torstai 18. huhtikuuta 2013

Lehdistötiedote: Vielä kahden vuoden jälkeenkin Espoon tuomiokapituli lähetti haastemiehen Juha Molarin perään


Lehdistötiedote: Vielä kahden vuoden jälkeenkin Espoon tuomiokapituli lähetti haastemiehen Juha Molarin perään

Kuva: Teologian tohtori Juha Molari
toimittaa avioliiton  vihkimistä Tammisaaressa.

Espoon tuomiokapituli lähetti vielä kahden vuoden jälkeenkin Helsingin käräjäoikeuden haastemiehen minun perääni, ex-kirkkoherran perään, jotta tuomiokapituli toimittaisi kurinpitovaatimuksiaan minulle, joka olen kuitenkin jo lähes kaksi vuotta sitten eronnut koko luterilaisesta kirkosta.

Espoon tuomiokapituli ei tyytynyt haastemiehen kaksi vuotta sitten antamaan selvitykseen, että Molari ei kuulu enää edes luterilaiseen kirkkoon ja miksi hänelle pitää viedä papereita. Tuomiokapituli päätti pääsiäisajan kunniaksi muistaa Kavkaz Centerin ja Finrosforumin kantelujen asiakirjoilla ja kurinpitorangaistusilmoituksellaan vielä kahden vuoden jälkeenkin.  Haastemiehen mukaan tuomiokapituli pelkää, että Molari tulisi vielä takaisin papiksi. Haastemies Kim Kuusela toimitti 18.4.2013 Espoon tuomiokapitulin kurinpitovaatimuksia jälleen uudemman kerran minulle.

Kun päätin erota evankelisluterilaisesta kirkosta vuonna 2011, Espoon tuomiokapituli ei hyväksynyt menetettyä kykyänsä alistaa minua, vaan päättivät jo silloin kaksi vuotta sitten maksaa Helsingin käräjäoikeudelle, jotta käräjäoikeuden haastemies toimittaisi yhä edelleen luterilaisen kirkon papereita minulle. Kirkkoherran virkaa hoitaessani Espoon tuomiokapituli lähetti vastinepyyntöjänsä aina välittömästi joulun ja pääsiäisen edellä – erityisesti hiljainen viikko oli heille mieltymysten päivä. Mutta nyt kirkosta eroamisen jälkeen tuomiokapituli päätti kuitenkin jatkaa outojen papereidensa lähettämistä haastemiehen avulla: nyt tuomiokapituli päätti maksaa haastemiehelle isot rahat, jotta vanhat paperit tulevat yhä uudestaan ja uudestaan luettavakseni. Joku saattaisi epäillä tuomiokapitulin pirullisuutta asian ympärillä.

Haastemiehen asia koski tuomiokapitulin tekemää päätöstä uusista kurintoimenpiteistä minua vastaan, vaikka en ole enää edes luterilaisen lahkon jäsen, vaan Venäjän ortodoksisen kirkon jäsen. Kysyn mitä paskaa Espoon tuomiokapitulin ja evankelisluterilaisen kirkon ”verbaaliset rangaistukset” kuuluvat minulle, joka olen Venäjän ortodoksisen seurakunnan jäsen. Espoon tuomiokapituli ja kurinpitoasiamies Ari Liikanen olivat saaneet valmiiksi tutkimuksensa rangaistuksesta minua vastaan kesällä 2011. Nämä valmiit rangaistukset tuomiokapituli halusi toimittaa minulle haastemiehen välityksellä jo kaksi vuotta sitten. En ottanut vastaan, koska en halua ottaa mitään vastaan evankelisluterilaisesta kirkosta ja erityisen vähän Espoon tuomiokapitulista. Espoon tuomiokapituli uutisoi ”rangaistuksista” myös mediaa.

Nyt kahden vuoden jälkeen Espoon tuomiokapituli koki yhä edelleen, että edellä mainitut rangaistukset ovat sittenkin toimitettava jälleen kerran minulle. Kaikki jo aiemmin sanottu ja uutisoitu ei sittenkään riitä, vaikka en ole edes kyseisen luterilaisen kirkon jäsen. Ehkä he pelkäävät minun paluutani papiksi, minkä vuoksi he päättivät kahden vuoden jälkeen edelleen muistaa minua ja maksoivat 60 euroa kirkollisveroissa ansaittua rahaa Helsingin käräjäoikeuden haastemiehelle.

Tänään 18.4.2013 Helsingin käräjäoikeuden haastemies Kim Kuusela toimitti Espoon tuomiokapitulin vanhoja papereita minulle. En tiedä kyseisten papereiden tarkempaa sisältöä, jotka ystävällinen haastemies asiallisesti toimitti. Onhan se selvää, että paskalla tehdyt paperit käytetään paskan pyyhkimiseen, wc-paperiksi.  En lukenut siis itse papereita, vaan käytin ne parempaan ja oikeaan tarpeeseen, mutta sitä vastoin haastemiehen ilmoitusosan päätin arkistoida. Sen kuitenkin ilmoitan Espoon tuomiokapitulille ja evankelisluterilaiselle kansankirkolle Suomessa ylipäätänsä, että heidän pitäisi pelätä enemmän viimeistä tuomiota ja Kristuksen paluuta kuin minun paluuta luterilaiseksi papiksi evankelisluterilaiseen kansankirkkoon. Sitä vastoin on mahdollista, että jatkaisin pappina evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa Suomessa, jos ja mikäli tilanne joskus muuttuu sellaiseksi. Minä olen nähnyt aivan liian paljon evankelisluterilaisen kansankirkon tuomiokapitulien ja jopa monien kirkkoherrojen halveksivan asenteen itse Kristusta ja Pyhää Raamattua vastaan, vaikka mediaa varten on paidat silitetty ja papin merkit suoristettu näennäislausuntoja varten.  Vastasin tänään haastemiehelle, että Espoon kapitulin paperit ja pyrkimykset eivät minua kiinnosta, sillä Espoon tuomiokapituli ei omista sen enempää rukousta, pappeutta kuin Jumalan valtakuntaakaan.


Taustaa

Pohjan evankelisluterilaisen suomalaisen seurakunnan entisenä kirkkoherrana välini Espoon tuomiokapitulin kiristyivät neljä vuotta sitten, kun Espoon silloinen piispa Mikko Heikko halusi puhutella minua kapitulissa ja kieltää kaikki Venäjällä-matkustelu sekä Venäjää koskevat kirjoitukset.  Heikka esitti tällöin vaatimuksen, että myös silloiset kirjoitukset Venäjän kauppatie –lehteen talous- ja kulttuurisuhteista pitäisi päättyä. Lisäksi sain neuvoksi ottaa opiksi eräästä pappismiehestä, joka erosi pappeudesta ja lähti pois.  En voinut hyväksyä tuollaisia vaatimuksia: mielestäni Venäjällä matkustaminenkin on laillinen oikeuteni, jos minulla on voimassaoleva viisumi ja olen laillisella vapaa- tai lomapäivällä.

Vain muutama päivä tuon piispallisen puhuttelun jälkeen Pro Karelian puolesta Veikko Saksi ja tämän kaveri Kari Silvennoinen tekivät minua vastaan kantelut, koska näiden mielestä olin loukannut kyseisen revanssia tavoittelevan poliittis-hengellisen lahkon pyrkimyksiä kutsumalla erään elokuva-analyysin yhteydessä ko. lahkon motivaatiota ”perverssiksi sadistiseksi tendenssiksi”. Tuomiokapitulissa minulta kysyttiin uudestaan tuo pelottava kysymys, onko mielestäni kyseisellä lahkolla ”perverssi sadistinen tendenssi”. Silmät muuttuivat kiiluviksi, kasvot valkeiksi ja punaisiksi, ehkä joku viittakin repesi, kun vastasin mainitun analyysin oikeaksi.

Suureen kuulusteluun valmistautumiseksi Espoon tuomiokapituli oli pistänyt tutkinta-asiamiehen Jorma Backin selvittämään ylipäätänsä minun kaikkea venäjämielisyyttä. Ja Back löysi kaikkia epäilyttävää, kun tehtävänä oli löytää epäilyttävää.  Jotkut olivat tarinoineet, että en edes asuisi Suomessa, vaan jossain Venäjällä.  Esimerkiksi useita vuosia ennen Espoon hiippakuntaan siirtymistä olin eräässä saarnassani tehnyt viittauksen Dostojevskin teokseen Rikos ja Rangaistus. Espoon tuomiokapitulin mukaan outoon teokseen viittaus aiheuttaa hämmennystä. Loppujen lopulta tuomiokapituli arvioi minun rikkomukset niin vakavaksi, että lähettivät rangaistuksen arvioinnin vapaamuurareihin kuuluvalle Mikkelin miehelle Ari Liikanen, joka toimii myös Espoon tuomiokapitulille ns. kurinpitoasiamiehenä.  Tuomiokapituli ei selvästikään tykännyt siitä, kun kerroin pyyhkiväni persettäni noilla piispallisilla papereilla: niistä papereista puuttui rehellisyys ja Henki. En antanut paskamaisille papereille sitä kunniaa, että olisin niistä valittanut Helsingin hallinto-oikeuteen.

Aivan samanaikaisesti kun Liikanen ja Espoon tuomiokapituli sai edellä mainitut paperit kurintoimenpiteen mukaiseen kuntoon ja rangaistuksen täytäntöön, niin vihaveljesten Finrosforumin ja Kavkaz Centerin jengi yhdessä pääkaupunkiseudun ateistien puheenjohtajan kanssa teki ison joukon (yli tusinan verran) yhä uusia kanteluita minua vastaan. Tietenkään ateistit eivät olleet osallisia seurakunnan hengellisestä elämästä tai tunteneet niitä käytäntöjä, vaan kyseessä oli näiden ihmisten "käsitys" minun poliittisesta sopimattomuudesta. YK:n turvaneuvoston Al-Qaida –pakotevaatimusten vastaisesti yhä edelleen toimivan Kavkaz Centerin kustantaja Mikael Storsjö on sittemmin kertonut propagandaelokuvassaan, että hän järjesti kampanjan, jotta ”Molari-nilkiltä saadaan liperit pois”. Tuomiokapitulin ärtymystä lisäsi erityisesti se, että tuomiokapituli joutui kansainvälisen ja erityisesti venäläisen median hämmästelyn ja paheksunnan kohteeksi.  Moskovassa ja Pietarissa muistettiin piispa Heikkaa myös mielenosoituksissa.

Tämän jälkimmäisen kampanjan johdosta Espoon tuomiokapituli päätti piispa Mikko Heikan lähes viimeisessä virkatoimessaan varmistaa alueellinen hengetön uskottavuus: tuomiokapitulin lainoppinut asessori soitti kännykkääni kesken kokoukseni ja ilmoitti, että nyt välittömästi tästä hetkestä alkaen olet toistaiseksi määräämättömäksi ajaksi pidätetty virantoimituksesta ilman palkkaa. Ja itse asiassa minun piti maksaa huhtikuun 2011 palkkaa takaisin tuomiokapitulille, koska olin saanut koko kuukauden palkan huhtikuun alussa.  Koska minulla oli teknisesti paperilla katsoen virkasuhde olemassa, vaikka ei enää palkkaa, niin taloudellinen selviytymiseni oli välittömästi katastrofinen, mitä vaikeutta lisäsi se, että jo saatua palkkaa piti alkaa maksaa takaisin parin tuhannen euron verran. Olin saanut palkan verojen jälkeen nettona, mutta takaisinmaksutarve lasketaan ilman veroja bruttona. Menot kuitenkin vastasivat silloisia oletettuja tuloja: yhtälö oli aivan mahdoton, minkä seurauksena visakortin ja joustoluoton velkani onkin nykyään suuri. Talouden alasajo ei onnistu pienessä hetkessä. Työttömyyskorvausta en tietenkään voinut saada mistään, koska minulla oli olemassa paperilla virkasuhde, josta en kuitenkaan saanut palkkaa. Siinä tilanteessa ainoa keino varmistaa kyky maksaa tuomiokapitulille tuo velka, puolet huhtikuun 2011 palkasta, oli irtisanoa itseni kirkkoherran virasta, jotta saan lainmukaisen lomapalkan avulla maksettua velkani tuomiokapitulille.

Espoon tuomiokapituli perusteli silloin päätöstään muun muassa sillä kauhealla seikalla, että olin vastineessani julkisesti kertonut Tarja Koivumäen olevan pääkaupunginseudun ateistien puheenjohtaja, vaikka Koivumäki oli kantelukirjelmässään allekirjoittanut itsensä seurakuntalaiseksi. Olin muistanut jopa sitä, että Koivumäki oli vain pari viikkoa aiemmin kerännyt Kolmen sepän patsaalla Raamattuja ja antanut vastineeksi pornolehtiä. Lisäksi korostin, että Koivumäen ja muiden väite eksorsismista Tuomiokirkon portailla Heidi Hautalaa vastaan ei ollut tosi. Video puhui puolestani, että en ollut käyttänyt rukousta poliittisiin tarkoituksiin vihamiehiäni vastaan. Tuomiokapituli oli kuitenkin tuohtunut, että olin moittinut kovasanaisesti Kavkaz-Centerin toimintaa, vaikka tuomiokapitulin mukaan sen toimintaa pitäisi pitää laillisena.  Sellainen moittiminen oli tuomiokapitulin mukaan hengellisen toiminnan sekoittamista poliittisiin pyrkimyksiin. Tuomiokapituli toimitti näitä kantelupapereita ja –asioista myös poliisin tutkittavaksi, mutta nuo tutkintapyynnöt palautuivat takaisin tyhjänpäiväisyyden vuoksi.  Tuomiokapituli tiedotti lehdistölle laajasti, että se toimittaa Molaria vastaan tehdyt kantelut poliisille. Tuomiokapituli ei koskaan tiedottanut, että paperit toimitettiin sittemmin heille takaisin. Kyse oli Kavkaz-Centerin ja Espoon tuomiokapitulin perkelemäisestä allianssista kulissien takana ja julkisuudessa, minkä johdosta lopulta päätin kaiken evankelisluterilaisen sekopäisyyden johdosta erota koko puljusta ja liittyä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Tämä kaikki tapahtui siis jo kaksi vuotta sitten.

Runoileva juristi Irja Tähismaa omisti runonsa Espoon piispa Mikko Heikalle. Tämä runo olkoon loppulausuntoni Espoon tuomiokapitulin asiassa.

 
Jälkikirjoitus

Kirkollisia mysteereitä kerrassaan. Suomen evankelisluterilaisen kirkon Espoon tuomiokapituli päättää kääntyä oikean tai vasemman kätensä puoleen, kun palkkaa käräjäoikeuden haastemiehen vanhojen papereiden toimittajaksi yhä uudemman kerran. Sellainen asenne tällä kirkolla!

Kun konfirmaation voitelussa liityin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon vuonna 2011, niin Moskovasta asti tuli päätös lennättää Moskovasta Helsinkiin eräs ortodoksinen sotilaspappi todistajaksi ja tervehtimään minua konfirmaation kunniaksi.



. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html