sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ketä proletariaatti äänestää?


Minä kuulun suomalaiseen köyhälistöön, proletariaattiin. Tämä ilmaus proletariaatista viittaa sen alkuperäisessä antiikkisessa merkityksessään kaikkein köyhimpiin kansalaisiin, jotka saattavat vain satunnaisesti saada hetkellisesti töitä, heidän ainoa yhteiskunnallinen tehtävänsä on kasvattaa lapsensa kansalaisiksi. Proletariaattiin ei kuulu määritelmänsä mukaisesti väkeä, jolla on pienemmät tai laajemmat omaisuudet, eikä siihen kuulu yritys- ja liiketoiminnan harjoittajia (yrittäjiä).


Muutaman päivän kuluttua joudun velkaantuneena proletariaattina nostamaan velkaa luottotililtä, jotta voin maksaa toisen velkatilin kuukausilyhennyksen, minkä jälkeen nostan takaisin käyttöön tuon kuukausilyhennyksen, jotta voin maksaa puhelinlaskun, jotta periaatteessa olisin työmarkkinoiden käytettävissä ja käytännössä olisin lasteni tavoitettavissa. Kurinalaisen elämäntapani ansiosta velkamääräni ei kuitenkaan kasvaa, vaikka se ei lainkaan pienene. Näin olen elänyt jo kaksi vuotta, kuuluen suomalaiseen proletariaattiin. Paperien mukaan saan kuukaudessa nettomääräisesti noin 500 euroa, mutta käytännössä valtaosa tästä summasta menee velkojen ja korkojen lyhennykseen. Loppuosa rahasta menee lähinnä koululaispoikani harrastuksia ja tarpeita varten. Ilman ystävien ruoka-apua, minulla ei olisi ravintoa riittävästi.

Joku ennättää moittii, että holtittoman elämäntavan vuoksi olisin tehnyt velkaa, mutta tehtäköön tarkennus, että velkani syntyi väitöstilaisuuden ja tohtoritutkinnon kustannuksista sekä sen jälkeen ikävästi ajoittuneesta autonhuollosta. Auto oli työläiselle välttämätön työntekoa varten. Kun sitten menetin työni ja palkkani yllättäen, autoni joutui ikävästi huollettavaksi, ja velkani jälleen lisääntyi. Nyt elän tässä tiukassa tilanteessa. Vain poikani jalkapalloseuran harrastemaksuissa olen ehkä hiukan kasvattanut työttömänä uutta velkaa, mutta en merkittävästi. Ansiotyössä oli hyvin helppo selvitä velanhoidosta, mutta nyt kamppailen jokapäiväisesti jo toista vuotta.


Suomessa on noin miljoonan ”nukkuvan äänestäjän” joukko. Noin samansuuruinen väki kuuluu proletariaattiin. Olisi leimaavaa ja valheellista sanoa, että proletariaatti koostuu juopoista, työkyvyttömistä tai ihmisistä, joilla ei ole riittävää koulutusta. Itse asiassa proletariaatti muodostuu yhä enemmän keski-ikäisistä ja ikääntyvistä ihmisistä, joilla on aivan kohtuullinen koulutuskin, mutta jotka eivät ole enää työmarkkinoiden kannalta kiinnostavia ja kehityskelpoisia. Jos elämässä tapahtuneiden epäonnekkaiden tappioiden jälkeen nämä ihmiset eivät ole saaneet kerätä pientä säästöä tai he eivät tule omistavaan luokkaan kuuluvasta suvusta, niin proletariaattiin kuuluminen ja kunnallisissa vuokra-asunnoissa elämä ovat heille annettu osa, kunnes maaksi maatuvat. Monella ei ole edes paikkaa, mihin päänsä kallistaisi, kuten evankeliumit kertovat myös köyhästä Ihmisen pojasta, Jeesus nasarettilaisesta. Asuntojen vuokrasuhteiden solmimista varten proletariaatilla ei ole useinkaan riittävää ansiotuloa eikä säästöjä lainkaan. Jos proletariaatin pitää etsiä asuntoa, hänen on tyydyttävä asunnottomuuteen. Jos vuokrasuhde on syntynyt ennen köyhtymistä, niin vuokrasuhteen voi mahdollisesti onnekkaasti säilyttää vuokrajärjestelyjen avulla.


Proletariaatti on joskus saatu marxilaisten kommunistien äänestäjiksi, mutta sellainen temppu ei ole enää toistettavissa. Marxilaisista niin kuin kaiken sortin kommunisteista on ollut havaittavissa, että he kokoontuvat pikemmin opintopiireihinsä ja pyhäkouluihinsa kuin että menisivät kosketuksiin proletariaatin kanssa.


Vasemmistopuolueissa Vasemmistoliitosta Demareihin on kovin tunnetusti nähtävissä ja tiedettävissä, että vallantavoittelu, valtuusto- ja lautakuntapaikkojen voittaminen ja muu vaalimenestys ovat muodostuneet johtaviksi pyrkimyksiksi, hallitsija tahtoo säilyttää asemansa äänestäjien vaalituloksen avulla. Jos muuta menestystä ei tulisi, niin ainakin valtuustojen päivärahat ja mahdollisuus valita ”sopivia” viranhaltijoiksi. Miksi proletariaatti lähtisi äänestää vallanpitäjien hyväksi?


Keskusta, Perussuomalaiset, Kristilliset, Kokoomus, Ruotsalaiset ja Vihreät puuhastelevat omien eturyhmiensä ja ideologisten pyrkimystensä turvaamiseksi. Nämä ehdokkaat ja edustajat eivät elä proletariaatin tarpeita varten, monet jopa avoimesti syyllistävät köyhää köyhyydestä, näkevät köyhän kustannuksia tuottavana kuormana.


Uusnatsit ovat äärioikeistona etsineet syntipukiksi köyhien köyhyyteen maahanmuuttajat. Luultavasti jonkin verran köyhälistöä katsoo yhdentekeväksi onko vallassa natsi tai marxisti, demari tai kapitalisti, koska sillä ei ole ollut mitään merkitystä kokemuksellisen viisauden valossa: köyhä työtön säilyy köyhänä työttömänä riippumatta siitä, kun poliittisen vallan ja rikkauden itselleen huijaa. Todellinen proletariaatti todellisuudessa ymmärtää ja elää pikemmin köyhän rinnalla kuin syyllistäisi toista köyhää omasta köyhyydestään.


Minä en äänestänyt ketään kunnallisvaaleissa. Todennäköisesti en äänestä ketään myöskään seuraavissa EU-vaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Puolueet eivät ole keskittyneet niin paljon proletariaatin hyväksi kuin omien etuisuuksiensa voittamiseksi tavalla tai toisella.  Proletariaatti ei pääsääntöisesti äänestä: niin proletariaatti oli menettänyt äänioikeutensa antiikissa Rooman valtakunnassa kuin nyt proletariaatti ymmärtää, että tarjolla olevat ehdokkaat eivät ole proletariaatin asialla. Miksi proletariaatti äänestäisi riistäjää, miestä tai naista, marxilaista tai kapitalistia tai jotain sateenkaarityyppiä, joka tahtoo vain proletariaatilta saadulla äänellä voittaa vähintään kokouspalkkioita, ehkä jopa suurempia etuisuuksia?


Proletariaatin etu ja ihmisarvo eivät ole niiden agendalla, jotka  pitävät ääntänsä kuuluvilla niin sanotuista ulkopoliittisista haasteista Amerikassa, EU:ssa, Skandinaviassa, Lähi-Idässä tai Venäjällä. Suomalaisen proletariaatin kannalta on yhdentekevää, kuka on Venäjän presidentti, kuka on Viron presidentti, kuka on Syyrian presidentti, kuka on Amerikan presidentti. Proletariaatille on itse asiassa samantekevää, ovatko valtasuhteet enemmän idässä kuin lännessä tai toisinpäin: kukaan ei aja proletariaatin etua, kaikki edistävät omaa valtaansa, kuten on nähtävissä näiden läntisten ja itäisten ulkosuhteitten puhujien asialistasta jo tällä hetkellä. Köyhä ihminen pitäisi nostaa asialistan ykköseksi, huippupaikalle, jotta sittemmin vaalia edeltävät mainospuheet olisivat edes vähän uskottavia. Proletariaatin hyväksi tapahtuva aktiviteetti edellyttää, että proletariaatti nostetaan ja nousee itse toiminnan ja keskustelun keskipisteeseen.   

Niin kuin Bertolt Brecht – jonka kaikkia poliittisia ajatuksia en suinkaan allekirjoita –  kirjoitti, oikeus olisi kansan leipää, mutta kun leipää on niukasti, vallitsee nälkää ja kun leipä on huonoa, vallitsee tyytymättömyys. ”Pois huono oikeus! Rakkaudettomasti leivottu, vailla tietoja alustettu! Mauton oikeus, jonka kuori on harmaa!”


Heittäkää unelmanne, että te
olisitte poikkeus.
Äitinne muinaiset puheet
ovat vailla katetta.

Jättäkää sopimus taskuunne
ei sitä täällä täytetä.

Heittäkää vaan toiveenne että teidät olisi
ennalta määrätty presidentiksi.
Pankaa hihat heilumaan
mutta ihan toisella vauhdilla
jotta teitä siedettäisiin kyökin puolella.

Teidän on opittava aakkoset
Tässä ovat aakkoset:
K y l l ä  t e i s t ä  s e l v ä  t e h d ä ä n.

Älkää turhaan miettikö mitä sanoisitte:
ei teiltä kysytä.
Syöjien luku on täysi,
hakkelusta tässä tarvitaan.

(Älkää toki tämän vuoksi
menettäkö rohkeuttanne!)

[Bertolt Brecht]

Viihde pitää vielä proletariaatin elämäniloisena, niin kuin se tapahtui jo Rooman valtakunnassa. Näin kaunista laulajaa on ilo katsella ja kuvitella, että jotakin hyvää tässä tapahtuu köyhän hyväksi:


Post scriptum

En lue proletariaattiin niitä työssä käyviä, matalapalkkaisia ihmisiä, joiden kuukaudessa ansaittava nettomääräinen tulo on kuitenkin yli 1500 euroa kuukaudessa, tai jotka saavat ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen tai korkotulojensa avulla vastaavan summan, vaan ensisijaisesti peruspäivärahalla taistelevia köyhiä ihmisiä tai vastaavassa köyhyydessä eläviä.




. . . . . . . .









Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen
Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html