maanantai 18. maaliskuuta 2013

Veteraani aloitti urheilun


Vuonna 2014 pääsen jo yli 50 vuotta vanhojen miesten veteraanikilpailuihin. Tänä vuonna 2013 olen epäedullisessa tilanteessa, kun juoksen 49 vuotta vanhana vanhuksena 45 vuotta vanhoja nuorukaisia vastaan samassa sarjassa. Kuntoni ei ole myöskään tänä kesänä vielä kilpailullinen: kuntoa ei rakenneta parissa kuukaudessa, vaikka jotain siinäkin ajassa voi tehdä. 

Tänään aamulla kävin Pirkkolan erinomaisella kuntopolulla juoksentelemassa 8 kilometriä.



Kunnon rakentamisessa pidän keski-iän ylittäneenä veteraanina tärkeänä sitä, että liikkuvuuteni säilyy. Kuntoilu ei saa tuhota entisestään jo ikääntyvän miehen notkeutta ja liikkuvuutta. Siksi pidän vain edullisena itselleni, että joka päivä pelaan jalkapalloa 10 vuotta vanhan poikani kanssa. Lisäksi muistan joka päivä venytellä, että lihakset eivät jäykisty liian lyhyiksi. 


Kunnon rakentamisessa toinen tärkeä asia on hapenottokyvyn kehittäminen. Pitkät hiljaiset juoksulenkit eivät paranna hapenottokykyä; kestävyyttä ja elämän nautittavuutta ne ehkä parantavat, jos mielenlaatu on sellainen. Hapenottokyky koostuu kolmesta päätekijästä: veren koostumuksesta ja keuhkojen toiminnasta sekä lihassolujen kyvystä energiatuotantoon. Veri kuljettaa happea paremmin, jos hemoglobiinitasot saan vähän paremmaksi kuin nykyään. Yli 160 hemoglobiinitasot ovat minulle ihan luonnollisia. Raudan, C-vitamiinin ja B-vitamiinien syöminen parantaa veriarvoja.

Keuhkojen toiminta ja lihassolujen kyky energiatuontantoon parantuvat vain sellaisessa suorituksessa, joka on riittävän lähellä toivottua intensiivistä suoritusta, tässä tapauksessa keskipitkien matkojen juoksua. Puolen minuutin tai minuutin intensiivinen suoritus hapenottokyvyn ylärajoilla tai vähän yläpuolella kehittää juuri niiden lihassolujen energiatuotantoa, joita myös veteraani tarvitsee juostessaan kilpaa 1500 metrin matkalla. En siis koe mielekkääksi hölkätä kymmeniä kilometriä vanhan miehen töpöttelevällä askeleella, kun en sellaisia matkoja ja vauhtia myöskään tavoittele muutenkaan. Siksi en pidä pahana lainkaan, että aamulenkkini ovat hyvin epä-tasavauhtisia: juoksen juoksuni suhteellisen mukavaa vauhtia, vaikka en aivan räkä poskessa, mutta sitten myös kävelen ja verryttelen häpeilemättä. Minä en oikein ymmärrä pitkän tasavauhtisen suhteellisen hitaan juoksulenkin tarkoituksellisuutta, paitsi ehkä jos joku valmistautuu maratonille. Tänään oli pakkasta - 16˚C, vaatteeni olivat raskaat ja vasta ensimmäinen lenkki, joten nyt li tarkoituksellista aamulla vasta totutella juoksevan ihmisen askeleeseen. Otin vielä aika varovaisesti. Eräänä lisäsyynä oli kolme päivää vaivannut "lautavatsa", mahdollisesti jonkinlainen tulehdus, jonka tähden vatsa on kuin kivikova pallo. Se voisi olla vaarallinenkin oire, mutta en hakeutunut lääkäriin, vaan luotin pienen nälän ja terveellisen liikunnan parantavan ongelman. Ehkä hampurilaispaikassa syöty ruoka ei täyttänyt kolme päivää sitten kaikkia hygieniavaatimuksia.

Olen ollut yhteydessä Helsingin Jyryn Juhani Meskaseen, joka kertoi ystävälliseen, innostavaan tapansa, että Jyry saa kovan viestijoukkueen veteraanisarjaan. Tänään 18. maaliskuuta 2013 olen aloittanut juoksemisen taas pitkän tauon jälkeen, jotta kesällä voisin juosta ehkä jotain pientä Helsingin Jyryn joukkueessa. Jäsenmaksua en ole vielä maksanut. Sitä varten täytyy säästää rahaa (minä olen pitkäaikaistyötön köyhä mies suomalaisesta proletariaatista).

Urheilullinen taustani veteraaniurheilun aloittamiselle ei ole mitenkään vahva, vaan pikemmin voidaan puhua ”kadulta reväistystä keski-ikäisestä mattimeikäläisestä”. Siksi kuntoiluni on tässä blogissani myös jatkossa sellaista, että se soveltuu liki jokaiselle keski-ikäiselle heikkokuntoiselle miehelle, joka kuitenkin haaveilee rohkeudesta ostaa jopa piikkarit ja juosta kilpaa veteraanina oikealla urheilukentällä.

Aikuisiässäni en ole juossut kilpaa. Kilpajuoksuni ovat jääneet juniorivuosiin tuhansien muiden lasten tavoin. Aikuisiässä lenkkeilyni oli vaihtelevaa, erityisesti pappisviran pullat ja erikoiset työajat rajoittivat juoksuharrastusta. Veteraani-iässä olen satunnaisesti kuntoillut muutamia viikkoja ja jopa kuukausia aktiivisesti, mutta sitten on lihas- ja luukipujen tai huonojen säiden vuoksi kuntoilu jäänyt jopa useaksi kuukaudeksi. Kaiken kaikkiaan voidaan puhua taustalta heikosti kuntoilleesta keski-iän ylittäneestä veteraanista, joka haaveilee kuntotasonsa parantamista sen verran, että voisi muutaman kuukauden kuluttua juosta  suuremmin häpeää kokematta joitakin veteraanikisoja nuorempiaan vastaan ja vuoden kuluttua menestyksellisemmin oman ikäistensä vanhojen miesten parissa.

Kesällä 2011 juoksin raskailla hölkkätossuilla muutaman kerran ihan juoksuradallakin, mutta juoksuni olivat "omiin tarpeisiin", eivät minkään kilpailun yhteydessä, koska kuntoni ei ollut sellainen. Itse asiassa tämä oli silloisen kuntoilun "aloitus". Olin myös muutoin suhteellisen tuhdissa painoluokassa.


Nämä juoksut tapahtui ilman mitään ”harjoittelua” tai ”valmistautumista”. Kellokin näytti jotain aikoja, jotka olivat ihan tyydyttäviä veteraanille, jonka mieltymys olisi juosta keskipitkiämatkoja. Innostuin sen jälkeen lenkkeilemään varsin vauhdikkaalla vauhdilla, juoksin parhaassa innossani noin kolmisen kuukautta kaksi kertaa päivässä. Valitettavasti tämä into ei jatkunut yli talven. Jalkapohjani kipeytyminen lopetti silloisen juoksuinnostuksen.

Koko kesän 2012 aikana kävin vain joitakin kertoja juoksulenkillä. Muutaman kerran kävin myös poikani kanssa juoksulenkillä, mutta hänen vauhtinsa ei ole vielä mitenkään riittävä aikuisen kuntoiluvauhdiksi. Kevään, kesän ja syksyn 2012 merkittävin kuntoilu oli ajaa poikani kanssa polkupyörällä noin 20 kilometriä 3-4 kertaa viikossa. Menimme hänen jalkapalloharjoituksiin ja tulimme takaisin kotiin. Lisäksi pelasin poikani kanssa jalkapalloa lähes joka päivä. Tämä oli keski-iän ylittäneelle vanhenevalle miehelle sopivaa ulkoilua, lyhyiden terävien juoksupyrähdysten ottamista, mutta kestävyysjuoksijan ominaisuuksia se ei luonnollisesti kehittänyt.

Tämän talven aikana olen muutaman kerran käynyt hiihtämässä itsenäisesti. Useammin olen hiihtänyt poikani seurassa. Liikkuminen ei ole ollut aivan olematonta, vaikka se on tapahtunut enemmän lapsen ehdoilla. Nyt jatkossa on tarkoitus säilyttää lapsen etu liikunnan tärkeimpänä periaatteena. Edelleen jatkan liikuntaa poikani kanssa. Tämän lisäksi erityisesti varhain aamulla alan itse juoksentelemaan oman kuntoni parantamiseksi. 



Käytännössä uusi tehostettu kuntoiluohjelma keski-iän ylittäneelle veteraanille urheilukilpailuja varten on seuraavanlainen:
maanantaista perjantaihin jokainen aamu noin kello 8 juoksua 8-15 kilometriä.
maanantaista perjantaihin jokainen iltapäivä noin kello 13 – kello 16 välisenä aikana jalkapalloilua pojan seurassa
viikon jokainen päivä iltapäivällä kuntopyörällä 4-6 x 40-60 sekuntia intensiivipolkemista seisten, lepotauon noin 2 minuuttia. Kuntopyörällä seisten ”juostu” tai ”poljettu” harjoitus on mielestäni juoksua varten parempi harjoitus kuin vastaava juoksumatolla, koska juoksumatolla askeleen ponnistusvaihe jää valitettavasti pois maton vain paetessa jalkojen alta.
lumien sulamisen jälkeen myös illalla muutamana päivänä viikossa intervallityyppinen juoksulenkki: esimerkiksi 10 x 400 metriä reippaasti, tai 5 x 800 metriä reippaasti (palautus esimerkiksi 2 minuuttia verryttelyä ja venyttelyä).

Tavoitteet eivät ole mitenkään hurjat, sillä olen jo niin monta kertaa havainnut, että nivelet ja lihakset eivät väistämättä kestä eheinä useita kuukausia ja takapakkia on odotettavissa aina. Ensimmäinen tavoite on laihtua lähes 10 kg kesään 2014 mennessä, mutta laihtuminen tapahtukoon itsestään juoksulenkkien avulla. Toinen tavoite on juosta kesällä 2013 1500 metriä lähemmäs neljää minuuttia kuin viittä minuuttia. Kolmas tavoite on löytää rahaa 100-200 euroa, jotta voin ostaa jostain piikkarit: radalla on kuitenkin miellyttävämpää juosta piikkareissa kuin painavissa hölkkätossuissa. 

Tänään kävin aamulla kello 8 aikaan Pirkkolassa kevyellä 8 kilometrin juoksulenkillä. Minä olin varsin raskaasti vaatetettu: paksujen ”tennisshortsien” päällä oli kahdet suhteellisen paksut ulkoiluhousut. Jaloissakin oli kahdet ihan tuhdit sukat. Kylmä ei tullut, vaikka pakkanen oli - 16˚C. Löysä nautinnollinen juoksuvauhtini oli noin 4 min/km, joskus myös vähän nopeammin, mutta pysähdyin ihan rauhallisesti kävelemään ja niistämään nenää paperille useita kertoja lenkin aikana. En siis juossut ”räkä poskella”! Vauhtini oli ilmeisemmin tämän kaltainen siitäkin päätellen, että eräs naiskilpajuoksija oli juoksulenkillä keveissä asuissaan. Kun kävelin ja niistelin nenääni, hän juoksi ohi varsin sulavasti ja tyylikkäästi, ja hän pääsi suhteellisen kauaksi. Lähdin juoksemaan, tavoitin hänet suhteellisen nopeasti ja juoksin ohi eräässä ylämäessä. Mielestäni hän juoksi ihan kauniisti ja vauhdikkaan näköisesti, mutta jotenkin askeleessa ponnistuksessa hän antoi periksi eikä juoksu mennyt sittenkään niin hyvin eteenpäin kuin pitäisi. Tämä näkyi tuossa ylämäessä. Minun juoksuni ei ole vauhdikkaan näköistä, mutta oli se selvästi joutuisampaa. Ehkä nainen oli tottunut harjoittelemaan juoksumatolla, jossa juoksuaskeleessa ponnistuksen loppuvaihe jää pois. Tämä näkyi nyt vauhdikkaan näköisen juoksun tehottomuutena ylämäessä. Vauhtini oli kuitenkin nopeampi kuin tuolla suomalaisella naiskestävyysjuoksijalla. Tietenkään tämä ei ollut mikään kilpailu. En olisi voinut kilpailussa menestyä lainkaan häntä vastaan. Vanhat miehet eivät juokse yhtä ripeästi kuin nuoret aikuiset naiset kilpailuissa.

Tänään iltapäivällä käyn siis poikani kanssa taas potkimassa palloa. Hän ei voi vieläkään juosta laryngiitti-kurkunpäätulehduksen jälkitilan johdosta. En salli juoksua ja hengästymistä vielä. On parempi olla varovainen ja harkitsevainen, kun yhä vähän yskittää. Yskän ääni on kuitenkin muuttunut jo normaaliksi. Potkia voi palloa kaikesta huolimatta. Illalla on kuntopyöräharjoitus minulle – poikani saa levätä vielä päivän.

Kesäkuun alussa on muistikuvani mukaan jotkut veteraanikisat Vantaalla. Ehkä yritän päästä sellaiseen kuntoon, että voisin juosta siellä ja lapseni voisivat häpeilemättä kannustaa ja nauraa isälleen, joka ei suostu vielä niin vanhaksi ettei enää edes juoksisi.



. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html