perjantai 25. tammikuuta 2013

Miljoonat venäläiset ortodoksit eivät liity Suomi-boikottiin


 Tiedote. Sadattuhannet venäläiset ortodoksit rakastavat Suomea, tulevat Suomeen iloisesti ostoksille ja muuten vierailulle, arvostavat suomalaisia tuotteita Venäjällä.

Olen kuullut Suomen antifasistisen komitean sivulta Johan Bäckmanin kirjoittaman tiedotteen ikävästä boikottisuunnitelmasta, jota "Venäjän ortodoksien" kerrotaan kaavailevan Suomi-tuotteita vastaan. Tuo tiedote on monessa suhteessa ongelmallinen. 

Tiedote ei edusta Suomen antifasistisen komitean linjaa ja päätöstä, vaikka näyttää siltä ikään kuin boikotti edustaisi Suomen antifasistisen komitean Safkan käsitystä ja hyväksyntää. Johan Bäckmanin sanat eivät edusta mitään yleistä totuutta siitä, mitä antifasismi ylipäätänsä on tai Suomen antifasistinen komitea edustaa mainitussa asiassa. Mitään tällaista safcistista päätöstä ei ole siis boikotti-ideologian puolesta, vaan kyse on yksityishenkilön mielipide.

Tietysti ymmärrän, että boikotti on moraalisesti tiedostavien ihmisten mielipiteen ilmaus, ja siksi arvioin boikotti-ideaa ensisijaisesti näiden ihmisten hyvästä tahdosta käsin: he tahtovat vaikuttaa oikeudenmukaisuuden hyväksi. Olen samanaikaisesti erittäin pahoillani, että boikotti-ideaa toistetaan yhä edelleen ja edelleen, vaikka sen ongelmallisuus olisi pitänyt tulla jo selvästi ilmeiseksi keskustelujen seurauksena. 

Sanottakoon selvästi, että minä olen ortodoksi ja minä en kannata mitään boikottia. Toivon siis suomalaisten lukijoiden ymmärtävän, että boikotti-ajatus ei ole yleinen mielipide Suomen antifasistien keskuudessa, vaan se on yksityismielipide tai muutaman ihmisen mielipide, jota en minä esimerkiksi tue lainkaan. Syökää suomalaisia tuotteita, matkustakaa Suomessa, se on hyvin reilua ja ortodoksista – enemmän kuin mikään boikotti!


Olen jo useamman kerran yksityisesti sähköposteissa nuhdellut Johan Bäckmania boikottikaavailujen johdosta, koska niissä ilmenevä maailmankuva on kehittymätön ja boikotin kohde ei osu oikeaan osoitteeseen. Pyydänkin siis Bäckmania muuttamaan jo vihdoin näkemystään boikottiasiassa, jotta hän rakentaisi pikemmin hyviä talous- ja kulttuurisuhteita Suomen ja Venäjän välille kuin markkinoisi noita alkeellisia boikotti-ideoita.


Boikottiryhmä on valitettavasti kuvattu em. tiedotteessa yleistäen "Venäjän ortodokseiksi". Täytyy muistaa, että valtaosa venäläisistä tuntee itsensä "ortodokseiksi", ehkä myös tuossa boikottiryhmässä on ihmisiä, jotka tuntevat itsensä ortodokseiksi.  Mielestäni on erittäin ikävää, että suomalaisille leimataan ”Venäjän ortodoksit” noin ikävällä ja häpeällisellä tavalla epätarkkuuksien avulla. Johan Bäckman ei tiettävästi kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä muutoinkaan tunne kirkko-oppia seikkaperäisesti, joten mahdollisesti käsitteissä tapahtuvat tahattomat yleistykset ovat tällä kertaa synnyttäneet epätarkkuuksia tiedotteessa ilman mitään suurta tarkoitusperää. En haluaisi kuitenkaan, että "Venäjän ortodokseista" muodostuu noin huono yleistävä kuva. Miljoonat ortodoksit - valtaosa ortodokseista - eivät lähde boikottiin, vaan arvostavat ja käyttävät suomalaisia tuotteita ja palveluja. Ehkä joku ryhmittymä suunnittelee jotakin, mutta he eivät edusta virallista kirkkoa.

Selvennykseksi sanottakoon, että tuohon boikottiin ei ole suinkaan lähdössä suuri ortodoksinen kirkko: sadattuhannet ja miljoonat venäläiset ortodoksit saapuvat yhä edelleen ostoksille Suomeen, lomailevat Suomessa tai ostavat suomalaisia tuotteita Venäjällä. Boikotissa on kyse vuonna 2005 perustetusta hengellis-isänmaallisesta liikkeestä Народный Собор, joka korostaa patrioottis-sotilaallista elämänihannetta. Itse en tue hyvin voimakkaita patrioottisia elämänihanteita muutoinkaan, vaikka he kokisivat itsensä ortodokseiksi. Ymmärtääkseni järjestössä ei ole sanottavaa hyvää teologista oppineisuutta. Olen Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen, ja ilman mitään häpeää käyn venäläisten ortodoksiystävien kanssa yhä edelleen Prismassa jne. Miksi?
Minä en hyväksy Suomen ihmisoikeusloukkauksia, ongelmiin pitää todella puuttua, mutta en tee aasinsiltaa yleistäen virkamies- tai poliittisen johdon virheet koko kansakuntaa, kaikkiin yksilöihin ja kaikkia yrityksiä koskeviksi. Siitä yleistyksestä puuttuisi logiikka, yksilöt yleistetään kollektiiveiksi jne. Viattomia vastaan isketään toisten virheillä. Se ei ole antifasismia, vaan suhteiden provokatiivista kärjistämistä.


Tuen onnistunutta kauppaa ja matkailua Suomen ja Venäjän välillä. Valitettavasti tiedän, että eräs boikotti-idean suomalainen isä ilmeisesti tahtoisi lopettaa rajojen yli kaupan maidemme välillä ylipäätänsä, tai ainakin dokumenttien perusteella on varmaa, että hän paheksuu kaikkinensa tuollaista kauppaa. Siksi boikottia ei osata tai ymmärretä hävetä toimintatapana, koska rajojen yli käytävää kauppaa tietyt tahot eivät ylipäätänsä tue ja kunnioita. Noista taustoista käsin boikottia on liian helppoa perustella ihmisoikeusloukkauksilla. Boikotti kelpaa menetelmäksi lähtökohdista käsin. Mutta minulle se menetelmä ei kelpaa, koska tuen kaikin puolin onnistunutta ja hyödyllistä kauppaa. Emme elä enää merkantilistisessa maailmassa, jossa vieraasta maasta ostettu tuote tai palvelu on paha asia, vaan kyse on kuluttajille ja yrityksille syntyvistä valinnan mahdollisuuksista, jotka lisääntyvät: kukin ostaa sen lisäarvon, minkä hän uskoo saavansa suomalaisesta tuotteesta tai palvelusta. Se on vapaan markkinatalouden hienous, että ketään ei pakoteta ostaa. Kauppa ei ole riistoa, vaan sitä parempi, mitä enemmän valinnanvaihtoehtoja. 


Ongelmahan on myös kehittymättömässä yhteiskuntaymmärryksessä tai tahallisessa välinpitämättömyydessä: eivät valtiot käy kauppaa, kun ihmiset ostavat Prismasta tuotteita, kun juovat Hartwallin olutta (jota vastaan voisi olla boikotti enemmän kuin kaikkia muita mainittuja sillä päihdeaineet eivät kuulu siveelliseen ortodoksiseen elämään) tai nauttivat Lapissa matkailupalveluista. Kyse on itseään ja työntekijäänsä työllistävistä ja toimeentuloaan ansaitsevista yksilöistä ja lisäarvoa luovista yrityksistä, jotka tuottavat ja järjestävät myytäväksi palvelujaan. Ostaja on iloinen, kun se saa enemmän vaihtoehtoja kuin muinaisessa Neuvostoliitossa suunnitelmatalous tarjosi. Pääsääntöisesti nämä yrittäjät eivät elä perittyjen rikkauksien varassa, vaan he tekevät työtä toimeentulon ja ansainnan löytämiseksi meidän maailmassamme. Se on erityisen kunnioitettavaa ja esimerkillistä. Kuten Raamattu sanoo jo luomiskertomuksessa, että nämä siis ”ansaitsevat leipänsä otsa hiessä”.



Minun luokseni on kohta saapumassa Venäjältä ortodokseja kylään. Eivät suinkaan kaikki ortodoksit, mutta me olemme Venäjän ortodoksisen kirkon aktiiveja uskovaisia jäseniä. Me ortodoksit emme boikotoi, vaan pikemmin tuemme ystävällisiä onnistuneita yhteistoiminnan muotoja kaupan ja muiden toimien osalta. Sitä paitsi suomalaisten ja venäläisten kauppaakin suurempi yhteys kehittyy. Jos tahdon vähän sanoa kärkevämmin, niin voisin suositella suomalaisena miehenä intiimiä kristillistä suhdetta venäläisnaisen kanssa. Älkää siis boikotoiko toisianne, vaan pikemmin käykää intiimiin kristilliseen suhteeseen! Haluan kuitenkin tarkentaa, että ainut oikea ortodoksinen boikotti olisi, että venäläiset ortodoksit eivät myisi enää päihdeaine- ja erotiikka-alan palveluja ja viihdytyksiä kenellekään suomalaiselle, ei mitään poikkeusta kenellekään suomalaiselle, jolla on Suomi-passi. Sitä boikottia minä kannatan, mutta moraalisesti kunnioitettavaa yrittäjyyttä ei pidä iskeä sillä perusteella, että Suomessa on ongelmia venäläisten äitien oikeudenmukaisessa kuulemisessa viranomais- ja oikeusmenettelyissä.


Svetlana Karelinan lasten oikeuksiin liittyvien suhteiden selvittäminen ei ole tapahtunut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden mukaisesti. Nuo ongelmat on tuotava ilmi selvästi julkisesti ja oikeudellisesti. Nuo ongelmat eivät ole kuitenkaan mikään perustelu valtioiden välisen kaupan romuttamiselle, sillä tuo kauppa on kuitenkin valtaosin yksityisten yritysten toimittamaa – kauppa tapahtuu riippumattomasti oikeudenkäynnissä mahdollisesti tapahtuneista virheistä, kauppaa ja kanssakäymistä rakentavat kokonaan toiset ihmiset.


Post scriptum

Izvestija-lehti kertoo «Народный собор» ryhmän palaverista Venäläiset äidit- järjestön ja Johan Bäckmanin kanssa. "Tämän vuoksi olemme päättäneet ryhtyä toimiin estääkseen suomalaisten tavaroiden leviämisen Venäjälle" (В результате мы решили принять меры по блокированию распространения финских товаров на территории России). Olen kirjoittanut kriittisesti Bäckmanin boikotti-asennetta kohtaan, sillä se asenne tulee läpi tekstistä, sen julkaisemisesta ja sävystä sekä muun tiedon valossa. En kuitenkaan pohdi Izvestija-jutun lauseiden loogista suhdetta keskenään: Mikä on "tämän vuoksi" tai "tuloksena", joka innoitti käsittämättömään boikotti-ihanteeseen. Tahtoisin, että antifasistit enemmällä tai paremmalla venäjäntaidollaan rakentaisivat parempaa ja lisääntyvää kauppa- ja kulttuurisuhdetta Suomen ja Venäjän välille. Tietysti ihmisoikeusongelmiin pitää puuttua yhä edelleen, kun samanaikaisesti yhteistoimintaa kehitetään paremmaksi - ei pahenneta.





. . . . . . . .









Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen
Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html