perjantai 1. helmikuuta 2013

Suomen Vastarintaliike on antikristillinen väkivaltaryhmä ihmisyyttä vastaan


Toimittaja Mikael Brunila kertoi Huomenta Suomi –ohjelmassa hyvin tasapainoisesti ja vaikuttavasti ääriliikkeiden lainvastaisesta toiminnasta. Brunilan mukaan ääriliikkeet –käsitteen käyttö on ollut tarpeettoman yleistävää, pitäisi puhua uusnatseista, äärioikeistosta. 

Brunila ja Dan Koivulaakso kirjoittivat teoksen Äärioikeisto Suomessa. Muutama henkilö teki väkivaltaisen iskun kirjaan liittyvään keskustelutilaisuuteen Jyväskylässä. Iskuun liittyi myös puukotus. Brunilan mukaan on otaksuttavissa, että iskuun syyllistyneet ovat Suomen Vastarintaliikkeestä. Juuri kyseiseen vastarintaliikkeeseen liittyvät lukuisat muutkin iskut: Pride-kulkueeseen tehty isku Helsingissä, kirjan kirjoittajaa vastaan tehty kaasuisku, Hartolan markkinoilla 1.9.2012 Suomen Vastarintaliikkeen jäsenet pahoinpitelivät miehen sekä pääkaupunkiseudulla tehdyt väkivaltateot maahanmuuttajia vastaan liittyvät kovin usein mainitun liikkeen kannattajien tekosiin, vaikka rikoksia ei ole valitettavasti kirjattu rasistisina rikoksina.

Brunila moitti Huomenta Suomi -ohjelmassa, että Suojelupoliisi (SUPO) ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero antavat ymmärtää, ettei Suomessa olisi ääriliikkeiden uhkaa. Poliisin virallisissa raporteissa asiat on kirjattu niin yleisesti, että saa vaikutelman jopa poliisin tietämättömyydestä.  Brunila kuitenkin ymmärtää ja myöntää, että Suojelupoliisi ei voi luonteensa puolesta toimia erityisen näkyvästi.

- - - 

Suomen Vastarintaliike on korostetusti anti-kristillinen. Suomalaisessa perinteisessä natsimielisyydessä on evankelisluterilaisella kirkolla ollut ikävä pitkä historiansa, "ensimmäisen tasavallan" aikana Suomen kirkko oli teologisesti täysin riippuvainen Saksasta. [3][4] Kirkko julisti pyhää ristiretkeä, jonka aikana kuitenkin suomalaiset ja saksalaiset sotilaat raiskasivat venäläisiä naisia.[4] Suomalaisten käymä taistelu haluttiin esittää tiedotusvälineissä ristiretkenä, jonka päämäärät olisivat ylevät ja keinot moraalisesti oikeaoppisia.[5] Suomen Vastarintaliike kokee edellä mainitusta suomalaisesta kypäräpappiperinteestä huolimatta kristinuskon toimintaansa rajoittavaksi voimaksi ja sen vuoksi sanoutuu irti kristinuskosta.

Suomen Vastarintaliike julkaisi 25.1.2013 artikkelin ”’Syntinen’ nainen”.  Kirjoittaja Paulina Forslund hyökkää artikkelissa erityisesti kristinuskoa vastaan: ”Niin kutsuttu kristillinen moraali, joka vallitsee joidenkin piirien sisällä kansallismielisessä liikkeessä, on hämmästyttävä”.[1] Forslund [6] on ruotsinkielisen kansallissosialistilehden Nationellt Motstånd toimittajia. Hän on vielä nuori nainen, oikeastaan tyttönen, jolla ei ole laajempaa kokemusta ja oppineisuutta sen enempää yhteiskunnasta kuin kristinuskosta. 

Forslundin tekstistä käy ilmi, että Vastarintaliike kokee ongelmalliseksi kansallismielisen tradition, jossa oli edelleen yhteydet kristinuskoon ja kirkkoon. Nyt Vastarintaliike tahtoo sanoutua irti tuosta kristillisnationalistisesta traditiosta. Vastarintaliike kokee kristinuskon ongelmalliseksi, kristinusko rajoittaa toiminnan mahdollisuuksia. Sinänsä ei ole pelkästään moitittavaa, että natsit vihdoin sanoutuvat irti kristinuskosta ja kirkosta: vanha traditio saattoi hämmentää ihmisiä, kun lampaiden vaatteissa oli raateleva susi, natsit kulkivat kristinuskon nimissä. Natsi-susia kulki myös liperiasussa.

Forslund perustelee tuossa edellä mainitussa artikkelissa, että alastoman naisen kehon julkinen esittäminen on täysin sopivaa: Alastonta naiskehoa ei pidä liittää syntiin ja moraalittomuuteen. Vakaumuksensa hän perustelee ”muinaispohjoismaisella” näkemyksellä.[1] Tarkemmin hän ei määrittele, kuuluuko ihmisuhrien toimittaminenkin samaan muinaispohjoismaiseen käsitykseen, jota hän ilmoittaa kunnioittavansa. Vai onko Forslund ehkä langennut seemiläisen moraalikoodiston vaikutuksessa kaunistelemaan muinaispohjoismaista vakaumustaan?

Kristinuskoa vastaan Forslund laittaa siis ”esi-isiemme kunnioittaman hedelmällisyyden”, jossa ”sekä miehen että naisen alastonta kehoa käytettiin symboloimaan ja vahvistamaan näitä seksuaalisia elämänvoimia”. Elämänvoimaisuus  olisi kuitenkin kadonnut, kun ”kristillinen lähetys tuli Pohjolaan”. Forslund tuomitsee kristillisen moraalin: ”Jos luonnon voimat tukahdutetaan ja ’lihan himot’ hillitään, syntyy odotettavasti rappeutumista”.[1]

Kristinuskon vastaisuus liittyy Paulina Forslundin kirjoituksessa yleiseen vihamielisyyteen ”seemiläisiä uskontoja” vastaan: ”Se naisten halveksinta, joka seemiläisillä uskonnoilla on yhteisenä nimittäjänään, ei ole millään tavalla yhteinen meidän esi-isiemme ihanteiden kanssa. - - - Kristinusko on kiistatta suurin syy siihen, että meillä on tänään rappeutunut yhteiskunta, jossa luonnollinen tasapaino miesten ja naisten välillä on ohi!”[1]

Forslundin käsitykset kristinuskon historiasta ja seemiläisistä uskonnoista ovat vääristyneet. Kristinusko luonnehdinta ”seemiläiseksi uskonnoksi” on jo sinänsä huvittavaa, kun ja jos tietää, että Jeesuksen ja apostoleiden aikana koko Rooman valtakunta Israel mukaan lukien oli hellenisoitunut.  Ei ollut enää mitään puhdasta seemiläisyyttä, Israelissa puhuttiin myös kreikkaa, Uusi testamentti kirjoitettiin kreikaksi, Israelissa oli valtavat roomalaiset teatterit ja kylpylät Jeesuksen ja apostoleiden kotikylissä.  Seemiläisyydeksi määrittäminen on vielä enemmän sivistymätöntä tietämättömyyttä kulttuurihistoriasta siitä toisesta syytä, että kristinusko ja kirkon teologian sekä rakenteiden kehitys ei suinkaan ollut vielä valmis Jeesuksen ajan Israelissa, vaan kehitys jatkui seuraavat vuosisadat ja nämä kaksi vuosituhatta. Kristillisten opillisten määritelmien sanoittamisessa kreikkalaisen filosofian käsitteistöllä oli paljonkin vaikutusta.

Seemiläisyyden sijoittaminen seksuaalikielteisyydeksi on sekin historiallisesti katsottuna täysin virheellinen väite. Juuri Laulujen laulussa (Korkea Veisu) oli VT:ssa seksuaalisuus voimallisesti ja väkevästi esillä. Sitä vastoin juutalainen filosofi Filon jo näyttää selväksi, että hellenismin seurauksena juutalaisten keskuuteen tuli seksuaalikielteisiä tulkintoja alkaen ajatuksista, joissa ympärileikkaus oli seksuaalisten halujen leikkaamista pois. Mitä tulee rappeutumiseen seemiläisen uskon vaikutuksesta, niin voidaan ihmetellä, miksi Forslund ja kumppanit ylipäätänsä tahtovat kirjoittaa natsiaatettansa, koska heidän käyttämät kirjainmerkit ja kirjoitettu kieli on saapunut Pohjolaan tuon seemiläisen uskonnon seurauksena. Miksi natsit eivät luo uutta kirjainmerkistöä, jossa ei ole seemiläisen uskonnon merkkejä?

Naimattomuuden saama kunnioitus apostoli Paavalin kirjeissä ei suinkaan ole seemiläistä traditiota, vaan reagointia oman aikansa yhteiskunnalliseen tilanteeseen Rooman valtakunnassa. Naimattomuuden ihanne tarkoitti selibaattia, mutta tämä ei ollut seksuaalikielteisyyden ilmentymää, vaan naimattomien ihmisten yhteisöllisen oikeuden ja toimintamahdollisuuden nostamista kunniaan silloisessa maailmassa. Naimattomat eivät olleet enää hylkiöitä! Se että naimattomuudesta ja selibaatista tuli satunnaisesti kirkon historiassa sittemmin munkkien, nunnien ja pappien elämänvaatimus, ei ilmennä seemiläisyyttä millään tavalla eikä varhaisinta käytäntöä, vaan kirkollisen opin myöhempää kehitystä – tai ehkä pitäisi sanoa rappeutumista. Martti Luther tunnetusti moitti selibaatti- ja naimattomuusvaatimusta (liittyvät keskenään).

Forslundin käsitys antaa aihetta epäillä kulttuurihistoriallisen sivistymättömyyden lisäksi myös siveettömien ihanteiden henkilöhistoriallista taustaa. Missä perheessä kasvavat sellaiset nuoret aikuiset, jotka näin avoimesti kapinoivat alastomuuden puolesta, seksuaalisten voimien rajoittamattoman toteuttamisen hyväksi, niitä ihanteita vastaan joita he leimaavat kristillisiksi?  

On mahdollista olettaa monta psykoseksuaalista patologista syytä kirjoittajan esittämälle kapinalle, kun hän kirjoittaa määritelmiä  ”häpeän” ja ”moraalittomuuden” ilmiöitä vastaan. Esimerkiksi puberteettimaista kapinallisuutta esiintyy siellä, missä perheessä on ollut ylikorostunut moraalinen valvonta. Daniel Paul Schreberin isä Daniel Gottlieb Moritz Schreber (1808-1861) tuli tunnetuksi Saksan moraalisen kunnon kasvattamisesta, hänen mielestään kansasta oli tullut liian pehmeää. Niin isä Daniel Schreber teki ristiretken masturbaation pahuutta vastaan. Daniel-pojasta tuli sittemmin menestynyt tuomari, joka kuitenkin psyykkisesti luhistui. Hän alkoi kokea harha-aistimuksia, koki psykoosin. Hänelle paranoidia oli maailman hahmottamista uudella tavalla regressoituen narsismiin ja lapsuuden seksuaalisuuden primitiiviseen vaiheeseen.[7]

On mahdotonta analysoida niukkojen henkilöhistoriallisten tietojen avulla, missä määrin Forslundin ja muiden seksuaalisuutta korostavien Suomen Vastarintaliikkeen edustajien näkemykset olisivat regressiivistä rakkautta narsismiin ja lapsuuden seksuaalisuuden primitiiviseen vaiheeseen. Yhtäläisyydet ovat ilmeiset sekä seksuaalisuuden korostumisen tähden että liioittelevan omnipotenttisen (kaikkivoipaisen) itsemäärittelyn ja missio-tunteen tähden. Myös Daniel Schreber koki mission koko maailmaa varten. 

Paulina Forslundin edellä mainittu artikkeli oli paljastava täydennys hänen aiempaan artikkeliinsa ”Kansallissosialismi ja tasa-arvo” (23.6.2012).[8] Forslund kutsuu kristinuskoa ”luonnottoman elämän tuhoisaksi jälkiaalloksi”, joka ”vieras” Pohjolan kansoille. Hänen määritelmässään kristillinen oppi ”antoi miehelle oikeuden kurittaa sekä vaimoaan että lapsiaan (!). - - - On aika, että pohjoismainen nainen karttaa näitä ajatustapoja kuin ruttoa”.[8]

Tuntematta Forslundin perhehistoriaa, voisi tekstien psykohistoriallisten painotusten tähden luulla, ehkä virheellisesti ja villisti, että hänen isänsä tai lähipiirissä voimakkaasti vaikuttava isä olisi kurittanut lapsiaan, ehkä tyttöjään, siveellisyyden kasvattamiseksi. Ruotsissa on tiettyjen ”äärikristillisten” liikkeiden keskuudessa puolustettu ruumiillista kuritusta tavalla, joka ei välttämättä tarkoita turvallista lapsuutta jokaisessa kodissa, jossa on liikkeeseen kuuluvia isiä ja äitejä. Tietysti toinen mahdollisuus on siinäkin, että perhetausta olisi täysin ateistinen, voimakkaasti kristinuskoa polemisoiva, jolloin kirjoittajan mielikuvat tulisivat enemmän puhuttujen tarinoiden avulla kuin tunnetun todellisuuden. Henkilö kirjoittaa sellaisesta, mitä hän ei tunne, kun hän kirjoittaa kristinuskosta. Forslundin näkemykset islamista ja kristinuskosta ”seksuaalisia ja naisellisia voimia piilottavana, kesyttävänä ja alistavana”[8] uskontona ovat poikkeuksellisen intensiivisiä, ja siksi voisi sanoa, että ne ovat henkilökohtaisia. Kirjoittajalta ehkä puuttuu historiallinen tietämys vanhasta juutalaisuudesta, jossa valtiovallan johtajina oli naisia – tai Jeesus-liikkeestä, jossa oli ilmeisemmin toimeliaita naisia. Tai kirjoittaja on täysin piittaamaton historialle, vaikka on kirjoittavinaan historiaa. Intensiivinen tarve kirjoittaa asiasta on hyvin nähtävää teksteissä.

Suomen Vastarintaliike julkaisi 8.1.2013 Martin Saxlindin artikkelin ”Veren tulee hallita, ei kullan”.[2] Keski-ikäinen kaljupäinen vanheneva mies  Klas Lund julistaa siinä ruotsalaisessa tilaisuudessa Vastarintaliikkeen ihanteet. Vastarintaliike kokee liberalismin ongelmalliseksi, koska liberalismi kasvattaa ”itsekkyyttä, individualismia, luottamuksen puutetta toisiin ihmisiin ja epäuskoa itse valtiota vastaan”.[2]Kansallissosialismi olisi vastaus noihin ongelmiin. Lund tai Saxlind eivät kuitenkaan tunnista, että Vastarintaliike on itse asiassa narsistista itsekkyyttä, kyvyttömyyttä täysi-ikäisen ihmisen neuvonpitoon ja kompromisseihin sekä puutteellisuuteen: lapsi vaatii heti ja pakolla. Lund määrittää kansallissosialismin ”libertarismin ja individualismin vastakohdaksi”.[2]

Lund tunnistaa, että kansanliikkeen eräs sisäinen suuntaus on ollut kristinusko, mutta hän kritisoi kristinuskoa filosofi Bertrand Ruselin filosofisesta näkökannasta. Hänen mukaansa kristinusko on ”sosiaalinen teatteri” ja ”kulttuurinen ja sosiaalinen lavaste”[2]. Lundin ihanteen mukaan Nietzschen filosofian mukaisesti ”uusi ihminen pystyy luomaan uuden vahvan moraalin”.[2] 

Lund luopuu kristinuskosta ja esittää, että Vastarintaliikkeen ”paras propaganda on toimia käytännönläheisesti ja kasvaa. - - olemme valmiita uhraamaan itsemme ajatuksemme puolesta”.[2]. Kristinuskossa on kunnioitettu Jeesuksen seuraaminen ristintiellä – kärsimysten ja uhrausten muodossa – mutta tämä seuraaminen on kuitenkin aina toissijaista, satunnainen valitettava kohtalo tässä maailmassa, mutta tuota kovaa kohtaloa ei mitenkään saa tavoitella. Raamatun seemiläinen luomiskertomus kertoo, että Jumala loi kaiken sangen hyväksi. Siksi Jumalan lahjoittama elämä saa olla myös nautittavasti sangen hyvää, ei mitenkään elämää saa vääntää itsetarkoituksellisesti kovaksi kohtaloksi. Kristinuskossa Jeesuksen valmis uhri on jo sovitus koko maailmaa varten ja uskossa lahjaksi saatavan vanhurskauden varsinainen syy ja ansio. Kansallissosialistit luopuvat Kristuksen uhrista ja sijoittavat natsien oman uhrautuvaisuuden etusijalle. Tuo oma uhrautuvaisuus tapahtuu kuitenkin ihmisjohtajan määräyksen toteuttamiseksi, itse asiassa kyse ei ole uhrautuvaisuudesta sanan oikeassa merkityksessä, vaan alistamisesta ja pakottamisesta. Uhrautuvaisuus on vain liikkeen sisäistä suostumusta kärsimyksiin.

Tässä menettelyssään uusnatsit noudattavat – tietämättään - vanhojen suomalaisten kypäräpääpappien saarnojen ihanteita, mutta hiukan kärkevämmässä muodossa: myös kypäräpääpapit ylistivät sotilaan uhria tavalla jossa Kristuksen uhri jäi puheissa vähemmälle kunnialle. Kristinusko osoittautuu Vastarintaliikkeelle sopimattomaksi uskonnoksi, koska kristinusko sijoittaa lähimmäisrakkauden, rauhallisen sovinnon ja esivallan kunnioittamisen yhteiselämän pelisäännöissä tärkeämmälle sijalle kuin aatteellista johtajaa seuraavan uhrautumisen. Ihmisen omaa uhria ei suuri kohtalo ja eskatologinen voitto mitenkään edellytä, vaan Kristuksen uhri todella riittää. Omavalintainen uhrautuvaisuus on itse asiassa epäjumalan palvontaa, omavanhurskautta, kelvotonta itsensä jumalointia.

Suomen Vastarintaliike julkaisi 24.12.2012 anonyymin kirjoituksen ”Muinainen joulu, sen historia ja perinteet”,[9] jossa liike tahtoo irrottaa joulun kristillisestä opista. Kirjoituksessa kerrotaan Mesopotamian Zagmuk-juhlasta, roomalaisesta Saturnuksen juhlasta, jne. Kirjoituksen mukaan joulupukki on saanut nykymuotonsa vasta 1930-luvun Coca-Cola –mainosten myötä.  Joulun viettoa kirjoittaja ei sinänsä kuitenkaan kiistä. Kirjoitusta leimaa muiden kirjoitusten tavoin heikko tuntemus kristinuskon historiasta. Sinänsä tiedetään varsin hyvin ilman näitä uusnatsien kirjoituksiakin, että joulussa yhdistyvät monet kulttuuriperinteet. Kirkko tietoisesti valloitti suositun juhlapäivän ja antoi toimille kristillisen sisällön: joulukuusi kääntyi kristityksi. Suomen Vastarintaliike ei kykene kuitenkaan havaitsemaan tätä kirkon tietoista toimintaa joulun ottamisessa haltuunsa. Joulukuusi ei ole kristinuskon mukaan niin kuin eivät muutkaan Luojan luomat puut ”pakanallisia”: kyse on kuusen käytöstä ja siihen liittyvästä ymmärryksestä kristillisessä kodissa ja joulunvietossa.

Suomen vastarintaliike julkaisi 15.12.2012 Sauli Kekkosen kirjoituksen ”Vallankumouksellinen tulevaisuus”. [10] Kirjoittaja lupaa ja uhkaa tarvittaessa ”kovalla ja taatusti verisellä” taistelulla.[10] Kirjoittajan mukaan on ”kunniakkaampaa kuolla tinkimättömänä taistelijan aatteensa puolesta kuin antautua vangiksi pieleen menneen kaappausyrityksen jälkeen”[10] Jopa ”yksittäiset teot ja suunnittelemattomat raivonpurkaukset” ovat Kekkosen mukaan ”aina parempi kuin olla tekemättä mitään”.[10]

Suomen Vastarintaliike julkaisi 6.12.2012 Juuso Tahvanaisen artikkelin ”Vapaat kantavat asetta”. [11] Tahvanainen on vielä nuorukainen[12], Vastarintaliikkeen johtohahmo tällä hetkellä Suomessa. Tahvanainen kutsuu ”aktiiviseen taisteluun” ”vapauden puolesta”[11] sekä moittii, että ”höveli ja suvaitsevainen Suomi on myötäillyt paitsi ulkomaiden vaatimuksia myös kotimaisia suomalaisvastasta politiikkaa ajavia liberaaleja, monikulturisteja ja äärivasemmistolaisia”.[11] Niin nuorukainen kutsuu itsenäisyyden ja vapauden ”puolustamiseen voimalla, niin raadollista kuin se onkin”.[11] Tahvanainen moittii ”poliittista korrektiutta” ja ”uskoa tasa-arvoon”, koska nämä tekevät ”pakostakin itsemme voimattomiksi”.[11] Kreikkaa varten Tahvanainen suosittelee kehityslinjaa, jossa kirkko ja valtiokoneisto irtaantuvat, tilalle tulisi ”Ateenan ja Spartan uusi tuleminen. - - - edistyksellistä kansallissosialismia”.[11]
 
Suomen vastarintaliike julkaisi 25.12.2012 Juuso Tahvanaisen artikkelin ”Suomen Vastarintaliike pähkinänkuoressa osa 1”.[13] Nuorukainen liittyy toisen nuoren ihmisen, Paulina Forslundin, antikristilliseen argumentointiin. Nuorukainen korostaa kiihkeästi tieteellisyyttä opportunistisuutta vastaan, mutta uusnatsin väitteet ihmislajin jakautumisesta evoluution myötä roduiksi, joita erottaisivat henkiset ja fyysiset ominaisuudet ja mikä heijastuisi kulttuureissa, tieteellisessä kehityksessä ja yhteiskuntamalleissa eivät osoita kirjoittajan perehtyneisyyttä sen enempää luonnontieteisiin kuin yhteiskuntatieteisiin.

Tahvanainen hyväksyy suomalaiseksi ”valkoisen, suomea puhuvan, suomalaisen kulttuurin ja historian tuntevan ihmisen, joka arvostaa suomalaisuutta”.[13]  Kansalaisuus ei riitä Tahvanaiselle suomalaisuuden määrittämiseksi. Suomalaisuuden ”arvostaminen” sulkee ilmeisemmin valtaosan Suomen kansalaisista Tahvanaisen määritelmien ulkopuolelle, sillä valtaosa Suomen kansalaisista ei kuitenkaan hyväksy Tahvanaisen listaa.

Tahvanainen on korostetusti rodunsekoitusta vastaan, monikulttuurisuus on Tahvanaiselle ”kaikkien kansojen ja kulttuurien rappion juuri”[13]. Vastarintaliike on kuitenkin ideologiselle historiankuvalleen käsittämättömän epäjohdonmukainen, uusnatsit pehmoilevat eivätkä noudata omaa oppiansa. Samanaikaisesti liike mellastaa kaupungeissamme, kirjoittaa suomenkielellä latinalaisin kirjaimin skandinaavisin ääkkösin ja öökkösin propagandaansa, julkaisee propagandaansa jopa internetissä sekä kuljeskelee mellastamassa paikasta toiseen autoilla ja moottoripyörillä. Monen auton ja moottoripyörän rakentajana ja insinöörinä on ollut mustia miehiä ja naisia. Tuskin yksikään uusnatsien autoista ja moottoripyöristä on aidosti suomalaisia, suomalaisen valkoisen miehen tekemiä. Internet ilmentää juuri monikulttuurista globalisaatiota, sen synty ei ole suomalaisten käsissä, vaan olemme Suomessa päässeet osallisiksi internetistä ulkomaisten vaikutteiden avulla. Kaupunkimme ovat syntyneet suomalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten poliittisen ja taloudellisen vaikutuksen alaisina, mutta sähkölaitteista alkaen tavaraa on tullut ympäri maailmaa tänne. Suomen kieli kirjoitettuna kielenä on erityisesti seemiläisjuuristaan tunnetun kristillisen kirkon vaikutusta Suomessa. Jos siis Suomen Vastarintaliike olisi uskollinen ideologialleen, he voisivat hyvin jäljitellä muinaista luonnollista, esi-isiemme hedelmällistä rappeutumattomuutta ja eristäytyä jonnekin Kainuun korpimetsiin, jossa eläisivät metsäläisinä. Koko Suomi olisi onnellisempi, jos uunatsit harjoittaisivat uskoaan Kainuun korpimetsien syrjäisillä suoalueilla eivätkä näyttäytyisi ulkomaisten vaikutusten piirissä kaupunkialueilla. Monikulttuurisuus ei koskettaisi heitä, jos metsäläisten asut ja aseet olisivat myös tuon korpimetsän omaa aitoa tuotantoa. Miksi Suomen Vastarintaliike tahtoo valloittaa monikulttuurisuuden ja globalisaation rikkaudet itselleen, jos he vastustavat kuitenkin monikulttuurisuutta ja globalisaatiota sekä ihannoivat esi-isiemme hedelmällistä luonnonuskoa?

Tahvanaisen artikkelissa on paradoksaalista esittää vaatimus hierarkisuudelle. Hän näkee, että ”ihmisen aseman yhteisössä määrittävät hänen henkiset ja ruumiilliset kykynsä”.[13] Kuitenkin juuri yhdenvertaisuuden, tasa-arvoisuuden ja demokraattisuuden mukaiset kansalaisoikeudet sallivat myös Tahvanaiselle senkin pienen aseman Suomessa kuin mitä hänellä on äänestäessä yhden äänen kussakin vaaleissa: mitään perusteita ei ole uskoa, että hänen asemansa olisi vahvempi, jos yhteiskuntamme olisi järjestäytynyt henkisten ja ruumiillisten kykyjen väkevyyden mukaan. Yhdenvertaisuus on paras tae itse kullekin.

Tahvanainen kirjoittaa erityisen ankarasti juutalaisuutta ja sionismia vastaan.[13] Antisemitismi on läpeensä hallitseva ja näkyvä piirre Suomen Vastarintaliikkeessä. Antisemitismin tähden on valitettavan ymmärrettävää, että liike on myös kristinuskoa vastaan: historiallisestihan on mahdotonta kiistää Jeesuksen juutalaisuutta ja kristinuskon historiallista syntytaustaa Israelissa juutalaisena herätysliikkeenä.

 Eero Mäntymaan YLE-raportissa 28.12.2011 kerrotaan avoimen natsimyönteisestä Suomen Vastarintaliikkeen propagandasta. [14] Raportissa kerrotaan Vastarintaliikkeen vastustavan suuryrityksiä, monikulttuurisuutta, kommunismia, Hollywoodia, uskontoja ja EU:ta.  Natsien oppimateriaalissa on paljon sitaatteja Adolf Hitleriltä. YLE kertoo, että Suojelupoliisi ei ole toistaiseksi huolissaan Suomen Vastarintaliikkeestä, mutta sitä vastoin Suomen juutalainen seurakunta lausuu huolestuneisuutensa. Seurakunnan mukaan tälle suhteellisen marginaaliselle ryhmälle ei tulisi kuitenkaan antaa turhaa julkisuutta. Asiat olisi parempi hoitaa oikeusteitse heitä vastaan.

Suomen Vastarintaliikkeestä kirjoittaminen ja puhuminen on visainen juttu: on totta, että väkivaltaryhmä ei ansaitse julkisuutta, mutta toisaalla mediahiljaisuus ei paranna uusnatseja. Suomen Vastarintaliikkeen korostettu uskonnon ja kristinuskon vastaisuus pitäisi tulla näkyviin arvioissa. Mahdollisesti Suomen kirkkojen rumat yhteydet kypäräpääpappeihin ja Hitlerin kirkkoon ovat luoneet vallitsevan kirkollisen kyvyttömyyden ja hiljaisuuden, jossa kirkon edustajat eivät ole lausuneet juuri mitään uusnatsiliikkeestä. Lausuessaan arvioita uusnatseista, palautuisi väistämättä keskusteluun kirkon omat perinteiset suhteet natseihin, Hitlerin kirkkoon saakka. Antifasistit ovat varsin niukasti määritelleet Suomen Vastarintaliikettä, mikäli runsautta ajattelee artikkeleiden määrässä. Kuitenkin kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö World Without Nazism antoi tammikuussa 2012 ihmisoikeusraportin, jossa ihmisoikeusjärjestö tuomitsi voimakkaasti mm. Kansallisen Vastarintaliikkeen olemassaolon.[15]

Kansallisen Vastarintaliikkeen ratkaisut ovat aggressiivisia.  En näe perusteita aggressioille maahanmuuttajia vastaan, en myöskään tummaihoisia maahanmuuttajia vastaan. Äskettäin olin työhaastattelussa kymmenen muun ihmisen kanssa: minulla oli epäilemättä parhaat paperit ja paras työkokemus, kuten haastattelija itsekin hämmästeli ja nolostui, koska hänellä itsellään oli paljon vähäisempi kokemus alasta ja heikompi koulutus. Niin hän kertoi jo ennen kuin sanoin ensimmäistäkään sanaa hänelle. Minua ei kuitenkaan valittu, vaan haastatteluun 10 minuuttia myöhässä tullut, heikosti suomea puhuva, pienin korvakoruin lävistetty tummaihoinen maahanmuuttaja. Tarjolla ollut työ oli suomenkielinen asiakaspalvelutehtävä. Voisin menetellä primitiivisesti Vastarintaliikkeen tavoin ja löytää syyn aggressiolle. Minun valintani on kuitenkin ”kristillinen frustraatio”: tyytyä levollisesti työttömän valkoisen miehen osaan, huolimatta kolmesta hyvästä koulutuksesta ja vahvasta työkunnosta.  Ymmärrän tietysti pettymyksestäni käsin, että kristinuskosta vieraantuneet ihmiset reagoivat aggressiivisesti. En voi kuitenkaan hyväksyä tuollaista aggressiivisuutta. 

Vastarintaliikkeen lauseet ”uhrautumisesta” on tyhjiä lauseita ja sanoja, koska he reagoivat vallanhaluisesti ja tarvittaessa väkivaltaisesti: uusnatsit ovat siis alistajia, eivät tunne uhrautuvaisuutta vähäisessäkään määrässä.  Minulla ei ole kommunistista ja marxilaista ajattelua taustalla näissä antifasistissa tunnelmissani, kun alistun proletariaatin köyhyyteen, vaan suostumukseni etsiä elämän iloni näissä niukoissa puitteissa nousee perimmältään kristinuskosta, Kristus-uskosta. Kristus erottaa meidät selvästi: Suomen Vastarintaliike on aggressiivinen antikristillinen vihayhteisö.

Viitteet

[1] Paulina Forslund 25.1.2013. ”Syntinen” nainen. Suomen Vastarintaliike. http://www.freezepage.com/1359703537WGSGSXTUWU

[2]Martin Saxlind 8.1.2013. Veren tulee hallita, ei kullan. Suomen Vastarintaliike. http://www.freezepage.com/1359704093IIHNLBGGMP

[3] Juha Molari 26.6.2011. Saksalaisten ja suomalaisten toimittama Leningradin piiritys oli maailman historian julmin sotatoimi. http://juhamolari.blogspot.fi/2011/06/saksalaisten-ja-suomalaisten-toimittama.html

[4] Juha Molari 30.1.2010. Kypäräpääpappien luurangot ja jätökset. http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/kyparapaapappien-luurangot-ja-jatokset.html

[5] Jenni Kirves. Päivittäinen myrkkyannoksemme – sensuuria ja propagandaa jatkosodassa. Sivu 25, teoksessa: Sari Näre & Jenni Kirves 2008. Ruma Sota – Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia.

[6] Google kuvahaku: Paulina Forslund. http://www.freezepage.com/1359706568WFCOODYOQI

[7] Juha Molari 2009. Q-evankeliumi ja psykohistoria. Uuden testamentin eksegetiikan väitöskirja. Helsinki. Sivut  47-48. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/42953/qevankel.pdf?sequence=2

[8] Paulina Forslund, Kansallissosialismi ja tasa-arvo. 23.6.2012. Suomen Vastarintaliike. http://www.freezepage.com/1359704764EWMUHETVQK

[9] Suomen vastarintaliike julkaisi 24.12.2012 anonyymin kirjoituksen ”Muinainen joulu, sen historia ja perinteet”.  http://www.freezepage.com/1359704331VMIUVPPTGV

[10] Suomen vastarintaliike julkaisi 15.12.2012 Sauli Kekkosen kirjoituksen ”Vallankumouksellinen tulevaisuus”.  http://www.freezepage.com/1359704502SBCKYYCVYL

[11] Juuso Tahvanainen 6.12.2012. Vapaat kantavat asetta. SuomenVastarintaliike http://www.freezepage.com/1359705095SRAPSIKUYS


[13] Juuso Tahvanainen. Suomen Vastarintaliike pähkinänkuoressa osa 1.  Suomen Vastarintaliike 25.12.2012 http://www.freezepage.com/1359704921EKMQGDLPAS

[14] Eero Mäntymaa, YLE 28.12.2011: ”YLE Etelä-Karjala tutustui suomalaiseen natsipropagandaan”: http://yle.fi/uutiset/yle_etela-karjala_tutustui_suomalaiseen_natsipropagandaan/5473946

[15] Johan Bäckman. 21.1.2012. Venäläinen ihmisoikeusjärjestö: perussuomalaiset lakkautettava Pariisin rauhansopimuksen vataisena. http://antifasistit.blogspot.fi/2012/01/venalainen-ihmisoikeusjarjesto.html 



. . . . . . . .






Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen
Teologian tohtori, BBA
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html