maanantai 1. huhtikuuta 2013

Viikon verran Pietarissa "piilossa suomalaisilta"


Puhelinliittymieni sim-kortit olivat viikon verran irti puhelimesta, en ollut lähes missään internet- ja sähköpostiyhteydessä kenenkään kanssa. Silti satunnaisesti ärsytti, kun kuulin lähipiirissä puhelimen soivan yhä uudestaan. Olin Pietarissa harrastamassa liikuntaa ja kulttuuria. Suomen kohut eivät enää kiinnostaneet yhtään Pietarissa. Osasin kylläkin aivan oikein jo ennakoida muutamia keskusteluja, joita erään skandaali-ministerin (Heidi Hautala) toiminnat aiheuttivat näiden päivien aikana.

Juoksulenkki Zenithin urheilukeskuksen tuntumassa, edessä oikealla
odottaa urheilukeskus.

Pietarissa kävin poikani kanssa (10 vuotta vanhan poikani) juoksulenkillä joka päivä. Zenith-jalkapalloseuran ympäristössä juoksimme ensimmäisenä päivänä 3-4 kilometrin aamulenkin. Kuntopolku ei ollut mahdottoman liukas, mutta ei kuitenkaan paras mahdollinen. 
Pietarin Zenith-jalkapalloseuran harjoittelukeskuksen portilla odotti
innokkaita jalkapallofaneja ja urheilutoimittajia.

Zenithin edustusjoukkue oli juuri lopettanut harjoituksensa. He harjoittelivat ulkona aidolla nurmella, jonka kunto ei vielä tässä vaiheessa vuotta ole kovin edustava. Harjoituksen jälkeen puutarhurit ajoivat kenttää pienellä ”jyrällä”, jotta pinta painuisi kovemmaksi.  Harjoituskeskusta ympäröi aidat, jonka portin tuntumassa oli useita kymmeniä innokkaita jalkapallon ystäviä ja toimittajia. Toisilla oli paperia ja kynää nimikirjoituksia varten, toimittajilla oli erinomaiset kamerat. Emme jääneet odottaa edustusjoukkueen saapumista portista. 
Zenithin harjoittelukeskuksen päärakennus, jonka takana on muita
rakennuksia.

Eräs venäläinen jalkapallojoukkue pyysi poikaani, että hän pelaisi ja harjoittelisi myös
siinä joukkueessa HJK:n ohessa. Tämä on luvallista nykysääntöjen
mukaan. Tarkoituksena on valmistella asiaa. Tämä joukkue ei ole
kuitenkaan taustalla oleva Zenith. Sanottakoon, että kyseisen joukkueen
nimellä kulkee jalkapallohalli Zenithin harjoittelukeskuksen vieressä...

Iltapäivällä menimme toiselle jalkapallokentälle, joka oli venäläisen tavan mukaan vielä lumen peitossa. Potkimme vähän jalkapalloa, mutta potkiminen oli vähintäänkin haasteellista liukkaalla kentällä. Nuoret miehet noin 18-25 –vuoden iässä saapuivat kentälle pelaamaan kuitenkin harjoituksensa. Taitojensa perusteella nuo miehet olivat vähintäänkin puoliammattilaisia. 



Poikani kanssa löysimme kehittävämmän harjoituksen tälle kentälle ja kelille: hän juoksi kentän ympärillä noin 250 metriä pitkää polkua jalkapallon kanssa 8-12 kertaa, eli 2-3 kilometriä. Ensimmäisellä kerralla riitti 2 km:n juoksu.
Juoksulenkki meneillä jalkapalloa kuljettaen.


Jalkapallokenttää ympäri juostu kierros oli noin 250 metriä. Teimme tuossa paikassa juoksulenkit jokainen aamu tämän viikon aikana. Usein juoksulenkki oli sellainen, että ensimmäinen kierros juostiin ilman palloa, toinen kierros pallon kanssa, kolmas ilman palloa, neljäs pallon kanssa, jne. Tietenkään mitään huippu-urheilua ja tehoharjoitusta ei ole mielekästä toteuttaa, kun kyseessä on vasta äskettäin 10 vuotta täyttänyt poika. Silti pienikin liikunta on parempaa loman aikana kuin että liikuntaa ei olisi. Liikunnan ja pienen fyysisen kuormituksen jälkeen mieliala on parempi.

Pietarissa syntyy liikuntaa myös ilman erityistä urheiluharjoittelua. Eräs hyvin varustettu elektroniikkakauppa oli sopivan matkan päässä: päätimme poikani kanssa kävellä sinne 3-4 kilometriä ja ostaa SIMS3 –tietokonepelin hänelle, koska Pietarissa sellaisen aidon tuotteen saa 700 ruplalla (18 euroa), kun Suomessa hinta on paljon korkeampi. Sitten kävelimme iloisin mielin takaisin puiston läpi 3-4 kilometriä. Tällaiset 8 kilometrin kävelymatkat ovat tavallisia Pietarissa.


Sinisen taivaan alla on hyvä kävellä Pietarissa.


Pietari on kulttuurin metropoli. Siellä on tarjontaa, mitä Suomessa ei voi edes toteuttaa. Amerikkalaisten upeasti suunnittelema Disneyn Aladdin lasten musiikkiteatteri on todella massiivinen nykyaikainen spektaakkeli, jossa on iloa ja katsottavaa kaikenikäisille. Spektaakkelin jälkeen luonnehdin sitä sanalla ”super”, kun tuntemustani kyseltiin. Pääsimme ilmaiseksi tähän varsin kalliiseen esitykseen. Vaatteemmekin olivat näyttelijöiden tiloissa. Spektaakkelin jälkeen kävimme vielä näyttelijöiden kahviossa istumassa ja syömässä. Tietenkään tällaisen loisteliaan ja suhteellisen kalliin spektaakkelin katsominen ei olisi mahdollista suomalaiselle proletaarille ja proletaarin lapselle, mutta joskus köyhäkin saa jotain ilmaiseksi. Tämä Aladdin on ohjelmistossa Pietarin musiikkikomediateatterissa.  Sen tulisi olla myös suomalaisen turistin ”must” ohjelmistossa Pietarissa vierailun aikana. Tällaista super-taidokasta ja osaavaa toteutusta ei ole yksinkertaisesti mahdollista nähdä Suomessa, jossa teatteriemme resurssit eivät vain riitä näihin loisteliaisiin massiivisiin spektaakkeleihin.  



Mitä muuta tuli nähtyä ja puhuttua, siitä voi ehkä kuulua kevään aikana. Kaikkea ei pidä tänään kertoa, sillä liian mahtavat ja kivat asiat voisivat tuntua jo aprillipilalta, jos suomalaiseen kurjalistoon kuuluvana ikääntyvänä miehenä kertoisin hyvin monia kauniita ja hienoja asioita elämästäni yhdellä kertaa. Sen verran kerron, että nämä mahtavat ja kivat asiat edistävät ja kehittävät Suomen ja Venäjän hyvää naapuruutta ja keskinäisiä mahdollisuuksia.

Tässä sanottu on ollut ankarasti totta, enkä muuta kirjoitakaan kuin ankarasti totta.





. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html