissa keskitytään ”molempia osapuolia kiinnostaviin aiheisiin”.

Tältä osin kysyin vastentahtoisesti itseltäni: mitä olisi se – kuten ammattilaiset sanovat – ”purkaminen” tai suomalaisen median halu katsoa tapahtuneita muiden silmillä, toisella puolella aitaa? Ja sen miettiminen, miten muuttaa oman maan lakeja minimoidakseen suomalaisen sosiaalipalvelun virheitä, joista venäläiset äidit ja muiden kansallisuuksien äidit kärsivät, kun heiltä on viety lapset.

Lähde:  
Евгений Шестаков: Финляндия использует штампы "холодной войны" против РФ (Российской газеты 11.06.2012)

LUE UUTINEN MYÖS VERKKOMEDIASSA JA KÄY KESKUSTELUA!

. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
työtön
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html