torstai 7. maaliskuuta 2013

RISI ja USA:n innovaatiokeskus Helsinkiin

USA:n 100 miljoonan euron "innovaatiokeskuksesta" Helsingissä puhutaan nyt yllättävän vähän julkisesti, vaikka se olisi ajankohtaista. Kulissien takaisesta elämästä on kuitenkin paljastunut (mutta ei suurelle medialle), että tietyt suomalaiset "poliisitahot" ovat selvitelleet viime aikoina jopa Hannu Rautkallion yhteyttä USA Centeriin. Ehkä siinä ei ole mitään hämärää, mutta fakta on, että tuota selvittämistä ja seuraamista on tapahtunut. Rautkallio on tullut tunnetuksi loukkaavista väitteistä, joissa hän esitti Mauno Koivistoa KGB:n koiraksi. Hän on myös toimittanut Risto Rytiä ihannoivat muistelmat. Hannu Rautkallion isä Paavo Kallio toimi itä-Karjalassa Petroskoissa miehityshallinnon keskistysleiri numero viiden kommendanttina. Hannu Rautkallio on voimakkaasti hyökännyt Simon Wisenthal-keskuksen johtajaa Efraim Zuroffia ja Elina Sanan teosta "Luovutet" vastaan. Elina Sana oli tutkinut juutalaisten kohtelua Suomessa. Rautkallio on Lasse Lehtisen partneri monessa hankkeessa ja asiassa.

Kun Amerikan suurhankkeesta vaietaan, niin samanaikaisesti Helsingin Sanomien jalanjälkiä seuraten terroristijärjestö "Kaukasian emiirikunnan" äänenkannattaja on ennättänyt jo kiinnittää huomiota Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin (RISI) saapumiseen Suomeen, vaikka noista suunnitelmista ei ole juuri kovin konkreettista tietoa tullut julkisuuteen eikä mainittuja "unelmia" ole muutenkaan vielä jalkautettu varsinaisiksi budjetti- ja toimintasuunnitelmiksi. Helsingin Sanomien juttu ei antanut konkreettista tietoa, vaan yleisen tiedon asioiden kehittymisestä. Sinänsä on aivan oikein, että RISI:n saapuminen uutisoidaan.

Terroristijärjestö viittasi siihen, että minulle ja Johan Bäckmanille olisi nyt rahakas palkanmaksaja saapumassa Suomeen. Tietysti tuollaiset kirjoitukset ovat leimaavia ja valheellisia - ainakin minun osaltani. Ehkä joidenkin mukaan olisi parempi, ettei leimaavista asioista edes mainita mitään julkisesti: leimaavia pahoja juoruja ei pitäisi toistaa edes niitä moittien, pahuuden puhujat vain iloitsevat noiden juorujen toistamisesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pahuus tulee paljastetuksi, kun niiden hulluus ei jää salaisuudeksi. Suomalaisten sopisi tietää tuon sivuston pahuuden palvelua jopa paremmin kuin nykyään tiedetään: silloin syntyisi moraalinen kansalaismielipide sellaista toimintaa vastaan, sillä suomalaiset kuitenkin lähtökohtaisesti eivät voi hyväksyä valehtelua ja vihapuhetta journalismin muodoiksi. Yleinen moraalitaju on suhteellisen yhtenäinen kaikilla ihmisillä kaikkialla maailmassa, paitsi aina löytyy turmeltuneita ihmisiä, jotka rahaan liittyvän ahneuden tai muun vastaavan tähden menettelevät toisin.

Nyt ilman mitään todenmukaista tietoa mainittu sivusto väittää valheellisia asioita rahoituksesta ja palkanmaksusta. Vastaavat väitteet joutuisivat syyteharkintaan, jos suomalainen sanomalehti väittäisi jonkun hormonitehtaan rahoittavan Suomen hiihtomaajoukkuetta, jos suomalainen toimittaja väittäisi Helvetin enkeleiden antavan yksityistä salaista vaalirahaa Perussuomalaisten jollekin ehdokkaalle, jne. Edellä kuvatut valheelliset väitteet ovat fiktiivisiä esimerkkejä, joiden vakavamielinen esittäminen mediassa johtaisi rikostutkintaan. Kun mainittu pahamaineinen sivusto esittää valheellisia ansainta- ja rahoitusväitteitä venäjäksi, englanniksi ja turkiksi, niin asia vain hiljaisuudessa hyväksytään, sillä "Venäjä-ystäviä" saa moittia kansallisen tapamme mukaan ihan miten hulluilla väitteillä tahansa. Tarkennettakoon kuitenkin, että viimeisten tietojen valossa myös Suomen ulkoministeriössä on vimmatusti selvitettu, miten ajatella Mikael Storsjön kutsusta Ruotsin suojelupoliisin Säpon kuultavaksi. Kaikkea ei katsota UM:ssa ihan läpi sormien, vaikka Heidi Hautalakin on siellä työpöytänsä kanssa.
Minun satunnaiset yhteydet Venäjän tutkimuksellisiin tahoihin
ovat olleet ihan muualla kuin RISI:n piirissä, vaikka
kunnioitan tietysti RISI:n toimintaa.

Omasta puolestani totean, että minä voin toistaa pahat juorut niitä moittien, sillä en ole mitään voittamassa enkä mitään menettämässä. Minä voin puhua asiasta ääneen, ja ilmoittaa, että mitään rahaa ei ole saapumassa minulle. Itse asiassa huomenna perjantaina naistenpäivänä saan maksettua osittain velkarahalla kevään 2013 pahimmat laskut, minkä jälkeen olen hyvin vapautunut huolista ensi kesään asti ja senkin yli, jos vaikka en saisi mitään työtä. Elän niukasti ja vähällä toimeentulolla, enkä valitettavasti saa rahoitusta tutkimustoimiin tai propagandaan sen enempää Venäjältä, Suomesta kuin muualtakaan.

Minulla ei ole myöskään ketään isäntää, jonka mukaan sovittaisin puhumisen tai vaikenemisen. Minulla ei ole mitään annettua agendaa, jonka mukaan miettisin viestintästrategiaa. Minulla ei ole palkanmaksajaa, jonka lauluja laulaisin täsmällisesti ja oikeassa äänilajissa. Olen suomalaista proletariaattia - köyhälistöä - joka ei ole sidoksissa kenenkään intressiryhmän tai vallankäyttäjän tehtäviin ja pyrkimyksiin. Olen tässä suhteessa samankaltaisessa tilanteessa kuin antiikin eräät kyynikot, jotka köyhänä tulivat riippumattomiksi ja rohkeiksi lausua avointa kritiikkiä ja arvioita kaikista asioista tahtonsa mukaan: kenenkään raha ei sanellut heidän puheitaan ja vaikenemistaan, sillä he olivat köyhinä riippumattomia.

Koska olen riippumaton, itsenäinen ihminen, niin pyhiä ja ehdottomia asioita ovat minulle kristinuskon pyhyyteen liittyvät oppikohdat ja Kymmenen käskyä. Minulle on tärkeämpi asia Jeesuksen elämän kiistämättömyys kuin se seikka, mitä ajattelisi Viron politiikasta, Suomen talvisodasta tai Vladimir Putinista, vaikka jälkimmäisistäkin asioista voi olla merkittäviä mielipiteitä. Minulle on pyhyydessään merkittävempi asia tunnustaa kristillinen moraalinen tuomio homoseksuaalisesta elämästä ja haluamisesta kuin tehdä arvostelmia Kokoomuksen, Demareiden, Perussuomalaisten, Vihreiden tai muiden poliittisten puolueiden hyvellisyydestä tai paheellisuudesta vaaleissa. Erimielisyydet poliittisista johtajista ja politiikan tutkimuksesta tai historian kulusta ovat mielipideasioita, jotka eivät ole pyhiä, vaikka tietynlaisia asioita ja henkilöitä arvostan enemmän kuin toisia. Esimerkiksi arvostan enemmän Vladimir Putinin ja Yhtenäisen Venäjä -puolueen toimintaa kuin Toomas Henrik Ilveksen ja Heidi Hautalan toimintaa. Minulla ei ole mitään Venäjä-tabua tai Venäjään liittyvää velvollisuutta, jota noudattaisin ja ajattelisin kaiken aikaa elämässäni. Lähtökohtani on perusteiltaan myönteiset Venäjää ja erityisesti Venäjän hallitusta sekä presidentti Putinia kohtaan, mutta mitään velvollisuutta heidän suhteensa minulla ei tietenkään ole. Lupa on olla myös erimieltä, jos on tarve. 

Täten totean johdonmukaisesti myös, että Venäjän strategiset intressit ja niiden tutkiminen eivät liity mitenkään minun harrastuksiini tai kutsumuksiini: minä olen klassisessa mielessä köyhä mies suomalaisessa proletariaatissa, jonka oikeastaan ainoa velvollisuus on säilyä hengissä ja hoitaa kunniallisesti omat lapset.  Muuta ehdotonta ja välttämätöntä yhteiskunnallista harrastuneisuutta ei minulla ole. Siksi myöskään RISI ei kuulu ohjelmiini, paitsi olen pari kertaa pitkän elämäni aikana törmännyt järjestöön lähinnä nimen tasolla. En sano edellistä halveksien tai väheksyen, vaan syvästi kunnioittaen Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin tarpeellisuutta.

Edelleen totean, että mielikuvieni mukaan RISI ei ole tuomassa mitään kallista jättiorganisaatiota Suomeen, vaan panostus jäänee muutamaan tuhanteen euroon vuodessa (ei siis kymmeniin tuhansiin euroihin vuodessa). Tällöin ei voi puhua minkään mittarin mukaan suurista palkkioista, jos niitä jonnekin edes jaetaan. Sinänsä työstä on rehtiä saada palkka ja maksaa palkasta verot. Pidän itse asiassa valitettavana, että RISI:n tai vastaavien järjestelyjen avulla Venäjällä ei ole sijoittaa yli 100 miljoonaa euroa lyhyessä ajassa Suomen toimien kehittämiseen ja mahdollistamiseen. Vasta silloin olisi oikeat mittasuhteet panostuksessa! Nyt on ilmeisemmin kyse muutaman tuhannen euron panostuksesta eli huomattavan pienestä toiminnasta Suomessa.

Enemmän kiinnittäisin huomiota suhteellisen runsaasti vaiettuun seikkaan, että Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön alueelle syntyy yli 70 miljoonalla eurolla "Innovaatiokeskus" sen lisäksi että vanhakin alue korjataan ja modernisoidaan. Tietysti pelkkä materia ei tee analyysejä ja tutkimuksia, mutta sijoitus jo ulkoisten olosuhteiden ja mahdollisuuksien rakentamiselle on niin mittava, että Amerikan tiedustelu- ja propagandatoiminnan vahvistuminen on hyvin ilmeistä Suomessa. Olisi huomattavan ajankohtaista, että Helsingin Sanomat ja muu valtamedia tekisi tutkivaa journalismia ja kiperiä kysymyksiä niistä lisääntyneistä tarpeista, joita USA kokee tarvitsevansa tuon panostuksen verran Suomessa.

Tutkivan journalismin näytteeksi ei tietenkään kelpaa pelkkä kaunis tarina innovaatiokeskuksen "vihreästä energiasta". Aika erikoinen juttu näet, että suurlähetystö kehittyisi energiatuotannon tutkimus- ja tuotteistamikeskukseksi, kun yleensä nuo tehtävät ovat enemmän teknisillä korkeakouluilla ja yliopistoilla sekä yrityksillä. Onko maailma muuttumassa todella sellaiseksi, että yhdestä ovesta asiakas menee tekemään viisumihakemusta ja viereisestä ovesta päästään enemmän tai vähemmän salaiseen vihreän energian tuotannon tutkimus- ja tuotteistamiskeskukseen USA:n suurlähetystössä? Molemmat tehtävät kuuluisivat USA:n suurlähetystön ydintehtäviin?




. . . . . . . .


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha