perjantai 31. toukokuuta 2013

NSA:n ex-työntekijä arvioi Soroksen sekaantumista Suomen politiikkaan ja Kavkaz-Centerin yhteyksiä terrori-iskuun

KUVA: Wayne Madsen. Lähde: Veterans Today.
Amerikkalaisessa sotilas- ja ulkopoliittisessa aikakauslehdessä Veterans Today (VT) Wayne Madsen arvioi George Soroksen sekaantumista Suomen politiikkaan ja Kaukasian emiirikunta -terroristijärjestön viestintäkeskuksen Kavkaz Centerin yhteyksiä Tsarnaevin terroristiveljien toimintaan. Madsen mainitsee myös kahden suomalaisen ihmisoikeusaktivistin nimen, joista toinen on tunnettu suuresta mediasta ja toinen on hiljainen pitkäaikaistyötön. 

Wayne Madsen on valmistunut Missisippin yliopistosta, minkä jälkeen hän palveli USA:n laivastossa ja vuonna 1984 hän oli Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuustoimistossa (National Security Agency) ja sittemmin hallituksen konsulttina NSA:ssa. 90-luvulla ja 2000-luvun alussa hän toimi monissa ulkoministeriön IT-tehtävissä tutkijana ja oman konsulttiyrityksensa puitteissa. 

Madsenin artikkeli "Tsarnaev Brothers and 'Chechan terrorism'. Tsarnaev brothers tied to anti-Russian operations in Boston, Finland, UK and Israel: http://www.veteranstoday.com/2013/05/31/fbi-hit/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=fbi-hit



----

Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Työtön Teologian tohtori, BBA
 Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
 Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Katjusha ja Suvivirsi soivat koulun kevätjuhlassa Helsingissä

Suomalaisvenäläisen koulun kolmannet luokat soittivat ja lauloivat venäjäksi Katjushan ja muita venäläisiä kansanlauluja koulun kevätjuhlassa 31.5.2013 Helsingissä.

 

Kevätjuhla päättyi suomeksi laulettuun Suvivirteen.

Juhlan päätyttyä useat suomalaiset ja venäläiset pojat ja tytöt vanhempiensa antamien hyvien tapojen mukaan antoivat kukat luokanopettajalle, venäjänkielen opettajalle ja apulaisrehtorille. Niin teki myös minun poikani.



----

Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
 Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374
 Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Saksalainen rehellisyys ja jalkapallo

Esko Seppänen kirjoittaa 25.5.2013 Urheilulehdessä saksalaisen jalkapallon vahvuuksista.[3]  Seppäsen mukaan saksalainen järjestelmä perustuu ”rehellisyyteen”: ”Lapsen pitää ymmärtää kehityksen ja paremmuuden käsitteet jo aikaisessa vaiheessa. Lapsen pitää ymmärtää kilpailun merkitys urheilussa. Pikkujunnuille ei voitu enää valehdella. Mikäli olet heikoin lenkki, on auktoriteetin, opettajan, valmentajan todettava se ääneen. Tämä kasvaa luonnetta, mikä saa aikaan vilpittömän ja rehellisen kilpailuasetelman”.[3]

Esko Seppäsen tulkinta saksalaisesta menestyksestä on vain eräs tulkinta eikä saksalainen lapsi- ja nuorisovalmennus selitä kokonaan FC Bayern Münchenin menestystä, sillä joukkueessa oli lukuisia ulkomailta ostettuja tähtiä. Paras näistä ostetuista tähdistä oli mielestäni Franck Ribery, joka järjesteli molempia maaleja Dortmundia vastaan Mestarien liigan loppuottelussa Lontoossa. Peli päättyi 2-1.

Venäläistä valmennusta olen voinut katsoa myös vain muutaman persoonan kautta. Nämä valmentajat eivät valehdelleet pikkujunnuille, vaan antoivat vilpittömän ja rehellisen palautteen oppimista varten. Ulkopuolisen silmin ja erityisesti venäläistä kulttuuria tuntemattoman korvin palaute saattoi olla hirvittävän ankaraa, mutta pikkujunnut kokivat kuitenkin valmentajan rakastavan ja tahtovan heidän parastaan. Luultavasti sama on kyse saksalaisen järjestelmän rehellisyydessä. Heinäkuusta kaksi viikkoa ja elokuun alusta kaksi viikkoa poikani saa pelata Venäjällä Pietarissa ja Moskovassa jalkapalloa sikäläisten isompien jalkapalloilevien poikien ja nuorten miesten kanssa lähikentällä. Tuota peliä riittää periaatteessa vaikka varhaisesta aamusta myöhäiseen yöhön, jos tahto ja kunto riittävät. Ehkä hän saa myös tarvittavaa kovuutta, nopeutta ja pienpelien avulla pelinäkemystä, kun kesälomalla on aikaa tähän. Poikani on ilmaissut, että hän oikeasti tahtoo kehittyä; ja minun kilpailulliseen mentaliteettiin sopii oikein hyvin kehittymisen tukeminen sen sijaan että pelkkää osallistuvaa harrastamisesta painotettaisiin.

Suomalaista järjestelmää en voi myöskään tuntea kattavasti, vaan varmasti erot ovat huomattavat eri seurojen ja ihmisten välillä. Muutos ei ole myöskään aina ollut erityisen hyvä, kun Suomessa on vallannut yhä pehmeämpi palautekulttuuri. Kun 20-30 vuotta sitten yliopistolla olin tutkijaseminaarissa, niin siellä siihen aikaan palaute oli kovaa ja ankaraa, ihan oikeaa väittelyä. Olimme rehellisesti oikeassa tai väärässä, mutta asioista puhuttiin ääneen. Muistan erään kerran aikuisen naistutkijan poistuneen huoneesta ja ryhtynen itkemään, kun opponenttina olin aika tiukka. Jos ei kestä kriittistä keskustelua, miksi pyrkiä sitten yhtään mihinkään? Muutos näkyi sittemmin aikuisena opinnoissa, kun 2000-luvun Suomi lähti korkeakouluopinnoissa kehumisen periaatteesta ja unohti lähes kokonaan kriittiset palautteet. Tuo uusi periaate tuli myös yliopiston tohtoriseminaariin, minkä havaitsin myös opponenttina, käytännössä en voinut sanoa juuri mitään tiukkaa, kun siihen ei jätetty aikaa. Piti puhua kaunista! Kauniit puheet estävät myös totuudellisuuden kilpaurheilussa pienestä lapsesta alkaen. Sama maailma ja sama kulttuuri, vaikka eri pelit. Kauniit puheet turmelevat suomalaisen kilpaurheilun mahdollisuudet.

Nuoren pelaajan pelikäsityksen opettamisesta HJK neuvoo erityisen lempeästi: ”Peli antaa usein myös välittömän ja rehellisen palautteen: menikö esimerkiksi syöttö perille vai vastustajalle. Pelaajan on saatava tehdä ratkaisunsa itse. Tilanteen jälkeen valmentaja voi kertoa pelaajalle, oliko ratkaisu oikea vai väärä, jos pelaaja ei sitä itse ymmärrä.” [1]

Tietysti olisi hyvä, että edes tämä annettu viisaus toteutuisi käytännössä. HJK:n ohjeessa on hyvää ensimmäinen lause, jossa tiedetään, että peli antaa välittömän ja rehellisen palautteen. Jatko on kuitenkin tarpeeton kevennys: valmentaja ”voi kertoa pelaajille”, oliko ratkaisu oikea vai väärä. On aivan oikein, että pelaajan on saatava kehittyä rohkeudessa tehdä omia ratkaisuja. Autoritäärinen valmentaminen (johtaminen) luo itsenäiseen ajatteluun kyvyttömiä pelaajia, jotka vain katsovat koko ajan valmentajaa. Aktivoiva valmentaminen ei kuitenkaan saa johtaa palautteesta ja ohjaamisesta luopumiseen. Täytyy myös tarkistaa junnulta ja isommaltakin ihmiseltä, oletko ymmärtänyt. Myös pelinaikaista ohjaamista tarvitaan, jos ja kun nuori pelaaja ei ymmärrä parasta itsenäisesti. Juuri ohjaamisen avulla sekä tilanteen jälkeisessä selittämisessä luodaan edellytyksiä pelikäsityksen kasvulle. Lapsipelaajan ei pidä yrittää keksiä koko peliä uudestaan tyhjästä yrityksen ja erehdyksen avulla; peliä pitää riittävästi analysoida myös pelin jälkeen. Ainoa huolia ei saa olla, että nyt kritiikin jälkeen lapsen motivaatio loppuu ja hän lopettaa. Hitto jos lopettaa, niin mitään sellaisia pullapoikia ei pidä edes paapoa! Tietysti suosisin menetelmää, joka poistaa fantasiat ja kaunopuheisuuden lieveilmiöt: pelit pitäisi aika usein videoida ja uhrata pari-kolme tuntia heti seuraavan harjoittelupäivän aikana pelin katsomiseen analyyttisesti, jotta jokainen pelaaja ymmärtää hyvät ja huonot ratkaisut omilla silmillä. Se ei olisi hukattu harjoituskerta, vaan varsin kehittävä!

Eilen poikani ja hänen joukkueensa huonon pelin jälkeen annoin kovasanaista kritiikkiä heti pelin päätyttyä pojalleni. Joukkueemme muut vanhemmat olivat kauhuissaan kritiikistäni. En kuitenkaan puhunut heidän pojistaan, vaan sallin heidän kehittyä tahtonsa mukaan. On totta, että omaa köyhyyttäni ja katkeruuttani purin myös kritiikissäni, sillä köyhänä miehenä vaadin laatua peliin vastineeksi minulle isojen harjoittelumaksujen suorittamisesta. Minulle ne summat ovat suuri uhraus. Minä en enää vaikene tavanomaiseen suomalaiseen hyväosaiseen hiljaisuuteen, vaan hiukan antiikin kyynikkojen tavoin olen rohkea - joidenkin mukaan jopa häpeilemätön - suorapuheisessa parantavassa kritiikissäni. Ehkä tämä köyhä sosiaalinen tilanteeni luo rohkeuden puhua suoraan, mitä rohkeutta muilla ei ole: kyse on siis samasta suoraan puhumisen historiasta, jonka muinaiset kyynikot oppivat juuri köyhyydessään, kun hyväosaiset olivat orjallisia hiljaisia ja valheellisia. Kyse ei ole siis henkilökohtaisesta vihasta lasta vastaan (ei tietenkään), vaan henkilökohtaisen tilanteeni luomasta uudesta mahdollisuudsta reagoida toisin vallitsevassa tilanteessa kuin suomalainen tavallinen mykkyys. Poikani tietää kuitenkin minun myös kunnioittavan häntä samalla kun moitin liian pehmeitä pelikamppailutilanteita, liian hidasta liikkeelle lähtöä ja erityisesti tyhmää syöttöä oman maalivahtialueen keskelle. Se on absoluuttisen vaarallinen paikka syötettäväksi ikinä! Jos pakkina on kiire ottaa pallo maalivahdin syötöstä vastustajan prässätessä, niin vastaanotto pitää olla aktiivinen: ei voi vain seistä passiivisesti ja odottaa pallon vierivän jalkoihin, vaan pitää juosta palloa vastaan. Tuo ja nämä muut vastaavat ongelmat olivat ehkä jopa tyypillisempiä muiden pelaajien osalta tappiopelissä, mutta kritiikkini kohdistin poikaani hänen pelinsä osalta. Lisäksi annoin tuomion, että jatkossa hän kulkee polkupyörällä 20 km jalkapalloharjoituksiin itsenäisesti – ei mitään autokyytiä. Tuo vaatimus kuulosti kauhealta ehkä joissakin korvissa, mutta poikani ennätti jo lohduttaa heitä, että viime kesänä hän aina ajoi pyörällä nämä matkat harjoituksiin ja hän nauttii siitä. Tiedän, että pyöräily luo luonnollisena liikuntana reisiin tiettyä voimaa ja kuntoa, mitä tarvitaan pelissä. Poikani tahtoo kuitenkin kehittyä, joten pikemmin tuen kehittymistä. Lisäksi sovin, että äiti käyköön otteluissa, sillä minä en halua nähdä huonoa peliä. Sitten kun peli on pojan mukaan hyvää, voin tulla hänen kutsusta katsomaan. Pienpelejä täytyy omalla kentällä harrastaa runsaasti lisää sekä harjoitella nopeaa juoksua pallon kanssa ja pallon aktiivista vastaanottoa. Ehkä on myös niin, että suomalaisessa hempeyttä suosivassa tyttömaailmassa vain köyhyydestään katkeroitunut isä uskaltaa olla rehellinen kritiikissä, kun hyväosaiset jäävät hiljaisuuteen. Kritiikissä ei ole kyse mielipuolisesta suuttumisesta, vaan suorasta tiukasta kritiikistä, joka näyttää parin sekunnin arvion perusteella jopa luhistavan juniorin, mutta todellisuus on laajempi ja eikä kritiikissä unohdeta hyviä puoliakaan. Illalla ja tänä aamuna poikani on täysin innostunut ja motivoitunut.

HJK neuvoo aivan oikein, että ”Huippupelejä ja -pelaajia seuraamalla nuori voi imeä oppia ammattilaisten tavoista ratkaista erilaisia tilanteita. Tämän takia pelaajia tulisi pienestä pitäen kannustaa ottelujen katsomiseen.”[1] Myös HJK:n neuvo on oikea siinä, että pelikäsitys kehittyy pienpeleillä.[1] Sanat täytyvät vain muuttua käytännöksi. HJK:n aikuisten edustusryhmän peliä seuratessa näkee koko joukkueen intensiivisen peliasenteen ja tahdon syöttää pelaajalta toiselle, mutta junioreiden pelissä näkee vähemmän aktiivista toimintaa koko joukkueelta. Yksi tai kaksi on aktiivista, mutta muut vain katselevat maailman menoa kentällä. Tämä ongelma tulee siitä, että nämä pojat eivät ole keskenään pelanneet pienpelejä, joissa vaaditaan koko ryhmän aktiviteettia.

Myös espanjalaisen lapsi- ja nuorisovalmennuksen eroa Suomen malliin on yhä merkittävä, vaikka Suomessa on tuskin yhtä ja ainoaa tapaa valmentaa. Luultavasti Suomessa on parhaissa tapauksissa otettu mallia espanjalaisesta tai muiden suurvaltojen jalkapallovalmennuksesta. Yksi perusasia on, että espanjalaisessa valmennuksessa suositaan paljon pienipeliä, jolloin tähdätään tietoisesti pelikäsityksen oppimiseen laadukkaassa haastavassa kamppailutilanteessa. Suomessa ryhmät ovat joskus hyvin heterogeenisiä, jolloin kamppailutilanteista päästään harjoituksissa liian lempeästi ilman että joudutaan oikeasti kilpailullisesti kehittävään haasteeseen. Heikompien kanssa ei ole kovin hyödyllistä harjoitella, sillä niissä saattaa oppia harhaluuloon, että pehmeät otteet riittävät. Espanjassa ”harjoitusten aikana harjoituksia korjataan laadukkaammin, niihin puututaan hanakasti ja harjoitustempo on kovempi kuin Suomessa”.[2]

Monessakaan suomalaisessa junioriryhmässä ei riitä kahta kilpasarjalaista täyttä joukkuetta harjoittelemaan toisiansa vastaan, joten olisi hyvin hyödyllistä soveltuvin osin espanjalaista mallia pelauttaa kilpasarjalaisia pienpelissä toisiansa vastaan, ja haastesarjalaiset saisivat tyytyä keveämpään vauhtiin ja pehmeimpiin otteisiin.  Tärkeintä on tietenkin kehittymistä kannustava kamppailu, jolloin kamppailu ei tuhoa motivaatiota eikä lamaannuta kehittymisprosessia.

Espanjalaisessa mallissa nopeus-, voima- ja kestävyysharjoitusten yhteys jalkapalloon säilyy kiinteämpänä kuin suomalaisessa valmennuksessa.[2] Omasta puolestani katsoisin erittäin hyvänä, että pallon kanssa tehdään kestävyyslenkit ja pikajuoksut. Silloin pallo pysyy jalassa myös silloin, kun on kiire juosta kovaa.

Jatkossa siirryn siis toistaiseksi vähän kauemmaksi pojan otteluista ja harjoituksista seuran kanssa, koska vaadin ehkä tarpeettoman näkyvästi intensiteettiä, aktiivisuutta ja nopeutta. Kotioloissa tuen pojan jalkapalloilua näiden vauhdikkaampien periaatteiden mukaan, mutta antaa hänen rentoutua jalkapalloseurassa.







[3] http://www.urheilulehti.fi/jalkapallo/mestareiden-liiga/nyt-se-virallista-saksalainen-jalkapallo-vallannut-maailman

Jälkikirjoitus.

Tänään perjantaina kello 13-15 jalkapalloa kuumalla tekonurmikentällä poikani kanssa. Jalat palavat kuumuudesta ja pää kiehuu helteessä, vaikka kuinka vettä suihkuttaa päähän, kasvoihin ja niskaan. Enempää ei jaksa yhdellä kertaa. Nyt on päivettyneet posket kun lähdemme koulun päättäjäisjuhliin illalla! Kentälle menimme pojan tahdosta, kun harrastus on hyvä ja harrastus sopii olla myös kesäksi. Keskityimme nopeuteen pallon kanssa.

torstai 30. toukokuuta 2013

Pussy Riot huijasi helsinkiläisiä ilmeisen suunnitelmallisesti

Oksana Chelyshevan "Pussy Riot" ei tullut Helsingin Maailma kylässä -festivaaleille­, joiden järjestäjän Kepa:n rahoitus tulee Heidi Hautalan kehitysyhteisty­ön toimialalta Suomen ulkoministeriös­tä. Sitä vastoin Pussy Riot jatkoi matkaansa Heidi Hautalan entiseen työpaikkaan, Euroopan parlamentin ihmisoikeusaliv­aliokuntaan, jonka puheenjohtaja Hautala oli ministerin tehtäväänsä saakka. Mainittakoon, että Oksana johtaa Venäjä-Tshetsenia -seuraa, joka kuljetettiin Venäjältä Suomeen, jotta USA:n budjetista voi kanavoida NED:n avulla rahaa tuohon kyseenalaiseen toimintaan. http://­www.europarl.eur­opa.eu/news/en/­pressroom/­content/­20130527IPR10553­/html/­Human-Rights-in-­Russia-Pussy-Ri­ot-takes-part-i­n-committee-deb­ate

lauantai 25. toukokuuta 2013

Suomen rikoslain naamiokielto koskee Pussy Riotia

Suomen rikoslain naamiokielto koskee myös porno-anarkistiryhmää Pussy Riot, jonka tarkoitus on esiintyä naamioituneena Suomen ulkoministeriön sponsoroimassa Maailma kylässä - tilaisuudessa.  Pussy Riot -pornoryhmä on osa väkivaltaista Sota-nimistä ("Voina") -ryhmää, joka on vahingoittanut ihmisten omaisuutta mm. heittämällä virtsaa julkisessa tilassa näiden päälle. Pussy Riotin naamioitu esiintyminen on laiton. Rikoslain 17 luvun naamiokielto koskee myös anarkistiryhmää Pussy Riot.





perjantai 24. toukokuuta 2013

Venäjän ulkoministeriö syyttää Suomea sananvapauden rikkomisesta


Venäjän ulkoministeriö syyttää Suomea sananvapauden rikkomisesta

Teksti:  Nadezhda Yermolaeva (venäjäksi)


Lähde: "Rossiiskaya Gazeta" 24.5.2013 http://www.rg.ru/2013/05/24/finlandia-site.html


Venäjän hallituksen virallinen lehti ”Rossiiskaya Gazeta” arvioi 24.5.2013 erittäin kriittisesti Suomen peliä sananvapaudella. Tässä epävirallinen suomennos:

Suomen viranomaisten päätös kieltää venäläiseltä historioitsijalta Nikolai Starikovilta osallistuminen Tampereen seminaariin ei vastaa sananvapauden ja demokraattisen keskustelun periaatteita ilmaista erilaisia mielipiteitä. Näin Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Alexander Lukashevich kommentoi tapahtuman peruuttamista.

Seminaarin ”Venäjän uudet arvot” piti toteutua 21. toukokuuta Tampereen kaupungin kirjastorakennuksessa. Kuitenkin kaupunginjohtajan toimisto perui tapahtuman viime hetkellä, koska tapahtuma ”ei vastaa yleisesti hyväksyttyjä eettisiä normeja”. Apulaiskaupunginjohtaja Olli-Poika Parviainen selitti, että Starikovin tapahtumaa varjosti homofobia ja totalitarismin suojelu.

 Mutta seminaarin järjestäjät kertovat, että Starikovin tapaamisessa venäläisten maamiesten kanssa – jotka asuvat Tamperella – piti esitellä venäläisiä perhearvoja ja esitellä kirja ”Stalin ja Suomi”.

Suomalaiset ihmisoikeusaktivistit jättivät rikosilmoituksen poliisille Tampereen pormestarin Aina-Kaisa Ikosen menettelystä sekä toteavat, että seminaarin peruuttaminen on räikeästi Suomen perustuslain vastainen, tasa-arvoa ja sananvapautta vastaan.

Suomalaiset ihmisoikeusaktivistit ovat myös järkyttyneitä siitä, että 25. toukokuuta Helsingissä kulttuurifestivaaleille esiintyy Pussy Riot-ryhmän jäseniä, joita Suomen viranomaiset nimittävät ”ihmisoikeusaktivisteiksi”. Tapahtuman järjestäjä ja sponsori on Suomen ulkoasiainministeriö. Festivaaliohjelman mukaan ”Pussy Riot” –tytöt toistavat saman ohjelmiston, jonka he suorittivat Moskovassa Kristus Vapahtajan katedraalissa ja josta he saivat vankeusrangaistuksen. ”Pussy Riot” saa varsin vapaasti esiintyä kaikille, niin aikuisille kuin lapsille.








. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Porno- ja anarkistiryhmää "Pussy Riot" on markkinoitu "ihmisoikeusaktivisteina" suomalaisille

Juha Säijälä kertoo intomielisesti Pussy Riotin esiintymisestä Helsingissä. Hän oli kovasti loukkaantunut Facebookissa, kun kysyin perustelua, miksi anarkistiryhmää kutsutaan nyt "ihmisoikeusaktivisteiksi". Rikollisia anarkisteja kutsutaan siis nyt ihmisoikeusaktivisteiksi! Säijälän kyky vuorovaikutukseen ja sananvapauteen päättyi heti: hän julisti, että Pussy Riot on ihmisoikeusryhmä, nyt keskustelu loppuu. Piste. 

Jussi Parviainen pitäisi saada esiintymislavan luo pyytämään hedelmällisyysinstallaatiota ja mukana iso joukko pakastebroilereita työnnettäväksi "sinne", koska Suomessa ei ole nähty vielä Pussy Riotin toimintaa kaikessa feministisessä kauneudessaan. Monen miehen mielestä kulttuuri ja monikulttuurisuus alkaisivat heti kiinnostaa, jos nuoret naiset paljastaisivat "sen" kaiken Pussy Riotin aidossa anarkistisessa hengessä niin kuin on käynyt julkisissa tavarataloissa ja luonnontieteen museossa moninaiset kerrat Venäjällä. Ihmettelen, miten Helsingin kaupungin järjestyssääntö sallii sellaisten anarkistien toimintaa. Itsensä paljastajat saavat yleensä sakkoja.

Ehkä suomalaiset pornotaiteilijat tulevat avuksi, jotta Pussy Riot saa toteuttaa sen saman hedelmällisyyden taideteoksen kuin luonnontieteellisessä museossa koululaisten vierailun aikana Venäjällä. Ehkä yleisön ja järjestysmiesten ison määrän vuoksi tarvitaan lisää virtsaa, jotta Pussy Riot saa toteuttaa virtsan heittämisen suomalaisen poliisin ja yleisön päälle, kun virtsan heittämisestä on tullut muka "ihmisoikeusaktivismia" eikä se ole enää anarkismia. Jumalan teatterin jälkeen ei ole nähty tätä virtsan heittelyä suomalaisessa taiteessa.


Ihmettelen suomalaisen sivistyksen täydellistä katoamista ja tietämyksen vajoamista niin alhaiseksi, että tuollaista ryhmää kehdataan pyytää festivaaleille - ja markkinoida heitä "ihmisoikeusaktivisteina"! Kyse on törkeästä anarkistiryhmästä, joka länsimaisten rahoittajiensa tarpeiden mukaisesti loukkaa Venäjän kansallista ja uskonnollista perintöä. Kyse on rikollisryhmälle annetusta mahdollisuudesta jatkaa vihan yllyttämistä esimerkiksi ortodoksista kirkkoa vastaan.

Maailma kylässä -festivaalin järjestäjä on KEPA, jonka toiminnan rahoittaa Suomen ulkoministeriön kehityspoliittinen osasto. Käytännössä siis kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautalan päätösten alaisten rahoitusten varassa Pussy Riot -anarkistit matkustavat Suomeen ja oleilevat täällä. KEPA elää pääasiassa Suomen UM:n rahoilla.

Ehkä sopivinta on, että tulen paikalle ja toimitan eksorsistisen rukouksen, jotta saastaisuuden henki katoaisi anarkisteista ja heitä suojelevista suomalaisista järjestäjistä!


KuvaRouva Tolokonnikova ja herra Verzilov luonnontieteen museossa
pienten koululaisten museovierailun aikana. Tämä kaikki on nyt odotettavissa Maailma kylässä -festivaaleilla. Pornossa onkin kyse ihmisoikeusaktivismista.







. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kirill: kirkko ei koskaan tunnusta ”homo-avioliittoja”, vaan julistaa ne synniksi





”Jos synnin ja häpeän todellisuus katoaa ihmisen sydämestä, silloin mikään yhteiskunnallinen laki ei suojele ihmistä. Ihmisestä, joka menettää moraalin ja käyttää vapauttaan pahuuteen, tulee omien intohimojensa orja”, sanoi Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill tiistaina 21.5.2013 tapaamisessa Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin kanssa Danilovan luostarissa. ”Moraalikysymykset ovat ihmisen yksityisasia, mutta yhteiskunta ei voi kohdata näitä kysymyksiä välinpitämättömästi. Ihmiskunnan elämässä kriisin syyt ovat moraalissa. Siksi korostamme vakaasti tarvetta oppia ihmisoikeuksien moraalisesta ulottuvuudesta. Itse asiassa ihmisoikeuksien moraalinen ulottuvuus on läsnä Yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa. Valitettavasti viime aikoina on moraalinen ulottuvuus kadonnut, kun moderni ajattelu on korostanut moraalin suhteellisuuden ajatusta. Tämän seurauksena meillä on edessämme erittäin suuri ongelma”.

”Venäjän ortodoksinen kirkko kunnioittaa ihmisen vapaata valintaa, myös syntistä valintaa. Esimerkiksi kristillisestä näkökulmasta avioero on syntiä, myös rinnakkaiselämä puolisonsa ohessa muiden kumppaneiden kanssa on syntiä, mutta kirkko tunnustaa yksilön vapauden elää niin kuin he tekevät. Et voi pakottaa ihmisiä paratiisiin. Se on yksityisasia. Jos henkilö tekee syntiä, hän tekee. Täsmälleen sama asenne on samaa sukupuolta olevien liittoja kohtaan. Jos ihmiset valitsevat tämän elämäntavan, se on heidän oikeutensa, mutta he ovat vastuussa synnistään. Ja Raamattu selvästi osoittaa, että homoseksuaalisuus on syntiä. Vanhassa testamentissa on Sodoman ja Gomorran tarina ja Uudessa testamentissa on apostoli Paavalin selkeä opetus. Siksi emme ole huolissamme näiden samaa sukupuolta olevien keskinäisistä liitoista, vaan olemme syvästi huolissamme siitä, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa syntiä perustellaan valtiollisella lailla. Tämä avaa vaaralliset mahdollisuudet edistää yhteiskunnan moraalista rappiota”.

”Valinta tietyn elämänmallin suhteen on ihmisen yksityisasia, mutta tämä ei tarkoita mitenkään kirkon asenteen muuttumista homoseksuaalisuuteen. Venäjän ortodoksinen kirkko on aina julistanut samaa sukupuolta olevien keskinäiset avioliitot synnillisiksi, me vastustamme jyrkästi homoseksuaalisuuden asettamista yhdenvertaiseen asemaan miehen ja naisen luonnollisen suhteen kanssa.. Venäjän ortodoksinen kirkko ei koskaan tunnusta samaa sukupuolta olevia avioliittoja”.

”Emme todellakaan halua, että Euroopan Neuvostosta tulee organisaatio, joka ilmoittaa käsityksiään miljoonille Venäjän ortodoksisen kirkon uskovaisille ja muille uskonnoille maailmassa ja Euroopassa. Me tiedämme enemmän kuin ketkään muut, mitä on elää ateistisessa valtiossa. Ja nyt kovalla äänellä huudamme eurooppalaisille: älkää toistako meidän kauheaa kokemusta! Ja tänään Strasbourgissa ihmisoikeustuomioistuin päättää krusifiksi-kiellosta Italian kouluissa, me koemme tuollaiset päätökset hyvin tuskallisiksi. Meillä Neuvostoliitossa tuhottiin kirkkojen ristit ja perusteltiin toimet melkein samoilla väitteillä kuin Strasbourgissa ihmisoikeustuomioistuin tekee tänään. Keskiajalla Venäjän kirkolla oli varsin itsenäinen asema, sitten Venäjän keisarikunnassa tilanne muuttui huonompaan suuntaan ja Pietari I:n aikana kirkolta riistettiin vapaus ja mahdollisuus esittää omat näkemykset. Vallankumouksen jälkeen kirkko joutui vakaviin vainoihin ja kärsi fyysistä tuhoa. Viimeisten 20 vuoden aikana olemme yrittäneet toipua ja entisöidä joitakin temppeleitä, jotka olivat tuhoutuneet, mutta työ ei ole valmis, monet temppelit ovat yhä raunioina. Kirkko ei ole hallituksen tai opposition kanssa, vaan kirkko on tukenut sekä hallitusta että oppositiota”.

Patriarkka sanoi Euroopan neuvoston pääsihteerille, että Venäjän ortodoksinen kirkko on ”hyvin liikuttunut” siitä, miten miljoonat ranskalaiset ovat vastustaneet lakiehdotusta laillistaa samaa sukupuolta olevien liitot. Venäjän ortodoksinen kirkko on ”järkyttynyt, kun näiden miljoonien ihmisten lausuntojen jälkeen senaatissa kuitenkin hyväksyttiin kyseinen laki”.

Lähteet

http://www.rg.ru/2013/05/21/braki-site.html

http://juhamolari.blogspot.fi/2013/01/minun-tieni-ortodoksiseen-kirkkoon.html





. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

tiistai 21. toukokuuta 2013

Apulaispormestari Olli-Pekka Parviainen toimi Suomen lain vastaisesti kirjastokiellossaan. Suomalaiset homo-viherverkostot julistivat anateeman


Tampereen apulaispormestari Olli-Pekka Parviainen kielsi ”Venäjän uudet arvot” –konferenssin järjestämisen Metsolan pääkirjastossa tiistaina 21.5.2013. Parviainen myöntää itsekin, että tapahtumien järjestämisen kieltäminen on äärimmäisen harvinaista.[3] Parviainen vetosi esimerkiksi siihen, että hän on itse Pride-tapahtuman tukija ja hän ei voi hyväksyä ”homofobista” tilaisuutta. Olli-Pekka Parviaisen määräämä kielto tuli aivan pian sen jälkeen, kun Finrosforum-niminen vihayhteisö oli julistanut vetoomuksen konferenssin estämiseksi.[8] Mainitun vihayhteisön toiminta on kokonaisuudessaan häpeäksi Suomelle ja valtiosuhteille, joten myös sen kuunteleminen tapahtuman järjestämisen kieltämisessä on jo erityisen kummallista.  Mainitulla vihayhteisöllä on jopa suora yhteys YK:n turvaneuvoston Al-Qaida-sanktioiden vastaisesti toimivaan terroristiverkostoon. Apulaispormestarin määräämää kieltoa oli ensimmäisenä julistamassa ja puolustamassa Aleksanteri-listalla kyseisen terroristiverkoston kustantaja Mikael Storsjö, joka on tullut vähän aiemmin tunnetuksi - nyt jo lainvoiman saaneesta - vankeusrangaistuksestaan ja sekaantumisesta Heidi Hautala-skandaalin työnjohdollisiin toimiin.

Johan Bäckman on kommentoinut Aamulehdelle, että Tampereen apulaiskaupunginjohtajan määräämä kielto on ”venäläisvastaista rasismia”.[1] Hän viittasi edelleen siihen, että Helsingin tilaisuudessa käytiin mielenkiintoinen yleisökeskustelu ja mielipiteenvaihto Pietarin ns. homopropagandalaista ja sen taustoista. Tällaista avointa mielipiteenvaihtoa ei ole aiemmin käyty aiheesta. Avoin keskustelu demokraattisesti säädetystä homopropagandan kieltävästä laista voisi olla molemmille osapuolille vain hyödyksi.

Tampereen apulaiskaupunginjohtajan liittyminen homo-viherverkoston julistamaan anateemaan ulotti voimansa myös Suomi-Venäjä –seuraan, joka kielsi Lenin-museon käytön tapahtumaan.[2] Myös Tampereen työväenyhdistyksen toiminnanjohtaja Kari Laitinen lausui uhmakkaasti, että Bäckmanin on turha tuoda joukkojaan tänne.[4]

Suomi-Venäjä –seura ja Tampereen työväenyhdistys ovat aatteellisina järjestöinä erityisasemassa liittyä homo-viherverkostojen anateemaan, pannaan julistukseen Nikolai Starikovia, Johan Bäckmania, Vitali Milonovia ja Irina Volynezia vastaan, jos katsovat aatteensa siihen vaativan. Sitä vastoin Tampereen kaupungin menettely on vähintäänkin outo Kirjastolain (904/1998) valossa, koska yleisten kirjastojen tehtäväksi on määrätty edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistyksen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.[5]  Olli-Pekka Parviainen estää poikkeavalla menettelyllään kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia kansalaisyhteiskunnan keskustelun seuraamiseen ja kansainväliseen dialogiin aiheesta, josta on käyty runsastakin keskustelua niin Venäjällä, Suomessa kuin yleisemmin kansainvälisesti. Parviainen tahtoo rajoittaa näkökulman vain pride-ideologiaan, mikä rajoitus rikkoo Kirjastolain antamaa tehtävää yleisille kirjastoille. Yleisten kirjastojen neuvoston kirjoittamaa strategiaa oli laatimassa jopa kirjastotoimenjohtaja Tampereelta.

Kirjastojen perustehtäviin kuuluu kansalaisten oikeus saada perusinformaatiota, kirjaston tulee tarjota tila ”erilaisten kulttuurien kohtaamiselle” ja tässä tarkoituksessa kirjastojen tulee tehdä yhteistyötä paikallisten yhdistysten ja muiden yhteisötoimijoiden kanssa.[5] Olli-Pekka Parviainen liittyi homo-viherverkoston määräämään pannaan julistukseen yksipuolisesti sivuuttaen kokonaan yleisille kirjastoille annetut perustehtävät. Yleisten kirjastojen strategiassa on määritelty, että yleiset kirjastot eivät sitoutuisi ideologioihin: kirjastojen on tarjottava tiedonsaannin vapaus. Jopa strategiassa suositellaan riskinottoa ja ennakkoluulottomuutta. Yleisten kirjastojen neuvoston strategia 2011-2016 määrittää raporttinsa sivulla 14, että kirjastojen pitäisi olla ihmisten ja ideoiden kohtaamispaikka.[5] Unescon yleisten kirjastojen julistuksessa määrätään yleisten kirjastojen tehtäväksi antaa palveluja tasapuolisesti iästä, rodusta, sukupuolesta, uskonnosta, kansallisuudesta, kielestä tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.[6] Olli-Pekka Parviaisen liittyminen esimerkiksi Venäjä-vihastaan tunnetun Finrosforumin suosittamaan pannaan julistukseen tilaisuuden järjestäjiä vastaan on Unescon yleisten kirjastojen julistuksen vastainen. Kirjastolaki 4.12.1998/904 määrää 1 luvun 2 §:ssä, että yleisten kirjastojen tehtävä on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen.

Mitä tulee perheaktivisti Irina Volynezin lastensuojeluoppaan ”Venäläisen äidin pyhä velvollisuus” [7] yksittäisiin näkemyksin ja argumentteihin, niin omasta puolestani voin sanoa, että pamflettiin voin joissakin kohdissa yhtyä hyvin, toisissa kohdissa olisin tahtonut enemmän monipuolisuutta ja tarkkuutta argumentointiin.  Volynezin näkemys ei edusta mitenkään tarkkaavaisesti argumentoitua ja harkittua näkemystä etiikan historian ja teologian historian näkökulmasta. Pamflettien tapana on olla enemmän aatteensa julistamiseen innokas puheenvuoro.

Nikolai Starikov on keskeinen mielipidevaikuttaja ja tunnettu kirjailija, jonka historian tulkinnoista keskustellaan Venäjällä mittavasti. Myös Suomessa lausutaan yhä uudestaan voimakkaita mielipiteitä Starikovin esittämistä mielipiteistä ja historian tulkinnoista. Siksi on erikoista, että Suomessa on niin vaikeaa antaa venäläisille oikeus itse esittää näkemyksensä, vaikka nämä näkemykset olisivat osittain haastavia  ja jännitteisiä vallitsevan suomalaisen uskomuksen kanssa. Sopiiko Suomeen vain yksi näkemys yhdellä kertaa, ja Suomi itse tahtoo myös määrätä, mitä venäläiset saavat sanoa Venäjästä? Mitä tulee Starikovin näkemyksiin, niin olen taas kerran joskus kiinnostunut hänen täydentävistä historiallisista tiedoista, joista Suomessa vaietaan järjestelmällisesti, mutta sitten toisaalla olen monessa kohtaa erimieltä silloin kun hän näyttäisi tukevan Stalinin ”maineen palautusta” ansiottomasti. Mitä tulee Johan Bäckmanin mahdollisiin Stalin-näkemyksiin, niin joissakin seikoissa voin liittyä hänen näkemyksiinsä ja joissakin kohdissa olen selvästi eri mieltä hänen kanssaan, kuten on ilmeisesti yleisemmin tunnettua. Mielestäni koko Stalin on epäkiinnostava kysymys, kun minua kiinnostaa enemmän nykyinen elämä ja lähitulevaisuus. Mutta nykyään näyttää ihmisiä kiinnostavan Rytin ja Mannerheimin ajan määrittely, niin kai Stalin-keskustelu kuuluu tuohon samaan genreen ja mielenlaatuun.

Mitä tule Vitali Milonovin, Pietarin lainsäädäntökomitean puheenjohtajan, saamaan porttikieltoon Tampereella, niin tämä kielto on hyvin loukkaavaa ja ala-arvoista. Suomessa on kuitenkin keskusteltu omatoimisesti ja vähän informaation varassa Pietarin homopropagandalain voimaantulosta. Kun asiaa koskevan lain ensimmäinen ja paras asiantuntija olisi ollut kirjastossa kohdattavissa, vuoropuhelua ei Tampereella sallittu. Nimenomaisesti tamperelaisilta estettiin informaation saaminen. Parviaisen toiminta oli sanalla sanoen sivistymätön. Ehkä itse lain sisällöstä ja tarpeellisuudesta voisi olla joku myös erimieltä, ilmeisemmin Parviainen onkin erimieltä, mutta keskustelu onkin tarkoitettu moniarvoisuutta ja vuoropuhelua varten.  Minä itse sinänsä tuen Pietarin asiaa koskevaa lainsäädäntöä: homojen propaganda on mielestäni vahingollista, rikollista ja sairasta. Mielipiteeni ei ole kuitenkaan tässä mitenkään keskeinen. Itse asiassa olen varma siitä, että homoja tukeva propaganda on synnillistä ja turmiollista, minkä johdosta propagandaa harjoittavat tahot saavat asianmukaisen Jumalan rangaistuksen silloin kun Jumala katsoo rangaistuksen hetken saapuneen. Homouden synnillisyyden ja tuomittavuuden perusteella yksittäiset homot ja homoryhmät eivät kuitenkaan saa joutua minkään väkivaltaisen vainon tai vihan kohteeksi. Tarvitaan edelleen lähimmäisrakkautta syntisiä turmeltuneita homoja kohtaan.

Viitteet:









[8] http://juhamolari.blogspot.fi/2013/05/finrosforumin-vihayhteison.html





. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html


maanantai 20. toukokuuta 2013

Finrosforumin vihayhteisön boikottikampanja

Irina Volynezin ja Nikolai Starikovin Suomi-vierailu [2] on pistänyt liikkeelle kaikenlaiset häirikkövoimat,­ jotka ovat yhdistyneet boikottirintama­ksi Finrosforum-nim­isessä kreml-fobiaa lietsovassa vihayhteisössä. Kyseinen vihayhteisö on paremmin tunnettu avoimesta tuestaan Kavkaz Center -terroristisivustolle, jota ylläpidetään suomalaisvoimin vastoin YK:n turvaneuvoston Al-Qaida -sanktioita.[3]­

Vain muutama viikko aiemmin samainen vihayhteisö Finrosforum esitti vetoomuksen Venäjän valtiojohdon tappamiseksi.[4] 


Venäläinen historiantutkija Nikolai Starikov esiintyy Helsingissä seurahuoneella maanantaina 20.5.2013 kello 10 lehdistötilaisuudessa ja Tampereen kaupunginkirjastossa 21.5.2013 kello 12 lehdistötilaisuudessa sekä Tampereen Lenin-museossa 21.5.2013 kello 18 Venäjän uudet arvot-konferenssissa.[5] Helsingissä 20.5. kello 11 on vapaa pääsy luento- ja keskustelutilaisuuteen. Vapaa pääsy on myös maanantain venäjänkieliseen keskustelutilaisuuteen kello 18.[6]



Kuva: Finrosforum-vihayhteisö esittää vetoomuksen Venäjän valtiojohdon murhaamiseksi.



Kuva: Ateismissaan ja lesboudessaan aktivistinen Tarja Koivumäki on 
eräs johtohahmoista Finrosforumin boikotissa
Volynezin ja Starikovin Suomi-vierailua vastaan
.

Neiti Tarja Koivumäki on eräs Volyzenin ja Starikovin vastaisen boikotti- ja sensuurikampanj­an vetohahmoja. Hän tullut aiemmin tunnetuksi lesboutensa rinnalla siitäkin, että Helsingin ateistien puheenjohtajana­ hän keräsi Koraanit, Raamatut ja virsikirjat pois ilmeisemmin poltettavaksi, vastalahjaksi hän jakoi pornolehtiä. Eipä ihme, että hän vetää kampanjaa venäläisiä perhe- ja ihmisarvoja vastaan! Koivumäki kanteli vain kaksi viikkoa edellä mainitun pornotempauksen­ jälkeen myös minun silloista kirkkoherran viranhoitoani vastaan ja esiintyi valehdellen seurakuntalaine­n-tittelin avulla. Hän ei ollut koskaan osallistunut seurakunnallisiin tilaisuuksiin, joissa toimin pappina, mutta hän liittyi samanaikaiseen liperit pois -kampanjaan Finrosforumin muiden henkilöiden (Mikael Storsjö, Ville Ropponen ja Jukka Mallinen) kanssa.[1] Tarja Koivumäelle sopii lesbo-ihanteiden edistämiseksi paremmin pornolehtien naiskuva kuin Irinan esittämä kristillisen ortodoksin ja äidin elämänmalli, jossa äiti synnyttää lapsensa ja hoitaa lapsiaan rakkaudella. Ateisti lesbo suosittaa pornolehtiä ihanteiksi!

Tuollaisten häirikköjen kanssa myös ateismiaan julkisesti esitellyt Jukka Mallinen ja muut vastaavat tyypit Finrosforumissa­ hyökkäävät julkilausumassa­an venäläisiä perhearvoja käsittelevää seminaaria vastaan.
Kuva. Pian Beslanin terrori-iskun jälkeen Jukka Mallinen esittää vaatimuksen Kavkaz Center-
terroristisivuston toiminnan puolesta Suomessa. Kavkaz Centerin webmaster Islam Matsiev
työskentelee nykyään Helsingissä. Hänen veljensä Yunus Matsiev oli Beslanin terroristien
ja Shamil Basaevin radiomies. Malliselle sopii siis Kavkaz Centerin vihapropaganda, mutta ei  venäläiset

perhearvot.

Kuva: Mikael Storsjö (Kavkaz-Centerin tuottaja ja Finrosforumin sihteeri), Kerkko Paananen (Finrosforumin
puheenjohtaja) ja Islam Matsiev (Kavkaz-Centerin webmaster) valmistelevat mielenosoitusta
Pohjan kirkolle jumalanpalveluksen yhteyteen kirkkoherra Juha Molarin erottamisen vauhdittamiseksi.


Jälkikirjoitus

Minulla ei ole valitettavasti mahdollisuutta tulla Helsingin tilaisuuksiin, sillä kello 10 en voi tulla senkään vuoksi, että en voi katsoa tällä yksittäisellä hetkellä edustavani mitään mediaa. Kello 11 vapaaseen tilaisuuteen en voi tulla, koska minun täytyy noutaa poikani koulusta kello 12 ja mennä poikani kanssa toisaalle. Ja kello 18 en voi tulla, koska silloin alkaa poikani jalkapalloharjoitukset, joihin hän tarvitsee minun kyytini. Hän voisi mennä harjoituksiin periaatteessa polkupyörällä, mutta nyt hän ei voi poikkeuksellisesti, koska eilen jalkapallo-ottelujen jälkeen illalla kreikkalaisroomalaisen painin harjoituksissa hän loukkasi ranteensa sen verran kipeästi, ettei voi pitää polkupyörän tangosta kiinni kipeällä ranteellaan. Tampereelle en voi mennä konferenssiin matkan pituuden vuoksi. Suosittelen näitä seminaareita niille, joille ne ovat mahdollisia. Seminaareissa esiintyvät henkilöt edustavat  keskeisiä venäläisiä arvoja ja aatteita, joiden tunteminen on erittäin hyödyllistä Venäjän tuntemiseksi paremmin.






[1] http://juhamolari.blogspot.fi/2010/12/tuomiokapituliin-lahetetty-kantelutulva.html

[2] http://suomitanaan.blogspot.fi/2013/05/lehdistotiedote-lastensuojelun.html

[3] http://www.un.org/sc/committees/1267/NSQE13111E.shtml

[4] http://juhamolari.blogspot.fi/2013/05/finrosforum-kehottaa-murhiin-venajalla.html

[5] http://antifasistit.blogspot.fi/2013/05/lehdistotiedote-nikolai-starikovin.html

[6] http://venarvot.blogspot.fi/2013/05/venajan-uudet-arvot-konferenssi-20.html




. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

perjantai 17. toukokuuta 2013

Magnesium auttaa pohjekipuun


Kymmenen vuotta vanhan poikani pohkeet kipeytyivät tiistain 14.5. juoksukilpailun jälkeen. Jo edeltävät monta päivää hänen liikuntansa oli ollut erittäin runsasta ikäisekseen, jalkapallo-otteluita ja harjoituksia joukkueen kanssa ja itsenäisesti sekä omia juoksulenkkejä. Tiistaina koulujen väliset maastojuoksukilpailut vietiin pururadalta soratielle, mikä oli tarpeettoman kova alusta, kun poikani juoksi piikkareissa. Verrytellen juoksimme kaksi kilometriä tuolla soralla, minkä jälkeen mailin verran maastojuoksukilpailuissa.  Tiistaina iltana oli vielä soralla tai hiekalla jalkapalloharjoitukset (90 min), milloin pohkeiden kipeys alkoi jo tuntua. Nurmi olisi ollut pehmeämpi harjoittelualusta, mutta nyt oli suhteellisen kova hiekka alustana.

Kova juoksualusta kipeytti pohkeet
Maastojuoksukilpailun jälkeen seuraavana aamuna pohjelihakset olivat todella kipeät. Keskiviikkona 15.5. poikani pelasi erittäin hyvin koulujen välisessä jalkapalloturnauksessa ottelunsa, vaikka pohkeet olivat todella kipeät ja pelit olivat valitettavasti ”kovalla” hiekkakentällä. Nurmi olisi ollut pehmeämpää pohkeille. Keskiviikkoiltana oli hiekkakentällä nopeusharjoituksia puolen tunnin verran, minkä jälkeen tunnin verran muuta jalkapalloharjoittelua jalkapalloseuran kanssa. Voin olla varma, että poikani pohkeet olivat kipeät, mutta yllättävän sitkeästi hän sietää kipua ja harjoitteli kuitenkin mukana.

Keskiviikkona illalla pojan nukkumaan käynnin edellä äiti voiteli pohkeisiin bare foot lavender & mint with tea tree oil –voidetta sekä varovaisesti hieroi pohkeita. Pohkeet olivat jo kosketusarat, joten niitä ei paljon voinut kosketella, kun kipu oli sietämätön.

Torstaina jo ennen kouluun menoa voitelin edellä mainitulla voiteella poikani pohkeet. Nyt sain myös vähän varovaisesti hierottua niitä, mutta erityisesti muutama kipeä lihassäie erottui jännittyneenä. Niitä ei voinut kuin varovaisesti koskea. Koulun jälkeen voitelin voiteella poikani pohkeet uudemman kerran ja hieroin niitä rentoutumisen tehostamiseksi. Vähän ennen illan jalkapallo-ottelua poikani myös venytteli niin kuin venyttelee muutenkin useamman kerran päivässä. Illan jalkapallo-ottelussa pojan pohkeet olivat yhä hyvin kipeät, vaikka vähän vähemmän kipeät kuin edellispäivänä. Hän kertoi jo voitelun ja keveän hieronnan helpottaneen pohkeita.

Jalkapallo-ottelun lopussa sattui pieni potku pojan jo kipeään pohkeeseen. Siihen ensiavuksi oli kylmä suihke. Tämä potkun tuoma kipeys tuntui vielä perjantaina aamullakin, mutta lihasjännitys lähti pois illan lihashuollon ansiosta. Ensiksi voitelin uudemman kerran voiteella pohkeet ja hieroin niitä – hiukan tehokkaammin kuin ennen ottelua. Ottelua ennen täytyy olla varovainen, ettei lihaksi hiero liikaa, kun ne ovat jo kipeät. Lisäksi jalkapallojoukkueen erään taitavan jalkapalloilijan isän neuvosta poikani joi nukkumaan käydessä magnesium poretabletin vahvistaman veden. Laitoin vain noin 35-40 % itse magnesiumtabletista veteen, koska kyseessä on pieni poika. Edelliskerralla poikani tunsi olonsa ”sekavaksi” magnesium-tabletin jälkeen. Siksi magnesium on syytä ottaa nukkumaan käydessä, ei päivällä.  Edelliskerralla hänellä oli ollut aika raskas ja hikinen päivä, mutta päivä jatkui jalkapallo-ottelulla illalla Siltamäessä, joten edellisten urheilujen jälkeen hän joi magnesiumin poretabletista puolikkaan. Se ei ollut silloin hyvä ja tarpeellinen ratkaisu. Nyt yöllä uni ei ollut yhtä hyvää ja rauhallista magnesiumin tähden, mutta aamulla pohkeessa ei ollut enää muuta kipua kuin potkun jälkeinen luonnollinen kipu. Tietysti kivun poistumisesta on suuri hyöty pojan juoksunopeudella ja ketteryydelle!

Hivenaineiden antamisessa on syytä olla hyvin maltillinen lapsien tapauksessa, kun nämä lapset syövät monipuolisesti, vaikka nämä lapset harrastaisivat paljon urheilua.  Kun kyseessä on kuitenkin ilmeinen voimakas lihaskipu, pohjekipu, joka on syntynyt rasituksen jälkeen, niin silloin myös lapsi tarvitsee sellaista urheilijan huoltoa kuin myös aikuinen vastaavassa tapauksessa. Magnesiumin merkitystä liioitellaan kansankertomuksissa. Tutkimusten valossa magnesiumin käytöstä ei ole saatu merkittävää tai lainkaan hyötyä itse kuumassa tapahtuvaa urheilusuoritusta varten (ennen suoritusta nautittuna), sillä ilmeisemmin magnesiumia on kuitenkin ollut luonnostaan saatavilla tarpeeksi. Sitä vastoin poikani kokemus lihaskivun poistumisesta vastaa monen muun lausumaa kokemusta magnesiumin hyödystä kovan rasituksen jälkeen. Rohkenen suositella maltillista, ohjeiden mukaista magnesiumin käyttöä lihasrasituksen jälkeen kipeytyneiden pohkeiden hoitoon myös muille!

Eilispäivän jalkapallo-ottelua HJK hallitsi reilusti, syötöissä oli enemmän tarkkuutta, kaksinkamppailut voitettiin pääsääntöisesti. Ensimmäisen erän jälkeen peli oli jo 6-0, mikä heikensi hiukan ”pelimoraalia” HJK:ssa. Lopputulos 9-2 HPS:n joukkuetta vastaan riitti kuitenkin tulokseksi.



. . . . . . . .

 Juha Molari Юха Молaри GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
Teologian tohtori, BBA
 EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
 СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html