lauantai 23. helmikuuta 2013

Lainsuojaton Juha Molari puolustautuu

- - tämä on kova tilintekoni ja johtopäätökseni, joka ärsyttää monet toverit

Perussuomalaisten Raimo Luukkanen, Lahden Salpausselän seurakunnan pastori, kirjoitti Uusi Suomi –webkanavalle vaatimuksen ”Tiitisen lista julki! & Räsänen riemuitsee FSB:n kanssa” (22.2.2013).[1] Luukkasen mukaan ”meidän sukupolvemme - noin 50 vuotiaiden aikuisten kansalaisten sukupolvi - on maksanut kylmän sodan ja suomettumisen laskuja tähän saakka”. Kirjoittaja kokee tavalla tai toisella, että Tiitisen listan julkaiseminen oli holhottavasta, vahdittavasta lapsesta aikuistumista.

Luukkasen kaikki argumentit eivät ole kuitenkaan yhtä lapsellisia: ”Tärkeintä olisi tunnustaa se, että kansalaiset olisivat yhdenvertaisia. Meidän sukupolvemme ansaitsee tietää 1) kuka ja 2) miksi joku päätti pettää oman maansa ja 3) miksi meille valehdeltiin niin pitkään. - - - Tämä tapaus ja erityisesti Tiitisen lista kertovat sen selvästi: lait eivät näytä olevan samoja kaikille. Poliitikoilla on omat koodinsa siitä mikä on oikeaa tai väärää; voiko vakoilla tai ei voi, voiko käyttää luottamusasemaansa omaksi edukseen tai ei voi” (Luukkanen). Lopuksi Luukkanen kauhistelee blogikirjoituksessaan uutisissa julkaistua tietoa, että ”sisäministeri Räsänen riemuitsi - - - siitä, että hänen hallintoalansa on nyt solminut yhteistyösopimuksen Venäjän federaation salaisen poliisin kanssa”.

Luukkasen loppukauhistelu sisäministeri Päivi Räsäsen hallintoalan yhteistyösopimuksesta FSB:n kanssa on jotenkin ymmärtämätön. Suomen sisäministeriö on uutisoinut jo monina vuosina ennen Räsäsen toimintaa yhteistyöstä FSB:n kanssa. Yhteistyötä tarvitaan rajavalvonnan ja kansainvälisen rikollisuuden estämiseksi. Tuota yhteistyötä Suomi harjoittaa tietysti omien rajanaapureidensa kuin myös monien muiden maiden turvallisuusviranomaisten kanssa. Siinä ei ole mitään muuta pelättävää kuin kansantajuntaan syntynyt kummitus edellä mainittujen kolmen kirjaimen tähden. Pohdittavaksi sopii sekin seikka, miten pappismies viritti pelkoja naapurimaan turvallisuuspalvelua vastaan ja maamme viranomaisten yhteistyötä vastaan. Pappisvalan perusteella tuollaisen levottomuuden virittäminen ei pitäisi olla sopivaa.

Luukkasen kirjoitus ei ole kirjallisesti ansiokas. Historian ja politiikan kuvaus ”kylmästä sodasta ja suomettuneisuudesta” sekä niiden ”laskusta” ”meidän sukupolvellemme” on kaiken kaikkiaan outoa näköalatonta uppoutumista vallitsevaan propagandaan, jossa ei nähdä Suomen menestystä Neuvostoliiton naapurina. Taustakuvauksissa olen siis jossakin määrin eri mieltä Raimo Luukkasen kanssa.

Luukkasen vaatimuksen arvo tai arvottomuus ei ole kuitenkaan näköalattoman historiakuvauksen varassa. Perussuomalainen mies vaatii aivan perustellusti ja hyvästä syystä, että Tiitisen lista pitäisi julkaista. On todella myös tärkeää, että kansalaiset olisivat yhdenvertaisia. On hyvin aiheellista moittia, että lait eivät näytä olevan kaikille samoja, vaan poliitikoille tulee valitettavasti omat koodit.

Luukkasen asiallisen vaatimuksen jälkeen alkaa jutun kommentointi, jossa kansalainen, jonkin sortin torven puhaltaja Harri Rautiainen saa innoituksen eräästä lauseesta tehdä viittauksen minuun.  Kansalainen ”Martti Järvinen” virittää tämän jälkeen parjausta minua vastaan. Kyseinen ”Martti Järvinen” on ilmeisemmin pseudonimi, jota käyttää eräs vähemmän maineikas mies.

”Martti Järvinen” kirjoittaa loukkaavasti epätarkasti, että olisin ”harjoittanut manausta Tuomiokirkon portailla, uhkaillut venäläisillä vierailijoilla tuomiokapitulia kun päätettiin hänen erottamisestaan”. Tuomiokapitulin portaat ovat olleet todellisuudessa vain valokuvien taustakuvissa, kun lehdistö kuvaili senaatintorilta rukoustani. Valheellista kuvausta ”Järvinen” voi vahvistaa väärentämällä ja vaikenemalla tilaisuuden todellisesta sisällöstä: rukoilin läntisen kristikunnan mukaisen historiallisen rukouksen soveltuvin osin Beslanin kouluun tehdyn terroriteon kansainvälisenä muistopäivänä näiden uhrien omaisten puolesta. Ja rukouksessa muistin pyynnöissä, että Jumala ei sallisi Beslanin terroristien kavereiden toiminnan jatkamista Suomessa administroitavassa Kavkaz-Center –sivustossa, vaan vapauttaisi tuon sivuston saatanallisesta hengestä. Kavkaz Center kuuluu YK:n turvaneuvoston Al Qaida –pakotelistalla mainittaviin sivustoihin Doku Umarovin ja terroristijärjestö Kaukasian emiirikunta esittelyjen yhteydessä. Sivuston toimijat ovat toistuvasti historiansa aikana syyllistyneet tuomioistuinten lainvoimaisten tuomioiden valossa moninaisiin viharikoksiin, myös rahalähetyksiin mainituille terroristeille. On vähintäänkin normaalia kristillistä papillista vastuullisuutta, että rukoilen tuollaisen uskonnollisen vihatoiminnan lakkauttamisen puolesta Suomessa, jossa sitä toimintaa edelleen ohjaillaan, vaikka toimivat rekisteröinnit ja palvelimet vaihtelevat taktisista syistä aina eri puolille maailmaa.

Toissa päivänä Kavkaz Centerin kustantajan Mikael Storsjön rouva (nykyinen) kertoi Facebookissa, että Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo oli kutsunut herra Storsjön kuultavaksi. Agneta Storsjö ivailee, että Ruotsin veronmaksajat maksavat nyt laskun Mikaelin Ruotsin risteilystä. Säpon intressi osoittaa huolestumista samoista asioista, joista minä pappina ilmaisin paheksuntani jo muutama vuosi sitten. Eivät kai ruotsalaiset ole täysin väärässä?

Papillinen vastuullisuuteni Kavkaz Centerin toimintaa vastaan oli myös perusteltua sen tähden, että kyseisen sivuston kustantaja oli kotoisin pienestä seurakunnastani. Sivustolla julkaistiin satoja törkeästi kunniaani loukkaavia tekstejä.  Raaseporin poliisissa rikostutkinta ei kuitenkaan edennyt, vaikka nimesin sivuston kustantajan todistajaksi, vaan poliisi "kadotti" kaikki yli 100 sivua aineistoa. Raaseporin poliisi sai asian johdosta työnjohdollisen huomautuksen kehittää aineiston arkistointia. Espoon tuomiokapitulin mukaan YK:n turvaneuvoston kieltämää sivustoa ei saisi arvostella Suomessa, koska Suomessa sivusto on tulkittu viranomaisten toimesta lailliseksi.

Kirjoittaja ”Martti Järvinen” on itse keksinyt tai saanut synnillisen juorun avulla valheellisen tietämyksen, että olisin ”uhkaillut venäläisillä vierailijoilla tuomiokapitulia”. On käsittämätöntä, mistä tuollainen väite on tullut ”Järviselle”. Onko joku levittänyt pahaa ja valheellista juorua, vai onko ”Järvinen” itse kehitellyt loanheiton? Olen tehnyt tiettäväksi, että tuomiokapitulin menettely ei jää salaisesti hyväksytyksi toimeksi, vaan sitä käsitellään julkisesti – olen kertonut puhelinsoitolla, että Espoon tuomiokapituli valtiokirkon viranomaisena kirjoittaa häpeällisellä tavalla Suomen valtiollista ulkopolitiikkaa. Olen voimakkaasti varottanut, että tietäkää ja katsokaa eteenne, mitä näköalattomalla ratkaisulla teette oman ja Suomen maineen puolesta. Tämähän ”uhkaukseni” toteutui, kun RT julkaisi heti välittömästi samana päivänä uutisen tuomiokapitulin menettelystä. Se uutinen on levinnyt kymmenille – ehkä sadoille miljoonille – katsojille. Mitään lainvastaista ”uhkausta” en ole lausunut! ”Järvisen” väitteet uhkailusta ”venäläisillä vierailijoilla tuomiokapitulissa” ovat aivan käsittämättömiä ja loukkaavia.

”Järvinen” jatkaa valheellista, loukkaavaa kirjoittelua myös mainittujen väärennettyjen taustatietojen jälkeen. Hänen mukaansa olisi ”kaikille selvää”, että en olisi ”aivan tässä maailmassa – tuskin edes oikeustoimikelpoinen”. Kyseisen halventavan ilmauksen hän linkittää seuraavan lauseensa väitteeseen, että ”yhteiskunta on jättänyt mielenterveyspotilaat oman onnensa nojaan”. Olen tehnyt vastaavien mielenterveyspotilasväitteiden tähden lukuisia rikosilmoituksia, koska kirjoittaja levittää julkisuuteen rikoslainvastaisella tavalla törkeästi kunniaani loukkaavia valheellisia väitteitä. Korkeimman oikeuden ennakkotapauksen mukaan tuollaisten valheellisten väitteiden levittäminen ei ole hyväksyttävää edes sarkastisessa satiirissa, vaan henkilöön kohdistuvien väitteiden pitää olla totuudenmukaisia. Valitettavasti Suomessa poliisi on tehnyt oman taktisen – tutkimusekonomistisen – linjauksen, ja Raimo Luukkasen kirjoituksen toteamus näyttää karun totuudenmukaiselta: ihmiset eivät ole täällä yhdenvertaisia! Tavallisena oikeustoimikelpoisena Suomen kansalaisena en saa rikostutkinnan alkua törkeästi kunniaa loukkaavista väitteistä, koska poliisin mukaan ”julkinen ja yksityinen etu”[2] ei vaadi niiden tutkimista, eli en ole merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa ja siitä syystä minun oikeusturvaani ei suojata Suomessa. Teen kuitenkin tiettäväksi julkisesti, että ”Martti Järvinen” on tehnyt noissa lauseissaan rikoksen, hän tekee myös Jumalan Kymmenen käskyn merkityksessä ”synnin”, kun antaa lähimmäisestään väärän todistuksen. ”Martti Järvinen” valitettavasti tietää ilmeisestä kokemuksestaan, että poliisi ei aloita tutkimuksia mistään rikoksesta, jota julkisuudessa tehdään minua vastaan.[2] Lainsuojattoman asemani vuoksi hän rohkenee julkiseen herjaukseen, vaikka ei tee sitä nyt omalla nimellään.

Olen kertonut 15. helmikuuta 2013 blogikirjoituksessa ”Poliisi ja syyttäjävirasto eivät pidä rikollisina valheellista loanheittoa tiettyjä ihmisiä vastaan”.[2] Järvenpään poliisi ja Kanta-Hämeen syyttäjävirasto Järvenpäässä tekivät 27.1.2013 päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta (E 13/305). Kihlakunnansyyttäjä Ari Silvennoinen ja tutkinnanjohtaja Riku Vihtilä avasivat ovet apposen auki rikolliselle loanheitolle tuolla päätöksellään, he tekivät minusta käytännöllisesti katsoen lainsuojattoman, mitä tulee Perustuslain ihmisoikeuksiin ja oikeushyveisiin.  Silvennoisen ja Vihtilän tulkinta ”yksityisestä ja julkisesta edusta” on oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön valossa vähintäänkin poikkeuksellinen. Silloin julkinen loanheittäjä oli luvannut perhettäni perhemurhalla, minua itsemurhalla, oli kuvaillut minua lapsipornoa tuottavaksi pedofiiliksi, homoksi, narkomaaniksi, skitsofeeniseksi mielisairaalapotilaaksi jne. Poliisi ei aloittanut kuitenkaan tutkimusta rikoksesta huolimatta. Tässä pätee juuri se, mitä Raimo Luukkanen peräänkuuluttaa Uusi Suomi –blogissaan: pitäisi olla yhdenvertaisuus lain edessä Suomessakin.

”Martti Järvinen” on täysin tiedostanut mahdollisuutensa, joka on avautunut Ari Silvennoisen ja Riku Vihtilän päätöksessä esitutkinnan rajoittamisesta. Niin myös salanimi ”Martti Järvinen” jatkaa edellä mainitussa blogissa rikollisella tavalla valheellista loanheittoa minua vastaan myös edellä mainitun kommentin jälkeen.

Hän kirjoittaa tavanomaiseen tapaansa yöllä kello 1:26 helmikuun 23 päivä (jo toisessa kommentissaan), että ”Molari ei välttämättä ole kosketuksessa todellisuuden kanssa”. Hän parjaa, että ”Molari on käsittääkseni unohtanut oman kotimaansa. - - - kirjoitustensa perusteella myisi isänmaansa Venäjälle koska tahansa kolmestakymmenestä hopearahasta. Kirjoitustensa perusteella on kyllä myynyt itsensä Venäjälle ihan suomalaisella sosiaaliturvatuella”.

Todellisuudessa en elä sosiaaliturvatuella, jota kaupungin sosiaalivirasto jakaa toimeentulotukilain mukaisessa järjestyksessä. Mielestäni on aivan reilua, että ihmiset saavat tämän viimeisen avun sosiaalivirastosta, jos Kelan tukijärjestelmät eivät jostain syystä koske heitä. Minä saan kymmenien tuhansien suomalaisten tavoin yhdenvertaisesti Kelasta työttömyyskorvausta, mutta en elä siis sosiaaliviraston sosiaaliturvan avulla.

”Järvinen” nimeää sosiaaliturvan erääksi syyksi sille, että saisin mahdollisuuden yrittää ”muuttaa järjestystä ilman laillista menettelytapaa”. On aivan käsittämätöntä, että minuun liitetään tuollaisia pyrkimyksiä. Olen lukuisia kertoja ja monella tapaa tukenut suomalaisen yrittäjän, suomalaisen työläisen ja Suomen kansantalouden etua, kun olen tukenut Suomen ja Venäjän hyviä kaupallisia ja muita suhteita. Minä en ole mitään boikottimiehiä Suomen ja Venäjän välisiä suhteita vaurioittamassa!  Kovin moni muu suomalainen ei ole kirjoittanut enemmän iloisia sanomalehtiuutisia Suomen ja Venäjän välisen kaupan onnellisista tapauksista kuin minä olen kirjoittanut, ehkä jopa useita satoja. Faktojen valossa olisi täysin selvää, että edistän molempien osapuolen hyvää yhteistoimintaa.

Olen myös moittinut julkisesti ja yksityisesti lukuisia kertoja, että Johan Bäckman ja muut Stalinin kunnioitukseen taipuvat henkilöt ovat esitelleet sekä tukeneet venäläisten nimissä kulkevaa boikottiajattelua suomalaisia tuotteita vastaan. Lisäksi he ovat antaneet väärän kuvan Venäjän ortodoksisesta kirkosta ikään kuin suomalaistuotteiden vastaisen boikotin tukijana, vaikka eivät itse edes kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Myöskään uskon harjoituksen aktiivisuudesta en voi sanoa varmuudella mitään suurta. Mielestäni niissä toimissa on selvästi Suomessa annettu väärä stalinistinen kuva Venäjästä, Venäjän valtapuolueesta ja myös Vladimir Putinista, jolloin Venäjästä on syntynyt uhkaava mielikuva, jonka toiminta olisi arvaamaton ja hyökkäävä Suomea vastaan esimerkiksi Suomessa asuvan venäläisen vähemmistön avulla tai heidän tähden. Mielestäni kyse ei ole edes kaikkien asianomaisten tahattomasta yksinkertaisuudesta, vaan tarkoituksellisesta Venäjän ja Vladimir Putinin nimen vetämisestä stalinistiseen häpeään ja konfrontaatioon.  

Varmasti venäläisissä kärsijöissä on valtaosa niitä, jotka ovat syyttömästi kärsineet Suomessa diskriminaatiota. Olen joka päivä monella tapaa yhteydessä Suomessa asuviin venäläisiin, joiden oikeuksia tuen kaikenlaista syrjintää ja halveksuntaa vastaan. Usein päivämme menevät hyvin suloisesti eikä kukaan kohtaa mitään diskriminaatiota tai russofobiaa. En kuitenkaan lähde sille liioittelun tielle, että suomalaiset saisivat valheellisen paranoidisen mielikuvan venäläisistä maahanmuuttajista ns. viidentenä kolonnana. Tuo mielikuva syntyy suomalaisen median avulla ja suomalaista paranoidista alitajuisuutta provosoimalla siten, että tuetaan ja edistetään ikään kuin Kremlin miehinä Venäjän uhkatoimia Suomea vastaan maassamme kärsivän venäläisvähemmistön pelastamiseksi. Tuskin on yllätys, että noita esiintuloja on tietyissä suomalaispiireissä verrattu Mainilan laukauksiin.  Niin provokaatio on herättänyt pirut suomalaisesta kansantajunnasta. On siis täysin oikein tukea ongelmien ratkaisemista ja on saatettava suomalainen Kreml-vihamielinen poliittinen juonittelu sellaisen haasteen eteen, että he alkavat oikeasti tehdä oikeita asioita ongelmien poistamiseksi ja vuoropuhelun kehittämiseksi.  Väärillä menetelmillä ei nämä oikeat asiat edisty, vaan väärä lippu tahraantuu. Tämä hyvä ei voi tapahtua siten, että takaovesta – joka lienee muuttunut jo paraatioveksi – tulee suomalaisen kansankunnan mieliin uhkakuvia vaarallisesta Venäjästä. Silloin on annettu argumentit juuri russofobien, Venäjän vihollisten hyväksi; silloin on pelattu väärällä lipulla häikäilemätöntä kettumaista peliä, josta hyöty koituu itse asiassa niille, joita ikään kuin olisi vastustettu.


Monet tutkimukset antavat lukuja, joiden mukaan noin 20-50 % Suomessa asuvista venäläisistä on kohdannut syrjintää erilaisissa tilanteissa päiväkodeissa, kouluissa, työnhaussa, asunnonhaussa jne. Kaikki eivät kuitenkaan kohtaa syrjintää, eikä syrjintä ole jokapäiväistä vaan satunnaista, eikä Suomen kaikki kansalaiset tai suomalaiset virkailijat harjoita venäläisvastaista sortoa. Selvä valtaosa suomalaisista on puhunut ja kohdellut erittäin arvostavasti ilman mitään ongelmia lähipiirini venäläisiä. Ja joskus olisi tietysti myös katsottava peiliin: juopotteleva levoton venäjänkieltä puhuva nuori aikuisporukka saattaa herättää valitettavasti rasistisia vihareaktioita, vaikka noita vihareaktioita ei pitäisi niitäkään ilmetä.  En ihmettele, jos silloin joku suomalainen lausuu asiattomuuksia. Ihmisten elämä on ylipäätänsä sellaista, että kaikki vuorovaikutus ei tapahdu parhaan mallin mukaan.


Ja ennen kaikkea ongelmia ei ratkaista kauppaa häiritsevillä boikoteilla, jotka edustavat itse asiassa kohudosentin ihannetta Suomen ja Venäjän välisestä kaupasta, jota olisi hänen mukaansa ideaalitapauksessa mahdollisimman vähän, koska hän tahtoo suomalaisten tekevän kiinteitä investointeja Venäjälle ja rajojen yli käytävän vienti- ja tuontikaupan loppuvan. Merkantilistinen talousnäkemys tai ylhäältä johdettu valtiollinen suunnitelmatalous eivät edusta minun käsitystäni hyvästä taloudesta, ja siksi arvostelinkin julkisesti julkista mustamaalausta, jota harjoitetaan kauppaa vastaan. Minun on mahdotonta valitettavasti tukea niiden pyrkimysten jälkeen myöskään muuta hänen kamppailuaan, koska näen koko ajan niiden toimien tahraavan Venäjää suomalaisessa kansantajunnassa pahemmaksi ja rumemmaksi, mutta viekkaasti kuitenkin väärän lipun alla ikään kuin Kremlin omana miehenä. Venäjällä ei tätä valitettavasti vielä tajuta. Jos Safkan safcistien pyrkimykset ovat tuota toimintaa tukevia, minun on mahdotonta tuntea itseäni myöskään safcistiseksi stalinistiksi.  


Julkisten merkittävien toimijoiden motiivien, tekojen ja tulosten kriittinen arviointi kaikkien kirjallisuuslajien ja tyylilajien puitteissa on erityisen tarpeellista sananvapauden ja demokratian edellytysten turvaamiseksi.  Pidän siis aivan oikeana myös kritiikkiä, jota kohdistetaan minua vastaan niin kuin muitakin vastaan, jos siihen on aihetta ja kritiikki on asianmukaista, vaikka olisi ikävää. Se, että en hyväksy Beslanin terroristien ystävien toimintaa Kavkaz-Centerin hyväksi Suomessa, ei tee minusta kuitenkaan mitään epäisänmaallista suomalaista ihmistä! Kääntäisin kuitenkin ”Järvisen” kirjoittelun kohteen toisaalle, jos hän tahtoo oikeasti käsitellä yhteiskunnallisesti merkittävää tekijää suomalaisen ja venäläisen kansantajunnan muokkaamisessa vastakkainasettelun suuntaan.


Koska pidän Josef Stalinia vastuullisena tuhansien ihmisten epäinhimilliseen kidutukseen ja murhiin, en rakasta myöskään gruusialaista despoottia ehdoitta ja suurella sydämellä, niin olen saanut moitteita näiltä tietyiltä safcisteilta, että olisin jopa värivallankumouksellinen russofobi. Sain kehotuksia liittyä Antti-Pekka Mustosen tai Veikko Saksen porukoihin, joihin kuuluisin tiettyjen stalinistien mukaan paremmin, mutta ajattelen, että nämä stalinistit ovat omassa oppineisuudessaan ja tuntemuksessaan nuorempia ja osaamattomia, joten he eivät tietenkään ole missään määrin oikeutettuja sanelamaan yhtään mitään minun kuulumisesta tai liittymisestä mihinkään.  Safkan tie on päättynyt minun osaltani, koska en voi hyväksyä sitä mielikuvien rakentelua, jota liian usein tuolla toistetaan sinänsä hyvien ja tärkein asioiden nimissä. En tarvitse sellaista harrastekerhoa. En pidä myöskään siitä, että vakavien hankkeiden suunnittelu on lähinnä kujeilua, jossa ehkä joku miettii rahoitusta Venäjältäkin (en tiedä kenelle), mutta hankkeiden suunnittelua ei tahdota missään tapauksessa koordinoida yhteistoiminnassa Venäjän virallisten edustajien kanssa Suomessa. Muistan Vaasaan tehdyn matkan Rimma Salosen oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäyntiä edellä tapahtuneesta mielenilmauksesta on levinnyt julkisuuteen runsaasti valokuvia, joita toistetaan yhä vuosi tapahtuman jälkeen toistuvasti. Pidin nuoren ison ihmisen lapsellisena kujeiluna, kun Johan Bäckman pyysi minua pukeutumaan tuota mielenilmausta varten johonkin ”Stalinin asuun”. En siis aikaihmisenä pukeutunut sellaiseen klovnin rooliin. En silloin todella uskonut todeksi, että Stalinin asu olisi ilmaissut suurempaakin kunnioitusta tuota despoottia kohtaan. Ajattelin sitä vain surkeaksi lapselliseksi provokaatioksi, ilman vakavaa vakaumusta.


Minun nimeni ja toimieni liittäminen epäasialliseen Suomen lain ja yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseen Venäjän kustannuksella on näidenkin edellä mainittujen linjauksieni perusteella jo aivan selvästi täysin epäasiallista ja totuudenvastaista. Sellainen "tuhoaminen" ei olisi sen enempää Suomen kuin Venäjänkään intressien mukaista, enkä halua minun nimeäni käytettävän sellaiseen pimeään touhuun. Mutta ”Martti Järvinen” tekee niin leimaavasti vastoin kaikkia faktoja. Ehkä hän ei tiedä tai ehkä hän ei edes välitä todellisesta toiminnastani, vaan kehittelee julkisuuteen haukuttavaksi mielikuvitushahmoa, jolle hän antaa valitettavasti minun nimeni. Minä en anna Venäjälle liian huonoa kuvaa Suomesta ja Suomessa minä en luo mielikuvaa uhkaavasta stalinistisesta Venäjästä.


Jälkikirjoitus

Gruusialaisesta despootista valmistuu blogiini pitempi jälkikirjoitus Stalinin kuolinpäivän kunniaksi. Kuolemasta tulee maaliskuussa 2013 jo 60 vuotta.


Viitteet

[1] Raimo Luukkanen 22.2.2013. Tiitisen lista julki! & Räsänen riemuitsee FSB:n kanssa. Uusi Suomi. 
[2] Juha Molari 15.2.2013: Poliisi ja syyttäjävirasto eivät pidä rikollisina valheellista loanheittoa tiettyjä ihmisiä vastaan.







. . . . . . . .










Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön
Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html