lauantai 20. huhtikuuta 2013

2000 km polkupyörällä koululaispojan kanssa jalkapalloharjoituksiin


Viime vuonna ajoin 9 vuotta vanhan poikani kanssa toista tuhatta kilometriä polkupyörällä, kun keväästä syksyyn kuljimme kaikki matkat jalkapalloharjoituksiin polkupyörällä. Yhden edestakaisen harjoittelumatkan pituus on vähän alle 20 km, riippuen reitistä tietysti. Reitillä on myös muutama jyrkkä ylämäki. Tänä vuonna ajan ilmeisemmin noin 2000 km polkupyörällä poikani kanssa jalkapalloharjoituksiin ja -peleihin sekä muihin vastaaviin liikuntatapahtumiin.  
Viime vuonna polkupyöräily vahvisti selvästi poikaani, vaikka kestävyyden ja lihasten vahvistuessa nopeus kärsi jossakin määrin. Juoksusta tulee kovin jäykkää ja väkinäistä pyöräilyn rasitusten seurauksena, jos nopeusjuoksuharjoitteita, venyttelyä ja lepoa ei ole runsaasti. Luultavasti vahvistuneet reidet toivat voimaa  jalkapallon potkuihin.

Nyt tänään kevät ja kesä "annettiin" ikävän kohtalon myötä jälleen kerran viime vuoden mukaiseksi. Minulla oli vanha auto käytössäni. Huomenna sunnuntaina oli määrä jopa ajella Pietariin, koska tiistaina piti olla eräs pyydetty luento R & D –toiminnasta. Autosta hajosivat kuitenkin jarrupalat ja –levyt sillä tavalla, että auto ei ole ajokelpoinen. Minulla ei ole mitään edellytyksiä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa korjauttaa autoa, ei ainakaan ennen syksyn 2013 alkua, jolloin on pakko repiä jostain tonnin verran rahaa, jotta auton voi viedä katsastukseen.

Niin auton rikkoutumisen seurauksena jouduin ilmoittamaan Pietariin akatemiaan, että en saavu paikalle. Esitelmäni ilmeisemmin kuitenkin luetaan konferenssissa ilman minun läsnäoloa. Sieltä kyllä luvattiin kohtuullista matka-avustusta nykytilanteeseeni, jotta voisin tulla bussilla tms., mutta tilanteen muuttuminen on vähän vaikea. Tahtoisin olla Pietarissa lasteni kanssa, en yksinään. Ennätin jo ilmoittaa poikani osallistumiset maanantain ja tiistain peleihin, mutta kuka hoitaa hänet jalkapallokentille oikeaan aikaan, jos en ole paikalla Suomessa? Nykytilanteessa ajattelen, että se oli tuntematon hyvätahtoinen kohtalo minulle jäädä Suomeen.

Auton rikkoutuminen palauttaa myös vanhat kunnolliset käytännöt pojan harrastuksiin. Tänään autosta oli paljon apua, mutta tämän jälkeen ei ole. Tänään aamulla herätin poikani jo kello 5:45 aamupuurolle, koska jalkapallo-ottelua varten verryttely alkoi jo 7:30 ja ottelu kello 8:00. Kello 6:30 poika teki kotona myös kohtuulliset venyttelyt, jotta elimistö olisi valmiimpi nopeaa peliä varten. Silti ensimmäinen ottelu ei ollut Laajasalossa Hertta-turnauksessa mitenkään hyvä. Luultavasti aamuisen hitauden lisäksi nuha-yskä painoivat vielä hitautena. Hän on kovasti yskinyt viime lauantaista alkaen, keskiviikkona oli jopa poissa koulusta yskittyään koko edellisen yön. Tänään yskä oli ensimmäistä päivää melkein kokonaan poissa, mutta ehkä vauhti ei ollut vielä paras mahdollinen. Sama näkyi toisessa joukkuetoverissa, jolla oli yskä-nuha aivan vastaavat päivät.

Ottelu kesti isolla kentällä 25 minuuttia. Puoli tuntia oli taukoa, minkä jälkeen alkoi uusi ottelu. Sitten oli tunti taukoa ja kolmas ottelu. Kutakin ottelua edellä oli myös ohjattu verryttely, jotta pojat pääsevät mukaan pelin vauhtiin jo heti ottelun alusta alkaen. Toinen ottelu oli jo parempi kuin ensimmäinen, kolmannessa poikani osoitti jo kelvollisempaa kykyä puolustajana kuin kaikissa edellisissä. Kolmen ottelun jälkeen oli aika kiire kreikkalaisroomalaisen painin harjoituksiin. Tätä ennen poikani päätti vielä temppuilla scootilla kolmen vartin verran. Painia kesti 90 minuuttia. Siellä autoni seisoi painiharjoituksia varten samaisen ajan ja poislähtiessä auto oli yllättäen jo ajokelvoton. Parkin aikana oli jotain tapahtunut jarruille.  Mitä tulee poikani liikuntaan, niin se ei päättynyt painiin, vaan vielä hän temppuili scootin kanssa tunnin verran ja venyttely tunnin verran. Sisätiloissa huoneessaan hän vielä myös pomputteli – tai opetteli pomputtelua - jalkapalloa puolisen tuntia. Aktiivista urheilua oli siis tänään kaikkiaan noin 10 tuntia, ihan pitkän työpäivän verran.

Huominen päivä täytyy nyt suunnitella ”vanhojen käytäntöjen” mukaiseksi. Varaamme melkein tunnin polkupyörämatkaa varten, minkä jälkeen pieni lepo hetki ennen verryttelyn alkamista ja kahta jalkapallo-ottelua. Jos ensimmäinen ottelu menee voitollisesti, silloin HJK:n tämä joukkue pääsee kilpasarjan finaaliin, jos tulee tappio, niin Hertta-turnauksessa päätösottelussa ratkaistaan pronssin kohtalo. Näiden kahden jalkapallo-ottelun jälkeen poljemme polkupyörällä vielä 10 km (hiukan alle tunti) takaisin kotiin. Näin oheisliikuntaa urheilukilpailun lisäksi muodostuu nuo 2 tuntia per kerta pyöräilyn avulla. Sama käytäntö jatkuu huomisesta alkaen pitkälle syksyyn, jos ei mitään erityistä muutosta tapahdu ansainnassani (eli jos työtön mies ei saa ansiotyötä).

Poikani ei suhtautunut ollenkaan pahalla pyöräilymuistoon viime vuodelta. Pietarissa hän olisi toki tahtonut käydä, mutta nyt äiti saa lähteä yksin Pietariin, kun itse hoidan lapsia muutaman päivän. Julkisilla kulkuneuvoilla monen ihmisen matka Pietariin olisi liian kallis operaatio. Suurin suru koski Venäjän matkan peruuntumista auton rikkoutumisen tähden. Sitä vastoin hän itse arvioi, että pyöräily nostaa hänen jalkapallokuntonsa taas yhden tason verran korkeammaksi kunnon ja voiman vahvistuessa. Minua itseäni huolestuttaa lähinnä tekniikan, nopeuden ja notkeuden säilyttäminen runsaan pyöräilyn seurauksena. Niihin puoliin pitääkin kiinnittää sitä enemmän huomiota niin kuin levon tarkkailuun. Onhan se toisaalla aika outoa, että urheiluharjoituksiin pojat ja tytöt kuskataan autoilla niissäkin tilanteissa, kun sää on kaunis ja välimatkat ovat alle peninkulman. Liikuntaa ovat myös matkat harjoituksiin.

Tietysti minua hetkellisesti ärsyttää ja masentaa ainaiset menetykset, joita köyhänä miehenä saan kokea, mutta toisaalla tahdon nähdä nämä menetykset haasteina, jotka voidaan ratkaista ja joista voi tehdä mahdollisuuksia parempaan menestykseen. Jos edessä ei olisikaan suoranaista menestystä, mikä ei ole edes pääasia tai itsetarkoitus, niin ainakin paljon yhteisiä ulkoiluhetkiä lapsien kanssa. Autolla kiidetään paikasta toiseen, mutta pyöräillen vuorovaikutus on aivan erityislaatuista ja arvokasta. Loppujen lopuksi koen, että olen onnekas ihminen, vaikka jokaisen yksittäisen sattuman onnea ei voi laskea yksityiskohtaisesti.




. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html