sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Puolalainen sanomalehti julkaisi valheita Suomen antifasisteista


Vietin tämän lauantaipäivän 9. helmikuuta 2013 parhaalla ja oikeastaan sillä ainoalla merkittävällä tavalla, jota aikuinen ihminen voi viettää: lasten kanssa, heitä hoitaen ja heidän harrastuksiaan tukien. Olenkin sanonut, että en matkusta mihinkään ”tapahtumaan”, jos tämä ”tapahtuma” rajoittaa lapsiini käyttämää aikaa. Minun mielestäni kaikki muu aktiviteetti on lähinnä show:n tasolla, kun isän ja äidin virka ovat tärkeimmät virat, joita Jumala voi ihmiselle antaa. Tietysti isiä ja äitejä on mukana myös kaikenlaisissa yhteiskunnallisissa aktiviteeteissakin, mutta sikäli kuin nuo aktiviteetit syövät aikaa omilta lapsilta, silloin ne aktiviteetit ovat arvottomia, jopa vahingollisia. Usein havaitsenkin, että aktivistit ovat teeskentelijöitä.

Gazeta Polskan jutun loppu
Kun tällaisen ”lapsellisen” päivän jälkeen avaan iltamyöhällä tietokoneeni  - lasten jo nukkuessa - ja teen satunnaisen tutkimuksen yandexin avulla siitä, onko nimeäni sekoitettu joihinkin poliittisiin seikkailuihin joissakin lehdissä, niin löydän ensimmäistä kertaa ”Niezaleznan” julkaiseman jutun, joka perustuu kuitenkin Gazeta Polskassa –julkaistuun kirjoitukseen (nr. 18, 926). Ilmeisesti kirjoitus olisi jo keväältä 2011, mutta yllättävää on, että en ole sitä aiemmin nähnyt. Tuntui siltä, että juttu on vasta tänään tullut internetissä näkyviin. Antoni Rybczyński kirjoittelee toistuvasti kaikenlaista vihamielistä Venäjää vastaan. Tällä kertaa hän otti kohteekseen Suomen antifasistit, joihin hän määritteli Johan Bäckmanin, Abdullah Tammen ja Juha Molarin. Tietysti kysyn jälleen kerran, missä ovat Janne Nummela ja kumppanit, joiden julkinen ja filosofinen voima ovat tärkeämmät kuin tässä mainittujen henkilöiden. Miksi toimittajat ovat laiskoja ja poimivat nimiä aivan päättömästi?

Rybczyński väittää, että hänen kirjoituksensa perustuisi huhtikuussa 2011 julkaistuun Viron Suojelupoliisin (Kaitsepolitsei, KAPO) vuosikertomukseen valtion kansallisesta turvallisuudesta. Kirjoittaja johdattelee aihetta Venäjän tiedustelupalvelun agenttien voimistuvaan toimintaan Virossa. Johdannon jälkeen alkaa hyökkäys antifasisteja vastaan: ”Mikä on raportissa mielenkiintoisinta, on vastavakoilutoiminta, jota harjoittaa avoimesti valtiolle vihamielinen aktivistiryhmä”. Kirjoittaja viittaa Yövartio-liikkeeseen, minkä jälkeen seuraa määritelmä, että World without nazism oli KGB:n agenttien johtama organisaatio. Mainitun väitteen jälkeen on väliotsikko: Marxilainen pappi. Todellisuudessa Kapon raportissa ei mainittu minun nimeäni tuolloin niin kuin ei ole mainittu koskaan: minä en ole mitenkään Viron valtiollinen vihamielinen ihminen, en kiistä myöskään Viron valtion tai sen instituutioiden olemassaoloa. Jos Venäjä harjoittaa agitaatiota tai Virolle vihamielistä propagandaa, on aivan perusteltua, että Kapo puuttuu asiaan. En puolustelisi ketään tuttua antifasistiakaan, jos heidän yhteys jonkun vieraan valtion tiedusteluorganisaatioon paljastuisi ja henkilöt olisivat tuomiolla: laittomuus on laittomuutta, josta valtiot ovat säätäneet rikoslaissa määritetyt tuomiot. Sitä vastoin minä en kuulu tuollaiseen vihamieliseen aktiviteettiin: jos lausun kriittisesti jotain, se on pragmaattisia sattumia ihmisten elämän onnettomuuksista yhteiskunnassa niin kuin kaikkiin valtioihin liittyy ongelmia.

Puolalaisen kirjoittajan mukaan Suomen antifasistinen komitea (Safka) on marraskuussa 2008 perustettu ”radikaali poliittinen järjestö, jota ei ole koskaan rekisteröity”. Kirjoittajan mukaan tunnetuimmat henkilöt olisivat Johan Bäckman, pastori Juha Molari ja Abdullah Tammi. Minua kirjoittaja määrittelee valheellisilla väitteillä: ”Pastori Juha Molari on pro-venäläinen marxisti, tunnetaan häikäilemättömistä hyökkäyksistä paikallista tšetšeenidiasporaa vastaan”. Ihmettelen kylläkin, miten minä olisin radikaali poliittisesti: jos joskus harvoin olen äänestänyt, silloin olen äänestänyt keskustapuolueita ja –ehdokkaita. Siis kaikkea muuta kuin radikaalisuutta!

Johan Bäckmanilta olen ehkä kuullut romantisoituja puheita Neuvostoliitosta, Abdullah Tammi on köyhien ihmisten asiaa puolustava kommunisti ja kokenut kunnioittavasti suhteet Neuvostoliittoon. Kumpaakin herraa arvostan joissakin asioissa, mutta myös lukuisissa asioissa koen asiat merkittävästi eri tavalla: marxilaisuus, Neuvostoliitto, ortodoksisen uskon harjoittaminen ja ehkä myös monet eettiset käytännöt ovat erilaisia meidän kesken. Sitä paitsi en voi määritellä, miksi juuri Tammi on luettu antifasistien keskuuteen Bäckmanin rinnalle.  

Minä olen aina moittinut kaikenlaisia ylistyspuheita Neuvostoliittoa kohtaan, koska ne puheet ovat valtaosin valheellisia, teeskenteleviä tai vähintään puolitotuuksia. Ehkä Putin sanoi, että Neuvostoliiton hajoaminen oli jonkinlainen suuri geopoliittinen katastrofi, en muista enää sanamuotoa eikä se ole minulle niin tärkeä, mutta minä ajattelen kiittäen, että Neuvostoliitto hajosi, sillä ihmiset saivat vapauden kulkea ja liikkua: Venäjä on parasta, mitä venäläisille on ollut historiansa aikana.

Minä olen popularistisesti ja analyyttisemmin moittinut marxilaisuutta pseudo-tieteeksi, erääksi uskonnonkaltaiseksi selitysjärjestelmäksi, jolla on vain historiallinen arvo aatefilosofioiden joukossa ja siksi opetuskirjallisuuden joukossa yliopistossa. Minua loukkaa erittäin voimakkaasti jo se valheellinen määritelmä, että minä olisin jotenkin pro-marxilainen.  Minua loukkaan myös erittäin voimakkaasti määritelmät ”uusstalinisteina”: minun mielestäni Stalinille olisi pitänyt toimittaa hirttotuomio rikoksista ihmisyyttä vastaan eikä minua stalinistiksi saa yhtään millään rehellisellä keinolla, jos on lukenut minun tekstini Staliniin liittyen. Staliniin liittyvät moitteeni eivät tarkoita, että väheksyisin Neuvostoliiton voittoa fasistisesta Saksasta. Voiton päivänä en juhli kuitenkaan Stalinia.

Minua loukkaa myös väitteet, että olisin jotenkin pro-venäläinen. Minä en pidä sen enempää Venäjän kuin Suomen valtiojohdosta ja eliitistä: he kaikki kuuluvat aivan toisenlaisten kabinettien ja vallankäyttäjien piiriin kuin minä proletariaatin köyhänä yksilönä.  Jos lausuntoni ja tekoni ovat olleet joskus pro-venäläiseksi tulkittavissa, niin tämä on tapahtunut siitä syystä, että olen kokenut toimintani pro-inhimilliseksi, pro-oikeudenmukaiseksi ja pro-suomalaiseksi. En kuitenkaan saa sentin tai ruplan vertaa nautintoja kummankaan valtion eliitin avulla eikä heidän vaihtuvilla nimillä ole yhtään sen enempää vaikutusta minun henkilökohtaiseen hyvinvointiini. Yhtä hyvin Vladimir Putin kuin Sauli Niinistö ansaitsee tulla ankarasti demokraattisesti ja tutkivan journalismin tavoin kritisoiduksi – ja aiheita löytyy kummassakin riittävästi; yhtä hyvin patriarkka Kirill kuin arkkipiispa Mäkinen ansaitsee tulla moitittavaksi silloin ja kun he toimivat kristillisen etiikan kannalta kelvottomasti. Varmasti sekä ortodoksisessa kirkossa että luterilaisessa kirkossa löytyy perusteellisesti kriittisesti arvioitavia asioita ja käytäntöjä, vaikka kuulunkin ortodoksiseen kirkkoon sen jossakin määrin konservatiivisemmin säilyttämien teologisten käytäntöjen tähden.  Minun mielestäni ”antifasismi” (jos sellaista voi edes määritellä) jää puoliväliin, keskeneräiseksi, jos se ei puutu ongelmiin yhdenvertaisesti jokaisessa yhteisössä ja valtiossa ja valtionjohtajassa. Jokaiselta pitää pystyä kysymään suoraan kasvojen edessä, miten tämän henkilön pimeät teot on korjattu, jos tämä henkilö on päättävässä ja vaikutusvaltaisessa asemassa. Antifasismi ei voi perustua ”pokkurointiin”, vaan ainoastaan ihan jokaisen ihmisten yhdenvertaisuuteen: jos jossakin alkaa kohota gloriaa tai ylistystä jonkun johtajuuden puolesta sekä tälle seuraaja-kutsuja, silloin minä kristittynä tunnen, että vain Kristus Jeesus on herrani, jota pitää seurata. Kaikki muut ”pokkuroinnut” ovat epäjumalanpalvontaa.

En minä määrittäisi myöskään Bäckmania ja Tammea mitenkään pro-venäläiseksi. Ehkä julkinen kuva on myös monien venäläisten ja suomalaisten keskuudessa sellainen, mutta itse katselen asioita hiukan moni-ilmeisemmin. Tammi on erityisesti kunnioittavien ystävällisten naapurisuhteiden puolella aina ja kaikissa tilanteissa, hän on oikeudenmukaisuuden ja reiluuden puolella. Sen kutsuminen ”venäläismielisyydeksi” on epätarkkaa ilmaisua.  Bäckmanin roolista on Suomessa myös monia erilaisia arvioita. Puolalaistoimittaja on valinnut liian keveästi yhden leiman, jota hän vahvistaa kirjoituksellaan.

 Minä en ole koskaan tuntenut itseäni erityisemmin jokin antifasistisen idean tai ideologian johtamaksi, ylipäätänsä en ole koskaan tuntenut kiinnostusta määritellä filosofisesti jotakin toimintaa, koska olen ollut pragmaatikko: olen sanonut ja kirjoittanut, jos olen mielessäni tuntenut sellaisen tarpeen, mutta en ole koskaan kuvitellut, mitä joku antifasistinen filosofia lausuisi asiasta. En edes oikein usko, että mitään antifasistista ideologiaa on edes olemassa. Sikäli kuin sellaista määritellään marxilaisuuden avulla, silloin koen sellaisen filosofian hyvin mahdottomaksi omalle kohdalleni.

Tärkein ja ainoa yhteiskunnallinen aktiviteettini on hoitaa lapsiani ja viettää päivittäin aikaa heille: he ovat ensimmäinen, toinen ja kolmas prinsiippi – ja kaikki muu ovat alisteisia heille. Olisi teeskentelevää maailman parantamista, jos he eivät olisi tärkein asia, vaan puuhastelisin joissakin muissa aktiviteeteissa enemmän kuin tärkeimmässä virassani ja velvollisuudessani. Tämän päivän kokemusten ja tuntemusten valossa voinkin ehkä kirkkaammin tajuta puolalaisen toimittajan täydellisen älyttömyyden. Ehkä kaksi vuotta sitten en olisi osannut vielä sanoittaa asiaa kyllin jyrkästi. Pitää olla ensiksi köyhäksi isäksi tulemisen kurjuus, jotta voi tuntea, mitä antifasismi on pragmaattisella ja reaalisella tasolla Jumalan luomassa maailmassa (en puhu siis poliitikkojen luomia mediatapahtumia).  Näillä perusteilla ilmoitan, että Gazeta Polska ja Antoni Rybczyński kirjoittivat paskaa jo ennen kuin Ylioppilaslehden toimittajat keksivät mainitun lajityypin bussimatkallaan Turkuun.






. . . . . . . .









Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen
Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374


EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html