lauantai 19. tammikuuta 2013

Onnea Suomen teologinen instituutti STI

Sain kutsun tänään järjestettävään juhlaan tuomiokirkon kryptaan, Suomen teologinen instituutti täyttää 25 vuotta. Ohjelmassa on mukana mm. Olavi Rimpiläinen ja Eero Junkkaala.

Valitettavasti en pääse juhliin, sillä olen tämän päivän sidottu kahden pienen pojan lastenhoitajaksi. Toinen näistä pojista menee juuri kello 14 painiharjoituksiin, minkä vuoksi olen sidottu juuri tuohon toiseen osoitteeseen. Lisäksi olen ollut kaksi vuotta työtön, yli 200 työpaikkahakemuksen jälkeen olen saanut vain yhden haastattelukutsun, joten taloustilanteessani myös matkustaminen Helsingin keskustaan on tarpeettoman suuri uhraus.

Minun teologinen linjani on edelleen konservatiivinen, apostolisen-raamatullisen linjan kannalla. En kuulu enää evankelisluterilaiseen kansankirkkoon, vaan vaihdoin muun perheeni kanssa samaan kirkkokuntaan, Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, joka on teologisissa valinnoissaan usein enemmän "luterilainen" kuin Suomen ev.lut. kirkko. Siellä kuulee korkeimpien piispojen lausuvan televisio- ja radiohaastatteluissakin, että "ilman Raamattuun sitoutumista ei ole kristillisen uskon oikeaa ymmärrystä, koko kirkko joutuu harhaan ilman Raamattua, Jumalan pyhää sanaa". Tuollaisia lausuntoja en voi kuulla Suomen piispoilta valitettavasti.

Teologisen inflaation lisäksi toinen syy kirkosta eroon oli selvästi henkilökohtaisesti kokema epärehellisyys, jota Espoon tuomiokapituli Mikko Heikan ja (ex-)ateistin asessori Halmeen johdolla harjoittivat hyvässä vuorovaikutuksessa YK:n turvallisuusneuvoston kieltämän jihadistisen terrorismin tutkisivuston Kavkaz-Centerin sekä suomalaisen median kanssa, joka oli erityisesti linkittynyt tietyn sortin Vihreisiin vaikuttajiin. Menettely oli kulissien takana niin hävytöntä ja ala-arvoista, että en halua olla enää Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Menin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, jossa jokaisen jumalanpalveluksen edellä kaikki ehtoolliselle osallistujat myös tunnustavat henkilökohtaisesti syntinsä ja saavat synninpäästön. Asiat tehdään mielestäni oikein siellä, vaikka toki en kuvittele mitään yhteisöä ihanneyhteisöksi fantasia-merkityksessä. 

Koin hyvin loukkaavaksi kirkkoherrojen ja tuomiokapitulin matkalla Tallinnassa, kun piispan hyvä kaveri ja Helsingin nykyisen "piispan" kanssa vastapäätä ruokapöydässä istuva kirkkoherra, istui myös silloin minun vieressäni, julisti tuossa ja muissa tilanteissa äänekkäästi, että hän ei usko Luojaan, ei usko Jeesukseen syntien sovittajana, ei usko syntien anteeksiantamukseen, ei usko kasteeseen eikä usko myöskään Pyhään Henkeen. Siitä huolimatta minä olin ainoa, joka kauhisteli hänen edellytyksiä toimia pappina tällaisen epätunnustuksen jälkeen, a-credon jälkeen. Tuomiokapitulin jäsenet, piispa(t) ja kirkkoherrat tukivat häntä hiljaisuudellaan tai avoimesti. Eikä niissä epätunnustuksissa vielä ainoa asia, vaan hän sai kutsun jopa puhua raamattuteologiasta synodaalikokoukseen Espoon hiippakunnassa, vaikka hän teologian maisterina ei ollut edes lukenut pääaiheena eksegetiikkaa. Epäusko oli se johtava periaate, jonka mukaan valitaan raamattuteologiset luennoitsijat. Sellaisen kirkon piispojen äänessä en kuullut enää lampaana tutun paimenen ääntä.

STI:n toiminta on vielä haasteellisempaa ja entistä tärkeämpää, enemmän kuin edellisillä vuosikymmenillä. Ateismi on todella tullut kirkon alttarille ja hiippalakkien sisälle Suomen ev.lut. kirkossa. Toivon sen vuoksi siunausta Suomen teologiselle instituutille!




. . . . . . . .






Juha Molari Юха Молaри


GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
proletariaatti

Teologian tohtori, BBA


EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html