tiistai 4. joulukuuta 2012

Minä suomalainen

Juha Molari - poliittisesti väritön,
isänmaallinen suomalainen kristitty 

Suomalaisilla on tullut tavaksi lausua itsenäisyyspäivän kunniaksi - enemmän tai vähemmän sitä kunnioittaen - omia puheenvuorojaan. Niin olen minäkin päättänyt Suomessa syntyneenä Suomen kansalaisena lausua Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Olen vierastanut sellaista Suomen historiassa epäonnekkaina aikakausina ilmennyttä asennetta, jossa pienen kansakuntamme tajuntaan kehitellään uhka- ja vainotunnelmia, joista selviytyäkseen Suomen pitäisi ikään kuin erityisellä tavalla taistella itsenäisyytensä suojaamiseksi. Tuollaiset tunnelmat ja selviytymiskamppailut ovat omiaan luomaan fobiansa mukaista pahaa ennustetta: tervehenkinen toverillinen vuorovaikutus ja yhteisen menestyksen etsiminen katoavat. Teeskentely, vilpillisyys ja myyräntyö avaavat ovet apposen auki entistä röyhkeämmälle vihalle.

Suomen epäonnekkaan politiikan ilmansuunta ja koetinkivi on tunnetusti ollut lähimmän miesmuistin ajan Venäjä ja Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto. Tämä miesmuisti on tunnetusti yhtä lyhyt kuin kananlento, sillä Suomea ja "Suomea" on uhattu myös aseellisesti myös Virosta, Ruotsista ja Saksasta käsin, mistä lukuisat historialliset monumentit kertovat yhä Suomessa. Viron aiheuttama uhka Suomen itsenäiselle ulkopolitiikalle ei ole mihinkään poistunut. Ruotsin kuuntelu ja pelaaminen kansainvälisellä kentällä ei ole aina Suomen paras etu. Hitlerin Saksan paha muisto on kansainvälistä historiallista muistoa, joka on sekin unohtumassa ja väärentymässä pahalla tavalla. 

Suomen epäonnekkaan Neuvostoliitto-politiikan eräs paha ilmansuunta oli liioiteltu kiinnittyminen Saksaan ja sen rodulliseen aatemaailmaan. Suomalaissaksalainen seura ja evankelisluterilainen kirkko rakensivat vihasuhdetta Neuvostoliittoa vastaan rakentamalla kiinnittymistä Saksaan tarpeettoman näköalattomasti, minkä seurauksena luottamuksellisten suhteiden rakentaminen epäonnistui Neuvostoliiton kanssa.

Neuvostoliitto oli ideologiselta järjestelmältään toisenlainen, ilmeisemmin vaikea toveriksi, mutta ei suinkaan mahdoton niin kuin on muistettava toveri Leninin ystävyydestä Suomesta kohtaan sekä Paasikiven ja Kekkosen aikakauden onnistuneista ystävällisistä naapurisuhteista kahden erilaisen valtiojärjestelmän välillä. Luottamusta vahvistaen  ja aidossa yhteistyössä rakennetaan naapurien välistä tulevaisuutta ja omaa menestystä.

Tällä hetkellä on tullut entistä selvemmin näkyviin se epäterve keskusteluilmapiiri, jota Suomessa on koettu jo hyvin reippaasti yli vuosikymmenen. Poliittinen korrektius on ennätetty niin sanotun suomalaisen intelligenssin suulla tuomita valheellisuuttakin paheellisemmaksi rähmällään oloksi. Venäjän duuman ja presidentin vaalit innoittivat suomalaisia niin sanottuja Venäjä-tuntijoita ennätysmäisen epäasialliseen kirjoitteluun, missä ei vältelty edes verenvuodatuksen toivomuksia Venäjän valtiollista johtoa vastaan. Samaiset suomalaiset niin sanotut Venäjä-tuntijat eivät kuitenkaan häpeile esiintyä Venäjä-ystävinä, mikäli tilanne on vaatii ystävyyteen vetoamista oman vaikutusvaltansa turvaamiseksi. Poliittiset toimijat elävät yleisessä keskusteluilmapiirissä, heijastavat sitä ja antavat suuntaa omilla toiminnoillaan. Suomalainen poliittinen johtajuus on toistaiseksi seilannut ajopuuna kiristyvässä kielenkäytössä, ja jopa mahdollisesti on antanut tukensa suomalaiselle uudelle identiteetin määrittelylle, jossa on tuntomerkkejä 30-luvun valitettavan epäonnistuneesta politiikasta. Ei ole suinkaan sattumaa, että tänä päivänä suuri suomalainen iltapäivälehti julkaisi Risto Ryti –teemanumeron ”Suomen pelastajalle”.

Suomalaisena miehenä näen epäisänmaallisen muuttuneen ilmapiirin, valtamerentakaisten intressien röyhkeän markkinoinnin suomalaisille, joiden menestyksellisen ulkopolitiikan ja kansallisen maineen perusteisiin on kuulunut, että Suomi määrittää itse oman ulkopolitiikkansa. Tämä perusta on nyt murenemassa epäisänmaallisten hämmentäjien avulla; lahjotuimmat hämmentäjät näyttävät suuntaa ja taitamattomat seuraajat ovat omasta innosta mukana.

Itsenäisyyspäivän esileikkinä nämä epäisänmaallisen hämmentäjät raiskasivat Suomen eduskuntaa, kun Amerikan Yhdysvaltojen ulkoministeriön USAID:n ja Amerikan tiedustelupalvelun CIA:n poliittiseksi työtoveriksi rakennetun NED:n rahoituksen avulla pistivät pystyyn Venäjä-konferenssin. Ikään kuin Suomen itsenäisellä omalla, lahjomattomalla ulkopolitiikalla ei olisi enää arvoa! Tuskin on kuitenkaan aiheellista ottaa mallia epäisänmaallisista hämmentäjistä ja järjestää Viro-seminaaria Suomen eduskuntaa, jonka rahoittajat olisivat FSB ja Venäjän ulkoministeriö.  

Suomessa esiintyviä poliittisia hämmentäjiä vastaan kohdistamani kritiikki on syvästi isänmaallista, patrioottista Suomi-rakkautta, jota virheellisesti joskus nimetään venäjämielisyydeksi. Talousmaantieteen ja historian ymmärryksen tähden on luonnonlain mukaista ilmaista kunnioitusta ja ystävällisyyttä suurta itäistä naapuriamme kohtaan patrioottisen Suomi-rakkauden innoittamana. Erityisesti Savonlinnassa syntyneenä miehenä voin hyvin ymmärtää, että koko Savonlinnan sekä Itä- ja Kaakkois-Suomen kehityksen kannalta on ollut suurenomaisen edullista Venäjän läheisyys. Enemmän saa ihmetellä ilmeisen lahjottuja niin sanottuja Venäjä-tuntijoita, joiden kulttuurinen tausta on myös Savonlinnassa ja sen lähikunnissa, mutta jotka ovat kääntyneet Venäjän valtiollisia ja poliittisia instituutioita vastaan hyökkääviksi häiriköiksi.  Silloin ei voi olla pohtimatta, mikä saa suomalaismiehen niin epäisänmaalliseksi räksyttäjäksi, jolle hyvännaapurin räksyttämisestä ja valtamerentakaisten rahoittajien kanssa veljeilystä on muodostunut julkinen ja ammatillinen agenda.

Suomi on saanut esimakua Euroopan Unionin taloudellisista ja rakenteellisista uhkista, joiden aktualisoitumista on toistaiseksi siirretty toistamiseen aina vähän eteenpäin tulevaisuuteen. Euroopan Unionin ja euron mahdolliset kauhuskenaariotkaan eivät tee Suomesta onnetonta yksinäistä kulkijaa, jonka pitäisi suojautua vaarallisia valtiollisia uhkia vastaan alitajuisuuteen luotavien fobiakuvien avulla. Tulivatpa nuo rakennellut fobia mistä lähteestä tahansa, Suomi kykenee itsenäisenä valtiona yhteistoiminnan, rehdin työn ja rauhantahtoisuuden avulla selviytymään globaalissa maailmassa, jossa Euroopan Unionin ja euron tulevaisuudet ovat hyvin epävarmat.  Suomen itsenäisyyttä ei ole mikään ulkomainen taho uhkaamassa tai kaventamassa. Suomalaiset omat pelurit ovat suurin uhka suomalaisuudelle.

Euraasian Unioni on globalisoituvassa maailmassa syntynyt yhteistyöverkosto, joka ei kavenna Suomen kykyä elää itsenäisenä valtiona, vaan tarjoaa erityisesti taloudellista synergiaetua sikäli kuin Euraasian Unioniin kuuluvien valtioiden ja alueiden omat taloudet toimivat tehokkaasti. Yhteenliittymät eivät sinänsä rakenna menestystä, koko ei tuo hyvinvointia, vaan rehtiys, toimeliaisuus ja älykäs taloudenhoito ovat lähtökohtia pienessä ja suuressa taloudessa rikkaudelle. Mitään Neuvostoliittoa ei ole syntymässä uudestaan eikä mikään suuri itäinen valtakunta ole joku ennustettavissa oleva autuas Suomen kohtalo.  Onhan niitä profetioita kaikkina vuosituhansina lausuttu, mutta profetioita tärkeämpää on älykäs työnteko ja tervehenkinen yhteistyökyky.

Minä juhlin Suomen itsenäisyyttä Suomessa. Linnanjuhlat eivät minua kiinnosta, eikä minua ole sinne edes kutsuttu. Suomen kohtaamista uhkista suurin on niin monen ihmisen pahoinvointi. Itsekin olen saanut tuntea köyhyyttä, joka vaurioittaa lukuisten perheiden elämää Suomessa. Köyhäkin voi selvitä Suomessa luopuessaan lukuisista perusasioista. Niin hyvin kuin tiedän aineellisen köyhyyden, niin rohkenen väittää, että pahinta on henkinen pahoinvointi, jota ei mitata kuitenkaan aineellisen köyhyyden mittarilla virheettömästi. Äskettäin julkistettujen tietojen mukaan joillakin alueilla Helsingissä noin neljännes lapsista kuuluu lastensuojelun asiakkaisiin. Miten moni isä ja äiti voivat huonosti, kun heidän kykynsä ja kuntonsa eivät riitä lastensa menestyksen ja hyvinvoinnin suojaamiseen riittävällä tavalla? Kodeissa ja perheissä koettava pahoinvointi on itsenäisen Suomen synkkä todellisuus, joka vie parhaan ilon itsenäisyyspäivältä, jos vaikka tiedän, että niin monessa muussakin maassa on perheissä pahoinvointia.  Itse olen saanut olla etuoikeutettu, koska lapseni ovat menestyneet hyvin koulussa ja elämässään: nuorin koululainen saapui juuri kotiin koulusta ja hänellä oli englanninkokeesta arvosanana täysi kymppi (jälleen kerran).

Suomi tarjoaa hyvät edellytykset meille pienen maan pienille ihmisille, jos rakkaudella, kunnioituksella ja määrätietoisuudella hoidamme omat perheemme. Suomi tarjoaa entistä paremmat edellytykset meille pienen maan pienille ihmisille, jos epäisänmaalliset hämmentäjät eivät riko suomalaisen itsenäisen ulkopolitiikan vanhoja perusteita kaikenlaisella epäasiallisella innokkuudella tai lahjotulla valtamerentakaisella agendalla.




. . . . . . . .



Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 44 275 8284
työtön
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html