torstai 24. tammikuuta 2013

Perussuomalaisten kansanedustajan James Hirvisaaren blogissa Juha Remes laskee yhtälönsä epätarkasti


Perussuomalaisten kansanedustajan James Hirvisaaren blogissa matemaatikko Juha Remes laskee yhtälönsä hiukan epätarkasti, kun väittää, että Perussuomalaiset, Johan Bäckman, Abdullah Tammi ja Molari ovat samassa veneessä vastustamassa Suomen EU-jäsenyyttä. Samassa sakissa olisi koko joukko myös kommunisteja (Rauno Setälä, Ele Alenius, Pekka Milonoff, Anna-Liisa Korpinen). Hän laskee yhteenlaskunsa summaksi, että ”pyllistä länteen, kumarra itään”. Kansanedustaja Hirvisaari arvostelee aiheellisesti ulkoministeri Erkki Tuomiojan (SDP) hyökkäystä Timo Soinia (PS) vastaan. Soini oli luvannut brittien mallista oppien, että hän myös järjestäisi kansanäänestyksen Suomen EU-jäsenyydestä.[1]

Juha Remes tekee kommenttinsa ennakkoluulonsa perusteella. En näe aiheelliseksi arvioida sen päätelmän hyvä- tai pahatahtoisuutta. Kommentti on ulkoisesti varsin neutraali.

Minä en voi puhua toisten puolesta yhtään mitään, mutta omasta puolestani näen aiheelliseksi tarkistaa asioita. Koen tärkeimmäksi intressiksi suomalaisten oman edun – en pyllistämistä tai kumartamista sen enempää itään kuin länteen. Kaikkiin ilmansuuntiin täytyy säilyttää onnistuneet suhteet.

Usein minua leimataan harrastuneisuuteni vuoksi, että olisin kovasti Kreml-mielinen ja kumartaisin Moskovaan. Väite ei ole tosi: olen aktiivisesti erikoistunut Venäjään liittyvien asioiden lukemiseen ja korjannut tiettyjä vääriä mielikuvia, joita Suomessa ja lännessä levitetään Venäjää vastaan. Tarkoitusperäni on ollut luoda suomalaisille aito itsenäinen kyky elää hyvän naapurin kanssa ystävyydessä ja yhteistoiminnassa, mitä ikävät mielikuvatehtailijat eivät tuhoaisi.

Mitä tulee Euroopan Unioniin, niin koen kansojen ja kulttuurien välisen tiivistyvän yhteistyön hyväksi. Lähtökohtaisesti Euroopan Unioni ei ole suinkaan paha asia. Suomalaisena ajattelen kuitenkin myös kansallisen suvereniteetin näkökulmasta, että suomalaisten tulee ajatella Euroopassa Suomen etua. Euroopan Unioniin liittyy nykyään taloudellisia uhkatekijöitä, joita ei ole vieläkään kaikessa vakavuudessa kerrottu tai ymmärretty. Suomen eduskuntavaalien yhteydessä keväällä 2011 moitin ilmeisemmin kaikkia muita voimakkaammin, että Jyrki Katainen ja Suomi lahjoittaa miljardit eurot hukkuvan EU:n hyväksi. Sen jälkeen summat ovat vielä kasvaneet.[2]

Kerroin, että tuo lahjoitettava summa Suomessa asuvaa ihmistä kohden on sama kuin työssä olevien kaikkien suomalaisten palkansaajien mediaaniansio kuukaudessa. Tämä huolestunut tuomioni ei syntynyt ulkopoliittisen suuntautumisen seurauksena, vaan luin ne lausunnot, joita tuolloin James Beeland Rogers, Nicolas Veron, Gerald Celente, Chris Gaffney, Jim Rogers,  Xavier R. Rolent ja Marc Faber olivat lausuneet juuri edellä. Kirjoitin jo 8. toukokuuta 2010 tuomion finanssikriisille väittäen, että se on paljon pahempi kuin mitä silloin lausuttiin Suomessa ääneen. Näkemykseni perustui Steve Barrowin, James Rogersin, George Soroksen, Nouriel Roubinin, Bob Daviksen, Mark Gongloffin, Jeffrey Frankelin, Raghuram Rajanin asiaa koskeviin lausuntoihin.[3]

Olen lausunut sarkaistisesti, mutta vakavahenkisessä tekstissä, että Suomesta voisi tehdä Venäjän osa suuriruhtinaskunta niillä samoilla argumenteilla, joita Veikko Saksi esitti Karjalan ”palauttamisen” puolesta, mutta en ole kuvitellut, että sellaista argumenttia olisi otettu niin vakavasti kuin esimerkiksi Kotimaa-lehti teki.  Mielestäni Suomen on paras pysyä Suomena. Suomi kykenee yhteistyöhön Venäjän ja Euraasian Unionin kanssa myös uudessa Euroopassa, joka syntyy kriisin tuloksena, mutta jäsenyydet ovat kokonaan suuremman luokan haaste eivätkä ole ajankohtaisia spekulaatioon. Suomi ei tarvitse pyllistelyä tai kumartelua mihinkään suuntaan: Suomi tarvitsee diplomaattista sivistynyttä käytöstä kaikkiin suuntiin. Kirjani Euraasian Unionista on valmistumassa parin viikon kuluessa, pidän tuota Euraasian Unionia mielekkäänä kansantalouden ja talousmaantieteen näkökulmasta, siinä seurataan Euroopan Unionin prosessia mutta perässähiihtäjänä otetaan opiksi EU:n virheistä. EU ei ole sinänsä paha ideana ja hankkeena, vaikka satunnaisesti siellä päättäjissä on ikävää poliittista ilmapiiriä, mikä on kuitenkin nähtävä eri asiaksi kuin itse EU monikansallisena, monikulttuurisena integraatio- ja yhteistyöhankkeena.

Minua itseäni ei kiinnosta niin paljon ideologiset rakennelmat poliittisista verkostoista mihinkään ilmansuuntaan: minua kiinnostaa suomalaisen proletariaatin köyhänä miehenä, että meillä köyhilläkin olisi ruokaa, joku asuinsija ja mahdollisuus toivoa työpaikkaa, joita ei jaettaisi vain hyville veljille ja poliittisesti ”sopiville”. En ole suoraan kirjoittamassa mitään EU-vastaista vetoomusta, en taistele ”länttä” vastaan, en koe eurooppalaisten valtioiden yhteistyötä pahaksi, en lausu rukouksiani EU:n tuhon puolesta. EU:n tuhosta ei ole itse asiassa hyötyä sen enempää Suomelle kuin Venäjällekään, vaan ainakin keskipitkänaikavälin vaikeudet seuraavat kansantalouksia varsin globaalisti sellaisessa katastrofikulussa.

Tietysti suomalaisena haluan tosiasioiden kunnioittamista eikä euro ja EU ole sen suurempia jumalia kuin vanha Suomen markka ja Suomen pankin itsenäisyyskään. Ne on käytännöllisiä asioita, joita järjestellään toivottavasti sen mukaan, että suvereenin Suomen hyvinvointi olisi mahdollisimman hyvä.  En itke epäjumalien kaatumiselle, jos euro tai EU kaatuisivat, vaikka ne olisivat tulleet Erkki Tuomiojalle tai jollekin valtapoliitikolle paikoiksi, jossa hän tuntee itsensä osalliseksi parempien piireistä. Ei ole olemassa myöskään tuhatvuotista pyhää valtioliittoa, jonka rakenteiden kritisoiminen olisi pyhäinhäväistys tai Pyhän Hengen pilkkaa. Yhteistyöliitot voivat olla näin, tai toisin, tai päinvastoin, niin kuin jokainen savolainen periaatteessa pitäisi ymmärtää asioiden todellisen luonteen ja sen toimivat hyvät vaihtoehdot. Ne ovat kovasti inhimillisiä asioita, joista ihmiset saavat sopia toistensa kanssa.

En minä ole saamassa tai saanut leipääni Venäjältä tai EU:sta, vaan siksi toivon vain, että suomalaisella miehellä ja naisella olisi työtä ja toimeentuloa tässä pohjoisessa kotimaassamme, jonka olemme saaneet elettäväksi. Mielestäni parhaiten tämä työ ja toimeentulo syntyvät, jos politiikka on ennalta viisasta, emme maksa tyhmän jääräpäisyyden tähden ylimääräisiä miljardeja mihinkään, mutta olemme diplomaattisen älykkäitä yhteistyössä kaikkien kanssa.

Viitteet

[3] Juha Molari 8.5.2010. Pysäytetäänkö Kreikka-lainallafinanssikriisin toinen aalto? 








. . . . . . . .









Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
proletariaatti
Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html